Miksi anoppi kritisoi minua kaikesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska teet asiat eri tavalla kuin hän. Siinä kai se on asian ydin.

Anoppisi luultavasti on opetettu tekemään niin kuin hän luulee olevan oikein, eikä hän ymmärrä, että toiset tavat voivat olla jopa parempia.

Eikä halua tietenkään uskoakaan, että parempia tapoja olisi esim lapsen kasvatuksessa koska sehän tarkottaisi (hänen mielessään), ettei hän ole ollut yhtä hyvä kuin sinä (ainakaan sinun mielestäsi).

Kiitos tästä, näin se voi olla tosiaan. Ja teenkin hyvin monet asiat toisin kuin hän, osittain koska olen 40 vuotta nuorempi ja koska olen erilailla koulutettu ja muutenkin. Ja totta on tuokin, että hänen tavat kasvattaa ei ole minun mielestä olleet kovin hyviä (esim. vauvan jättäminen yksin), mutta en sitä kyllä hänelle ääneen sanoisi. Ap

Minä olen kyllä aivan suoraan sanonut, että yksin jättäminen on nykytietojen mukaan väärin. Tulee kiintymyssuhdevaurioita ja sitä myötä kaikenlaisia ongelmia kuten masennusta aikuisena.

Minunkin anoppi neuvoi kaikenlaista koko ajan. Korjailin jos olin eri mieltä. Anopit ovat olleet aikoinaan äitejä ja silloin oli heidän vuoronsa kasvattaa, nyt on sinun. Vauva ei ole anopin jatke ja hänen määräysvallan alla. Sinä olet äiti ja päätät kuinka kasvatat. Sinä et kuitenkaan ole neuvomassa anoppia missään vaan hän neuvoo sinua, joten hän tuossa tekee väärin. Rajat on hyvä vetää ja vaikka pitää olla tiukka, niin se sinun harmitus lakkaa kunhan pidät vain puolesi.

Raja säilyy parhaiten kun ei keskustele ollenkaan mistään. Ei siis anna toiselle edes tilaisuutta tulla mielipiteineen minnekään. Jos keskustelee niin rajaton luulee, että asiat kuuluu hänelle.

Mun appi taasen heittää musta koko ajan jotain idiootteja vitsejä. "Anni on riehunut niin paljon että kaikki hajoo"

Miksei voi länkyttävälle anopille, äidille whatever todeta vain rauhallisen tiukasti, että meidän perheessä toimitaan näin, ja siihen on muiden tyytyminen. Että se on sitten vaan voivoi, jos se on väärin tehty jonkun mielestä. Jos ei usko kerrasta, niin tarpeeksi toistoa. Kyllä se lopulta luovuttaa, kun saa vastakuittauksen joka kerta.

Miksi pitää niellä kaikki typeryydet, joita toiset ihmiset suoltavat suustaan? Tilanne vaan jatkuu vuodesta toiseen, jos ei ikinä laiteta sille stoppia.

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi länkyttävälle anopille, äidille whatever todeta vain rauhallisen tiukasti, että meidän perheessä toimitaan näin, ja siihen on muiden tyytyminen. Että se on sitten vaan voivoi, jos se on väärin tehty jonkun mielestä. Jos ei usko kerrasta, niin tarpeeksi toistoa. Kyllä se lopulta luovuttaa, kun saa vastakuittauksen joka kerta.

Miksi pitää niellä kaikki typeryydet, joita toiset ihmiset suoltavat suustaan? Tilanne vaan jatkuu vuodesta toiseen, jos ei ikinä laiteta sille stoppia.

Ei se toimi kaikilla. Saattaa jopa yllyttää.

Mä tein jossain vaiheessa anopille hyvin selväksi, että minua hän ei tämän hetken jälkeen mitätöi, hauku eikä muutenkaan arvostele muuta kuin mielessään. Kunnon jyrä on, ja kokee oikeudekseen tunkeutua elämäämme ja kitistä kaikesta mitä minä (ja poikansa) ollaan tehty väärin. Talo on sisustettu väärin, lapsia liikaa (kaksi, yksi olisi meille riittänyt), lapset on puettu väärin, heille annettu tyhmät nimet, mä en osaa järjestää keittiötäni anopin tarpeiden mukaan jne. Ja kaikki kommentit hyvin ilkeästi. Ja toki hänellä on oikeus totuus sanoa ääneen (esim. lapsella ruma paita), ja on vielä kovin suorasanainen. Näillä perustelee harjoittamaansa henkistä väkivaltaa ja kiusaamista.

