Lapsen todella huono ja epäkunnioittava käytös kotona!

Vierailija kirjoitti:

Tai onko taustalla joitakin murheita, monella on homopelkoa tuossa vaiheessa, miettii onko itse normaali. Lempeästi kyselkää. Mitä tekee öisin, katseleeko kiellettyjä juttuja ja on sitten kauhuissaan.

Tämä on hyvä. Kannattaa tosiaan selvittää onko taustalla joku salattu heikkous, jonka pelkoa sitten purkaa perseilyllä, kuten yleensäkin häiriköiden kohdalla on kyseessä. Tätä voi käyttää sitten tilanteen niin vaatiessa aseena, kuten vaikkapa kaverisi läsnäollessa voit puhutella poikaa pikku homopojaksi tai hinttariksi. Häirikkö pitää alistaa, sillä sellainen ei kykene tuntemaan mitään empatiaa tai kohteliaisuussääntöjä heikommaksi kokemaansa, tässä tapauksessa valitettavasti sinua, kohtaan. Sen jälkeen voidaan alkaa siirtyä hiljalleen normaaliin kommunikointiin.

Mieheni on super rauhallinen eikä ikinä ole puhunut minulle rumasti, eli poika ei ole oppinut käytöstä isältään.

Kieltämättä yksi peloistani on että käytös muuttuisi huonoksi myös koulussa :/ olen tähän asti lohduttautunut sillä että ehkä hänellä ei ole mitään häiriötä kun pystyy kuitenkin koulussa käyttäytymään.

Ap

Olen kysynyt pojalta miksi käyttäytyy noin ja ymmärtääkö miten epäkunnioittavaa tuo on. Vastaus on aina tyyliä "koska sä oot niin tyhmä" eli mitään ei saa irti hänestä kun ottaa heti tuon asenteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja olen törmännyt lasten allergioihin erikoistuneeseen lääkäriin joka oli sitä mieltä että toki voi näkyä käytöshäiriöinä koska allergisen ruuan syöminen voi vaikuttaa ”aivojen kemiallisiin toimintoihin”. En nyt muista tarkkaan miten selitti mutta hänen mielestään tuollainen voisi liittyä ruoka-aine allergioihin.

Muistatko kuka lääkäri näin sanoi. Meidän lääkäri ei uskonut käytösongelmien ja allergian yhteyteen ollenkaan, tuntui vähättelevän koko asiaa

Ap

Kuulostaa siltä, että lapsi hakee rajoja. Tuon ikäisten kanssa tulee olla jämäkkä, se miten asiat ilmaiset täytyy tarkoittaa myös sitä, NYT LOPPU tarkoittaa, että nyt loppu huono käytös. Sano se asiallisen jämäkästi painottaen. Muutenkin jämäkkää käytöstä, ei tarkoita kovistelua tai käsiksi käymistä vaan sanomalla niin, että tarkoitus tulee lapselle selväksi. Jos lapsi haukkuu ruokaa paskaksi, sanot että noin ei puhuta ja ota ruoka pois ja jäähylle omaan huoneeseen. Pelikielto tarkoittaa, että känny/tietsikka pois viikoksi pelikieltoon. Kyllä lapsi oppii tapakäyttäytymisen, kun se hänelle opetetaan ystävällisesti mutta jämäkästi tarkoittaen mitä sanoo. Sellainen pienellä äänellä  arkaan tyyliin voisitko ja ole nyt kiltti ruokkii vaan lapsen rajojenhakua entistä pahemmin. Kerron esimerkin, kukkakaupassa äiti kysyi lapselta, että mitä me ostetaan mummille viemisiksi. Lapsi näytti kaupan ruminta kaktusta johon äiti kysyi, että ollaanko me varmoja, että tuo on nätti, johon lapsi alkoi laulaen vastata "mummille ruma kukka", asiakkaat olivat aika kauhuissaan mutta mitä teki äiti. Osti tämän lapsen valitseman kukan mummille. Vanhempien tulee muistaa, että ovat aikuisia, eivät lastensa kavereita tai ohjaajia vaan vanhempia ja lapsen tulee oppia kunnioittamaan vanhempiaan ja aikuisia. Muuten tulee olemaan vaikeaa tulevassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja olen törmännyt lasten allergioihin erikoistuneeseen lääkäriin joka oli sitä mieltä että toki voi näkyä käytöshäiriöinä koska allergisen ruuan syöminen voi vaikuttaa ”aivojen kemiallisiin toimintoihin”. En nyt muista tarkkaan miten selitti mutta hänen mielestään tuollainen voisi liittyä ruoka-aine allergioihin.

