Lasten huoltajuus vaikeassa erossa

Ap, tämä menee nyt todennäköisesti niin että isä saa ensisijaisen huoltajuuden ja sinä tapaamisoikeuden. Pikkuhiljaa lisäätte sun ja lasten tapaamispäiviä ja sitten kun lapset on 4 ja 6 niin voitte ottaa käyttöön viikko-viikko systeemin. Kukaan ei taaperoa anna tuollaiseen järjestelyyn. Mutta sä et varmastikaan tule saamaan sitä päähuoltajuutta. Ilman muuta se on lasten parhaaksi että jäävät tällä hetkellä isän luokse. Myöhemmin voit hakea päähuoltajuutta itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Tämän on pakko olla provo. Ei nyt kukaan täysijärkinen ihminen tuolla tavalla menee munimaan niin monen ihmisen elämää.

Veljen ex muni sillä erolla, että vei lapset mukanaan. Eikä veli tienyt lähes puoleen vuoteen missä hänen lapsensa oli. Huoltajuuskiista päättyi siihen, että huoltajuus on veljennäni ja ex tapaa lapsiaan, no säännöllisen epäsäännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tämän on pakko olla provo. Ei nyt kukaan täysijärkinen ihminen tuolla tavalla menee munimaan niin monen ihmisen elämää.

Ei välttämättä ole provo. Tiedän tapauksen, jossa lapset oli vielä nuoremmat ja äiti läksi uuden rakkauden perään ja heti tuli raskaaksi.

Vajaan kahden vuoden päästä nainen haikali entistä miestä ja olisi halunnut muuttaa takaisin entiseen kotiin, kun oli niin "ikävä" kotiin.

Ei hirveästi heru sympatiaa pettäjiä kohtaan, mutta toki erotilanteeseen kun liittyy niitä lapsia, niin heidän parastaan tulisi ajatella.

Lähtökohta on jo ihan väärä, kun molemmat puhuvat että "voinko tässä tilanteessa saada pojat/lapset itselleni" ihan kuin he olisivat jotain esineitä. Paras mitä voitte keskittyä nyt molemmat, on turvata tässä vaikeassa tilanteessa lasten hyvinvointi, ja se tarkoittaa kompromissia jomman kumman osalta. Käräjillä mahikset on aina 50/50, ja kieltämättä tässä tilanteessa saattaisi isä jopa vahvemmilla olla kun huomioi, että lapset jäivät sinne ja käräjöinti vie aikaa. Mahdollistahan kaikki on, mutta onko se sitten sen väärti?

Jos asia menisi käräjille, ja AP voittaisi, lapset hänen luonaan ja hän YH tai yhteishuoltaja, ihan sama. Kuka lopulta on voittanut? Lapset eivät ainakaan. Erotessa voi vanhemmalle ja lapsille tulla ikävä toista vanhempaa kohtaan kun tavataan vähemmän, mutta tilanne on aivan sama oli kumpi tahansa lähivanhempi. Eli nyt pitäisi vanhemman ottaa se katkeruus hanurista poies ja miettiä lasten kannalta asiaa.

Terkuin

Etävanhempi isä.

Eiköhän AP ole vain huolissaan siitä että voi joutua maksamaan elareita jos lapset jäävät isälleen. 

Tuolla perusteella hän ei saa yksinhuoltajuutta, ja ne asumisjärjestelytkin sovitaan sen mukaan, mikä katsotaan lapsille parhaaksi. Se, että tulit raskaaksi uudelle miehelle ennen eroa, ei vaikuta tähän asiaan mitenkään, vaan asia punnitaan monelta kantilta.

Voi olla, että isästä tulee lähivanhemoi ja lapsille tulee tapaamisoikeus sinuun jollakin aikataululla. Huom - vanhemmalla ei ole koskaan tapaamisoikeutta lapseen, näin jos kirjaimellisesti otetaan, vaan se on lapsen oikeus tavata etävanhempaansa. Voi käydä myös toisin. Tuttavalleni (mies) kävi niin, että kun vaimo lähti toisen matkaan, lapset jäivät kuukausiksi miehen kanssa, omaan kotiinsa, oman alakoulun viereen ja vakiintuneisiin oloihin. Sitten kun alettiin lapsista riidellä, toinen lapsista määrättiin äidilleen, toinen isälleen. Tämähän oli niin hullu ratkaisu, että isä suostui viikko-viikko-ratkaisuun, että lapset saisivat olla yhdessä. Hän oli alunperin hakenut lähihuoltajuutta, mutta tuomioistuin ei sitä siunannut.

