Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa joku että miksi se on parisuhteessa ok että puolisoilla on eri elintasot
14.06.2019 |
Täällä usein on näitä keskusteluja että miten pitäisi menot jakaa kun puolisoilla on erilaiset tulot. Ja usein on jopa niinkin että ihan oikeasti puolisoilla on täysin erilaiset elintasot.
Perusteluna on aina se että ei ole reilua jos toinen maksaa toisen osuutta vain siksi että tienaa enemmän.
Mun mielestä tämä pätisi ehkä jos asuttaisiin jonkun randomin kämppiksen kanssa, jos olisi paras ystävä kämppiksenä ja tienaisin paljon enemmän kuin ystävä, niin siinäkin tapauksessa maksaisin isomman osuuden itse, koska mun rahoissa se ei tuntuisi niinkuin ystävän rahoissa ja haluaisin hyvä ystävä.
Mutta sitä en millään ymmärrä että jos olet rakastunut johonkin ihmiseen ja päättänyt tämän kanssa perusta perheen/yhteisen talouden (jonka yhteiskuntakin ihan olettaa olevan oikeasti yhteinen koska esim. toimeentulotukea tai asumistukea ei saa vain omien tulojen ja menojen perusteella vaan aina katsotaan koko talouden tulot ja menot, eikä myöskään lasten päivähoitomaksuja lasketa molemmille vanhemmille erikseen heidän tulojensa mukaan. Eli myös laki lähtee siitä että kun on yhteen menty samaan talouteen niin elintaso on sama koko ruokakunnalla) haluat pitää keinotekoisesti taloudet erillään. Kun rakastutaan, ja sitoudutaan toiseen, niin yleensä se sitoumus on tarkoitus kestää loppun elämää, ja siitä huolimatta että mitä elämässä muuten tapahtuu, rikastuu tai köyhtyy, on terve tai sairas.
En ymmärrä että miten voi rakastaa toista niin että ei halua jakaa rahojaan toisen kanssa, miten voi jakaa kaikki syvimmät tunteensa ja myös kehonsa toisen kanssa mutta sitten niinkin maallinen asia kuin raha on sellainen jota pidetään itsekkäästi vain itsellä tai ajatellaan että en halua että rakkaani elättää minua.
Yleensä vanhoissa rakkaustarinoissa sanotaan että kun rakastutaan niin pariskunnasta tulee toistensa puoliskoja, eli tavallaan sulaudutaan yhteen pariskunnaksi vaikka omia henkilöitään ollaankin, mutta sanotaan että kaikki mikä on minun on myös sinun, molemminpuolin.
Koska aika on mennyt sellaiseksi että raha menee rakkauden edelle?
Ja miten joku voi ajatella niin että jos hän nyt on sattumoisin opiskellut alalle jolla on hyvä palkka, ja sattumoisin saanut työpaikan jossa tienaa hyvin, että se on jotenkin sellainen asia josta rakkain ihminen maailmassa ei saisi mitenkään hyötyä? Ja vaikka se hyvä palkka olisikin sen ansiota että tekee paljon enemmän töitä kuin toinen, niin miksi sitä työtä tekisi jos sen hedelmistä ei yhdessä rakkaimman kanssa nauttisi? Jos haluaa nautiskella vain itsekseen oman työnsä tuloksista, niin ei missään nimessä pitäisi yhdistää talouttaan kenenkään kanssa.
Meillä minä olen ollut se huonommin tienaava kun olen ollut lasten kanssa kotona ja työttömänä paljon, ja puoliso on joutunut raatamaan työssä jota inhoaa. Minun hartain toiveeni on se että löytäisin niin hyvän työn että tienaisin vähintään saman kuin puoliso nyt, ja puoliso voisi jäädä vähintään vuorotteluvapaalle tai jopa kokonaan pois töistä ja minä ottaisin perheen elättämisessä vetovastuun.
Minä olen opiskellut paljon enemmän kuin puoliso, puolisolla vaan kävi tuuri yli 20 vuotta sitten että sai työpaikan ja se sitten muutaman vuoden kuluttua vakinaistettiin, minulla taas ei ole koskaan eläissäni ollut vakituista työtä vaikka olen jo keski-ikäinen. Jos mulla kävisi tuuri niin voisin tienata enemmänkin kuin puolisoni joidenkin vuosien päästä koska puolisollani on jo täydet ikälisät ja kaikki, hänen palkkansa ei voi enää nousta, mutta minä voisin edetä urallani sellaiselle tasolle missä on hyvä palkka.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus edellytä rahojen jakamista. Riittää, että suurempituloinen on valmis laskemaan elintasonsa pienempituloisen tasolle. Näin molemmilla on sama elintaso. Mieheni tienaa paljon vähemmän kuin minä eikä hänellä ole omaisuuttakaan, mutta mä halusin mieluummin hänet kuin mukavan elintason.
Mulla on omistusasunto, mutta siinä on vuokralaiset. Yhdessä asumme vuokralla asunnossa, johon muehenkin tuloilla on varaa. Maksamme laskut puoliksi, mutta emme hanki mitään sellaista, mikä olisi miehen tuloilla liian kallista. Yksin voisin matkustaa monta kertaa vuodessa, mutta perheenä matkustamme vasta sitten, kun siihen on säästetty rahat eli noin joka kolmas vuosi.
