Purnausta exästä ja lomista

Tämän tekstin tarkoitus ei ole oikeastaan mikään muu, kuin marmattaa ja kitistä ja antaa sitten asian mennä omalla painollaan.

Eli kesä on taas koittanut ja lasten lomat ovat alkaneet. Erosta on jo yli viisi vuotta ja välit asialliset mutta silti lomat aiheuttavat ongelmia kerta toisensa jälkeen.
Alunperin ensimmäiset kaksi vuotta menivät kokonaan (lomien osalta) niin että lapset olivat kokonaan luonani. Vain tuo ”joka toinen viikonloppu” onnistui ja sekin kovan väännön jälkeen. Oli niin hankalaa, kun asunto oli pieni ja uusi rakkaus vei kaiken vapaa-ajan jne.
No sitten oltiinkin pieniin päin ja taas meni loma pieleen ”kun lapsi voi syntyä koska vaan”.
Seuraavana kesänä olikin se pieni vauva sitten siinä niin ”ei tänne kerrostaloon voi noita koululaisia ottaa sotkemaan meidän aikatauluja...”

Viimekesänä olivat vihdoin siellä ja se olikin sitten niin rankkaa, että tuli ihan kriisi parisuhteeseen! Piti pitää pitkä tauko lasten isälleen menemiseen tämän jälkeen.
Ja nyt sitten (tänään) sain kuulla, että lähtevät perheenä ulkomaille omien lomiensa aikana, niin tämäkin kesä menee joko kokonaan ohi tai ”silpuksi” eli pari lisäpäivää isän luona silloin tällöin.

Itselleni omat lapset eivät mitenkään ”sotke elämää ja lomia” päinvastoin eikä koko kesä heidän kanssaan ole todellakaan mikään ongelma. Olemme myös lähdössä lasten kanssa omalle ulkomaanreissulle, joten se ei mieltäni kaiherra ollenkaan. Exän uusi suhdekin on mielestäni vain hyvä asia (itsellänikin toimiva parisuhde, en siis todellakaan ole katkera tai mustasukkainen tms). Lasten puolesta tilanne vaan on mielestäni ikävä ja inhottava.
Lapset kuitenkin haluaisivat viettää aikaa isänsä kanssa, mutta isää ei paljoa tunnu kiinnostavan.

Oma on tietenkin ongelmansa ja tulevaisuudessa varmaankin löytää nämä nykyiset välit vielä edestään. Silti itseäni harmittaa lasten puolesta.
Minähän se olen, joka sen lasten harmituksen joudun vastaanottamaan.

Tälläistä tänään mielessä.