Lasten huoltajuus vaikeassa erossa

Jotkut naiset ilmeisesti luulevat että äiteinä heillä on vain oikeuksia, oikeus rakastua, oikeus pettää, oikeus viedä lapsilta turvallinen koti. Velvollisuuksia on vain lapsilla. Velvollisuus sopeutua äidin oikeuksiin riippuen siitä mitä tämä ”äiti” sattuu sillä hetkellä haluamaan.

Lisään, että olen ollut aina lasten tavattavissa, kun se on ollut lasten isän puolelta mahdollista. Olen myötäillyt lasten isää, koska tilanne on niin arka, enkä ole halunnut kenellekään lisää tuskaa. Ex hyväksyy minut lasten kanssa, mutten saa viedä heitä uuteen kotiini eivätkä lapset saa tavata uutta kumppaniani. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun vauva syntyy enkä pääse yhtä joustavasti pois kotoani. Uusi kumppanini myös haluaa poikienkin kodin tänne eikä niin että lähden täältä aina muualle. Kumppanilleni on ollut selvää, että pojat on elämässäni. Viikko-viikko systeemi olisi tässä tapauksessa toimivin. Lisään vielä sen, että jos suhde exän kanssa olisi ollut kunnossa ei siihen olisi mahtunut ulkopuolisia. Eroon tarvitaan kaksi osapuolta. Ei vain toisessa ole vikaa. ap[/quote]

Missään tapauksessa ei ole lasten etu, että lapset asuisivat viikko-viikko noin pieninä. Miten voi olla mahdollista, että et tätä ymmärrä?

Aina kun luen näitä huoltajuutta koskevia ketjuja, mietin vain että miksette ajattele lapsia? Lapsille ei ole kiva joka viikko pakata kimpsut ja kampsut ja siirtyä toiseen kotiin. Ajattelette vain itseänne, omaa ikäväänne ja tunteitanne. Oletko lainkaa ajatellut, miltä lapsista tuntuu tämä tilanne?

Tämä särähti korvaan kaiken muun muassa:

"Lapsen isä ei ole hyväksynyt, että lapset edes tapaisi uutta kumppaniani"

Kukaan normaali vanhempi ei ole lapsilleen uutta kumppaniaan esittelemässä ennen kuin erosta on järkevä aika kulunut ja lapset ovat saaneet sopeutua ensin siihen. Lisäksi uuden suhteen täytyy olla varmasti vakiintunut ennen kuin lapset siihen tuodaan. Teillä kumpikaan näistä ei ole toteutunut.

Kyllä itsekin asettuisin vastaan vaikka millä keinoin jos oma mieheni haluaisi tuolla(kin) tavalla sekoittaa lapsieni päät. Kuulostat oikeasti vahemmalta, jolta on vanhemmuus hukassa.

Omakohtainen kokemus lapsuudesta, olin n 7 vuotias kun vanhemmat erosivat ja äiti muutti pois. Äiti lähti toisen miehen matkaan ja pari viikkoa muuton jälkeen tuli tuon uuden miehen kanssa hakemaan meitä lapsia luokseen viikonlopuksi. Mies varmaan esiteltiin etunimeltä mutta se siitä. Tietysti olimme lapsia eikä meille voinut asioita kovin yksityiskohtaisesti selittää mutta voin sanoa että siihen päivään päättyi kyllä lapsi-vanhempi suhde äitiini, siitä eteenpäin hän oli se nainen joka oli meidän äiti ja asui sen miehen kanssa. Ei uusi mies meille ilkeä ollut mutta tilanne oli vain aina se, että olimme kylässä heillä sen sijaan että olisimme vierailleet toisessa kodissamme tai edes äitimme kodissa. 

Sanoisin siis että antaisit lapsillesi aikaa sopeutua eroon ja tutustua teihin eronneina vanhempina. Sitähän et kyllä tule tekemään, on kiire saman katon alle kun uusi vauvakin jo tulossa. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kun luen näitä huoltajuutta koskevia ketjuja, mietin vain että miksette ajattele lapsia? Lapsille ei ole kiva joka viikko pakata kimpsut ja kampsut ja siirtyä toiseen kotiin. Ajattelette vain itseänne, omaa ikäväänne ja tunteitanne. Oletko lainkaa ajatellut, miltä lapsista tuntuu tämä tilanne?

