Lue keskustelun säännöt.
Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.
11.06.2019 |
Minä aloitan:
Kaapit ovat täynnä luurankoja, isompia ainakin, pienistä pystyn yleensä puhumaan. Iso luuranko on ainakin pohjaton yksinäisyys jota koen.
Jollekulle olen kyllä pystynyt mainitsemaan yksinäisyydestä, mutta vain ohimennen. Luulen että se karkoittaisi ihmisiä entisestään.
Kommentit (796)
Vierailija kirjoitti:
Ikävuosina 19, 20, 21 ja 25 tein satunnaista keikkaa stripparina. Myin miehille myös maksullisia lisäpalveluita. Siellä tapahtui kaikenlaista.
Aloittamisen syynä oli rahanpuute ja yksinäisyys siinä mielessä ettei ollut ketään järkevää ihmistä neuvomassa silloin kun olin 19v. Sen jälkeen mulle oli pitkään melkein ihan sama mitä tein ja koskettiinko minuun, koska tunsin itseni jo likaiseksi.
En aio kertoa näistä kenellekään, vain paras ystäväni tietää. Enkä ole tästä aiheesta hänenkään kanssa puhunut enää vuosiin, sillä näistä on aikaa. Häpeän näitä ja tapahtuneet asiat painavat minua jollain tasolla loppuikäni.
Ei tarvitse painaa tästä hetkestä kun polvistut ja rukoilet: Rakas Jeesus Kristus puhdista minut kaikesta liasta ja anna anteeksi. Hän antaa. Ja olet vapaa, lupaan sen! Kokeile vaikka. Sinun ei tarvitse hävetä kenenkään edessä sillä kukaa meistä ei ole synnitön ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapoin naapurini vähän niinku vahingossa.
Vierailija kirjoitti:
Sille itsemurhaa miettivälle: Ei sun tarvitse olla uskossa jättääksesi rukouspyyntöjä. Minäkin tulin uskoon vasta kun Jumala aivan ihmeellisellä tavalla vastasi ahdinkooni (vakava päihderiippuvuus, olin menettämässä lapset ja asunnon alta).
Kokeile ihmeessä, et ainakaan menetä sillä mitään!
Kiitos nyt taas tsemppaamisesta, mutta minä olen uskonnoton enkä leiki muiden ihmisten mielikuvituskaverien kanssa, vaikken siinä mitään menettäisikään.
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille itsemurhaa miettivälle: Ei sun tarvitse olla uskossa jättääksesi rukouspyyntöjä. Minäkin tulin uskoon vasta kun Jumala aivan ihmeellisellä tavalla vastasi ahdinkooni (vakava päihderiippuvuus, olin menettämässä lapset ja asunnon alta).
Kokeile ihmeessä, et ainakaan menetä sillä mitään!Kiitos nyt taas tsemppaamisesta, mutta minä olen uskonnoton enkä leiki muiden ihmisten mielikuvituskaverien kanssa, vaikken siinä mitään menettäisikään.
Kyllä sinä leikit uskothan Eduskuntaankin että se on mutta et taida olla nähnyt montakaan heistä, näet vaan kuvia jossain, uskot heidän olevan.
Vierailija kirjoitti:
Tapoin naapurini vähän niinku vahingossa.
Niin miten muka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen transu. Ja paatunut kaappijuoppo. Hyvässä ammatissa ja työt sujuu mutta yksityiselämä päin p*rsettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapoin naapurini vähän niinku vahingossa.
Niin miten muka?
Tuli aina saunaan 10min liian aikaisin 30min saunavuoroilla. Hiippasin pois pari kertaa kunnes päätin olla hiippamatta ja jäin otdottamaan mummoja ja kerroin että kuuluu tulla vasta 10min jälkeen kuten vuorolista sanoo.
Naapuri oli kuollut seuraavana aamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapoin nuorena miehenä toisen miehen. Oltiin rannalla ryyppäämässä, aluksi isommalla porukalla, lopuksi me kaksi oltiin enään paikalla. Joku 4-5aikaan kesällä aamuyöllä, silloin kun linnut alkaa taas huutaan ja aurinko rupee nouseen. Laitoin sen laiturilta veteen, kun ei enään noussut tappelun jälkeen(Ite kävi ylle). Ikinä ei ole asiasta perään kyselty. Näitä tapahtuu varmaan useampi per vuosi, mut miten nään ny ratkeis 23v vanhat asiat, kun tekijä on jo työssäkäyvä perheenisä vieläkin ilman r-rekisteriä.
Kuolemansyytä ei selvitelty?
Päätit tunnustaa tapon vauvapalstalla?