Vierailija kirjoitti:

Ei hirveästi heru sympatiaa pettäjiä kohtaan, mutta toki erotilanteeseen kun liittyy niitä lapsia, niin heidän parastaan tulisi ajatella.

Lähtökohta on jo ihan väärä, kun molemmat puhuvat että "voinko tässä tilanteessa saada pojat/lapset itselleni" ihan kuin he olisivat jotain esineitä. Paras mitä voitte keskittyä nyt molemmat, on turvata tässä vaikeassa tilanteessa lasten hyvinvointi, ja se tarkoittaa kompromissia jomman kumman osalta. Käräjillä mahikset on aina 50/50, ja kieltämättä tässä tilanteessa saattaisi isä jopa vahvemmilla olla kun huomioi, että lapset jäivät sinne ja käräjöinti vie aikaa. Mahdollistahan kaikki on, mutta onko se sitten sen väärti?

Jos asia menisi käräjille, ja AP voittaisi, lapset hänen luonaan ja hän YH tai yhteishuoltaja, ihan sama. Kuka lopulta on voittanut? Lapset eivät ainakaan. Erotessa voi vanhemmalle ja lapsille tulla ikävä toista vanhempaa kohtaan kun tavataan vähemmän, mutta tilanne on aivan sama oli kumpi tahansa lähivanhempi. Eli nyt pitäisi vanhemman ottaa se katkeruus hanurista poies ja miettiä lasten kannalta asiaa.

Terkuin

Etävanhempi isä.

Isien asema on näissä asioissa luultua parempi ja noin puolissa oikeuteen asti menevissä tapauksessa asuminen määrätään isälle.

Näin ulkopuolisena sanoisin,että parempi lasten on olla isällään. Asuvat ilmeisesti vanhassa kodissa, rutiinit ym ovat pysyneet samana. Ymmärrän että rakastat lapsia ja juuri siksi kannattaakin järjellä miettiä mikä heille on tuossa tilanteessa parasta. Se että he saavat muutenkin vaikeassa tilanteessa pitää kuitenkin vanhan tutun kodin, rutiinit jne vai se että lapsien koko elämä pistetään uusiksi ja samalla elämään tuodaan Äidin uusi puoliso ja uusi vauva. Vanhat kuviot pistettäisiin täysin uusiksi,se luo turvattomuutta. Voit olla äiti,vaikka lapset asuisivat isällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Noin pienet lapset, erottu 1,5 kk sitten ja sinulla on sekä uusi mies, että uusi kämppä että uusi vauva tulossa. Mitä oikein ajattelit???

Ymmärrän ex-miestäsi (hän siis on ollut ex vasta kuukauden!). Niin makaa kuin petaa. Olisiko kannattanut tehdä jotain asioita toisin?

Väitän - ja voin toki olla väärässäkin - ettet ole kovin kummoinen äiti, jos sinulla on ollut mahdollisuus olla salasuhteessa lasten pikkulapsivaiheessa, jossa aika muutenkin on kortilla. Ajattelitko lapsiasi lainkaan, kun rupesit tätä sotkua väsäämään?

No olisi pitänyt tehdä asioita toisin. Aina elämä ei mene niinkuin elokuvissa. Joo koen syyllisyyttä, mutta aidosti rakastuin. Vauva on yllätys, mutta rakkaudesta luotu. ap

Kyllä minusta tuo sinun touhusi on enemmän juurikin elokuvaa kuin todellista elämää.

Salomon antoi käskyn: »Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle, toinen toiselle.

Silloin rakkaus lapseen pani elävän pojan äidin puhumaan, ja hän huudahti kuninkaalle: »Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä!» Mutta toinen sanoi: »Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!» 27Silloin kuningas lausui: »Antakaa lapsi tuolle, joka ensin puhui, älkää tappako sitä. Hän on lapsen äiti.»

Olisik tuosta apua?

Ymmärrän jos ap. on ikävä lapsia, mutta totuus kuitenkin on, ettei lapset enää osaa ikävöidä äitiään, jos lapset ovat olleet jo isällään 1.5kk ja ovat noin pieniä. Ehkä 4v on ikävöinyt kauemmin, kuin taapero, mutta silloinkin puhutaan viikoista. Tuon ikäiset lapset sopeutuvat erittäin hyvin sijais- ja adoptioperheeseen.