Kyllä tässä ajattelen lapsia. Lapset rakastaa meitä molempia vanhempia ja heillä on oikeus viettää aikaa tasapuolisesti molempien kanssa. ap

Ap. Sinä ajattelet vain itseäsi, koko ajan olet ajatellut vain itseäsi. Lapsilla on oikeudet, turvalliseen ja hyvään elämään. Huonoilla vanhemmilla he eivät tee mitään. Eroon ei tarvita kahta, siihen riittää yksi, joka on valmis rikkomaan perheen ennen kuin eroaa entisestä. Eli kaikki perustelusi ovat huttua.....

Miksi tuollaisella avionrikkojalla pitäisi olla jotain oikeuksia. Lapsi oli alle 2 v kun piti mennä nyxää hakemaan, koska jokaisella naisella on oikeus pettää ja jättää jos vaso sattuu yhtäkkiä huvittamaan?

Se on muuten ihan totta että tuo aina hoettu "eroon tarvitaan aina kaksi" on ihan puppua, kyllä siihen riittää yksi osapuoli suhteessa. Se on ihan totta että varmaan aina molemmat osapuolet vois tehdä jotain paremmin, vois olla huomioonottavampi ja panostaa vielä enemmän suhteeseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että koska toinen ei tehnyt vielä enemmän niin minä saan pettää ja olemme molemmat syyllisiä tilanteeseen.. Varsinkaan jos se toinen on melko tietämätön suhteen ongelmista, yrittää pyörittää kotia ja työelämää ja samaan aikaan toisella on jo suhde muualla. 

Ap tässä sun tapauksessa sun suhteessa eroon tarvittiin vain yksi, sinä. Kaksi teitä oli sitten kun lasketaan mukaan se sun uusi säätösi, elämäsi rakkaus. Ex miehesi on sun pettämiseen syytön, yksiselitteisen syytön vaikka sinä päässäsi sepität syitä (oli niin kiireinen ja tunnekylmä, en tuntenut oloani halutuksi toisen lapsen jälkeen blaablaa) ja vielä enemmän syyttömiä on ne lapset. 

Ajatteleppa asiaa nyt lastesi kannalta. Nyt sinä olet minä, minä moodissa. Jos lapsillasi kerran on hyvä isä, niin isälle lähivanhemmuus ja tapaamiset sitten äidillä sovitusti. Pääasia on, että lapsilla on rauhallinen ja turvallinen ympäristö. Miksi ylipäätään olet tehnyt lapsia eksäsi kanssa, jos pitää pettää ja vielä ilman ehkäisyä. Sinä olet kyllä aika kuvottava ihmiseksi.

Itse erotessani ex miehestäni tyttäremme jäi asumaan isänsä kanssa kotiimme ja minä muutin pois. Olen saanut osakseni paljon arvosteluja siitä että isä sai huoltajuuden ja tyttö asuu hänen kanssaan ja minä tapaan tyttöä säännöllisesti. Erossa ajattelin vain tyttöni parasta ja vaikka tuntui kuinka pahalta niin halusin turvata lapselleni vakaan elämän. Aikuisena on pakko kestää ikävä ja ihmisten arvostelu koska lapsi ja hänen hyvinvointi on tärkeintä. Kannattaisi ap antaa lasten asua isänsä kanssa ja sinä voit tavata heitä usein.

Olin 6 kun äitini jätti pettämisen takia isäni ja muutti uuden heilan luo. Vaatimalla vaati, että saa tuoda sukujuhliin uuden heilan kaksi viikkoa eron jälkeen. En ikinä unohda sitä hetkeä kun näin äitini ensimmäistä kertaa uuden miehen kanssa. Se tuntui pienestä lapsesta tosi absurdilta ja oudolta. Sillä sekunnilla rapisi kaikki luottamus äitiin, vaikken tajunnut miksi, niin alitajuisesti ymmärsin sillä hetkellä että perheen tuoma turvallisuus oli kadonnut ja etten ollut äisin prioriteetti. En koskaan valinnut äidin puolta, olin aina lojaali isälleni. Ikävöin silti aina äitiäni ja olin iloinen kun nähtiin, mutta turvallinen aikuinen hän ei minulle enää koskaan voinut olla.

