Miksi nykyään paheksutaan suurperheitä?
Muka huolestuneesti kommentoidaan vanhempien jaksamista yli kahden lapsen kanssa. Mistä tämä malli on tullut?
Kommentit (38)
1. Useat suurperheet elää tukien varassa ja naiset senkun sikiää eikä käy töissä.
2. Usein nämä lapset käyttäytyvät kuin pellossa asuvat.
3. Hiilijalanjälki
Vierailija kirjoitti:
En kritisoi siksi että olisin huolissani äidin jaksamisesta vaan vanhimpien lasten, varsinkin jos ovat tyttöjä. Samalla asuinalueella asuu useita uskonnollisen vakaumuksen vuoksi tehtyjä isoja perheitä ja kyllä vanhemmilla on aikaa lenkkeillä ja käydä kylässä tuttavilla kun vanhin lapsi jätetään kotiin hoitamaan katrasta. Tämä vanhin lapsi saattaa olla nipin napin 10-vuotias ja vastuulla on lasten ja kodin hoito sinä aikana kun äiti on poissa. Hoidettavia lapsia usein yli viisi. Ei siinä siis mitään jos hoitaisivat lapsensa itse mutta lähes aina näkee että se vanhin tyttö joutuu tosi nuorena kasvatusvastuuseen eikä hänellä ole omaa lapsuutta ollenkaan. Tehkää niitä lapsia sen verran kun pystytte itse hoitamaan. Lasten hoito missään tilanteessa ei ole sisaruksen tehtävä.
Ne vanhemmat lapset saavat siitä rahaa ja oppivat vastuullisiksi. Ei se lapsuus mene pilalle, vaikka joutuu puhelimen räpläämisen ohessa kieltämään sisaruksilta kinastelu.
Vierailija kirjoitti:
1. Useat suurperheet elää tukien varassa ja naiset senkun sikiää eikä käy töissä.
2. Usein nämä lapset käyttäytyvät kuin pellossa asuvat.
3. Hiilijalanjälki
Minun tapaamani suurperheen lapset ovat keskimäärin paremmin käyttäytyviä kuin muut.
Minun lapsuudessani suurperheessä oli vähintään viisi lasta. Ilmeisesti nykyään kolmekin riittää.
Jos lapsia on se viisi tai yli, niin olisin kyllä huolissani siitä, saavatko lapset oikeasti riittävästi huomiota vanhemmiltaan, vai ovatko keskenään kun äiti keskittyy kotitöihin ja/tai ansiotyöhön? Vauvahan on pakko hoitaa, mutta esim. 5-vuotias saattaa olla vanhemman sisaruksen hoidettavana. Olen nähnyt perheitä, jossa joku epäonninen 17-vuotias isosisko on hoitanut neljää nuorempaa lasta, kun äiti oli synnyttämässä sairaalassa. Onneksi tämä on aika harvinaista, mutta minusta ei ole reilua nuorta kohtaan että hänestä tulee jonkinlainen varaäiti.
Sen sijaan kolmilapsinen perhe on minusta vielä ihan normaalin kokoinen ja itse kahden veljen kanssa koin, että saimme yksilöllistä aikaa ja huomiota vanhemmiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin on maapallolla liikaa populaatiota. En ajattele hiilijalanjälkeä vaan sitä, milloin maapallon sietokyky ylittyy.
Ei Suomessa kuitenkaan.
Suomenkin väestö lasketaan maapallon väestöön.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani suurperheessä oli vähintään viisi lasta. Ilmeisesti nykyään kolmekin riittää.
Jos lapsia on se viisi tai yli, niin olisin kyllä huolissani siitä, saavatko lapset oikeasti riittävästi huomiota vanhemmiltaan, vai ovatko keskenään kun äiti keskittyy kotitöihin ja/tai ansiotyöhön? Vauvahan on pakko hoitaa, mutta esim. 5-vuotias saattaa olla vanhemman sisaruksen hoidettavana. Olen nähnyt perheitä, jossa joku epäonninen 17-vuotias isosisko on hoitanut neljää nuorempaa lasta, kun äiti oli synnyttämässä sairaalassa. Onneksi tämä on aika harvinaista, mutta minusta ei ole reilua nuorta kohtaan että hänestä tulee jonkinlainen varaäiti.
Sen sijaan kolmilapsinen perhe on minusta vielä ihan normaalin kokoinen ja itse kahden veljen kanssa koin, että saimme yksilöllistä aikaa ja huomiota vanhemmiltani.
Traumatisoituuko nekin nuoret jotka kesätöissä valvovat lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan passiivisagressivisuus on johonkin kohdistaa.