Ihan kiva, mutta mihin sinä niitä ylimääräisiä rahojasi jemmaat? Sen varalle että kun eroatte niin miehesi ei ole päässyt eikä pääse hyötymään missään nimessä mitenkään siitä että sinä olet varakkaampi ja hyvätuloisempi? Halusit hänet enemmän kuin paremman elintason, mutta et kuitenkaan rakasta häntä niin paljon että nostaisit teidät molemmat vähän paremmalle tasolle?
ap
Ylimääräiset rahat päätyvät meidän yhteisten lastemme hyväksi. Kun he tulevat täysi -ikäisiksi, molemmilla on sekä mukava osakesalkku että velattomat ensiasunnot.
Ok mutta siihen asti kun lapset ovat aikuisia niin he elävät isänsä matalan tason elintasoa? Toki sekin on yksi ratkaisu asiaan että kituuttaa köyhästi koko lasten lapsuuden ja nuoruuden ja sillä turvataan lasten helppo elämä aikuisena, mutta niin voisi tehdä vaikka molemmilla olisi omaisuutta ja hyvät tulot. Miksi se pitää mennä niin että jos sun taso on 100 ja miehen 50, niin elätte koko perhe tasoa 50 ettekä vaikka 75? Sitten lapset pääsevät aikuisena nauttimaan tasosta 150 ja te jatkatte miehen kanssa edelleen tasolla 50 hamaan kuolemaan asti ja sitten lapset taas perii teidät ja pompsahtavat tasolle 250. Mitenkähän teidän lapsenlapset sitten elävät? Jos lapset ottavat oppia teistä, ei kukaan koskaan pääse nauttimaan rahoista, suvun viimeinen köyhäkaula kun kuolee niin valtio perii miljoonaomaisuuden tai jos suuri katastrofi tulee ja omaisuus menee siinä mukana ei ole edes mahdollisuutta enää kenenkään nauttia niistä kovalla työllä tienatuista pennosista.
ap
Niin, sellaista elintasoa kuin eläisivät silloinkin, jos mieheni olisi valinnut minun sijastani vaimokseen naisen, joka tienaa saman verran kuin hän itsekin eli nettona noin 2000 €/kk. Hyvin monissa suomalaisperheissä pärjätään 4000 € nettutuloilla ja ollaan ihan tyytyväisiä, vaikka lapset lähtevät kotoa mukanaan pelkkä tuulen huuhtoma per.se ja Ikean astiasto. Meidän lasten aikuiselämän alku tulee olemaan paljon helpompi juuri siksi, että ei tarvitse edes opiskeluaikana muuttaa vuokralle. Opiskeluajan työpaikat voi valita toisin, kun ei ole pakko rahan takia käydä töissä. Voi mennä oman alan harjoitteluihin ilmaiseksi ja saada jalkaa yritysten ovenväliin sen sijaan, että kärvistelisi leipänsä takia jossain kaupan kassalla tai siivoaisi hotelleja tai muuta, josta ei olisi mitään verkostoitumishyötyä tulevaisuuden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa normaaleissa perheissä eletään samaa elintasoa.[/quote
Juuri näin! Vasta tällä palstalla olen törmännyt näihin erilaista elintasoa perheessä pitäviin. Tunnen satoja perheitä, enkä ole koskaan kuullut, että toinen puolisoista eläisi leveämmin kuin toinen.
Ja ne, joilla ei ole avioehdolla suojattua omaisuutta, jakavat joskus kaikki 50/50 - joko erossa tai kuolemassa.
MInä tiedän monia eronneita naisia, joille on ollut järkytys tajuta, että kahden tulojen sijaan käytössä on enää yhden ihmisen tulot. Kun on tottunut korkeampaan elintasoon kuin mihin itsellä on varaa, on se pudotus omilla tuloilla eläväksi aika lailla iso. Jos jo aviossa ollessa eläisi tulojensa mukaan, voisi aada mukavasti rahaa säästöönkin.
Precis. Ja minä väitän, että moni näistä pienituloisista naisista ei olisi huolinut miestä, joka on yhtä pienituloinen (saati vielä pienituloisempi). Oma koulutus ja työ on jätetty hankkimatta uskossa siihen, että kyllä mies vastaa perheen taloudesta. Ja totta kai niin saa tehdä. Niin kauan kuin löytyy miehiä, joille se sopii, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää, että ansaitsen oman elintasoni itse. Silloin minun ei tarvitse pysyä onnettomassa suhteessa säilyttääkseni sen vaan voin olla puolisoni kanssa puhtaasti rakkaudesta.
Täällä myös yksi hämmästelijä, että oikeastiko joissain perheissä eletään kahta elintasoa? En haluaisi asua yhdessä saati perustaa perhettä henkilön kanssa, joka ei halua että eletään samaa elintasoa. Toki joku raja siinäkin on, ei kai kukaan halua loista elättää, mutta en haluaisi suhdetta jossa toinen syö makaronia ja toinen kaviaaria, yhdessä ei voi tehdä mitään jos kummallakin ei ole rahaa jne. Mielelläni esimerkiksi vien rakastamani ihmisen ulos syömään, vaikka hänellä ei olisi itsellään rahaa, ja odottaisin myös kumppanilta sitä jos minä olisin rahattomampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lähtökohtaisesti täällä Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja valita työpaikkansa. Tukien hakeminen ei pitäisi olla elämän tarkoitus, vaan itsensä ja lastensa elättämien.