Vierailija kirjoitti:
Olen 27v enkä osaa sanoa ärrää. Välttelen viimeiseen asti kaikkia ärrällä alkavia sanoja, ettei paljastuisi etten osaa puhua. Aika hyvin olen jo oppinut välttelemään.
Hyvä, kiinnostaa miten ruotsin kielen opiskeluissa tulikos vaikeuksia kun niillä on paljo ärriä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukous Liikuttaa Jumalaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.
Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.
Älä tee sitä - pyydä rukousapua, se auttaa ihan varmasti.
Jätä rukouspyyntöjä vaikka näihin:
Näihin voi jättää anonyymisti rukouspyynnöt Radiodeihin, tässä tuhannet radiokuuntelijat rukoilevat rukouspyyntöjen puolesta:
https://www.radiodei.fi/ystavat/rukoile/rukouspyynto/
Tässä voit jättää vaikka joka kirkkoon saman rukouspyynnön erikseen:
https://tampereenseurakunnat.fi/tutki_uskoa/rukous/jata_rukous
Tässä rukouspyynnöt luetaan televisiossa ja tuhannet ihmiset rukoilevat näiden rukouspyyntöjen puolesta:
Nää ne jaksaa, monesti halutaan kongretiaa apuna, vaikka rahaa laskuihin. Maailmalla ei ole uutisoitu vielä yhtään tapausta jossa tämä huuhaa ukko olisi maksanut laskut yön aikana. Eli ihan turhaa hommaa.
Meitä on miljardeja kristittyjä, joita Jeesus on auttanut - ei kai kukaan muuten uskossa olisi.
No ihan yksi (1) esimerkki riittää että jotain kongreettistä tämä taruolento tehnyt, kerrotko / laita linkki??
Jumala loi meille menestyvän Suomen tuomalla kristinuskon ja Jeesuksen tänne ja koko läntiseen maailmaan, josta sinä ja minä sekä miljoonat muut saamme nauttia joka ikinen päivä.
Toisin on ateistisissa, is lamilaisissa, buddhalaisissa ja hindulaisissa maissa - pelkää kurjuutta köyhyyttä aina vaan.
Niin, ajatelkaa miten onnekkaita me juuri olemme - vain 3 % maailman väestöstä elää näin rikasta elämää, kuin me elämme jopa köyhimmätkin meistä.
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole juuri mitään omaisuutta ja joka päivä on tais telua heng issäpysymisestä ihan konkreettisesti.
Sitten jos köyhä joutuu tekemään rikoksia, pysyäkseen hengissä, joku sha ria-laki kat kaisee käden tai pä än tai muuta vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.
Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.
Tiedän että tällainen kyseleminen on ärsyttävää, mutta kysyn kuitenkin, koska vakava asia. Oltiinko niissä kaikissa paikoissa sitä mieltä, että tilanteessasi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha? Ja toivotettiin kuitenkin kaikenlaista hyvää? Mitä tapahtuisi jos et tappaisikaan itseäsi, kuolisitko kuitenkin vai mitä tarkoittaa, että et voi selvitä?
Ei missään tietenkään ole sanottu, että ainoa vaihtoehto on itsemurha, mutta käytännössä tuo "ei tuosta tilanteesta voi selvitä", "yritä nyt pärjätä" ja "kyllä on hirveän vaikea tilanne" on sama asia. Esimerkiksi kriisipuhelimen työntekijälle minun pitkä viimesyksyinen puheluni oli varmasti kauhea kokemus, kun hänellä ei ollut antaa mitään muuta kuin kuunteleva korva. Tuolloin oli vielä pieni mahdollisuus siihen, että elämäntilanteeni muuttuisi, mutta enää ei ole, joten tiedän olla aiheuttamatta syyttömille ahdistusta, vaikka se jossain määrin kuuluisikin heidän työhönsä.
Jotta kukaan voisi ottaa konkreettista kantaa tilanteeseeni, minun olisi kerrottava tarinani pitkältä ajalta ja kertoa asioita, joista henkilöllisyyteni voi ottaa hyvin helposti selville. Tunnistamisesta ei seuraisi mitään positiivista. Ympäripyöreästi minun ei taas kannata avautua; osallistuin talvella pariin ahdistuneiden keskusteluun täällä, mutta siinä ilkeät ja näsäviisaat ihmiset pääsivät juhlimaan ja hyvää tarkoittavien neuvot olivat kaikesta huolimatta yhtä tyhjän kanssa.
Ei ne ammattiauttajat ja vapaaehtoiset meille muillekaan suoraa apua tai hyviä neuvojakaan yleensä anna varsinkaan terapian tms. alussa. Eiväthän he vielä edes tunne asiakasta, hänen taustaa ja sitä mikä tekisi tyypin suht. onnelliseksi.