Ja tuossa tapauksessa parasta lapselle olisi antaa olla isän luona, kun kiintymyssuhde isään ei ole katkennut, niin kuin ap. tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla perusteella hän ei saa yksinhuoltajuutta, ja ne asumisjärjestelytkin sovitaan sen mukaan, mikä katsotaan lapsille parhaaksi. Se, että tulit raskaaksi uudelle miehelle ennen eroa, ei vaikuta tähän asiaan mitenkään, vaan asia punnitaan monelta kantilta.

Voi olla, että isästä tulee lähivanhemoi ja lapsille tulee tapaamisoikeus sinuun jollakin aikataululla. Huom - vanhemmalla ei ole koskaan tapaamisoikeutta lapseen, näin jos kirjaimellisesti otetaan, vaan se on lapsen oikeus tavata etävanhempaansa. Voi käydä myös toisin. Tuttavalleni (mies) kävi niin, että kun vaimo lähti toisen matkaan, lapset jäivät kuukausiksi miehen kanssa, omaan kotiinsa, oman alakoulun viereen ja vakiintuneisiin oloihin. Sitten kun alettiin lapsista riidellä, toinen lapsista määrättiin äidilleen, toinen isälleen. Tämähän oli niin hullu ratkaisu, että isä suostui viikko-viikko-ratkaisuun, että lapset saisivat olla yhdessä. Hän oli alunperin hakenut lähihuoltajuutta, mutta tuomioistuin ei sitä siunannut.

Kiitos asiallisesta kommentista! ap

Sinä olet lyöttäytynyt yhteen uuden miehen kanssa nopealla aikataululla. Lapsesi eivät ole olleet mukana suhteessanne alusta asti ja nyt vaan ajattelit yks kaks ottaa lapset siihen mukaan.

Mitä jos mies ei hyväksykään lapsiasi? Teillähän menisi koko suhdekuvio uusiksi. Uusperhe kuviot eivät ole helppoja muutenkaan ja tähän asti olet miehelle ollut nainen jolla lapset ovat jossain,muttei mukana elämässä. Se on miehellesikin iso muutos jos lapset tulevat mukaan elämäänne. Et ole tainnut ajatella koko asiaa loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos ap. on ikävä lapsia, mutta totuus kuitenkin on, ettei lapset enää osaa ikävöidä äitiään, jos lapset ovat olleet jo isällään 1.5kk ja ovat noin pieniä. Ehkä 4v on ikävöinyt kauemmin, kuin taapero, mutta silloinkin puhutaan viikoista. Tuon ikäiset lapset sopeutuvat erittäin hyvin sijais- ja adoptioperheeseen.

Ja tuossa tapauksessa parasta lapselle olisi antaa olla isän luona, kun kiintymyssuhde isään ei ole katkennut, niin kuin ap. tapauksessa.

Kyllä lapset kaipaavat varmasti ihan hirveästi äitiään. 1,5kk on lyhyt aika kuitenkin ja siinäkin on ehtinyt nähdä äitiä muutaman kerran. On suunnattoman ilkeää, inhottavaa ja kamalaa lapsia kohtaan, että isä ei ole antanut äidin nähdä lapsia, vaikka äiti onkin tehnyt ikävästi ja lähtenyt toisen miehen mukaan. Minusta kyseessä on vieraannuttaminen lasten äidistä. 

Hyvän vanhemmat, älkää sotkeko omia tunteita lasten ja toisen vanhemman keskinäiseen suhteeseen. Hyvä vanhempi tekee kaikkensa, että lapsilla eron tullessa säilyy läheiset ja lämpimät välit kumpaankin vanhempaan. 

Tässä tapauksessa itse katsoisin parhaaksi, että jos isä on tasapainonen ja hyvä isä (vieraannuttamista lukuunottamatta), lasten olisi hyvä jatkaa asumista isän kanssa. Nyt tapaamiset voisi olla joka toinen viikonloppu ja viikolla mahdollisuuksien mukaan 1-3krt/vko. Mitä pienempi lapsi, sitä tiheämpään olisi hyvä nähdä toista vanhempaa, vaikka tapaamisaika ei mikään kovin pitkä olisikaan. Myöhemmin kouluiässä, jos tilanne on rauhoittunut, viikko-viikko -systeemi voisi tulla kyseeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos ap. on ikävä lapsia, mutta totuus kuitenkin on, ettei lapset enää osaa ikävöidä äitiään, jos lapset ovat olleet jo isällään 1.5kk ja ovat noin pieniä. Ehkä 4v on ikävöinyt kauemmin, kuin taapero, mutta silloinkin puhutaan viikoista. Tuon ikäiset lapset sopeutuvat erittäin hyvin sijais- ja adoptioperheeseen.

