Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen todella huono ja epäkunnioittava käytös kotona!
14.06.2019 |
Olen niin uupunut ja kyllästynyt tähän tilanteeseen että ajattelin kysyä täältä onko kenelläkään ollut samanlaista ongelmaa, eli lapsen todella uhmakas, epäkunnioittava ja huono käytös??
Kyseessä 9v poika, jonka käytös kotona meitä vanhempia kohtaan on juuri tuollaista. Koulussa eikä aiemmin päiväkodissa ole koskaan tullut sanomista pojan käytöksestä, ei wilmamerkintöjä huonosta käytöksestä, todistuksessa käytös kiitettävää ja opelta tullut palautetta, että iloinen ja hyväkäytöksinen poika.
Vaan kotona kaikki on ihan muuta. Sama lapsi kiroilee ärsyttääkseen, hermostuu kaikesta, puhuu rumia, haukkuu (tyhmä, idiootti, typerys...jne) inttää vastaan, näyttelee keskaria ja syyttelee muita omista virheistään. Epäkunnioittavuus näkyy esim siten että ruokaa haukutaan paskaksi,haukutaan ja kiroillaan oikein uhallaankin kielloista huolimatta. Saattaa tehdä tätä vaikka olisi joku kaveri käymässä, tuntuu kuin haluaisi oikein nolata ja alistaa minut kaverin nähden. Pomottelee ja on äärimmäisen haastava. Jaksaa vastustaa vaikkapa hampaiden pesua vaikka tunnin koska ei vaan halua totella.
Yritin saada apua tähän kouluterveydenhoitajan kautta keväällä mutta kukaan ei tunnu uskovan että koulussa niin hyvin käyttäytyvällä lapsella on mitään käytösongelmia. Ehdotti vaan että ei huomioitaisi tuota käytöstä mutta pakkohan se on puuttua kun tuo on ihan jatkuvaa!!
Oisko kellään vinkkejä tähän? Tuntuu ettei mikään kasvatuksellinen keino auta! Mikään rangaistus ei tähän poikaan tehoa, pelikiellot ym on kokeiltu mutta ei vaikutusta. Nyt tämä kesäloman alku ollut aivan helvetistä suoraataan. Lisään vielä että emme itse käytä tuollaista kieltä koskaan eli en tajua mistä on oppinutkin, kavereilta varmaan. Voisiko esim lastenpsykologista olla apua?
Kommentit (70)
Meillä samanlaista, mutta lapsi on vasta 6-vuotias. Käytös on muuttunut oikeastaan nyt viimeisen puolen vuoden aikana todella uhmakkaaksi, ei tottele yhtään, kiroilee, nimittelee, karjuu puolikin tuntia putkeen jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa. Meillä ei tosiaankaan kotona kiroilla, eikä nimitellä toisia paskapääksi tai muuksikaan. Rangaistukset ei tehoa, puhelinta lapsella ei ole eikä meillä ole kotona mitään pelilaitteita. Mikään arjessa tai perhesuhteissa ei ole muuttunut ja eskarissa on kavereita entiseen malliin. Toki sielläkin käytös on muuttunut huonoksi. Elämä on tuon lapsen kanssa oikeasti aika hirveää taistelua. Aiemmin kiltistä lapsesta on tullut hirviö. Todella raskasta.
Allergioihin en nyt oikein usko, koska niitä ei ole tähänkään asti ollut, eikä tosiaankaan tuo jonkun mainitsema diabetes oireile noin. Ykköstyypin diabetes aiheuttaa verensokerin nousua ennen hoidon aloitamista, ei matalia verensokereita eikä mitään heittelyjä. Olen kysynyt lapselta miksi käyttäytyy noin mutta mikään ei kuulemma ole huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlaista, mutta lapsi on vasta 6-vuotias. Käytös on muuttunut oikeastaan nyt viimeisen puolen vuoden aikana todella uhmakkaaksi, ei tottele yhtään, kiroilee, nimittelee, karjuu puolikin tuntia putkeen jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa. Meillä ei tosiaankaan kotona kiroilla, eikä nimitellä toisia paskapääksi tai muuksikaan. Rangaistukset ei tehoa, puhelinta lapsella ei ole eikä meillä ole kotona mitään pelilaitteita. Mikään arjessa tai perhesuhteissa ei ole muuttunut ja eskarissa on kavereita entiseen malliin. Toki sielläkin käytös on muuttunut huonoksi. Elämä on tuon lapsen kanssa oikeasti aika hirveää taistelua. Aiemmin kiltistä lapsesta on tullut hirviö. Todella raskasta.