Parisuhde on pelkkä positiiven lisä itsenäiseen hyvään elämään.
Itse olen parisuhteessa, tarkoituksella emme aviossa ja emme todellakaan yhdistäneet talouksia. Menoistamme toki suurin osa on yhteisiä.Ei Suomessa ole kaikilla mahdollisuutta kouluttautua mihin haluaa, ei kaikki pääse juuri sinne kouluun mihin haluaa, ja vielä vähemmän on mahdollisuus vaikuttaa siihen pääseekö töihin, koska, minne ja miten pitkäksi aikaa.
Tukien hakeminen ei liity tähän nyt mitenkään, tukia hakee ne joilla ei ole tarpeeksi tuloja, oli kyseessä yksin elävä yksilö tai perhe. Se oli vain esimerkki siitä että miten laki tulkitsee parisuhteen jossa eletään samassa asunnossa.
Jos teidän menoista suurin osa on yhteisiä, eli oletettavasti elätte samassa asunnossa, niin kyllä teidän talous lain silmissä on sama ja yhteinen. Te vain yritätte väkisin pitää siinä kahta taloutta.
ap
Minkä lain mukaan talous on yhteinen?
Sen lain joka määrää että työtön puoliso ei saa toimeentulotukea koska hänen puolisonsa on töissä. Tai asumistukea. Tai työttömän vanhemman osuus lasten päivähoitomaksuista ei ole pienenpi kuin toisen vanhemman joka käy töissä.
Jos asuu kämppiksen kanssa, niin siitäkin joutuu kelalle tekemään selvityksen että ei olla parisuhteessa eli samaa ruokakuntaa.
ap
Voisitko tarkentaa, että mikä laki. Nuo kertomasi ovat ihan yleisiä heittoja, eivät kerro, mistä laista on kyse. Vaikka ei saisi puolison tulojen vuoksi toimeentulotukea, niin ei laki väitä, että talous on yhteinen.
Miksi et saisi puolison tulojen takia toimeentulotukea jos laissa ei oletettaisi että elätte samassa taloudessa, eli molemmat syö samasta jääkaapista? Tässä yksi esimerkki, katso itse lisää.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412
3 §
Perhe
Tässä laissa tarkoitetaan perheellä yhteistaloudessa asuvia vanhempia, vanhemman alaikäistä lasta, aviopuolisoita sekä kahta henkilöä, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa. (13.1.2017/13)
Toimeentulotukea myönnettäessä kaikkia perheenjäseniä pidetään toimeentulotuen saajina tuen maksamispäivästä lukien. Toimeentulotuen katsotaan jakautuvan sen saajien kesken kullekin yhtä suurena osuutena, jolleivät olosuhteet muuta osoita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme asu yhdessä, emme tee samaa työtä, meillä ei ole samaa koulutusta. Miksi ihmeessä meillä olisi sama elintaso ellei sattumalta?
Ette asu yhdessä, joten teillä onkin eri taloudet. Ei teillä tarvitsekaan olla mitään yhteistä kun ette ole aviopari tai avopari, te vaan seurustelette vasta, molemmat tekevät mitä tykkäävät ilman että se liittyy mitenkään toiseen ihmiseen.
ap
En ole ap:n kommentoiman tekstin kirjoittaja, mutta hieman särähti korvaan ap:n vähättely. Minä ainakin olen naimisissa mieheni kanssa, enkä "vain seurustele", vaikka asummekin eri katon alla. Näin on mennyt kohta kymmenen vuotta, joskaan emme ole olleet siitä naimisissa kuin neljä.
Rakastan miestäni, mutta en halua sekoittaa raha-asioitani suhteeseen. (Meillä on myös avioehto.) Mies on ulkomailla töiden vuoksi suurimman osan vuodesta ja on mahdollista, että hän jää vielä joskus sinne lopullisesti. Vanhempieni vuoksi minä aion pysyä Suomessa niin kauan kuin on tarpeen. Jos nyt alkaisin elämään miehen rahoilla, enkä oman palkkani tasoisesti, olisin kusessa, jos eroaisimme/olisimme tauolla odottaessamme tilanteen muuttuvan. Jos ero tulee, en halua, että joutuisin luopumaan kodistanikin ja sotkemaan koko elämääni.
Olen onnellinen näin. Miksi ottaisin riskin, että voisin menettää muutakin kuin mieheni?
No, teillä on hieman erilainen tapaus, ette ole ihan peruspariskunta joka asuu koko ajan yhdessä. Tietysti täällä ei voida erikseen huomioida jokaista eri versiota, puhutaan keskivertoparisuhteesta.
Teitä ei nyt varmaan kukaan aliarvioi tai kyseenalaista täällä.
Tietysti myös jos on avioehto niin muuttaa asioita.
Ei kukaan kiellä varmaan, että joskus on ihan viisasta olla tarkka raha-asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanini hyvinvointi on myös omaa hyvinvointia. Rakastavassa parisuhteessa se toimii molempiin suuntiin, puolisot siis eivät loisi tai yritä hyötyä toisesta,vaan kumpikin antaa panoksensa ja tekee parhaansa. Asioista keskustellaan ja toiseen luotetaan. Miksi en rikkaampana haluaisi kumppanilleni hyvää?
