Lue keskustelun säännöt.
Miten joitakin ottaa niin koville toisten tatuoinnit?
11.06.2019 |
Joka päivä aloituksia, miten tatuoinnit pilaa "markkina-arvon", ovat rumia, ovat pois muodista jne. Mitä se sinun elämää liikuttaa, mitä muut tekevät?
Kommentit (64)
kokemus-k kirjoitti:
Tatuoinneissa, tai paremminkin niiden ottamisen perusteluissa, hämää eniten se että niillä kuulemma korostetaan omaa persoonallisuutta mutta silti ne tatuoinnit ovat ihan samanlaisia kuin tuhansilla muillakin. Nykyään joku erottuminen ja persoonan korostaminen on melkein helpompaa tatuoimattomana kuin tatuoituna.
Heheee….tuo on totta. Yrittävät muiden taiteilijoiden kuvilla kertoa oman elämänsä tarinan kuvina, koska kirjoittaminen on unohtunut yläasteen jälkeen käyttämättömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva tatuointi oikeastaan on kovinkaan persoonallinen ja trendit ovat nähtävillä. Ja en oikein usko, että näitä ns trenditatuointeja on kauhean paljoa mietitty, kunhan on otettu. Oikeastaan siis jos multa kysytään (tiedän, ettei kysytä, mutta kerrompa silti) niin ehkä eniten kulmakarvojen nostelua aiheuttaa juuri se porukka, jotka ottavat sen jonkun kivan pikkukuvan johonkin sovinnaiseen paikkaan, kuten nilkkaan, olkapäälle tai muuhun vastaavaan. Eli ollaan oltu varovaisia, kun vähän pelottaa ihmisten mielipiteet. Ja sitten siinä käy juuri niin kuten on pelännytkin: se joitain vuosia sitten kivalta tuntunut sisilisko olkapäällä näyttää tummalta likalierukalta. Pitää oikeasti mennä kohtalaisen lähelle, että sen piirteet oikeasti tunnistaa ja hahmoittaa, miltä se ennen leviämistään ja kulahtamistaan on näyttänyt. Tatuointeja kun todellakin kuuluu huoltaa.
Jos multa kysytään (tiedän, ettei edelleenkään kysytä) niin mieluusti kannattaa ottaa isoja rohkeita kuvioita ja jättää "ilmaa" tatuointeihin. Musta klöntti on musta klöntti, siitä ei pääse mihinkään. Ja sitten näistä trenditatuoinneista valitettavasti tulee mieleen ihmiset, joilla impulssikontrolli on vaan vähän heikko.
Jokainen saa tehdä iholleen ihan mitä haluaa, se ei ole minulta pois. Enkä kiinnitä muihin ihmisiin juurikaan mitään huomiota.
Mutta kun näen tatuointeja en voi olla niitä huomioimatta koska ne on minun mielestä niin rumia.
Mutta tässäkin tapauksessa tatuoinnin kantajan tavoite saavutettu eli huomio kerätty.
Itseäni mietityttää eniten tatuointivärien terveysvaikutukset ja se kun ala ei ole säädeltyä.
Ei minua ota mitään 'koville' kenenkään normaalit tatuoinnit, mutta tietystikin ne kyllä panevat hieman ns. 'valppaaksi' jos ne esim. ovat jotain sivan selviä ns. vankilatatuointeja, jengien merkkejä ja symboliikkaa, jos niihin sisältyy jotain (mennyttä tai nykyisiä) poliittisia kannanottoja (esim. hakaristi,Amerikan etelävaltioiden sisällissodan aikaisen konfederaation lippu, moottoripyöräjengien tunnuksia, neonatsien iskulauseita tms.(Etenkin ne ,kaulasta ylöspäin pään alueella olevat niiden tatuoinnit).
Jos taas onesim. joku nätti perhonen, tai kukka,vaikka kuva intiaanista , joku kaunis ja linjakas eläin tms. ,jo sinänsä, taiteena (siis kuvattuna esim. paperillakin) silmää miellyttävä aihe, niin ok. ja ihan hienoa.