Eikä tuo todellakaan tarkoita ettei asiat voisi järjestyä. Noilla voivotteluillaan he ehkä lähinnä toteavat, että kunnioittavat sinua ja kertomaasi.
Kun asioita työkseen selvittelevä neuvoja sanoo, että tilanteesta ei voi selvitä, ei siitä voi selvitä. Tämä neuvoja haki miettimään myös kokeneemman esimiehensä, joka päätyi samaan tulokseen. Minä en ole asiantuntija, mutta he ovat.
Minun tilannettani ei muuteta suuntaan eikä toiseen terapialla tai puhumisella. Ensimmäisessä kirjoituksessani sanoin, että puhumista pidetään avunhuutona. Ei ole oikein huudella apua ihmisiltä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan; kasaisin vain taakkaa muiden harteille vähentämättä kuitenkaan omaani. Tälle palstalle voin purkaa mieltäni, koska kenelläkään ei ole moraalista tai työn puolesta tulevaa velvollisuutta ottaa itselleen paineita minun asioistani.
Pahoitteluni ap:lle siitä, että rohmusin hänen ketjunsa omien asioideni vatvomiseen.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei se asiantuntija titteli tai monen vuoden työkokemus joltain alalta tarkoita vielä sitä, että kyseiset henkilöt olisivat oikeasti huippu päteviä tekemässään työssä ja osaisivat kaiken. Monien ihmisten tietämättömyys ja työssään kehittyminen tyssää siihen, että asiat alkavat menemään rutiinin omaisesti. Esim. sanotaan että olet jollakin viranomaisvirkalijalla käynyt näyttämässä/esille tuomassa omaa huonoa tilannetta. Kyseinen virkailija on pitkän työuransa aikana nähnyt jos jonkinmoista ja kohdannut hankalia ja pahoja tilanteita MUTTA ne hankalat ja pahat tilanteet ovat kuitenkin jollakin tavalla seuranneet samaa kaavaa ja siksi ne on pystytty ratkomaan ja ihmisiä jotka huonoissa tilanteissa ovat niin auttamaan. Sun tilanne on varmasti paha koska noin hirveitä ajatuksia päässä pyörii, siltikään en usko että tilannetta ei voisi jollakin tavalla parantaa siedettäväksi. Sulla on myös sellainen tilanne jota tulee ihmisillä erittäin harvoin vastaan joten siksi voi tuntua ja myös tuntuu että kaikki nostavat kätensä ylös sinun kohdallasi. Olet täällä pyydellyt vuodattamiasi tuntoja anteeksi ja myös tuonut selväksi sen seikan ettet halua lähipiiriäsi kuormittaa omalla tilanteellasi koska se ei auta ja minun mielestä ymmärrettävä näkökanta. MUTTA voisitko ajatella,että kun viranomaisilta ja lääkäreiltä pyydät apua ja vaikka eivät osaakkaan nyt ehkä sinua auttaa niin olisit vähän niinkuin edellä kävijänä muille jotka joskus saattaisivat joutua yhtä huonoon tilanteseen kuin sinä olet nyt? Toisit ongelmat esille ja vaiket saisi apua niin ne tahot jotka sun tarinas tietää niin ja sut on kohdanneet niin tosiaankin huomaisivat että näin pahoja tilanteitakin voi tulla vastaan ja ehkä seuraavan kohdalla osaisivat toimia hieman paremmin? Voisitko ajatella tuosta saavasi jotain syytä siihen että luopuisit hetkeksi itsemurha ajatuksista? Ja mulla jäi käsitys sun viesteistäs täällä että sulle on tosiaan pitemällä aika välillä sattunut paljon pahaa jonka vuoksi oot joutunut tekemään huonoja päätöksiä jotka kaiken päälle pahentavat tilannetta ja syytät itseäsi tilanteista niin paljon että näet itsemurhan ainoaksi vaihtoehdolsi, lopulta. Toivoisin että pystyisit hetkeksi aikaa muuttamaan ajatukset hieman objektiivisemmaksi omaa tilannettasi kohtaan ja näkemään missä oikea syy on ja ketä oikeasti kannattaa syyttää asioista ja ketä ei koska uskon että sillä tavalla löydät sen juuri syyn omille ongelmillesi ja pystyisit hakemaan itsellesi oikeammanlaista apua. Myöskin jos hetkeksi pystyisi ajattelemaan niin, että jos sun läheinen ois samassa tilantessa nyt kuin sinä niin miten sä tekisit ja miten auttaisit? Silläkin tavalla saisit uutta perspektiiviä tilanteeseen ja ehkä taas uuden reitin löytäisit miten ratkaista omia onglmia. Tsemppiä ystävä hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillani on HIV. Eivät tiedä, että tiedän. Ovat vielä hartaita uskovaisia ja tuomitsivat rankasti sen, että olen elänyt avoliitossa...