Eri aloilla on erilainen palkka. Ihmiset opiskelevat aloja jotka heitä kiinnostavat ja joihin he soveltuvat. Palkka ei määritä toisen arvoa. Pikemminkin arvostan, että toinen antaa vähästään ja luopuu jostain saadakdeen tehdä jotain jonka eteen minun.ei tarvitse edes ponnistella. Esim. köyhempi puoliso ei voi mennä kampaajalle jotta pääsee kanssani lomalle. Minun ei taas ikinä tarvitse edes miettiä jostain luopumista, koska rahaa on enemmän. Häpeäisin itseäni jos rakkaani joutuisi kärvistelemään minun ahneuteni takia.
Raha ei ole mikään jumala.
Aloituksessa oli heti se virhe, että täällä EI OLE usein sanottu, että pitäisi olla eri "elintaso". Eli koskaan, missään, ei olla sanottu, että vaimon tulisi syödä puuroa kylmässä kun mies syö pihviä sohvalla viltin alla.
On vaan sanottu, että jos jotain isompaa ja hienompaa haluaa, varsinkaan VAATII, on sen eteen jotain tehtävä. Muutakin kuin vaadittava toista maksamaan se sinullekin. Ja toiseksi, se mikä esim. miehellä jää sen jälkeen yli kun on maksanut osansa, yleensä vielä euromääräisesti enemmän, on täysin sen päätettävissä kenen nimi palkkakuitissa lukee. Edes avioliitossa ei tarvitse elää ilman itsemääräämisoikeutta.
Naisilla on jotenkin sairas ajatusmaailma siitä, että miehille olisi suurinpiirtein maailman kovin fantasia saada olla naisen elättäjä. Ei, miehilläkin on omat haaveet ja ajatukset. Ja useinkaan eivät toteuta niin kuin lokit, käsi suorana huutamalla ja muilta vaatimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija<br />
Niin, sellaista elintasoa kuin eläisivät silloinkin, jos mieheni olisi valinnut minun sijastani vaimokseen naisen, joka tienaa saman verran kuin hän itsekin eli nettona noin 2000 €/kk. Hyvin monissa suomalaisperheissä pärjätään 4000 € nettutuloilla ja ollaan ihan tyytyväisiä, vaikka lapset lähtevät kotoa mukanaan pelkkä tuulen huuhtoma per.se ja Ikean astiasto. Meidän lasten aikuiselämän alku tulee olemaan paljon helpompi juuri siksi, että ei tarvitse edes opiskeluaikana muuttaa vuokralle. Opiskeluajan työpaikat voi valita toisin, kun ei ole pakko rahan takia käydä töissä. Voi mennä oman alan harjoitteluihin ilmaiseksi ja saada jalkaa yritysten ovenväliin sen sijaan, että kärvistelisi leipänsä takia jossain kaupan kassalla tai siivoaisi hotelleja tai muuta, josta ei olisi mitään verkostoitumishyötyä tulevaisuuden kannalta. [/quote kirjoitti:Muistakaa rahan lisäksi jättää sosiaalisia taitoja lapsillenne, nämä vanhemmat ostivat asunnon -nuoret eivät aina erotu edukseen. Harmillisen monella nousee päähän se, että vanhemmat ovat mahdollistaneet leveän elintason pois muuttaessa. Opiskeluaikainen köyhäily on ihan kasvattava kokemus ja opettaa rahan (ja sen tienaamiseksi tehtävän työn!) arvon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikoo pitää taloutensa erillisenä miksi edes vaivautua parisuhteeseen. Jos tulotason ero häiritsee kannattaa punnita potentiaalisen kumppanin varallisuus ekoilla treffeillä.
Ei ole mitään järkeä kituuttaa eri elintasolla.
Rakkaus, läheisyys, seksi, yhteinen hauska tekeminen, emotionaalinen tuki, taiteellinen tai harrastuskunppanuus... Onhan noita syitä parisuhteelle.
Ennemmin kyseenalaistaisin tuon, että mennään yhteen vain taloudellisista syistä.
Nimenomaan, parisuhteeseen mennään yleensä muista kuin taloudellisista syistä, joten on todella outoa että parisuhteessa ollessa lasketaan rahoja ettei toinen vaan pääse "hyötymään" mitenkään tästä parisuhteesta. Mitä muuta parisuhde on kuin hyötymistä puolin ja toisin? Miksi mennä parisuhteeseen jos siitä ei mitään hyödy?
Minä ainakin ottaisin eron jos rakkaus loppuisi ja sitä myöden myös seksi, en minä nauti mieheni kanssa yhdessä asumisesta niin äärettömän paljon että kämppikseksi hänet valitsisin, niitä on parempiakin olemassa. Minä olen mieheni kanssa vain rakkaudesta samoin mies minun, kumpikin pärjäisi yksinäänkin taloudellisesti vaikka työttömänä, mutta me rakastetaan toisiamme ja lapsiamme ja haluamme elää perheenä joten rahat menee kaikki perheen hyvinvointiin. Ja toki me itse kuulumme myös perheeseen eli meillekin kummallekin ostetaan vaatteet ja kengät ja viihdykkeet mitä halutaan samoin kuin lapsillekin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pitäisin ihan tyhmänä sitä, että asuisin tahallaan vaatimattomasti (lue epäviihtyisästi) kun voisin asua paremminkin (lue viihtyisästi).