Jokaisen oma asia ottaako,vaiko ei , mutta jos ottaa, niin suositeltavaa olisi mielestäni teetättää se sitten jollain sellaisella joka oikeasti osaa ja jonka osaamisesta on jotain konkreettista näyttöä ja tatuointitulokseensa tyytyväisiä asiakkaita.
Senverran ainutlaatuista ja -kertaista oma iho on antaa jollekin piirustusalustaksi ja sen verran rajoitettu määrä sitä ja tilaa sillä piirroksille on, että KANNATTAA TODELLA HARKITA,kellä sen työn teetättää ja antaa yleensä tehdä.
Omalle iholleni en kelpuuttaisi kuin jonkun, aivan huipputaiteilijan tatuointiijälkeä.
Sellainen toki maksaa ja kun nyt en kuitenkaan toisaalta pidä asiaa aivan niin tärkeänä, niin on siis jäänyt ottamatta
Siispä ihailen vain muiden tatuointeja , (....mutta toki vain sikäli,kuin ne minun silmääni viehättävät. ) Rohkeuttta otta joku (lopputulokseltaan kuitenkin ns. 'söhry') en mitenkään ihaile,vaan pidän sitä lähinnä hölmöytenä.
Jos ne kuitenkin ovat vain jotain nuoruudessa otettuja ja henkilö on nykyään muuten mukava ja nuoruuden hölmöilyistään viisastunut, niin toki sellaiset töppäilyt voi antaa anteeksikin hänelle mielessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
m-geri kirjoitti:
Moni perustelee täällä, että ne ärsyttää koska ovat rumia ja tekevät ihmisestä vähemmän viehättävän. (Aivan kuin kaikkien pitäisi olla olemassa miellyttääkseen toisten silmää? )Tokihan jos on joku kännissä itse tehty räpellys niin varmasti on ruma. MUTTA: ettekö ymmärrä, että ihmiset joilla on tatuointeja, pitävät niitä nimenomaan esteettisinä? Eivät kaikki pidä samoista asioista. Toiset pitää lyhyistä blondeistä, toiset pitkistä bruneteista. Toiset tatuoiduista, toiset kuvattomista. Omalla kohdalla jos jäbä on ihan ok näkönen ilman tatuointeja, en niinkään kiinnitä huomiota, mutta tatuointien kanssa sama mies on heti paljon vetävämpi. Sisin on silti se tärkein, joten voisin seurustella myös tatuoimattoman kanssa, vaikka se omaan makuuni hieman tylsä lookki onkin.
Tatuoitujen haukkujille vielä kysymys: eikö toisten tuomitseminen ja arvostelu ulkonäön perusteella ole aika last season ja kerro sivistymättömästä ja keskenkasvuisesta WT-ajatusmaailmasta?
Eikö kysymykseen vastaajan ja siinä samalla eriävän mielipiteensä kertovan leimaaminen haukkujaksi ja arvostelijaksi ole merkki sivistymättömyydestä ja kyvyttömyydestä osallistua keskusteluun? Miksi joku kysymys yleensä pitää esittää, jos siihen ei halua vastausta? Mä en ainakaan ole haukkunut ketään, eikä mulla edelleenkään ota koville kenenkään tatuoinnit. Itsellänikin on yksi, onneksi pieni ja piilossa. Sillä oli mulle merkitys 32 vuotta sitten, mutta olisin tullut toimeen ilmankin. Onneksi (itseni kannalta huom) silloin trendinä olivat pienehköt kuvat. (numero 1)
No, mutta enhän minä osoittanutkaan kysymystä niille, jotka kertovat eriäviä mielipiteitään ja osallistuvat keskusteluun asiallisesti. Viestissänihän lukee selvästi, että kysymys on osoitettu tatuoitujen haukkujille. Jos et ole haukkunut, ei se silloin ole luonnollisestikaan esitetty sinulle. Lähinnä tarkoitukseni oli viitata trendiin, jossa tatuoidut ihmiset leimataan oitis white trash-kategoriaan ja herätellä ajatuksia tällaisesta tuomitsemisesta. :) Enkä ole sanonut etten haluaisi vastausta kysymykseeni. En ole aloittaja, jos se oli tässä väärinkäsitys.