Suvaitsevaisilta katkeaa verisuoni päästä jos paineita ei voi purkaa.
Jotenkin huvittava tuo yleistys siitä, että suurperheet elelevät usein tukien varassa. Näin toki välillä on, mutta hyvin monen kokoisia perheitä elelee tukien varassa. Tunnen moniakin suurperheitä, joissa vanhemmat tienaavat todella hyvin. Itselläni on viisi lasta ja työskentelen lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Miehelläni on oma hyvin tuottava yritys. Lapsemme todella saavat rakkautta ja huomiota. Vietämme paljon lomia kesämökillä ja luonnossa ja ekologisuus on perheessämme tärkeää. Kierrätämme, teemme mahdollisimman paljon itse ja pyrimme suosimaan lähiruokaa ym :) Itsekin olen saanut kohdata tuota "paheksuntaa", mutta se on ollut sellaisilta jotka eivät meitä tunne. Kyse siis paljolti varmaan ennakko-oletuksista.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta vanhempien jaksaminen, itse he ovat suurperheen valinneet itselleen. Minua säälittää ne lapset, jotka saavat todella vähän aikaa vanhemmiltaan, joiden on hoidettava pienempiä sisaruksia ja tehtävä suurperheen kotitöitä niin, että päivässä ei meinaa tunnit riittää. Ymmärrän, että lastenkin on syytä osallistua kotitöihin mutta kun suurperheessä niitä kotitöitä on melkoisesti, on epäreilua, että lapset tekevät niitä kotitöitä tuntitolkulla joka päivä. Esim. lapseni kaverilla oli maanantaisin pyykkipäivä, tiistaisin ja keskiviikkoisin kokkauspäivä, torstaina harrastuspäivä ja perjantaina siivouspäivä. Eikä kyse ollut mistään puolen tunnin kotityöstä vaan koko talon siivoamisesta tai koko perheen pyykkien viikkaamista, silittämistä ja pesemistä koko illan.
Ei tarvitse silti kaikkia suurperheitä sääliä. Aina löytyy perheitä, joissa lapsia kohdellaan huonosti eikä se kaltoinkohtelu kohdistu vain suurperheiden lapsiin.
Meillä on viisi lasta ja lapset valitettavasti tekevät kotitöitä äärimmäisen vähän. Eivät myöskään hoida pienempiään kuin äärimmäisen harvoin. Saavat viettää ihan normaalia lapsuutta, leikkiä kavereiden kanssa ja harrastaa, paljon tehdään perheenä asioita. Meillä on iso perhe, koska tykätään lapsista ja huolehdimme myös jokaisesta ja annamme huomiota ja aikaa kaikille :)
Suurperheiden paheksuminen ja sääliminen on turhaa. Suurperheet ovat kaikki erilaisia, eikä niitä voi niputtaa yhteen. Itse suurperheessä kasvaneena ja nykyään suurperheen vanhempana olen sitä mieltä, että olen saanut elämässäni sellaisia etuja, mitä pienemmissä perheissä ei välttämättä ole. Sisarukset. Suurperheessä oppii suvaitsevaisuutta, kun perheeseen mahtuu aina niin erilaisia persoonia. Lapset esittelevät innoissaan koulukavereilleen, että meidän perheessä on parasta se, että meillä on paljon lapsia. Vaikka välillä olisikin kengät sekaisin eteisessä ja univelkaa, niin se on pientä. En vieroksu työn määrää ja olen onnellinen.
Suurperheen lapset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin yksilapsisten perheiden lapset. Ovat pienestä pitäen tottuneet toimimaan yksilönä ryhmässä.
Täällä säälitään suurperheitä kun lapset joutuvat kotona siivota tiskit, viikata pyykit ja katsomaan pienempiä sisaruksia? Tai se että vanhemmat ottavat lapset mukaan ruoanlaittoon?
Meillä 2lk. toi koulusta lapun kotiin jossa kehotettiin ottamaan lapset mukaan arjen askareisiin ja saivat oikein kotiläksyksi osallistua ruoanlaittoon.
Kiinnostaisi tosissaan tietää mitä näissä säälijöiden perheissä lapset tekee? Miten ottavat osaa kotiaskareisiin?