Epäkunnioittava käytös ei ole sallittua vaikka itsellä olisi huono olo. Sitä ei pureta muihin ihmisiin vaan hakataan vaikka nyrkkeilysäkkiä.

Huonosta olosta pitää pystyä sanomaan aikuiselle ja pyytää apua. Huono käytös pitää aina kitkeä mahdollisimman tehokkaalla ja johdonmukaisella rankaisulla. Kaikki kiva pois jos lapsi epäkunnioittaa aikuisia. Kännykkä pois, tv pois jos sellainen huoneessa, tietokone pois, pelit pois. Jos ruoka ei kelpaa, pois ruokapöydästä. Kun on nälkä niin kyllä kelpaa vähän huonompikin sapuska.

Älä unohda, että sinä kustannat lapsen yltäkylläisen elämän ja työlläsi mahdollista lämpimän asunnon ja mukavuudet. Mikäli lapsi ei osaa olla kiitollinen, tällä on vaihtoehtona muuttaa lastenkotiin tai sijaisperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Epäkunnioittava käytös ei ole sallittua vaikka itsellä olisi huono olo. Sitä ei pureta muihin ihmisiin vaan hakataan vaikka nyrkkeilysäkkiä.

Ei, huonoa käytöstä ei pureta mitään hakkaamalla, edes säkkiä. Juoksee sitten vaikka kiukuspäissään maratonin, mutta mitään väkivaltaan viittaavaakaan ei saa yhdistää tilanteen hoitoon, ettei siitä vaan jää mitään alitajuisia jälkiä jotka sitten saattavat kostautua tulevaisuudessa ikävissä tilanteissa. Näitä "pimenemisiä" tapahtuu jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja olen törmännyt lasten allergioihin erikoistuneeseen lääkäriin joka oli sitä mieltä että toki voi näkyä käytöshäiriöinä koska allergisen ruuan syöminen voi vaikuttaa ”aivojen kemiallisiin toimintoihin”. En nyt muista tarkkaan miten selitti mutta hänen mielestään tuollainen voisi liittyä ruoka-aine allergioihin.

Muistatko kuka lääkäri näin sanoi. Meidän lääkäri ei uskonut käytösongelmien ja allergian yhteyteen ollenkaan, tuntui vähättelevän koko asiaa

Ap

Tuttavan lapselle oli sanottu Tampereella yksityispuolella. Mutta olen kyllä lukenut allergiapalstoilla useammastakin lapsesta jolla on ollut allergiat näkyneet nimenomaan käytöksessä.

Pitäkää hyvin diettiä niin että saatte lapsen kuntoon (ruokapäiväkirja+oirepäiväkirja). Tarvittaessa muokatkaa diettiä. Ja kun lapsi kunnossa antakaa jotakin varmasti sopimatonta ja seuratkaa oireita. Me kokeiltiin esim appelsiinimehulla ja pähkinöillä ja jonkin ajan kuluttua meidän monta päivää tosi rauhallisena ja hyväntuulisena ollut lapsi raivosi niin että tavarat lensi. Antihistamiini auttoi nopeasti ja kun taas jatkettiin sopivilla ruuille niin elämä normaalia ja tietty joskus lapsi vihainen ja kiukutteli mutta ihan normaaliin tapaan eikä sellaista tuntien elämän tuskaa kuten allergian kanssa.

Tsemppiä, itse olen satsannut lapsen ruokavalioon koska tuo allergiahuono olo heikentää lapsen itsetuntoa, vie elämänlaatua lapselta ja koko perheeltä ja heikentää koulumenestystä. Nyt tämä allergikko jo yläkoulussa ja omasta halusta välttelee muutamia ruoka-aineita( minttu ja pähkinät ainakin) koska niiden jälkeen olo kurja ja kokeet menee huonosti verrattuna normaaliin. Nuori osaa itse miettiä että syökö tarjottua minttusuklaata jos edessä koe tai tärkeä tunti. Eli kunhan lapsi oppii itse tietämään mitkä aineet aiheuttavat kurjan olon niin hänen helpompi itse huolehtia asiasta. Jos luulee että ihottuma ainoa oire ja sitä ei tule niin miksei söisi kielleettyjäkin juttuja...

Jos lapsi haukkuu ja kiroilee kavereiden aikana, niin sanot että on kaverin aika lähteä kotiin ja takaisin voi tulla kun lapsi oppii käyttäytymään. Kun lapsi tönii niin voi sanoa napakasti, että ”Sinä et minua töni!” Tiukka katse silmiin, lapsen tasolle, suu viivaksi ja sanot asian kuin se olisi määräys.