Ja tuossa tapauksessa parasta lapselle olisi antaa olla isän luona, kun kiintymyssuhde isään ei ole katkennut, niin kuin ap. tapauksessa.

Olen tavannnut lapsia koko ajan eron aikana, mutta en enää asunut samassa kodissa. Alussa hoidin lapsia äitini luona, kun ex-mies oli töissä. Nyt hänellä on kesäloma ja olen viettänyt aikaa lasten kanssaan vähemmän exästä johtuen. Lapset kaipaavat minua ja haluavat olla kanssani. ap

Tottakai lapset ikävöi äitiään. Hirveätä että joku kehtaa väittää toisin.

Toimisiko se teillä ap että asutte entisen kotisi lähellä ja lapset olisi sun luona päivisin ”hoidossa” koska kerran olet kotona vauvan kanssa ja olet heitä tähänkin asti hoitanut kotona. Mutta asuisivat silti isänsä kanssa.

Sitten kun on aika sun mennä takaisin töihin lapset olisi jo niin isoja että voisitte ottaa 50-50 järjestelyn. Ehdotapa tuota kompromissia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos ap. on ikävä lapsia, mutta totuus kuitenkin on, ettei lapset enää osaa ikävöidä äitiään, jos lapset ovat olleet jo isällään 1.5kk ja ovat noin pieniä. Ehkä 4v on ikävöinyt kauemmin, kuin taapero, mutta silloinkin puhutaan viikoista. Tuon ikäiset lapset sopeutuvat erittäin hyvin sijais- ja adoptioperheeseen.

Ja tuossa tapauksessa parasta lapselle olisi antaa olla isän luona, kun kiintymyssuhde isään ei ole katkennut, niin kuin ap. tapauksessa.

Olen tavannnut lapsia koko ajan eron aikana, mutta en enää asunut samassa kodissa. Alussa hoidin lapsia äitini luona, kun ex-mies oli töissä. Nyt hänellä on kesäloma ja olen viettänyt aikaa lasten kanssaan vähemmän exästä johtuen. Lapset kaipaavat minua ja haluavat olla kanssani. ap

Lisään, että olen ollut aina lasten tavattavissa, kun se on ollut lasten isän puolelta mahdollista. Olen myötäillyt lasten isää, koska tilanne on niin arka, enkä ole halunnut kenellekään lisää tuskaa. Ex hyväksyy minut lasten kanssa, mutten saa viedä heitä uuteen kotiini eivätkä lapset saa tavata uutta kumppaniani. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun vauva syntyy enkä pääse yhtä joustavasti pois kotoani. Uusi kumppanini myös haluaa poikienkin kodin tänne eikä niin että lähden täältä aina muualle. Kumppanilleni on ollut selvää, että pojat on elämässäni. Viikko-viikko systeemi olisi tässä tapauksessa toimivin. Lisään vielä sen, että jos suhde exän kanssa olisi ollut kunnossa ei siihen olisi mahtunut ulkopuolisia. Eroon tarvitaan kaksi osapuolta. Ei vain toisessa ole vikaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla perusteella hän ei saa yksinhuoltajuutta, ja ne asumisjärjestelytkin sovitaan sen mukaan, mikä katsotaan lapsille parhaaksi. Se, että tulit raskaaksi uudelle miehelle ennen eroa, ei vaikuta tähän asiaan mitenkään, vaan asia punnitaan monelta kantilta.

Voi olla, että isästä tulee lähivanhemoi ja lapsille tulee tapaamisoikeus sinuun jollakin aikataululla. Huom - vanhemmalla ei ole koskaan tapaamisoikeutta lapseen, näin jos kirjaimellisesti otetaan, vaan se on lapsen oikeus tavata etävanhempaansa. Voi käydä myös toisin. Tuttavalleni (mies) kävi niin, että kun vaimo lähti toisen matkaan, lapset jäivät kuukausiksi miehen kanssa, omaan kotiinsa, oman alakoulun viereen ja vakiintuneisiin oloihin. Sitten kun alettiin lapsista riidellä, toinen lapsista määrättiin äidilleen, toinen isälleen. Tämähän oli niin hullu ratkaisu, että isä suostui viikko-viikko-ratkaisuun, että lapset saisivat olla yhdessä. Hän oli alunperin hakenut lähihuoltajuutta, mutta tuomioistuin ei sitä siunannut.