Meillä 8 hengen perhe ja aina on ruoanlaitto, syöminen ja tiskit kuulunut samaan pakettiin. Kotityöt tehdään yhdessä ja niissä lapset auttavat oman ikätasonsa mukaan. 2.v pitää kyllä isoon ääneen huolen että saa tiskien tyhjennyksessä laittaa aterimet. 4.v taas haluaa ojennella lasit ja lautaset. 6.v kattaa jo pöydän. Koululaiset auttaa kuorimaan perunoita ja tekemään salaatin. Ei oo kukaan näistä hommista nurissut tai edes kokenut että tekisivät erikseen jotain työtä. Meillä ruoan laitto on mukavaa yhdessäoloa ja jutellaan siinä samalla päivän kuulumiset.
Pyykistä joku sanoi että säälii lapsen kaveria kun kerran viikossa pyykki pv. Meillä pyykkiä tulee 1-2 koneellista päivässä ja itse aina pesen. Lapset jos on kotona, auttavat ripustamaan ja viikkaamaan. Tämä vie lapsilta 10 min /lapsi/ päivä.
Muuten lasten kotitöihin kuuluu omien lelujen kerääminen iltaisin johon kuuluu 10 min/ilta kun yhdessä kerätään. Viikkosiivoukseen kuuluu omien huoneiden siivous, eikä nekään ole oikeasti kerran viikossa vaan sotkun mukaan. Jos koululaisten huone on kuin pommin jäljiltä, käsken järjestellä vaikka olisi viimeksi eilen siivottu. Minä imuroin ja pesen aina kaikki lattiat + pesen ikkunat. Koululaiset vaihtavat liinavaatteensa ja tamppaavat pienemmät matot (huoneestaan!)
Mitä taas sisaruksien vahtimiseen tulee niin toisin kuin täällä annetaan ymmärtää, 10.v ei mitenkään pysty ottamaan edes hetkeksi vastuuta jostain 0-4v. lapsista. En tiedä yhtäkään perhettä joka jättäisi lapset 10-vuotiaalla hoidettavaksi. Miettikää nyt vähän omillakin aivoilla. Meillä on 10.v jäänyt pienten kanssa silloin kun olemme mökillä ja lämmitämme illalla ulkosaunan. Laitamme pienet nukkumaan ja 10.v voi korkeintaan jäädä "itkuhälyttimeksi" kun pienet nukkuu jotta pääsemme yhdessä saunaan. 12.-vuotias on jäänyt illalla myös "itkuhälyttimeksi" ja saatamme käydä nopean 2-3km lenkin. Lapsella puhelin vieressä ja soittaa jos pienet herää. Vielä koskaan ei ole herännyt ja aikaa tuossa menee 15- 20 min. Mitenkään muuten meillä ei ole lapset hoitanut pienempiä. Vai lasketaanko se jos 6.v eskarilainen lähtee isompien mukaan esim. 1km päähän leikkipuistoon jos isommat haluavat hänet mukaan? Entä se että päiväsaikaan kun täytyy vastata tärkeään puheluun saattaa 12.v laittaa pienemmille lastenohjelmaa ja viihdyttää heitä puhelun ajan?
Lapsille tekee hyvää antaa vastuuta sopivissa määrin.
Suurperheissä yleensä toinen vanhemmista kotona, ja väitän että saavat vanhemmilta enemmän aikaa ja huomiota kuin perheissä jossa 2 työssä käyvää vanhempaa. Ei tarvitse alakoululaisten mennä koulun jälkeen tyhjään kotiin.
Tämäkin niin perhekohtaista, ja riippuu täysin siitä kuinka paljon vanhempia lasten asiat kiinnostaa. Lähtökohtaisesti voisin yleistää että suurperheissä lapset/perhe-elämä kiinnostaa.
Tiedän työni puolesta paljon perheitä joissa 1 lapsi, ja vanhemmilta vanhemmuus täysin hukassa. Lapsi laahustaa pitkin kaupunkia päivät kun ei ole mitään tekemistä ja vanhemmat töissä tai ei muuten vain kiinnosta eikä ole sisaruksiakaan seurana. Näistä minulla on huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani suurperheessä oli vähintään viisi lasta. Ilmeisesti nykyään kolmekin riittää.
Jos lapsia on se viisi tai yli, niin olisin kyllä huolissani siitä, saavatko lapset oikeasti riittävästi huomiota vanhemmiltaan, vai ovatko keskenään kun äiti keskittyy kotitöihin ja/tai ansiotyöhön? Vauvahan on pakko hoitaa, mutta esim. 5-vuotias saattaa olla vanhemman sisaruksen hoidettavana. Olen nähnyt perheitä, jossa joku epäonninen 17-vuotias isosisko on hoitanut neljää nuorempaa lasta, kun äiti oli synnyttämässä sairaalassa. Onneksi tämä on aika harvinaista, mutta minusta ei ole reilua nuorta kohtaan että hänestä tulee jonkinlainen varaäiti.
