Miten hyväksyä ettei omasta elämästä tullut mitään?

ilmeisesti olet jo hyväksynyt. Muu maailma tuskin koskaan. Ja jotta oma ikuinen vatutus asiasta loppuisi kehität itsellesi itseäsi parantavan realistisen suunnitelmat jota voit lähteä ja haluat lähteä toteuttamaan ihan jo just nyt. Stten on tekemistä ja ehkä jopa onnistumista.  Eikä mitään paskaisia tekosyitä' jättää kesken.

Mene kokemusasiantuntijaksi ja valmentajaksi mt-puolelle töihin. Saat elämääsi mielekästä sisältöä. Lopeta myös itsesi vertaaminen muihin, aina löytyy joku muu sinua menestyneempi, rikkaampi, kauniimpi, nuorempi jne.

Vaikeaa varmaan onkin hyväksyä, jos on jo saanut elämänsä alkuun ja on ollut odotuksia ja toiveita ja joutuu niistä sitten luopumaan. Mutta tarvitseeko sitä hyväksyä voidakseen silti elää eteenpäin? Saahan sitä olla pettynyt ja surullinen, vihainenkin, itselleen ja itsensä puolesta.

Minulla ei ole koskaan ollut haaveita tai tulevaisuudensuunnitelmia, joten sinänsä pääsen helpommalla kun ei minusta ollut tulossakaan mitään. Olen ollut lapsesta asti masentunut ja nyt jo toki vuosia kuntoutustuella elänyt turhake. Voin silti herätä ja kokea jotain mukavaa ja olla mukava muille.

Minä sairastuin fyysisesti niin vaikeasti, että vaihtoehtoja ei jäänyt. En oikein koskaan ole tajunnut tuota ”hyväksyntää”. Ei elämä sellaisia kysele! Se syöttää ja laittaa nielemään. Aivan sama hyväksyikö tahi ei.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa varmaan onkin hyväksyä, jos on jo saanut elämänsä alkuun ja on ollut odotuksia ja toiveita ja joutuu niistä sitten luopumaan. Mutta tarvitseeko sitä hyväksyä voidakseen silti elää eteenpäin? Saahan sitä olla pettynyt ja surullinen, vihainenkin, itselleen ja itsensä puolesta.

Minulla ei ole koskaan ollut haaveita tai tulevaisuudensuunnitelmia, joten sinänsä pääsen helpommalla kun ei minusta ollut tulossakaan mitään. Olen ollut lapsesta asti masentunut ja nyt jo toki vuosia kuntoutustuella elänyt turhake. Voin silti herätä ja kokea jotain mukavaa ja olla mukava muille.

et ole turhake, jollekin voit olla maailman paras! Kaikkea hyvää sinulle!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa varmaan onkin hyväksyä, jos on jo saanut elämänsä alkuun ja on ollut odotuksia ja toiveita ja joutuu niistä sitten luopumaan. Mutta tarvitseeko sitä hyväksyä voidakseen silti elää eteenpäin? Saahan sitä olla pettynyt ja surullinen, vihainenkin, itselleen ja itsensä puolesta.

Minulla ei ole koskaan ollut haaveita tai tulevaisuudensuunnitelmia, joten sinänsä pääsen helpommalla kun ei minusta ollut tulossakaan mitään. Olen ollut lapsesta asti masentunut ja nyt jo toki vuosia kuntoutustuella elänyt turhake. Voin silti herätä ja kokea jotain mukavaa ja olla mukava muille.

et ole turhake, jollekin voit olla maailman paras! Kaikkea hyvää sinulle!

ap

Sano itsellesi samoin. Jos minä en ole turhake, niin sinäkään et ole luuseri, niin kuin aloitusviestissä itseäsi nimität.

Olit työelämässä 18 vuotta, mikä on jo pitkä jakso. Moni joilla mielenterveys horjuu, elää tuki-/pätkätöillä tai ei pääse työelämään kiinni ollenkaan.

Niin, mikä on se "mitään"? Mitkä ovat omat odotuksesi elämälle? Ne voi asettaa sellaisiksi, että voit ne saavuttaa kaikkine rajoitteinesi.

Haluaisin elää rauhallista elämää perheeni kanssa. Saada lapset isoiksi, jos pärjäävät niin hyvä. Aina autan tarvittaessa. Välillä olisi kiva että saisi jotain sisustaa tai itselle hankkia. Olisi kiva saada päivärytmi kuntoon ja jotain mielenkiintoisia harrastuksia vaikka päiviin. Ystäviä ei juuri ole enkä kaipaa enää. Jaksamista haluaisin saada ja kunnon yöunia, painoa alaspäin. Tässä toiveet.

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, mikä on se "mitään"? Mitkä ovat omat odotuksesi elämälle? Ne voi asettaa sellaisiksi, että voit ne saavuttaa kaikkine rajoitteinesi.

Tai odotuksista voi päästää kokonaan irti.

Olen suunnilleen samanikäinen enkä ole onnistunut juuri missään. Oikeastaan vain yksi nuoruuden haaveeni on toteutunut (kumma kyllä juuri se haave, jonka toteutumiseen kukaan ei uskonut). En kuitenkaan ajattele, että elämä olisi ohi enkä voisi enää tehdä mitään. Ainakin toivottavasti aikaa on...

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin elää rauhallista elämää perheeni kanssa. Saada lapset isoiksi, jos pärjäävät niin hyvä. Aina autan tarvittaessa. Välillä olisi kiva että saisi jotain sisustaa tai itselle hankkia. Olisi kiva saada päivärytmi kuntoon ja jotain mielenkiintoisia harrastuksia vaikka päiviin. Ystäviä ei juuri ole enkä kaipaa enää. Jaksamista haluaisin saada ja kunnon yöunia, painoa alaspäin. Tässä toiveet.

ap

Eivätkö nuo ole ihan hyviä ja saavutettavissa olevia tavoitteita? Sulla on lapsiakin, mikä on jo aika iso juttu. Ei kaikkien tarvitse olla mitään "menestyjiä" suurin osa ihmisistä elää ihan tavallista elämää, sellaista joka köyhemmissä maissa olisi luksusta.

Nauti vaan siitä mitä sulla on ja elä hetkessä. Kukaan ei voi tulla onnelliseksi muuten :)