P.S. Hymyilyttää jonkun kommentti siitä, että tatuoinnit vaikeuttaa luokkanousua. Hassua, kun en itse koe että korkea status olisi mitenkään tavoittelemisen arvoinen. Itse tavoittelen onnellisuutta, ja siihen ei tarvitse kilpailua "luokista". Mutta toki kaikki ollaan erilaisia, kuten todettu. :)
Setiä häiritsee kun ei pysty määräämään miltä nuiren naisen tulee näyttää. Tatuoinnit on näin massamuotinakin kapinaa ja nähtävästi uppoaa oikein hyvin, jos tatuoidut naiset aiheuttaa näinkin monta ruikutusaloitusta. Olkoonkin saman sedän kirjoittelua.
Yhyyy, nuoret naiset rumentaa itseään, yhyy en saa niiltä seksiä, yhyyyy, ketään ei kiinnosta minun mielipiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m-geri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m-geri kirjoitti:
Moni perustelee täällä, että ne ärsyttää koska ovat rumia ja tekevät ihmisestä vähemmän viehättävän. (Aivan kuin kaikkien pitäisi olla olemassa miellyttääkseen toisten silmää? )Tokihan jos on joku kännissä itse tehty räpellys niin varmasti on ruma. MUTTA: ettekö ymmärrä, että ihmiset joilla on tatuointeja, pitävät niitä nimenomaan esteettisinä? Eivät kaikki pidä samoista asioista. Toiset pitää lyhyistä blondeistä, toiset pitkistä bruneteista. Toiset tatuoiduista, toiset kuvattomista. Omalla kohdalla jos jäbä on ihan ok näkönen ilman tatuointeja, en niinkään kiinnitä huomiota, mutta tatuointien kanssa sama mies on heti paljon vetävämpi. Sisin on silti se tärkein, joten voisin seurustella myös tatuoimattoman kanssa, vaikka se omaan makuuni hieman tylsä lookki onkin.
Tatuoitujen haukkujille vielä kysymys: eikö toisten tuomitseminen ja arvostelu ulkonäön perusteella ole aika last season ja kerro sivistymättömästä ja keskenkasvuisesta WT-ajatusmaailmasta?
Eikö kysymykseen vastaajan ja siinä samalla eriävän mielipiteensä kertovan leimaaminen haukkujaksi ja arvostelijaksi ole merkki sivistymättömyydestä ja kyvyttömyydestä osallistua keskusteluun? Miksi joku kysymys yleensä pitää esittää, jos siihen ei halua vastausta? Mä en ainakaan ole haukkunut ketään, eikä mulla edelleenkään ota koville kenenkään tatuoinnit. Itsellänikin on yksi, onneksi pieni ja piilossa. Sillä oli mulle merkitys 32 vuotta sitten, mutta olisin tullut toimeen ilmankin. Onneksi (itseni kannalta huom) silloin trendinä olivat pienehköt kuvat. (numero 1)
No, mutta enhän minä osoittanutkaan kysymystä niille, jotka kertovat eriäviä mielipiteitään ja osallistuvat keskusteluun asiallisesti. Viestissänihän lukee selvästi, että kysymys on osoitettu tatuoitujen haukkujille. Jos et ole haukkunut, ei se silloin ole luonnollisestikaan esitetty sinulle. Lähinnä tarkoitukseni oli viitata trendiin, jossa tatuoidut ihmiset leimataan oitis white trash-kategoriaan ja herätellä ajatuksia tällaisesta tuomitsemisesta. :) Enkä ole sanonut etten haluaisi vastausta kysymykseeni. En ole aloittaja, jos se oli tässä väärinkäsitys.
