Kun olet uutena juhlassa miesystäväsi avecina ja kukaan ei kysy sinulta mitään

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa että menee vain huonommaksi tuosta. Mun miehen kaverit ei eka halunnu tutustua muhun ja sit yhtäkkiä keksi että vihaa minua enkä ollut tervetullut enää mieheni mukaan minnekkään. En siis ollut tehnyt mitään pahaa tai ollut liian humalassa yms. Ovat nykyisin entisiä ystäviä.

Oliko kyse kenties naispuolisista kavereista?

Ei varmaan tahallaan olleet tuollaisia. Eivät vain ehkä ole kovin taitavia sosiaalisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan tahallaan olleet tuollaisia. Eivät vain ehkä ole kovin taitavia sosiaalisissa tilanteissa.

Niin ja jos nyt vaikka pitkästä aikaa näkee vanhoja ystäviä, niin helposti siinä jää niin suustaan kiinni, ettei välttämättä edes huomaa sitä, että joku on uusi ja häneltä pitäisi kysellä jotain... Minä olen sellainen ihminen, etten osaa edes kysellä vierailta ihmisiltä mitään ihmeellisyyksiä... Toki, jos kaksin jäädään johonkin pöytään vaikka, niin tietysti jotain small talkia siinä pyritään pitämään yllä...

Vierailija kirjoitti:

Olisitko mielummin halunnut että sulta oltaisiin kysytty esim ”ootteko pannu?” ”Ootko hyvä sängyssä?” ”Onks sul omat tissit/ripset/kynnet?” Näitä nimittäin kysyivät miehen jota tapailin kaverit minulta...

Naispuoliset kaverit?

Up

Kuulostaa ihanteelliselta. En haluaisikaan, että tuntemattomat utelevat asioitani. Minusta on aina hyvä, kun ihmiset hölöttävät omia juttujaan ja minä saan jättäytyä tarkkailijan rooliin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihanteelliselta. En haluaisikaan, että tuntemattomat utelevat asioitani. Minusta on aina hyvä, kun ihmiset hölöttävät omia juttujaan ja minä saan jättäytyä tarkkailijan rooliin.

Sama.

Joillekkin jutunaiheen löytäminen uuden ihmisen kanssa ei tule ihan niin luonnostaan. Minun on esimerkiksi vaikea löytää puheenaihetta väkisin, muutenkin olen aika huono small talkissa. Kerran yksi silloinen kaverini toi uuden kumppaninsa silloiseen kaveriporukkaamme. Moikkasin kyllä aina tuota hänen kumppaniaan, mutta pari ensimmäistä tapaamista meni sillä tavoin, että en jutellut tämän kaverin kumppanin kanssa mistään. En vain tiennyt, mistä jutella ja tämä kaverin kumppani taisi olla siinä asiassa samankaltainen kanssani, että hänkään ei oikein osannut lähestyä uusia ihmisiä kovin hyvin. En siis jutellut alussa kaverin kumppanille, mutta tapani osoittaa huomiota olivat paljon hienovaraisempia: kiinnitin aina huomioni häneen ja katsoin häntä, kun hän puhui porukassa, osoitin siis huomiota enemmän eleilläni. Myöhemmin sain kuitenkin kuulla, että hän oli valitettavasti ilmeisesti kokenut minun syrjivän häntä.

Mies kuitenkin asianmukaisesti esitteli sinut tuttavilleen ja yritti löytää yhdistävää jutunjuurta välillenne?