Kun haukkuu ruokaa, sano tiukasti, että ”älä syö, seuraava ruoka on parin tunnin päästä”. Muutoin jätä huomiotta. Hyvä käytös vastaavasti huomioidaan.

Itselläni on uhmakas tyttö, joka kotona on välillä suorastaan ollut vaikea ja olen kokenut tuon voimattomuuden ja väsymyksen. Vuosi on tässä taisteltu ja ihan kuin nyt olisi alkanut helpottamaan...

Kuulostaa hieman erään tuttavaperheen tapaukselta. He ovat eronneet, ja lapset ovat viikon isällään ja viikon äidillään.

Lapset ovat vuoroviikkoina aivan totaalisen erilaiset. Sitä on aivan mahdotonta uskoa, mutta niin se vain on.

Isäviikollaan he käyttäytyvät kunnollisesti, sillä isä edellyttää johdonmukaisesti heiltä hyvää käytöstä. Säännöt ovat kaikille selvät, ja jos niitä rikotaan, seuraa tietynlainen rangaistus. Myös rangaistus on johdonmukainen ja selvä ja kaikille lapsille sama. Lapsia rakastetaan, kannustetaan ja opastetaan isäviikoilla. Heidän hyvä käytöksensä pannaan merkille ja siitä kiitetään yhtä johdonmukaisesti kuin mitä rangaistuksia tulee sääntöjen rikkomisesta.

Sen sijaan äitiviikollaan normaaleista lapsista kuoriutuu esiin vastenmielisiä penskoja. He rikkovat kaikkia sääntöjä ja sopimuksia, mitä heidän äitinsä yrittää saada heille. Säännöt ja rangaistukset vaihtelevat, ja kun lapsi tarpeeksi mankuu ja valittaa, voi äiti antaa periksi väsyttävästä tilanteesta päästäkseen. Näin lapset ovat oppineet, että huonolla käytöksellä pääsee mieluisaan lopputulokseen. He uhmaavat avoimesti äitiään, joka ei saa heistä otetta. Hän yrittää kiitoksia ja rangaistuksia mutta ei kykene pysymään itse asettamissaan rajoissa. Äitiparka on helisemässä lapsilauman kanssa, joka tietää, miten häntä pyöritetään.

Isä ei ole ollut vakiintuneessa parisuhteessa avioeron jälkeen. Äidillä on sen sijaan ollut pari pidempiaikaista suhdetta ja yksi lyhyeksi jäänyt avioliitto. Uudet miehet ovat tuoneet kasvatussoppaan lisämausteita, kun näillä miehillä on ollut oma tapansa toimia naisensa lasten kanssa.

Eivät nämä lapset mitään enkeleitä isälläänkään ole, sitä en yritä sanoa. Ihan samalla tavalla he ajoittain yrittävät haastaa isäänsä kuin äitiään. Isäviikollaan he kuitenkin tuntuvat tasapainoisemmilta eivätkä tee mitään yllättäviä typeryyksiä. Äitinsä puolella heidän bravuurinaan näyttää olevan lapsellinen käytös ja suoranainen ilkeys varsinkin silloin, kun paikalla on vieraita.

Kasvatuksen yhtenä pääperiaatteena on johdonmukaisuus eli yhteisesti tiedossa olevat säännöt ja niistä kiinni pitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kysynyt pojalta miksi käyttäytyy noin ja ymmärtääkö miten epäkunnioittavaa tuo on. Vastaus on aina tyyliä "koska sä oot niin tyhmä" eli mitään ei saa irti hänestä kun ottaa heti tuon asenteen.

Tuollaista puhetta et saa sallia! Hän ei saa sanoa sinua tyhmäksi! Heti rangaistus, jos hän haukkuu sinua, tuo on haukkumista, jos sanoo äidilleen syyttä noin. Olet lapanen, jos sallit tuollaista lapseltasi. Käsket heti muuttamaan puheensa ja sitten hänen pitää kirjoittaa paperille anteeksipyyntönsä ja kauniita sanoja, joita voisi tuon tilalla käyttää. Vaikka "Äiti ei aina ymmärrä minua, kun olen vihainen tms"

Olet jo liian kauan antanut hänen pomottaa sinua. Töniminen on väkivaltaa, lapsi ei saa niin tehdä äidilleen. Se on lähisuhdeväkivaltaa, josta tulee rangaistus aikuisillekin.

Allergioista jankkaava jatkaa. Meillä on kova kuri lapsilla. Ja käyttäytyvät pääosin hyvin. Kehuja tulee koulusta jne. Mutta minulla itsellänikin on allergioita ja välillä ne aiheuttavat todella kurjan olon. Koetan käyttäytyä mutta huomaan kyllä tiuskivani herkästi ja nalkuttavani lapsille kun minulla kurja olo. Ja äitini kiukkuinen aina kun migreeni alkamassa.