Jos olisin se hyvätuloisempi, niin en haluaisi asua kerrostalossa jos voisin asua omakotitalossa. Esimerkiksi.
Maksaisin mielelläni osaltani enemmän koska viihtyisi(mme) paremmin. Nauttisimme elämästä jonka raha mukanaan tuo.
Mieluummin vielä veden läheisyydessä.
En ikimaailmassa asuisi kerrostalokansiossa vain sen takia, ettei se kumppani vain hyötyisi minusta mitään.
Minähän häviäisin tällä ajatustyylillä koko ajan itsekin.
Itsellenihän siinä kiusaa tekisin.
Kun luulisin tekeväni sille toiselle.Kuinka tyhmiä nämä rahanahneet ihmiset loppujen lopuksi ovatkaan. 😁
Eivät suo itselleen rahan tuomia mukavuuksia. Ettei vaan se toinenkin saisi samalla. 😂
Minä kieltäydyin muuttamasta omakotitaloon ja halusin ehdottomasti asua kerrostalossa keskustassa. Mulle sijainti on tärkeää sekä lyhyt työmatka. Onneksi tämä kävi myös miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun, mun vai yhteiset kirjoitti:
Saisit enemmän kommentteja, kun oppisit kirjoittamaan lyhyemmin.
Mutta asiaan. Vaimolla oli tavatessamme pienemmät tulot kuin minulla, mutta paljon enemmän omaisuutta. Olisiko minun pitänyt päästä siitä hyötymään? Vai olisiko ollut kohtuullista, että minä olisin satojatuhansia euroja köyhempänä antanut vaimolleni lisää rahaa elämiseen?
Nämä asiat eivät koskaan ole noin yksinkertaisia kuin annat ymmärtää.
Me kuitenkin ratkaisimme asian niin, että minä olen säästänyt ja sijoittanut niin paljon, että elintasomme on ollut sama ja olen varallisuudessakin saanut melkein vaimon kiinni.
Olisiko pitänyt päästä hyötymään? Jos ajatellaan vaikka että omaisuus ja tulot on legopalikoita, sulla on vihreitä palikoita x määrä mutta ei sinisiä palikoita ollenkaan, vaimolla on sinisiä palikoita y määrä, mutta vain vähän vihreitä palikoita. Kun te menette yhteen ja perustatte yhteisen perheen ja talouden, niin niistä kaikista vihreistä ja sinisistä palikoista rakennetaan yksi rakennelma joka on teidä yhteinen, sillä ei ole väliä minkä värisiä palikat on, vaan paljonko niitä on yhteensä koska se määrää rakennelmanne koon, vaikkapa legotornin korkuuden.
ap
Ongelma muodostuu siinä vaiheessa, kun toinen haluaa enemmän sinisiä palikoita käyttöönsä, jotta voi vaihtaa niillä punaisia palikoita. Silloin osa vihreistä palikoita putoaa, kun sinisiä irrotetaan.
Paljon järkevämpää on tehdä 2 tornia: sininen ja vihreä. Silloin vihreä torni pysyy pystyssä, vaikka sininen torni rikotaan.
Kaksi ihmistä ei voi olla kahdessa eri tornissa yhtä aikaa, joko molemmat omissaan tai tehdään yhteinen jossa molemmat on. Mitä väliä sillä on jos vaihdetaan osa vihreistä palikoista punaisiin, kyllä sitä yhteistä yhtä tornia voi muutella ja se voi kasvaa korkeutta tai madaltua riippuen siitä tuleeko vihreitä palikoita tai sinisiä palikoita kuinka paljon lisää siihen nähden paljonko palikoita käytetään elämiseen elämän eri vaiheissa.
ap
Kyllä kaksi ihmistä voi olla kahdessa eri tornissa yhtä aikaa, koska sen yhteisen tornin muuntelu vain toisen toimesta tarkoittaa sitä, että toisesta halutaan hyötyä. Jostain syystä 5 sinistä palikkaa mukanaan tuova ei ymmärrä, että 95 vihreän palikkaa antavat isommat oikeudet ja vastuut tornin rakentamisessa.
Ei vaan kun kaikki vihreät, siniset ja punaiset palikat kun laitetaan yhteen torniin siitä tulee korkeampi kuin kahdesta erillisestä tornista, ja molemmat nauttivat siitä korkeasta tornista yhdessä koska rakastavat toisiaan. Aikanaan se torni jätetään sitten lapsille perinnöksi jos sellaisia on siunaantunut, lapset jakavat tornin palikat keskenään ja lisäävät omiin torneihinsa jotka kenties ovat puolisonsa kanssa yhdessä rakentaneet. Miksi yhteistä tornia muuntelisi vain toinen? Molemmat tuo lisää palikoita, oli ne minkä värisiä hyvänsä, ja molemmat ottavat käyttöön palikoita tornista tarpeen mukaan, suurin tarve on kuitenkin yhteinen perhe ainakin 90%.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään muihin on yhä vaikeampi luottaa. Esim suhteiden ei uskota enää kestävän niin pitkään, kuin joskus aikoinaan. Siksi ihmiset ovat muuttuneet yhä enemmän sellaisiksi, että he ajattelevat omia talousasioita pidemmällä tähtäimellä ja ajatuksella, ettei suhde välttämättä kestä. Ihan ymmärrettäväähän se on.
Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun lapset astuvat kuvioihin, niin talouden pitäisi olla yhteinen. Sitä ennen talous pitäisi suunnitella sen mukaan, joka tekee vähemmän rahaa.
Myös lasten synnyttyä voidaan ihan hyvin elää pienempituloisen tulojen mukaan. Tiukka taloudenpito ei vahingoita ketään.
Lapsien teko yleisemmin kohdistuu juuri naisen talouteen, eikä ole oikein, että vain naisen talous kärsii lapsien teosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pitäisin ihan tyhmänä sitä, että asuisin tahallaan vaatimattomasti (lue epäviihtyisästi) kun voisin asua paremminkin (lue viihtyisästi).
Jos olisin se hyvätuloisempi, niin en haluaisi asua kerrostalossa jos voisin asua omakotitalossa. Esimerkiksi.
Maksaisin mielelläni osaltani enemmän koska viihtyisi(mme) paremmin. Nauttisimme elämästä jonka raha mukanaan tuo.
Mieluummin vielä veden läheisyydessä.
En ikimaailmassa asuisi kerrostalokansiossa vain sen takia, ettei se kumppani vain hyötyisi minusta mitään.
Minähän häviäisin tällä ajatustyylillä koko ajan itsekin.
Itsellenihän siinä kiusaa tekisin.
Kun luulisin tekeväni sille toiselle.Kuinka tyhmiä nämä rahanahneet ihmiset loppujen lopuksi ovatkaan. 😁
Eivät suo itselleen rahan tuomia mukavuuksia. Ettei vaan se toinenkin saisi samalla. 😂
Jos haluan asua veden äärellä omakotitalossa, niin miksi ihmeessä vaatisin kerrostalossa asuvaa köyhää asumaan kanssani? Hän on onnellinen siellä vuokrakämpässään, joten on väärin vaatia häntä muuttamaan vain siksi, että minä haluan sen omakotitalon. Koska todella rakastan, niin asumme yhdessä kerrostaloyksiössä ja jaamme kulut puoliksi.
Parisuhteet on täynnä kompromisseja. Kumpikin rakastaa, ja kumpikin haluaa asua eri paikassa tarkoittaa sitä että kummankin pitää joustaa asumispaikkatoiveistaan jos halutaan rakkaus pitää. Miksi vain toinen joustaisi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun, mun vai yhteiset kirjoitti:
Saisit enemmän kommentteja, kun oppisit kirjoittamaan lyhyemmin.
Mutta asiaan. Vaimolla oli tavatessamme pienemmät tulot kuin minulla, mutta paljon enemmän omaisuutta. Olisiko minun pitänyt päästä siitä hyötymään? Vai olisiko ollut kohtuullista, että minä olisin satojatuhansia euroja köyhempänä antanut vaimolleni lisää rahaa elämiseen?
Nämä asiat eivät koskaan ole noin yksinkertaisia kuin annat ymmärtää.
Me kuitenkin ratkaisimme asian niin, että minä olen säästänyt ja sijoittanut niin paljon, että elintasomme on ollut sama ja olen varallisuudessakin saanut melkein vaimon kiinni.
Olisiko pitänyt päästä hyötymään? Jos ajatellaan vaikka että omaisuus ja tulot on legopalikoita, sulla on vihreitä palikoita x määrä mutta ei sinisiä palikoita ollenkaan, vaimolla on sinisiä palikoita y määrä, mutta vain vähän vihreitä palikoita. Kun te menette yhteen ja perustatte yhteisen perheen ja talouden, niin niistä kaikista vihreistä ja sinisistä palikoista rakennetaan yksi rakennelma joka on teidä yhteinen, sillä ei ole väliä minkä värisiä palikat on, vaan paljonko niitä on yhteensä koska se määrää rakennelmanne koon, vaikkapa legotornin korkuuden.
ap
Ongelma muodostuu siinä vaiheessa, kun toinen haluaa enemmän sinisiä palikoita käyttöönsä, jotta voi vaihtaa niillä punaisia palikoita. Silloin osa vihreistä palikoita putoaa, kun sinisiä irrotetaan.
Paljon järkevämpää on tehdä 2 tornia: sininen ja vihreä. Silloin vihreä torni pysyy pystyssä, vaikka sininen torni rikotaan.
Kaksi ihmistä ei voi olla kahdessa eri tornissa yhtä aikaa, joko molemmat omissaan tai tehdään yhteinen jossa molemmat on. Mitä väliä sillä on jos vaihdetaan osa vihreistä palikoista punaisiin, kyllä sitä yhteistä yhtä tornia voi muutella ja se voi kasvaa korkeutta tai madaltua riippuen siitä tuleeko vihreitä palikoita tai sinisiä palikoita kuinka paljon lisää siihen nähden paljonko palikoita käytetään elämiseen elämän eri vaiheissa.
ap
Meillä ne tornit on rinnakkain ja niillä on vahva yhteinen seinä. Välissä on oviaukko josta voi kulkea toisen puolelle.
Se, jolle puoliso on bonus.