Allergioihin en nyt oikein usko, koska niitä ei ole tähänkään asti ollut, eikä tosiaankaan tuo jonkun mainitsema diabetes oireile noin. Ykköstyypin diabetes aiheuttaa verensokerin nousua ennen hoidon aloitamista, ei matalia verensokereita eikä mitään heittelyjä. Olen kysynyt lapselta miksi käyttäytyy noin mutta mikään ei kuulemma ole huonosti.
Siitepölyallergiaan liittyvä ristireakointi? Kannattaa harkita jos kohta helpottaa ja taas ensikeväänä alkaa. Eli esim porkkana, omena ym ristireakoivat kokeeksi hetkeksi pois käytöstä.
Meillä lapset oireilivat alkuun siitepölyille vain koivulle ristireakoivilla ruuilla. Myöhemmin tuli silmä oireita ja nuhaa ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlaista, mutta lapsi on vasta 6-vuotias. Käytös on muuttunut oikeastaan nyt viimeisen puolen vuoden aikana todella uhmakkaaksi, ei tottele yhtään, kiroilee, nimittelee, karjuu puolikin tuntia putkeen jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa. Meillä ei tosiaankaan kotona kiroilla, eikä nimitellä toisia paskapääksi tai muuksikaan. Rangaistukset ei tehoa, puhelinta lapsella ei ole eikä meillä ole kotona mitään pelilaitteita. Mikään arjessa tai perhesuhteissa ei ole muuttunut ja eskarissa on kavereita entiseen malliin. Toki sielläkin käytös on muuttunut huonoksi. Elämä on tuon lapsen kanssa oikeasti aika hirveää taistelua. Aiemmin kiltistä lapsesta on tullut hirviö. Todella raskasta.
Allergioihin en nyt oikein usko, koska niitä ei ole tähänkään asti ollut, eikä tosiaankaan tuo jonkun mainitsema diabetes oireile noin. Ykköstyypin diabetes aiheuttaa verensokerin nousua ennen hoidon aloitamista, ei matalia verensokereita eikä mitään heittelyjä. Olen kysynyt lapselta miksi käyttäytyy noin mutta mikään ei kuulemma ole huonosti.
Siitepölyallergiaan liittyvä ristireakointi? Kannattaa harkita jos kohta helpottaa ja taas ensikeväänä alkaa. Eli esim porkkana, omena ym ristireakoivat kokeeksi hetkeksi pois käytöstä.
Meillä lapset oireilivat alkuun siitepölyille vain koivulle ristireakoivilla ruuilla. Myöhemmin tuli silmä oireita ja nuhaa ym.
Enpä usko, alkoi jo ennen siitepölykautta.
Perheneuvolaan minäkin lähtisin.
Anteeksi jos jo kerroit tämän mutta onko huono käytös alkanut yllättäen vai vähitellen, ja milloin? Olisiko jotain ikävää voinut tapahtua esim kavereiden kesken?
Ainakin joka kerta kun lapsi haukkuu, on epäkunnioittava niin pysäytä kaikki mitä olit tekemässä ja sano tiukasti että noin et puhu minulle, tuo on todella epäystävällistä. Toista aina vaikka vastaus onkin että sä olet niin tyhmä. Tönimisestä minä kilahtaisin todella pahasti. 9-vuotiaalta voi vaatia sen verran itsehillintää, ettei töni äitiään. Sanoisin itse tilanteessa silmiin katsoen, että noin et voi trhdä, vaikka sulla olisi kuinka paha mieli niin toista EI tönitä.