P.S. Hymyilyttää jonkun kommentti siitä, että tatuoinnit vaikeuttaa luokkanousua. Hassua, kun en itse koe että korkea status olisi mitenkään tavoittelemisen arvoinen. Itse tavoittelen onnellisuutta, ja siihen ei tarvitse kilpailua "luokista". Mutta toki kaikki ollaan erilaisia, kuten todettu. :)
Onnellisuutta varmasti tavoittelee kaikki. Osa on tyytyväinen minimipalkalla ja minimikoulutuksella eikä haluakaan aivojaan enempää käyttää töissä, toiset ovat kunnianhimoisempia. Finnairin kriteereissä oli tatuoinnit esteenä, sanovat suoraan sen mitä aika moni muu työnantaja kiertää. Oletko nähnyt kalliita koruja myyvällä ihmisellä kyyneltä tatuoituna poskeen? Sormiin ja käsiin tehtyjä tatuointeja? Miten suhtaudut kasvotatuointeihin? Entä kaulaan? Jokainen tehköön nahalleen mitä vaan, mutta jos sen kestopigmentoi 18-vuotiaana voi suuret ja hankalasti peitettävät tatuoinnit harmittaa kun on 40 ja haluaa elämältään jo ihan jotain muuta. Nykyiset nuoret eivät ota yhtä hanakasti tatuointeja, eivät ainakaan korkeakouluihin suuntautuvat. Jääkö 30+ sukupolvi kummajaisiksi värikkäine nahkoineen?
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua haittaa, mutta monesti olen nähnyt sinkkunaisen kasvot ja ajatellut että onpas raikkaan näköinen kiva tytsy, seuraavassa kuvassa tatuointeja joista selviää sitten että onpas tuokin ennen nätti nainen tehnyt itselleen vastenmielisen tunkkaisen olemuksen...
Pilalle menee. Onneksi tää tatskabuumi on lähinnä länsi-euroopan ja jenkkilän juttu.
Suurimmasta osaa maailmaa löytyy ihanaa luonnonkauneutta runsaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt vaan on tämmöstä tässä ahdasmielisten junttien maassa.
Olet niinkuin me tai et ole ollenkaan.
Koetetaan kestää.
Hyvää kesää.
Vierailija kirjoitti:
m-geri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m-geri kirjoitti:
Moni perustelee täällä, että ne ärsyttää koska ovat rumia ja tekevät ihmisestä vähemmän viehättävän. (Aivan kuin kaikkien pitäisi olla olemassa miellyttääkseen toisten silmää? )Tokihan jos on joku kännissä itse tehty räpellys niin varmasti on ruma. MUTTA: ettekö ymmärrä, että ihmiset joilla on tatuointeja, pitävät niitä nimenomaan esteettisinä? Eivät kaikki pidä samoista asioista. Toiset pitää lyhyistä blondeistä, toiset pitkistä bruneteista. Toiset tatuoiduista, toiset kuvattomista. Omalla kohdalla jos jäbä on ihan ok näkönen ilman tatuointeja, en niinkään kiinnitä huomiota, mutta tatuointien kanssa sama mies on heti paljon vetävämpi. Sisin on silti se tärkein, joten voisin seurustella myös tatuoimattoman kanssa, vaikka se omaan makuuni hieman tylsä lookki onkin.
Tatuoitujen haukkujille vielä kysymys: eikö toisten tuomitseminen ja arvostelu ulkonäön perusteella ole aika last season ja kerro sivistymättömästä ja keskenkasvuisesta WT-ajatusmaailmasta?
Eikö kysymykseen vastaajan ja siinä samalla eriävän mielipiteensä kertovan leimaaminen haukkujaksi ja arvostelijaksi ole merkki sivistymättömyydestä ja kyvyttömyydestä osallistua keskusteluun? Miksi joku kysymys yleensä pitää esittää, jos siihen ei halua vastausta? Mä en ainakaan ole haukkunut ketään, eikä mulla edelleenkään ota koville kenenkään tatuoinnit. Itsellänikin on yksi, onneksi pieni ja piilossa. Sillä oli mulle merkitys 32 vuotta sitten, mutta olisin tullut toimeen ilmankin. Onneksi (itseni kannalta huom) silloin trendinä olivat pienehköt kuvat. (numero 1)
No, mutta enhän minä osoittanutkaan kysymystä niille, jotka kertovat eriäviä mielipiteitään ja osallistuvat keskusteluun asiallisesti. Viestissänihän lukee selvästi, että kysymys on osoitettu tatuoitujen haukkujille. Jos et ole haukkunut, ei se silloin ole luonnollisestikaan esitetty sinulle. Lähinnä tarkoitukseni oli viitata trendiin, jossa tatuoidut ihmiset leimataan oitis white trash-kategoriaan ja herätellä ajatuksia tällaisesta tuomitsemisesta. :) Enkä ole sanonut etten haluaisi vastausta kysymykseeni. En ole aloittaja, jos se oli tässä väärinkäsitys.