Kiitos asiallisesta kommentista! ap

Totta kait uusi raskaus vaikuttaa asiaan, kun mitataan ap. elatuskykyä. Ja jos ap. on ollut kotona, niin se vaikuttaa ap. äitiyspäivärahaan. Ja taas ap. uuden puolison tulot vaikuttavat mitä tukia ap. saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos ap. on ikävä lapsia, mutta totuus kuitenkin on, ettei lapset enää osaa ikävöidä äitiään, jos lapset ovat olleet jo isällään 1.5kk ja ovat noin pieniä. Ehkä 4v on ikävöinyt kauemmin, kuin taapero, mutta silloinkin puhutaan viikoista. Tuon ikäiset lapset sopeutuvat erittäin hyvin sijais- ja adoptioperheeseen.

Ja tuossa tapauksessa parasta lapselle olisi antaa olla isän luona, kun kiintymyssuhde isään ei ole katkennut, niin kuin ap. tapauksessa.

Olen tavannnut lapsia koko ajan eron aikana, mutta en enää asunut samassa kodissa. Alussa hoidin lapsia äitini luona, kun ex-mies oli töissä. Nyt hänellä on kesäloma ja olen viettänyt aikaa lasten kanssaan vähemmän exästä johtuen. Lapset kaipaavat minua ja haluavat olla kanssani. ap

Lisään, että olen ollut aina lasten tavattavissa, kun se on ollut lasten isän puolelta mahdollista. Olen myötäillyt lasten isää, koska tilanne on niin arka, enkä ole halunnut kenellekään lisää tuskaa. Ex hyväksyy minut lasten kanssa, mutten saa viedä heitä uuteen kotiini eivätkä lapset saa tavata uutta kumppaniani. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun vauva syntyy enkä pääse yhtä joustavasti pois kotoani. Uusi kumppanini myös haluaa poikienkin kodin tänne eikä niin että lähden täältä aina muualle. Kumppanilleni on ollut selvää, että pojat on elämässäni. Viikko-viikko systeemi olisi tässä tapauksessa toimivin. Lisään vielä sen, että jos suhde exän kanssa olisi ollut kunnossa ei siihen olisi mahtunut ulkopuolisia. Eroon tarvitaan kaksi osapuolta. Ei vain toisessa ole vikaa. ap

Tämä ei voi olla totta! Nuorin lapsi 2v. Vauva syntyy pian. Olet muuttanut 1.5kk sitten ex-miehesi yhteisestä kodista ja...

Nopealla laskutoimituksella, petit miestäsi jo lapsivuodeaikana tai ainakin imetit lasta, sillä harvat suunnittelevat uutta rakkaudenhedelmää ensitapaamisella, kun jossakin viestissä kerrot lapsen saaneen alkunsa teidän yhteisestä rakkaudesta. Ja eikö ne ensimmäiset kuukaudet ole ihastuksen huumaa ja puolen vuoden jälkeen yleensä puhutaan rakkaudesta.

Olet kyllä hypännyt suureen tuntemattomuuteen

Oletko varma onko tuo uusi mies edes lapsesi isä? Vai ex-miehesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Noin pienet lapset, erottu 1,5 kk sitten ja sinulla on sekä uusi mies, että uusi kämppä että uusi vauva tulossa. Mitä oikein ajattelit???

Ymmärrän ex-miestäsi (hän siis on ollut ex vasta kuukauden!). Niin makaa kuin petaa. Olisiko kannattanut tehdä jotain asioita toisin?

Väitän - ja voin toki olla väärässäkin - ettet ole kovin kummoinen äiti, jos sinulla on ollut mahdollisuus olla salasuhteessa lasten pikkulapsivaiheessa, jossa aika muutenkin on kortilla. Ajattelitko lapsiasi lainkaan, kun rupesit tätä sotkua väsäämään?

No olisi pitänyt tehdä asioita toisin. Aina elämä ei mene niinkuin elokuvissa. Joo koen syyllisyyttä, mutta aidosti rakastuin. Vauva on yllätys, mutta rakkaudesta luotu. ap

Kyllä minusta tuo sinun touhusi on enemmän juurikin elokuvaa kuin todellista elämää.

Tässä meillä on Todellinen WT! Jatkakaa ihmeessä,haen popparit