Varmasti todella ikävä tilanne, tsemppiä!
Meillä on 6-vuotias, jolle tulee känäolo tosi helposti, jos hänellä on nälkä tai hän on syönyt imelää ja verensokeri on laskenut nopeasti. Verensokerin heittelyt aiheuttavat myös isälle samanlaisia kiukkukohtauksia ja lapselle samoin. Kunnollisella ruualla saamme aina kiltin pojan takaisin. Mies tietää itse, milloin on pakko syödä. Tarkkailkaapa, liittyykö karkin syömisen jälkeiseen aikaan niin kuin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaan kasvatuksen helmiä taas. Pitää vaatia hyvää käytöstä jo siitä lähtien kun hieman ymmärtää puhetta. Vaikkakin joo, kyky mm odottaa pöydässä on kiinni iästä. Mihinkään ei lähdetä juoksemaan ennekuin saa luvan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6-vuotias, jolle tulee känäolo tosi helposti, jos hänellä on nälkä tai hän on syönyt imelää ja verensokeri on laskenut nopeasti. Verensokerin heittelyt aiheuttavat myös isälle samanlaisia kiukkukohtauksia ja lapselle samoin. Kunnollisella ruualla saamme aina kiltin pojan takaisin. Mies tietää itse, milloin on pakko syödä. Tarkkailkaapa, liittyykö karkin syömisen jälkeiseen aikaan niin kuin meillä.
Tämä olisikin tosi helppo selitys mutta meidän 6-vuotiaan kohdalla en valitettavasti usko tuohonkaan. Lapsi on ollut varsin kiltti ja tottelevainen aiemmin ja käytös on nyt eskarivuoden kevätlukukaudella muuttunut aivan mahdottomaksi. Olen koko ajan ajatellut, että on vaan ikään liittyvää uhmaa mutta alkaa oikeasti olla keinot vähissä. En meinaa jaksaa enää ja kerran jo sanoinkin lapselle, että joutuu kohta pois kotoa jos käytös ei parane. Ei kovin rakentavaa, tiedän, eikä varmasti auttanut yhtään, mutta mitä ihmettä tässä voi tehdä.
Lapsi on opetettu että raivoamalla saa tahtonsa läpi aina ja kaikkialla. Hänet joko opetetaan pois tuosta mahdollisesti jopa varsin rajuin keinoin. Tai tulevaisuus tulee olemaan hyvin ikävä pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi haukkuu ja kiroilee kavereiden aikana, niin sanot että on kaverin aika lähteä kotiin ja takaisin voi tulla kun lapsi oppii käyttäytymään. Kun lapsi tönii niin voi sanoa napakasti, että ”Sinä et minua töni!” Tiukka katse silmiin, lapsen tasolle, suu viivaksi ja sanot asian kuin se olisi määräys.
Kun haukkuu ruokaa, sano tiukasti, että ”älä syö, seuraava ruoka on parin tunnin päästä”. Muutoin jätä huomiotta. Hyvä käytös vastaavasti huomioidaan.
Itselläni on uhmakas tyttö, joka kotona on välillä suorastaan ollut vaikea ja olen kokenut tuon voimattomuuden ja väsymyksen. Vuosi on tässä taisteltu ja ihan kuin nyt olisi alkanut helpottamaan...
Muuten olen samaa mieltä, mutta tuo tönimisen kielto, se ONmääräys.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on opetettu että raivoamalla saa tahtonsa läpi aina ja kaikkialla. Hänet joko opetetaan pois tuosta mahdollisesti jopa varsin rajuin keinoin. Tai tulevaisuus tulee olemaan hyvin ikävä pojalle.
Kerrotko vielä mitkä ne keinot on? Tämä nyt ehkä oli vastaus ap:lle, mutta minäkin kaipaisin neuvoja mitä tehdä tuon 6-vuotiaan kanssa. Meillä ainakaan ei tosiaankaan ole huutamalla koskaan saanut tahtoaan läpi eikä itkupotkuraivareita kaupan lattialla ole koskaan ollut. Eikä niilläkään olisi saanut tahtoaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi haukkuu ja kiroilee kavereiden aikana, niin sanot että on kaverin aika lähteä kotiin ja takaisin voi tulla kun lapsi oppii käyttäytymään. Kun lapsi tönii niin voi sanoa napakasti, että ”Sinä et minua töni!” Tiukka katse silmiin, lapsen tasolle, suu viivaksi ja sanot asian kuin se olisi määräys.