Huono 0/100
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillani on HIV. Eivät tiedä, että tiedän. Ovat vielä hartaita uskovaisia ja tuomitsivat rankasti sen, että olen elänyt avoliitossa...
Ei tuollaista voi salata perheessä - valehtelet p'skaa ja vain haukkuaksesi uskovia.
En rakasta miestäni, hän lähinnä ärsyttää minua. Laastarisuhteesta päätin itse tehdä jotain pysyvää kun ex jätti ja nyt odotamme kaksosia. Voisiko tämän kaiken jotenkin perua??
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille itsemurhaa miettivälle: Ei sun tarvitse olla uskossa jättääksesi rukouspyyntöjä. Minäkin tulin uskoon vasta kun Jumala aivan ihmeellisellä tavalla vastasi ahdinkooni (vakava päihderiippuvuus, olin menettämässä lapset ja asunnon alta).
Kokeile ihmeessä, et ainakaan menetä sillä mitään!Kiitos nyt taas tsemppaamisesta, mutta minä olen uskonnoton enkä leiki muiden ihmisten mielikuvituskaverien kanssa, vaikken siinä mitään menettäisikään.
Kyllä sinä leikit uskothan Eduskuntaankin että se on mutta et taida olla nähnyt montakaan heistä, näet vaan kuvia jossain, uskot heidän olevan.
Voi hyvänen aika. Tästedes jätän kommentoimatta kaikki uskonasioita käsittelevät kirjoitukset. Sitä paitsi jokin trolliarmeija juuri löysi tiensä tähän ketjuun mellastamaan. Alkaa olla tungosta.
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille itsemurhaa miettivälle: Ei sun tarvitse olla uskossa jättääksesi rukouspyyntöjä. Minäkin tulin uskoon vasta kun Jumala aivan ihmeellisellä tavalla vastasi ahdinkooni (vakava päihderiippuvuus, olin menettämässä lapset ja asunnon alta).
Kokeile ihmeessä, et ainakaan menetä sillä mitään!Kiitos nyt taas tsemppaamisesta, mutta minä olen uskonnoton enkä leiki muiden ihmisten mielikuvituskaverien kanssa, vaikken siinä mitään menettäisikään.
Kyllä sinä leikit uskothan Eduskuntaankin että se on mutta et taida olla nähnyt montakaan heistä, näet vaan kuvia jossain, uskot heidän olevan.
Voi hyvänen aika. Tästedes jätän kommentoimatta kaikki uskonasioita käsittelevät kirjoitukset. Sitä paitsi jokin trolliarmeija juuri löysi tiensä tähän ketjuun mellastamaan. Alkaa olla tungosta.
Ja trolliarmeijahan ei ole mielikuvituskavereitasi vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
En ikimaailmassa alkaisi kertoa nettiin luurangoistani, joita on muutama, mutta ihan hyvin elän niiden kanssa.
Pakastimessa vai kaapissa ne ?
4 aborttia
Työskentelen lapsiin ja perheisiin liittyvissä asiantuntijatehtävissä.
Pyörin itseäni 16 vuotta vanhemman naimisissa olevan miehen kanssa. Lähdettiin mm kiertämään Suomea viikoksi. Olin itse 17-vuotias ja minulla oli silloin hauskaa hänen kanssaan. Hän maksoi tietysti kaiken, minulla oli pienet tulot. Olimme Vaasassa Seurahuoneella ja sen piti olla viimeinen upea paikka. Hän halusi minun ottavan suihin,mutta en pystynyt, en edes tiennyt kuinka pitäisi. Hän suuttui. Suhdetta kesti kai puolisen vuotta yhteensä.
Minulle on tehty abortti. Isä oli kreikkalainen mies, jonka tapasin lomamatkalla. Tajusin kyllä ettei ole ehkäisyä, mutta jotenkin en välittänyt asiasta. Luulin etten tule raskaaksi. Ensimmäinen raskaustesti ei näyttänyt että olisin raskaana. Menin asennuttamaan kierukkaa ja tuolloin asia vasta huomattiin. Olin 12. viikolla. En kertonut kenellekään.
Koin burn-outin 35-vuotiaana, itkin vain viikon. Saikkua sai 3 viikkoa, jonka jälkeen minut irtisanottiin töistä. Firma meni muutenkin konkkaan. Käytin melko pitkään rauhoittavia.
Joudun vieläkin käyttämään Diapamia silloin tällöin, en vain jaksa tiettyjä ihmisiä.
Yhdessä vaiheessa varastelinnotain pientä kaupoista. Oikeastaan ilman syytä.