Aikani kestin, nykyään olen anopin kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Ikävä ei ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska teet asiat eri tavalla kuin hän. Siinä kai se on asian ydin.

Anoppisi luultavasti on opetettu tekemään niin kuin hän luulee olevan oikein, eikä hän ymmärrä, että toiset tavat voivat olla jopa parempia.

Eikä halua tietenkään uskoakaan, että parempia tapoja olisi esim lapsen kasvatuksessa koska sehän tarkottaisi (hänen mielessään), ettei hän ole ollut yhtä hyvä kuin sinä (ainakaan sinun mielestäsi).

Kiitos tästä, näin se voi olla tosiaan. Ja teenkin hyvin monet asiat toisin kuin hän, osittain koska olen 40 vuotta nuorempi ja koska olen erilailla koulutettu ja muutenkin. Ja totta on tuokin, että hänen tavat kasvattaa ei ole minun mielestä olleet kovin hyviä (esim. vauvan jättäminen yksin), mutta en sitä kyllä hänelle ääneen sanoisi. Ap

Minä olen kyllä aivan suoraan sanonut, että yksin jättäminen on nykytietojen mukaan väärin. Tulee kiintymyssuhdevaurioita ja sitä myötä kaikenlaisia ongelmia kuten masennusta aikuisena.

Minunkin anoppi neuvoi kaikenlaista koko ajan. Korjailin jos olin eri mieltä. Anopit ovat olleet aikoinaan äitejä ja silloin oli heidän vuoronsa kasvattaa, nyt on sinun. Vauva ei ole anopin jatke ja hänen määräysvallan alla. Sinä olet äiti ja päätät kuinka kasvatat. Sinä et kuitenkaan ole neuvomassa anoppia missään vaan hän neuvoo sinua, joten hän tuossa tekee väärin. Rajat on hyvä vetää ja vaikka pitää olla tiukka, niin se sinun harmitus lakkaa kunhan pidät vain puolesi.

Raja säilyy parhaiten kun ei keskustele ollenkaan mistään. Ei siis anna toiselle edes tilaisuutta tulla mielipiteineen minnekään. Jos keskustelee niin rajaton luulee, että asiat kuuluu hänelle.

Mä en ole varmaan ikinä keskustellut anoppini kanssa. Miten keskustella kovin narsistisen p&€kan kanssa mistään, ei hän kuuntele mitä hänelle sanoo. Sellaista pilkkaavaa monologia hän pitää.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Minunkin tehdessä ruokaa anoppi käy vaihtamassa hellan lämpötilaa kattilan alta kun en muka huomaa tai tulee viereen kauhistelemaan miten voin keittää niin isolla / pienellä (kumpi milloinkin). Jos hän näkee kun keitän kahvia niin ääneen kauhistelee miten keitän sitä väärin ja miten voin niin väärin kaataa sen veden sinne keittimeen. 

Minut on kasvatettu hyväitsetuntoiseksi ja olen aika menestynyt ihminen (ainakin naiseksi). Lisäksi olen rikkaampikin kuin anoppini (omalla työllä tienattua rahaa) ja paljon paremmin koulutettu. Joten onkin mielenkiintoista jos olet oikeassa tuossa mitä kirjoitit, koska nythän anoppini sai miniäkseen aivan itsensä vastakohdan, jota ei voikaan hallita ja jonka itsetunto onkin sellainen että sanon jämäkästi takaisin.