Kun haukkuu ruokaa, sano tiukasti, että ”älä syö, seuraava ruoka on parin tunnin päästä”. Muutoin jätä huomiotta. Hyvä käytös vastaavasti huomioidaan.
Itselläni on uhmakas tyttö, joka kotona on välillä suorastaan ollut vaikea ja olen kokenut tuon voimattomuuden ja väsymyksen. Vuosi on tässä taisteltu ja ihan kuin nyt olisi alkanut helpottamaan...
Muuten olen samaa mieltä, mutta tuo tönimisen kielto, se ONmääräys.
Lisäisin vielä, sitten kun seesteistä jutellaan leppoisasti, mistä lapsen mielestä hänen ruma käytöksensä johtuu ja miten sitä pahaa oloa voisi muuten kuin huonolla käytöksellä purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi haukkuu ja kiroilee kavereiden aikana, niin sanot että on kaverin aika lähteä kotiin ja takaisin voi tulla kun lapsi oppii käyttäytymään. Kun lapsi tönii niin voi sanoa napakasti, että ”Sinä et minua töni!” Tiukka katse silmiin, lapsen tasolle, suu viivaksi ja sanot asian kuin se olisi määräys.
Kun haukkuu ruokaa, sano tiukasti, että ”älä syö, seuraava ruoka on parin tunnin päästä”. Muutoin jätä huomiotta. Hyvä käytös vastaavasti huomioidaan.
Itselläni on uhmakas tyttö, joka kotona on välillä suorastaan ollut vaikea ja olen kokenut tuon voimattomuuden ja väsymyksen. Vuosi on tässä taisteltu ja ihan kuin nyt olisi alkanut helpottamaan...
Muuten olen samaa mieltä, mutta tuo tönimisen kielto, se ONmääräys.
Lisäisin vielä, sitten kun seesteistä jutellaan leppoisasti, mistä lapsen mielestä hänen ruma käytöksensä johtuu ja miten sitä pahaa oloa voisi muuten kuin huonolla käytöksellä purkaa.
Meillä on tuon 6-vuotiaan kanssa juteltu mutta lapsi ei osaa sanoa mitään syytä käytökselleen ja sanoo kaikki on ihan hyvin. On kysytty että voiko häntä jotenkin auttaa tai onko kavereiden kanssa sattunut jotain ikävää mutta ei kuulemma ole.
Erityisesti kiukun purkamiseen kaipaisin neuvoja. Sellaisia joita voisi toteuttaa myös syksyllä koulussa. Aggressiivinen lapsi ei onneksi ainakaan toistaiseksi ole ollut enkä halua kannustaa häntä esim lyömään tyynyä/nyrkkeilysäkkiä kiukun tullessa. Liikuntaa ei oikein voi toteuttaa kesken oppitunnin eikä lapsen itsehillintä riitä edes 10 laskemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on opetettu että raivoamalla saa tahtonsa läpi aina ja kaikkialla. Hänet joko opetetaan pois tuosta mahdollisesti jopa varsin rajuin keinoin. Tai tulevaisuus tulee olemaan hyvin ikävä pojalle.
Kerrotko vielä mitkä ne keinot on? Tämä nyt ehkä oli vastaus ap:lle, mutta minäkin kaipaisin neuvoja mitä tehdä tuon 6-vuotiaan kanssa. Meillä ainakaan ei tosiaankaan ole huutamalla koskaan saanut tahtoaan läpi eikä itkupotkuraivareita kaupan lattialla ole koskaan ollut. Eikä niilläkään olisi saanut tahtoaan läpi.
Uhma mainittu, ei hirveästi muuta maininnan lisäksi millä työskennellä.