Kun pari vuotta myöhemmin äiti halusi vuoroviikkojärjestelyn, en suostunut mistään hinnasta.

Todettakoon, että isäni yritti parhaan mukaan parantaa äidin ja mun välejä eikä koskaan puhunut hänestä pahaa.

Olemme yhdessä puineet asiaa terapiassa ja totuus on, että koska äiti valitsi pienenä uuden perheen, tunsin etten kelvannut ja siitä jäi elinikäiset traumat. Yritin korjata välejä kunnes itse tulin raskaaksi.

27-vuotiaana kolmevuotiaan äitinä en käsitä, kuinka joku voisi ehdoin tahdoin satuttaa omaa lastaan olemalla itsekäs ja rikkoa lapsen arjen. Eroja tapahtuu, mutta lapsi tarvitsee aikaa niistä selviämiseen ja tuntemattoman osapuolen sekoittaminen tilanteeseen on itsekästä.

Teit valinnan, että uusi rakkaasi on tärkeämpi kun lastesi tukeminen turvallisesti eron yli. Sinulla on tasan yksi tapa korjata tilanne ja tehdä mikä lapselle on parhaaksi - vetäydy syrjään kunnes lapset ovat tottuneet eroon ja anna hyvän isän hoitaa arki. Saattaa mennä vuosia. Näe lapsia aktiivisesti, tutustuta uuteen vauvaan ja mieheen VAROVASTI ja tee selväksi ettei vauva korvaa heitä. Älä vaaei kutsumaan isäpuoleksi ja sisarukseksi. Anna lasten kysyä ketä he ovat ja kerro suoraan: äidin mies ja meidän vauva, ei mitään tunteellisia nimityksiä ennenkuin lapset itse alkavat ymmärtämään tilannetta. Mutta älä missään nimessä sotke lastesi arkea uusilla asumisjärjestelyillä ainakaan ennen molempien kouluikää. Tuntuu pahalta itsellesi, mutta jos haluat olla äitinä lastesi elämässä ilman että satutat heitä enempää, niin ymmärrät että lapsi joka ikävöi äitiään on silti parempi kuin lapsi joka pienestä pitäen halveksii äitiään eikä tunne itseään turvalliseksi. Rikkoutunut perhe ja uusi vauva heidän tilalle tekee tämän varmasti, joten älä ota sitä riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleppa asiaa nyt lastesi kannalta. Nyt sinä olet minä, minä moodissa. Jos lapsillasi kerran on hyvä isä, niin isälle lähivanhemmuus ja tapaamiset sitten äidillä sovitusti. Pääasia on, että lapsilla on rauhallinen ja turvallinen ympäristö. Miksi ylipäätään olet tehnyt lapsia eksäsi kanssa, jos pitää pettää ja vielä ilman ehkäisyä. Sinä olet kyllä aika kuvottava ihmiseksi.

Rakastan lapsiani ja tulevaa vauvaa. En ole kuvottava ihminen. Jos olisin kuvottava, ei saisi niin suurta rakkautta, kun tällä hetkellä saan. Asiat vain menivät väärässä järjestyksessä ja myönnän toimineeni väärin. Olen pyytänyt anteeksi. Nyt oli vain pakko kuunnella sydäntä. Kärsin myös itse vaikeasta tilanteesta, joten saan ansioni mukaan. Pojilleni haluan hyvää. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleppa asiaa nyt lastesi kannalta. Nyt sinä olet minä, minä moodissa. Jos lapsillasi kerran on hyvä isä, niin isälle lähivanhemmuus ja tapaamiset sitten äidillä sovitusti. Pääasia on, että lapsilla on rauhallinen ja turvallinen ympäristö. Miksi ylipäätään olet tehnyt lapsia eksäsi kanssa, jos pitää pettää ja vielä ilman ehkäisyä. Sinä olet kyllä aika kuvottava ihmiseksi.