Ei se ihan niin mene, jos sun torni on 100 palikkaa korkea ja puolison torni on vain 10 palikkaa, niin yhteinen seinä ei voi olla kovin korkea ja vahva. Yleensä talojen nurkat on samalla korkuudella jotta siihen väliin voi rakentaa seinän suoraan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme asu yhdessä, emme tee samaa työtä, meillä ei ole samaa koulutusta. Miksi ihmeessä meillä olisi sama elintaso ellei sattumalta?
Ette asu yhdessä, joten teillä onkin eri taloudet. Ei teillä tarvitsekaan olla mitään yhteistä kun ette ole aviopari tai avopari, te vaan seurustelette vasta, molemmat tekevät mitä tykkäävät ilman että se liittyy mitenkään toiseen ihmiseen.
ap
1. Voiko sinusta parisuhteessa, jossa ei asuta yhdessä, tehdä todella mitä tykkää ilman, että se liittyy mitenkään toiseen ihmiseen? Aika uskomatonta, jos olet itse tätä periaatetta noudattaen päässyt naimisiin.
2. Missä luki, että en ole naimisissa kumppanini kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sattumoisin opiskellut? Eihän se ole sattumaa, vaan valinta, ponnistus.
Kyllä tässä elämässä suurin osa asioista on sattuman kauppaa, olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin tapahtuu hyviä asioita ja jos käy huono tuuri niin tapahtuu huonoja asioita. Kouluttautumien on ponnistus, mutta aina ei voi kouluttautuessaan tietää että onko töitä kuitenkaan sitten kun valmistuu tai 20 vuoden päästä.
Ei voi sitäkään tietää että jos vaikka kouluttautuu kampaajaksi että kun sitä työtä tekee jonkin aikaa niin allergisoituu kemikaaleille ja työt loppuu siihen, haave ja tavoite oli kuitenkin perustaa menestyvä yritys jolla on useita työntekijöitä palkkalistoilla ja monta liikettä jopa useissa kaupungeissa. Tai kouluttaudut maatalousalalle ja ostat isolla lainalla maatilan ja sitten huomaatkin että EU:säädökset muuttuu niin että sun maatalousyrittäjyys muuttuu täysin tappiolliseksi.
Ei ihminen saa kaikkea mitä valitsee ja haluaa vaikka miten paljon ponnistelisi.
ap
Vain laiska väittää, että elämässä iso osa olisi sattumankauppaa. Jostain oudosta syystä ahkeruus ja viitsiminen tuovat mukanaan niin opiskelupaikan, kunnon koulutuksen kuin työpaikankin. Mutta jos itse ei viitsi mitään, niin voi laillasi valita ajopuuteorian ja kuvitella, että muiden työpaikat ja elämä ovat sattuman tulosta.
Oletko siis itse valinnut sen, että olet terve?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus edellytä rahojen jakamista. Riittää, että suurempituloinen on valmis laskemaan elintasonsa pienempituloisen tasolle. Näin molemmilla on sama elintaso. Mieheni tienaa paljon vähemmän kuin minä eikä hänellä ole omaisuuttakaan, mutta mä halusin mieluummin hänet kuin mukavan elintason.
Mulla on omistusasunto, mutta siinä on vuokralaiset. Yhdessä asumme vuokralla asunnossa, johon muehenkin tuloilla on varaa. Maksamme laskut puoliksi, mutta emme hanki mitään sellaista, mikä olisi miehen tuloilla liian kallista. Yksin voisin matkustaa monta kertaa vuodessa, mutta perheenä matkustamme vasta sitten, kun siihen on säästetty rahat eli noin joka kolmas vuosi.
Ihan kiva, mutta mihin sinä niitä ylimääräisiä rahojasi jemmaat? Sen varalle että kun eroatte niin miehesi ei ole päässyt eikä pääse hyötymään missään nimessä mitenkään siitä että sinä olet varakkaampi ja hyvätuloisempi? Halusit hänet enemmän kuin paremman elintason, mutta et kuitenkaan rakasta häntä niin paljon että nostaisit teidät molemmat vähän paremmalle tasolle?
ap
Ylimääräiset rahat päätyvät meidän yhteisten lastemme hyväksi. Kun he tulevat täysi -ikäisiksi, molemmilla on sekä mukava osakesalkku että velattomat ensiasunnot.
Ok mutta siihen asti kun lapset ovat aikuisia niin he elävät isänsä matalan tason elintasoa? Toki sekin on yksi ratkaisu asiaan että kituuttaa köyhästi koko lasten lapsuuden ja nuoruuden ja sillä turvataan lasten helppo elämä aikuisena, mutta niin voisi tehdä vaikka molemmilla olisi omaisuutta ja hyvät tulot. Miksi se pitää mennä niin että jos sun taso on 100 ja miehen 50, niin elätte koko perhe tasoa 50 ettekä vaikka 75? Sitten lapset pääsevät aikuisena nauttimaan tasosta 150 ja te jatkatte miehen kanssa edelleen tasolla 50 hamaan kuolemaan asti ja sitten lapset taas perii teidät ja pompsahtavat tasolle 250. Mitenkähän teidän lapsenlapset sitten elävät? Jos lapset ottavat oppia teistä, ei kukaan koskaan pääse nauttimaan rahoista, suvun viimeinen köyhäkaula kun kuolee niin valtio perii miljoonaomaisuuden tai jos suuri katastrofi tulee ja omaisuus menee siinä mukana ei ole edes mahdollisuutta enää kenenkään nauttia niistä kovalla työllä tienatuista pennosista.
ap
Hyvä ap, miksi sinulle elintaso on synonyymi tuhlaamiselle? Elintasoa voi olla vaikka ekologinen asuminen ja oman puhtaan ruuan viljeleminen, ei se, että viskoo rahaa ympärilleen.