Jossei halua tulla jostain tai vastaavaa niin voihan vaan sanoa hyvästit että kai löydät kotiin taas... tai jos ei suostu pukeutumaan kunnolla niin mennään sitten vajaavaisena ja kärsitään.
Ei pakottamalla vaan saa pikkuisen haluamaan.
Mutta joo vaikeaa antaa mitään täsmällistä kun on aika vähän millä mennä.
6v ylipäätänsä vähän erikoinen ikä kun 5v vanhat on erittäin kivoja ja avuliaita ja tykkäävät kuunnlla kun nille kerrotaan ja niitä opetetaan. Melkein ihan mitän vaan voi opettaa puiden pilkkomisesta, verepainemittarin käyttöön jne.
Yksi näistä minkä opetin oli olla erityisen hienosti eli ns kahvilakäytös.
Mutta ikä saa kyl vähän ihmettelemään onko eskarissa kaikki kunnossa. Oisko porukat jaettu jotenkin eri ryhmiin ja nyt jäi kaveri toiseen ryhmään tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on opetettu että raivoamalla saa tahtonsa läpi aina ja kaikkialla. Hänet joko opetetaan pois tuosta mahdollisesti jopa varsin rajuin keinoin. Tai tulevaisuus tulee olemaan hyvin ikävä pojalle.
Kerrotko vielä mitkä ne keinot on? Tämä nyt ehkä oli vastaus ap:lle, mutta minäkin kaipaisin neuvoja mitä tehdä tuon 6-vuotiaan kanssa. Meillä ainakaan ei tosiaankaan ole huutamalla koskaan saanut tahtoaan läpi eikä itkupotkuraivareita kaupan lattialla ole koskaan ollut. Eikä niilläkään olisi saanut tahtoaan läpi.
Uhma mainittu, ei hirveästi muuta maininnan lisäksi millä työskennellä.
Jossei halua tulla jostain tai vastaavaa niin voihan vaan sanoa hyvästit että kai löydät kotiin taas... tai jos ei suostu pukeutumaan kunnolla niin mennään sitten vajaavaisena ja kärsitään.Ei pakottamalla vaan saa pikkuisen haluamaan.
Mutta joo vaikeaa antaa mitään täsmällistä kun on aika vähän millä mennä.
6v ylipäätänsä vähän erikoinen ikä kun 5v vanhat on erittäin kivoja ja avuliaita ja tykkäävät kuunnlla kun nille kerrotaan ja niitä opetetaan. Melkein ihan mitän vaan voi opettaa puiden pilkkomisesta, verepainemittarin käyttöön jne.
Yksi näistä minkä opetin oli olla erityisen hienosti eli ns kahvilakäytös.Mutta ikä saa kyl vähän ihmettelemään onko eskarissa kaikki kunnossa. Oisko porukat jaettu jotenkin eri ryhmiin ja nyt jäi kaveri toiseen ryhmään tms.
Eskareita on alle 20 ja lapset olivat jo ennestään tuttuja toisilleen päiväkodista, eskari siis päiväkodin yhteydessä. Toki pienryhmiä oli välillä mutta eskari nyt on jo ohi ja käytös jatkuu entisenlaisena. Kysehän ei ole meillä lainkaan etteikö lapsi osaisi käyttäytyä hyvin. Halutessaan on hyvinkin salonkikelpoinen mutta usein ei vain tunnu haluavan. Pukemisen suhteen ei ole ongelmia, suostuu asialliseen säänmukaiseen vaatetukseen. Tuo ettei suostu lähtemään johonkin, on hiukan vaikea toteuttaa, en usko että katteettomat uhkaukset toimivat. Ei lasta voi kuitenkaan jättää pitkäksi aikaa yksin kotiin tai ulos illalla. Ja ainakin tuo meidän tapaus olisi vain onnellinen jos sanoisin että saat olla ulkona aivan niin kauan kuin haluat.