Mutta vaikka vaadin normaalisti lapsilta paljon niin ymmärrän että allergiaoireilun aikana ei vain pysty kaikkeen. Tietenkään toisia ei silloinkaan vahingoiteta. Eikä tavaroita rikota.

Mutta tämä vinkkinä heille jotka jankkaavat vain kovasta kurista. Ensin fyysiset ongelmat pois ja mahdolliset henkiset. Ja sitten jämäkkä kuri niin homma toimii. Eli olen ehdottomasti kovan kurin puolella mutta vasta sitten kun muut mahdolliset ongelmat on hoidettu!

Kasvattaminen alkaa jo vauvana.

Molemminpuolinen kunnioittaminen jo alusta asti.

Jos lapsi yrittää puhua rumia, ne kitketään heti pois ja muihinkin käytösongelmiin tartutaan heti eikä joskus.

Läheiset ja luottamukselliset välit rakentamalla alusta asti, ongelmia ilmenee silloin yllättävän vähän. Silloin on helppo päästä ongelmien tullessa syihin kiinni.

Tunne, että minua rakastetaan, vaikka joskus erehdynkin pahaan, on erittäin tärkeää.

Hanki itsellesi kirja, jonka nimi on Peace ja kirjoittaja on Katja Myllyviita. Sain vinkin kirjasta työkaveriltani ja olen hyvin vaikuttunut siitä. Kirjasta löydät apua ja neuvoja, miten toimia.

Selkäsauna. Itse pelkäsin äitiä sen verran että kerran sanoin ’v*tut’ ja sen jälkeen mietin viidesti mitä sanon ja milloin.

N 22 kirjoitti:

Selkäsauna. Itse pelkäsin äitiä sen verran että kerran sanoin ’v*tut’ ja sen jälkeen mietin viidesti mitä sanon ja milloin.

Lapsen lyöminen ja muu ruumiillinen kuritus on laissa kiellettyä. Hyvässä suhteessa ei kenenkään tarvitse pelätä toista.

Tässä on nyt vaarana, että pikkuveli ottaa mallia veljensä käytöksestä ja alkaa tehdä samoin äidilleen. Nyt on viimeinen hetki toimia. Hae apua  Ap, jos et yksin uskalla olla tarpeeksi jämäkkä. Ja isä mukaan yhteisrintamaan!

Lapsen rakastaminen on sitä, että opettaa hänet käyttäytymään ja olemaan kunnolla. Ap, rakkaus ei ole lepsuilua.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja olen törmännyt lasten allergioihin erikoistuneeseen lääkäriin joka oli sitä mieltä että toki voi näkyä käytöshäiriöinä koska allergisen ruuan syöminen voi vaikuttaa ”aivojen kemiallisiin toimintoihin”. En nyt muista tarkkaan miten selitti mutta hänen mielestään tuollainen voisi liittyä ruoka-aine allergioihin.

Mitä on ”allerginen ruoka”?

Olen koko elämäni ajan taistellut pahojen allergioiden ja atopian kanssa, enkä ole koskaan käyttäytynyt ap:n lapsen tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja olen törmännyt lasten allergioihin erikoistuneeseen lääkäriin joka oli sitä mieltä että toki voi näkyä käytöshäiriöinä koska allergisen ruuan syöminen voi vaikuttaa ”aivojen kemiallisiin toimintoihin”. En nyt muista tarkkaan miten selitti mutta hänen mielestään tuollainen voisi liittyä ruoka-aine allergioihin.

Mitä on ”allerginen ruoka”?

Olen koko elämäni ajan taistellut pahojen allergioiden ja atopian kanssa, enkä ole koskaan käyttäytynyt ap:n lapsen tavoin.

Niin, kas kun me olemme kaikki erilaisia.

Toisilla tuntemukset ovat ilmeisesti selkeämmin eriytyneitä, fyysinen kutina on fyysistä ja henkinen ärsytys on henkistä.

Sitten ovat ne loput joille kuluttava tuntemus yksinertaisesti kuluttaa muiden asioiden sietämiseen tarvittavat resurssit loppuun, ja käytös on sen mukaista.

Olin tuttavaperheen kanssa risteilyllä ja silmät ymmyrkäisinä seurasin perheen pojan mellastusta: kunnon kauhukakara jolla ei tuntunut olevan mitään kunnioitusta muita kohtaan.

No, myöhämmin kävi ilmi että pojalla oli vehnäallergia, ja käytöshäiriöt helpottivat kun loputon kihinä saatiin kuriin.