Rakastan lapsiani ja tulevaa vauvaa. En ole kuvottava ihminen. Jos olisin kuvottava, ei saisi niin suurta rakkautta, kun tällä hetkellä saan. Asiat vain menivät väärässä järjestyksessä ja myönnän toimineeni väärin. Olen pyytänyt anteeksi. Nyt oli vain pakko kuunnella sydäntä. Kärsin myös itse vaikeasta tilanteesta, joten saan ansioni mukaan. Pojilleni haluan hyvää. ap

Ei tämä lastenvalvojalla selviä. He vahvistavat vain vanhempien yhteisiä päätöksiä. Jos olette eri mieltä menette oikeuteen. Siellä painaa status quo, eli lasten vakiintunut tilanne, mutta toisaalta juristitkin myöntävät, että ihan lottoahan se on. Tulos riippuu ihan tuomarista. Kallista ja todella rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun luen näitä huoltajuutta koskevia ketjuja, mietin vain että miksette ajattele lapsia? Lapsille ei ole kiva joka viikko pakata kimpsut ja kampsut ja siirtyä toiseen kotiin. Ajattelette vain itseänne, omaa ikäväänne ja tunteitanne. Oletko lainkaa ajatellut, miltä lapsista tuntuu tämä tilanne?

Kyllä tässä ajattelen lapsia. Lapset rakastaa meitä molempia vanhempia ja heillä on oikeus viettää aikaa tasapuolisesti molempien kanssa. ap

Mutta sullahan ei sitä kohta enää olekaan. On uusi mies ja vauva.

E.n usko että kaikki kovin moni lapsi oikeasti valitsisi kahden paikan välillä ramppaamisen. Hyvät tutkimustulokset tällaisista erolapsista juontanevat siitä että vuoroasuminen yleensä indikoi myös ok välejä vanhempien välillä ja se varmasti on lasten hyvinvointia tukeva asia, enemmän kuin viikko-viikko raivaaminen.

Ei isä yksinhuoltajuutta saa, koska ei ole syytä miksei laitettaisi yhteishuoltajuutta. Tuon ikäisille ei viikko-viikko ole hyvä. Se on nyt ihan fifty-sixty kumman luokse päätyvät pääasiallisesti. Sinun puolesta puhuu se, että olet hoitanut tähän asti. Isän tsäänssit nousevat mitä kauemmin lapset nyt ovat siellä. Sillä ei ole merkitystä kuka on pettänyt ketä, vaan lasten etua punnitaan.

Niin, yksinhuoltoa ei määrätä edes silloin kun pitäisi. Yhteishuolto toisaalta ei tule toimimaan niin kauan kun miestäsi sattuu (ja sinä et osaa asettua hänen asemaansa). Pettäminen on pahimpia asioita miten läheistä voi satuttaa. Se hajottaa. Mahdollisesti pysyvästi.

Tuntuu oudolta ettei ap ymmärrä että käyttäytyy itsekkäästi. Mitä ap haluu ja mitä lapset tarvii on ihan eri asia. Turvallinen ja tuttu koti, se pelastaa noi lapset kaikelta apn järjestämästä sotkusta. Ap joutuu kärsii omista tyhmistä valinnoista. Siinä ei anteeksipyynnöt auta niitä lapsia jotka jätti taakseen kun valitsi uuden perheen vanhan tilalle.

Niin sitä makaa kun petaa - tässä tilanteessa kirjaimellisesti.

Loistava avaus 5/5, ap on niin uskomattoman huono että on jopa hyvä! Vinkkinä ap sulle, tajuathan että oikeus määrää isän lähivanhemmaksi, ja lähivanhemman oikeuskulut maksaa valtio, sun kulut maksat sä. Onnea hienoista elämänvalinnoista! Olet varmasti maailman huonoin ;)

Vierailija kirjoitti:

Ei isä yksinhuoltajuutta saa, koska ei ole syytä miksei laitettaisi yhteishuoltajuutta. Tuon ikäisille ei viikko-viikko ole hyvä. Se on nyt ihan fifty-sixty kumman luokse päätyvät pääasiallisesti. Sinun puolesta puhuu se, että olet hoitanut tähän asti. Isän tsäänssit nousevat mitä kauemmin lapset nyt ovat siellä. Sillä ei ole merkitystä kuka on pettänyt ketä, vaan lasten etua punnitaan.

Kiitos asiallisesta kommentista 😍. Näin vähän ajatteljnkin. Ei minun pettäminen vaikuta kykyyni olla hyvä äiti. ap