Välillä nyppäsee varmaan ihan hyvää tarkoittavat ohjeet siitä, että keskustelulla ja johdonmukaisuudella kaikki onnistuu. Lapsilla on todellakin eri temperamentteja, ja oikeasti haastavan lapsen kanssa on kyllä yleensä ensimmäisenä testattu keskustelu ja johdonmukaisuus! Ja jos kyse olisi pelkästä kasvatuksesta, kuvittelisi samassa perheessä olevan useampia leimahtelijoita.
Oma lapseni onneksi (tai sitten ei) on heti sisäänajokauden jälkeen näyttänyt luontonsa myös päiväkodissa. Siellä on jo pari vuotta tehty samaa työtä kuin meillä kotonakin, ohjattu etsimään mieluisia leikkejä ja rauhoittumaan syrjään tönimisen/lyömisen sijaan ja sanoittamaan kiukkua. Laps vaan on melkoinen äkkikiukkuilija ja sen jälkeen jurottaja. On myös tosi fiksu ja kehittynyt muuten, mikä ei tässä auta lainkaan vaan johtaa näsäviisailuun ja "minä en hyväksy näitä sääntöjä", vääntöihin.
Se on huomattu, et sekä pahempi äkäpussimme että toinenkin lapsi väsyvät hoito/koulupäivien hälinästä huomattavasti. Olisiko eskarikiukulla mahdollisesti tekemistä ihan tilan vaihdon kanssa? Ollaankin rauhoitettu koti-iltoja, mennään mieluummin metsään tai pihaan vilisevän leikkipuiston sijaan, ei harrasteta liikaa eikä pidetä telkkaria tai musiikkia enää kotona taustamölynä. Tämä auttaa jonkin verran.
Meneekö se leimahteleva 6-vuotias lapsi perheneuvolaan niiden rauhallisten ja hyvinkäyttäytyvien isompien sisarustensa kanssa, joille haastaa jatkuvasti riitaa?
Minusta kuulostaa siltä, että lapsi ei kunnioita teitä. Hänellä on kumminkin sosiaalista älyä ja osaa käyttäytyä kodin ulkopuolella, tuskin siis on mitään neurologisia häiriöitä, nehän näkyisivät koulussakin.
Ehkä olette huomaamattanne liian pehmeitä haastavanluonteisen lapsen kanssa? Ottakaa käyttöön kovemmat rangaistukset, esim. netti pois kokonaan. Itsekin syyllistyn välillä olemaan liian lepsu kasvattaja, ja kovapäinen lapseni lipsuu silloin heti rajoista.
Ehkä teille on sattunut astetta temperamenttisempi poika. Vaatii teiltä paljon, mutta itse lähtisin tiukentamaan rajoja tuossa kohtaa. Mitä teette, kun ruokaa haukutaan paskaksi? Pitäisikö siinä kohtaa ruoka ottaa pois kokonaan ja antaa vasta seuraava ateria/iltapala myöhemmin ?
Vierailija kirjoitti:
Hakee teiltä rajoja. Koulussa on jämäkkä ope, jolle ei vinoilla. Olkaa tekin jämäköitä. Huonosta käytöksestä heti rangaistus, hyvästä suullista kiittelyä ja myöhemmin tavoitepalkinto, eli saa kännynsä takaisin elokuussa tai laitetaan hänen lempiruokaansa. Jos haukkuu ruokaa paskaksi, ei anneta mitään, seuraavalla ruokakerralla kyllä maittaa.
Tämä on esimurrosikää, olkaa nyt jämäköitä. Myös rauta-arvot voi tarkistaa, onko väsynyt ja ei jaksa käyttäytyä sen vuoksi. Tai onko taustalla joitakin murheita, monella on homopelkoa tuossa vaiheessa, miettii onko itse normaali. Lempeästi kyselkää. Mitä tekee öisin, katseleeko kiellettyjä juttuja ja on sitten kauhuissaan.
17 ylänuolta "saa kännykän takaisin elokuussa"
Siis kesä ilman kännykkää ja sivussa kaikista kontakteista?
Miten ihmeessä ihmiset on näin ikäviä lapsilleen?
Alue: Aihe vapaa
Onko diapetes otettu huomioon? Verensokerin heittelyt kannattaa mitata!