Sen sijaan kolmilapsinen perhe on minusta vielä ihan normaalin kokoinen ja itse kahden veljen kanssa koin, että saimme yksilöllistä aikaa ja huomiota vanhemmiltani.
Traumatisoituuko nekin nuoret jotka kesätöissä valvovat lapsia?
Kesätöistä pääsee kotiin lepäämään. Omien sisarusten kanssa joutuu olemaan 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani suurperheessä oli vähintään viisi lasta. Ilmeisesti nykyään kolmekin riittää.
Jos lapsia on se viisi tai yli, niin olisin kyllä huolissani siitä, saavatko lapset oikeasti riittävästi huomiota vanhemmiltaan, vai ovatko keskenään kun äiti keskittyy kotitöihin ja/tai ansiotyöhön? Vauvahan on pakko hoitaa, mutta esim. 5-vuotias saattaa olla vanhemman sisaruksen hoidettavana. Olen nähnyt perheitä, jossa joku epäonninen 17-vuotias isosisko on hoitanut neljää nuorempaa lasta, kun äiti oli synnyttämässä sairaalassa. Onneksi tämä on aika harvinaista, mutta minusta ei ole reilua nuorta kohtaan että hänestä tulee jonkinlainen varaäiti.
Sen sijaan kolmilapsinen perhe on minusta vielä ihan normaalin kokoinen ja itse kahden veljen kanssa koin, että saimme yksilöllistä aikaa ja huomiota vanhemmiltani.
Traumatisoituuko nekin nuoret jotka kesätöissä valvovat lapsia?
Kesätöistä pääsee kotiin lepäämään. Omien sisarusten kanssa joutuu olemaan 24/7.
Enpä tiedä yhtäkään suuren perheen lasta joka kokisi että suuresta perheestä haittaa. Toki jos jossakin pienessä luukussa asuu. Meillä tosin on kaikilla omat huoneet jossa saa rauhoittua. Eikä meillä kyllä mitään hälinää ja härdelliä ole. Olisihan tuo kiva kurkistaa muihin suurperheisiin miten heillä.
Vain tietyt ihmisryhmät saavat lisääntyä.
Itsellänikin suurperhe ja kyllä se tuntuu ihmisiä kiinnostavan..varsinkin kun selviää, että ei me ei olla uskossa😃Tukia saadaan lapsilisät ja vanhin opintotukea..itse käyn töissä vaan osa-aikaisesti(luojan kiitos olen alalla jossa voin valita vuorot niin että pieniä ei tarvitse viedä hoitoon) Näistä kommenteista upposi tuo, että kyllä..kun synnytin kuopusta esikoinen 17-vee oli sen päivän kotona ja vahti pienenpiään..oli käynnistys niin helppo oli se sopia ja toki jos olisi venynyt synnytys pitkään olisi mies mennyt kotiin😊Muutenkin teini aina kyselee, että haluatteko käydä vaikka syömässä ja taskurahaa vastaan sitten hoitaa pienenpiään. 90% lapset on kyllä meidän vanhempien vastuulla. Olen ehkä lepsu äiti, mutta pitäisi vaatia lapsia osallistumaan kotitöihin enenmän..roskapussia vievät ja astianpesukonetta tyhjentävät, mutta muuten minä/mies hoidetaan. Jos näkisin tollaista että 10-veelle jätetään hoidettavaksi lauma pikkuisia tekisin ilmoituksen ehdottomasti.
En kritisoi siksi että olisin huolissani äidin jaksamisesta vaan vanhimpien lasten, varsinkin jos ovat tyttöjä. Samalla asuinalueella asuu useita uskonnollisen vakaumuksen vuoksi tehtyjä isoja perheitä ja kyllä vanhemmilla on aikaa lenkkeillä ja käydä kylässä tuttavilla kun vanhin lapsi jätetään kotiin hoitamaan katrasta. Tämä vanhin lapsi saattaa olla nipin napin 10-vuotias ja vastuulla on lasten ja kodin hoito sinä aikana kun äiti on poissa. Hoidettavia lapsia usein yli viisi. Ei siinä siis mitään jos hoitaisivat lapsensa itse mutta lähes aina näkee että se vanhin tyttö joutuu tosi nuorena kasvatusvastuuseen eikä hänellä ole omaa lapsuutta ollenkaan. Tehkää niitä lapsia sen verran kun pystytte itse hoitamaan. Lasten hoito missään tilanteessa ei ole sisaruksen tehtävä.