Saako ikä ihmisen hakemaan apua ongelmiinsa, traumoihinsa, vai mikä voi herättää yhtäkkiä?

Kun siis puhutaan ihmisestä, joka ei koskaan ole halunnut myöntää että hänessä olisi jotain "vialla", ei vuosikymmeniin. Kuitenkin käyttäytyminen on ollut ajoittain hyvin itsekästä, loukkaavaa puolisoa kohtaan, aiheuttanut valtavia ongelmia parisuhteessa ja eroakin on pohdittu moneen kertaan. Monesti on tullut tunne, ettei hänelle merkitse kukaan muu mitään, kuin hän itse. Ja on sen osoittanutkin moneen kertaan.

Sitten kun ikää tuli 50+, yhtäkkiä ihminen tuntuu arvostavan aivan valtavasti sitä mitä hänellä on. Yhtäkkiä huomaa miten paljon teen hänen hyvinvointinsa eteen, miten paljon häntä arvostetaan, miten tärkeitä läheiset ovat hänelle. Yhtäkkiä tajuaa, ettei voi elää enää näin, vaan että tarvitsee apua ongelmiinsa. Ammattiapua, itselleen. Täytyy saada pää kuntoon. Ja ihan oikeasti menee ja vaatii apua, on motivoitunut ja kaikin puolin tosissaan.

Kyse tosiaan on miehestäni ja ihmeissäni, tosin tyytyväisenä tätä seuraan.