Jos eletään tuhlaavaisesti, ei lapsille voi ostaa Kampista kaksioita, kun lapset lähtevät opiskelemaan. Harva köyhä tajuaa, että ei ole pakko tuhlata kaikkia rahoja heti, jotkut meistä saavat nautintoa siitä, että kykenevät siirtämään tarpeentyydytystä tulevaisuuteen ja 15 vuoden krääsänostamisen sijaan hankkivatkin sijoituskämpän. Tuhlaavaisen puolison kanssa hyvätuloinenkin pysyy köyhänä elämänsä loppuun.
Miksi sinulle kaikki rahankäyttö on tuhlaamista?
Raha on vaihtoväline ja sen voi tosiaan käyttää krääsään tai sijoituskämppään, joka tapauksessa elintason määrittelee se paljonko sulla on tätä vaihtovälinettä käytettävissä johonkin. Hyvä elämä ei ole tuhlaamista eikä kituuttaminenkaan, vaan se että ostetaan mitä halutaan ja tarvitaan jotta elämä on mahdollisimman miellyttävää koko perheelle, koska käärinliinoissa ei ole taskuja.
ap
Vierailija kirjoitti:
AP, taidat olla kommunisti joka asuu kommuunissa.
Varmaan kannatat että koko Suomessa kaikilla olisi sama elintaso.
Tiedätkö mihin se johtaa?
Kohta kukaan ei viitsi tehdä mitään, eikä kellään oo mitään.
Kun kukaan ei sitä yhteistä kakkua 🍰halua kerätä, vain kuluttaa.
Venezuela here we come.
Höpsis! Kaikilla pitäisi olla normaali elintaso, perustaso jossa ihminen voi elää hyvää elämää, sitten on kaikilla mahdollisuus, hyvällä tuurilla, tehdä itselleen lisää elintasoa eli korottaa turistiluokasta itsensä bisnesluokkaan. Ihminen on sen verran ahne elukka että lähes jokainen haluaa sinne bisnesluokkaan eikä viihdy turistiluokassa. Jotkut tosi onnekkaat, ahkerat ja taitavat pääsevät ihan ykkösluokkaan.
Kyllä ne turistiluokan ihmisetkin kasvattaa yhteistä kakkua, sitä enemmän mitä parempi heidän on olla siellä turistiluokassa, ei ihminen kakkua kasvata jos joutuu matkustamaan ruumassa peläten jäätyvänsä kuoliaaksi kuten huonompituurinen siellä pyörätilassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin sattumoisin opiskellut? Eihän se ole sattumaa, vaan valinta, ponnistus.
Kyllä tässä elämässä suurin osa asioista on sattuman kauppaa, olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin tapahtuu hyviä asioita ja jos käy huono tuuri niin tapahtuu huonoja asioita. Kouluttautumien on ponnistus, mutta aina ei voi kouluttautuessaan tietää että onko töitä kuitenkaan sitten kun valmistuu tai 20 vuoden päästä.
Ei voi sitäkään tietää että jos vaikka kouluttautuu kampaajaksi että kun sitä työtä tekee jonkin aikaa niin allergisoituu kemikaaleille ja työt loppuu siihen, haave ja tavoite oli kuitenkin perustaa menestyvä yritys jolla on useita työntekijöitä palkkalistoilla ja monta liikettä jopa useissa kaupungeissa. Tai kouluttaudut maatalousalalle ja ostat isolla lainalla maatilan ja sitten huomaatkin että EU:säädökset muuttuu niin että sun maatalousyrittäjyys muuttuu täysin tappiolliseksi.
Ei ihminen saa kaikkea mitä valitsee ja haluaa vaikka miten paljon ponnistelisi.
ap
Vain laiska väittää, että elämässä iso osa olisi sattumankauppaa. Jostain oudosta syystä ahkeruus ja viitsiminen tuovat mukanaan niin opiskelupaikan, kunnon koulutuksen kuin työpaikankin. Mutta jos itse ei viitsi mitään, niin voi laillasi valita ajopuuteorian ja kuvitella, että muiden työpaikat ja elämä ovat sattuman tulosta.
En ole väittänyt että sattumankauppa pelkästään riittäisi (tai no on niitäkin hannuhanhia jotka saa ties mitä kuin manu illallisen tekemättä juuri mitään) Mutta se että on ahkera ja viitsii ei takaa varmuudella edes opiskelupaikkaa saatika työpaikkaa, niin se vaan on nykyään. Siksi suuri osa opiskelijoista ei uskalla otta opintolainaa vaikka se on halpaa ja hyvillä ehdoilla.
ap
Vain laiska väittää, että elämässä iso osa olisi sattumankauppaa. Jostain oudosta syystä ahkeruus ja viitsiminen tuovat mukanaan niin opiskelupaikan, kunnon koulutuksen kuin työpaikankin. Mutta jos itse ei viitsi mitään, niin voi laillasi valita ajopuuteorian ja kuvitella, että muiden työpaikat ja elämä ovat sattuman tulosta.