Ap

Täällä ihan samanlainen anoppi. Kaikesta mahdollisesta on kommentoitu negatiiviseen sävyyn. Jopa siitä, kuinka odotusaikana en olisi saanut urheilla ja vauvavatsakin oli ihan liian pieni hänen mielestään, vaikka syntynyt lapsi olikin ihan normaalipainoinen ja muutenkin terve.. Miehen kanssa otettu asiasta monta kertaa yhteen, koska hänen ratkaisunsa on vaan jättää huomioimatta oman äitinsä puheet ja on sitä harjoitellut teini-iästä lähtien. Olen miehelle todennut, että anopin itsetunto ei ilmeisesti ole kovin kaksinen, kun sitä pitää pönkittää näin arveluttavalla tavalla. Myöhemmin selvinnyt, että myös lieviä mielenterveysongelmia löytyy ja niitä anopilla on ollut jo miehen lapsuusajoilla. 

Nykyisin nähdään anoppia riittävän harvoin eikä mieskään nykyään jaksa oikein kuunnella anopin jatkuvaa valitusta tai turhaa hössötystä. Anoppi huomattavasti vähemmän koulutettu kuin minä eikä ymmärrä oikein ajankohtaisia asioita, joten keskusteluaiheet ovat muutenkin aika vähissä.

Kannattaa pitää oma kantansa ja tarvittaessa sanoa napakastikin.  Olen todennut omalle miehelleni, että laiha sopu (riittävän harvoilla näkemisillä) on parempi kuin lihava riita ja mieskin on vähitellen sopeutunut asiaan. Mies kuitenkin arvostaa omaa näkemystäni ja osaamistani sekä on tyytyväinen, että olemme tasa-arvoisia sekä tulojen että arjen pyörityksen osalta toisin kuin hänen vanhempansa.

Miten tällaisen ihmisen kanssa voi tulla toimeen, jos hän on oma äiti?

Hän päällepäsmäröi omat väärinkäsityksensä minun virheikseni, kokee äärimmäistä tarvetta kehittää ja parantaa minua/elämääni jatkuvasti eikä tunnu näkevän/kuulevan minua ollenkaan. Jos vien hänelle tutkintotodistuksen, hän kommentoi vain matalinta arvosanaa (hyvä) ja sivuuttaa kiitettävät ja erinomaiset. Jos hän näkee piirustuksiani (piirrän 10+ h viikossa), hän näkee niissä vain kehityskohteita. Hän nauttii saadessaan sisustaa kotini (kuuntelematta mielipiteitäni) ja käskyttää/kritisoida minua. Sain ensimmäisen burn outini alle 25-vuotiaana ja tällä hetkellä minulla on ahdistus- ja masennusdiagnoosit lääkityksineen. Terapeutti on muotoillut, että tunnetason kohtaamista ei minun ja äitini välillä ole.

Muutin töiden takia kotipaikkakunnalleni, ja se tuntuu olleen valtava virhe. Keskustelemisesta ei ole mitään hyötyä: äiti pahoittaa mielensä ja huutoitkee, että tekee vain parhaansa ja että miten niin kivasta lapsesta kasvoi niin kauhean itsepäinen ja vaikea lapsi. Olen kolmikymppinen.

Voi, näitä anoppeja on Suomi pullollaan. Mutta mitenköhän ne rajat saisi vedettyä parhaiten mutta nätisti, ilman että suhde puolisoon kärsii kun tämän äidin on laittanut ruotuun?

Taas yksi anoppien haukkumisketju , nro 127863.

Valitkaa ne anoppinne, hyvin koulutetut, arvostamassanne ammatissa,  lisäksi vielä arvostettuja harrastuksia, lionsia, oopperaa, taidematkoja.

Kyllästyttää tuo narina huonosti koulutetuista halpa-arvoista työtä tekevistä anopeista joita korkeastikoulutetut miniät joutuvat sietämään.

Mies pitää etsiä samantasoisesta kodista oleva ja samantasoinen koska anoppi kuitenkin on monen naisen elämänsisältö - näköjään.

Samanlsiset lapset leikkivät parhaiten, sama ruotsiksi.

Naimisiin ei pidä mennä seksi edellä vaan anoppi edellä - huolellisesti harkiten.  Sen luulisi fiksuilta, ihanilta, täydellisiltä naisilta sujuvan.

Anoppi luvannut auttaa lasten kanssa kun tarvitsen. Nyt esikoululainen kuumeessa, soitin anopille, on just tilannut jalkahoidon tälle päivälle. Eikä voi peruuttaa kuulemma. Ratkaisu ei ole lyhyempi apu, hän kuotenkin tulisi 90 kilometrin päästä.  Yhtään ei voi luottaa

Älä mene sinne. Jää lasten kanssa kotiin.

Meillä tuo länkytys loppui vasta anopin kuolemaan, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Älä mene sinne. Jää lasten kanssa kotiin.

Niin lapset ainakin pitää kääntää mummoaan vastaan, parjata ja motkottaa.  Tietysti myös mies mutta mies joka on hitusen itsenäisyyttään onnistunut säilyttämään, voi joskus vastoin vaimon tahtoa käydä äidillään.  Mutta kyllä sen saa päättäväisellä puheella, uhkaamalla erolla, loppumaan.

Voi kuule. Se on niin puhdasta mustasukkaisuutta sinua kohtaan. Vaikka aikoinaan se napanuora on katkaistu , niin anoppisi viimeiseen asti pitää kynsin hampain kiinni pojastaan eikä aio häntä sinulle " suosiolla" luovuttaa. 

Anoppini arvosteli jatkuvasti minun tekemisiäni: pukeutumistani, kotimme sisustusta, lastenkasvatusta jne. En kuulemma myöskään palvellut tarpeeksi miestäni, joka on hänen kultapoikansa, ainoa lapsensa. Olen hyvin koulutettu ja kokopäivätyössä hyvässä ammatissa, hyvätuloinenkin. Anoppi taas on kouluttamaton, ollut ikänsä kotiäitinä. Kateus minua kohtaan paistoi kaikesta hänen toiminnastaan.

Anopin ilkeät kommentit loppuivat, kun annoin hänelle muutaman kerran takaisin samalla mitalla. Uskoi kai sitten, että on parempi pitää mölyt mahassaan. Nykyisin välimme ovat asialliset, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini arvosteli jatkuvasti minun tekemisiäni: pukeutumistani, kotimme sisustusta, lastenkasvatusta jne. En kuulemma myöskään palvellut tarpeeksi miestäni, joka on hänen kultapoikansa, ainoa lapsensa. Olen hyvin koulutettu ja kokopäivätyössä hyvässä ammatissa, hyvätuloinenkin. Anoppi taas on kouluttamaton, ollut ikänsä kotiäitinä. Kateus minua kohtaan paistoi kaikesta hänen toiminnastaan.

Anopin ilkeät kommentit loppuivat, kun annoin hänelle muutaman kerran takaisin samalla mitalla. Uskoi kai sitten, että on parempi pitää mölyt mahassaan. Nykyisin välimme ovat asialliset, ja hyvä niin.

Taas yksi joka on nainut alaspäin.  Mikä teitä naisia vaivaa kun menette naimisiin kouluttamattoman kodin kasvatin kanssa.  Kyllä anopille pitää kaapin paikka näyttää monella kielellä ja korostamalla tietoviisauttaan ja titteliään. 

kysy suoraan, miksi anoppi kritisoi kaikkea mitä teet !! ei pahaan sävyyn, vaan vähä naureskellen...koita vetää huumorilla mikäli osaat käyttää huumoria " aseena"

Vierailija kirjoitti:

Kukaan nainen ei ole koskaan tarpeeksi hyvä pojalle.

Anopit harvemmin moitskelee vävyjä,  mutta miniät ovat ikuisesti hampaissa.

Yksi niistä syistä miksi nuoren naisen kannattaa pysyä itsenäisenä pitkään. Vuodet vierii mutta jotkin asiat ei muutu. Avioliitto on instituutio, se on alunperin suunnattu palvelemaan miehiä. 

Niin kauan kun on nuori ja lapseton voi elämä olla melko vapaata. Ehtii tapaamaan kavereita, mutta lasten kanssa elämä alkaa pyöriä oravanpyörää. Mikä ei sinänsä ole aina huono, koska lapset on kivoja, mutta naiset jää helposti lapsi- koti kehään.

Miehet useammin etsivät puolison sijasta äidin korviketta.

Nuoret naiset, pitäkää itsenäisyytenne!