P.S. Hymyilyttää jonkun kommentti siitä, että tatuoinnit vaikeuttaa luokkanousua. Hassua, kun en itse koe että korkea status olisi mitenkään tavoittelemisen arvoinen. Itse tavoittelen onnellisuutta, ja siihen ei tarvitse kilpailua "luokista". Mutta toki kaikki ollaan erilaisia, kuten todettu. :)
Onnellisuutta varmasti tavoittelee kaikki. Osa on tyytyväinen minimipalkalla ja minimikoulutuksella eikä haluakaan aivojaan enempää käyttää töissä, toiset ovat kunnianhimoisempia. Finnairin kriteereissä oli tatuoinnit esteenä, sanovat suoraan sen mitä aika moni muu työnantaja kiertää. Oletko nähnyt kalliita koruja myyvällä ihmisellä kyyneltä tatuoituna poskeen? Sormiin ja käsiin tehtyjä tatuointeja? Miten suhtaudut kasvotatuointeihin? Entä kaulaan? Jokainen tehköön nahalleen mitä vaan, mutta jos sen kestopigmentoi 18-vuotiaana voi suuret ja hankalasti peitettävät tatuoinnit harmittaa kun on 40 ja haluaa elämältään jo ihan jotain muuta. Nykyiset nuoret eivät ota yhtä hanakasti tatuointeja, eivät ainakaan korkeakouluihin suuntautuvat. Jääkö 30+ sukupolvi kummajaisiksi värikkäine nahkoineen?
Olipas monta kysymystä/ajatusta, yritän vastata parhaani mukaan. En ole nähnyt kalliita koruja myyvällä ihmisellä kyyneltä tatuoituna poskeen, hyvin harvalla olen. Luonnollisestikin käsissä, kasvoissa ja kaulassa olevat tatuoinnit estävät tiettyjä ammatteja, joissa työnantajana/asiakaskuntana on vanhoillisempaa väkeä. Jos taas on yrittäjä, eli itse oma pomonsa, silloinhan voi toki olla missä tahansa tatuointeja. Monessa työpaikassa riittää että tatuoinnit saa peitettyä vaatteilla, ja itsekin pidän järkevänä ettei tatuoi sellaisia osia kehostaan, joita ei voi peittää. Ja sekihän on totta, että jos tatuoi kovin provosoivasti itseään nuorena, se voi harmittaa.
Viimeiseen kysymykseesi en osaa vastata, mutta veikkaisin että ei, sillä muoti-ilmioillä on tapana kulkea sykleissä vuosien tai vuosikymmenten aikana välillä toistuen.
Ja vielä palatakseni viestisi alkuun, toiset ovat kunnianhimoisempia ja haluavat haastavaa työtä, toiset haluavat elämältä esimerkiksi stressittömyyttä ja aikaa rakkaille ihmisilleen. Minun molemmat siskoni ovat hyvin kunnianhimoisia, korkeakoulutettuja ja hyvissä ammateissa. Itselläni ei koskaan ollut mitään tiettyä ammattia kohtaan suurta paloa, joten vaikka pääsin koulusta 9,2 keskiarvolla ja lukiostakin kirjoitin hyvin, olen ihan tavallisessa, ei kovin hyväpalkkaisessa työssä tällä hetkellä. Ja olen hyvin tyytyväinen näin. Tässä vaiheessa elämää olen tullut siihe tulokseen, että tuskin enää tulen hakemaan töihin, joissa tatuoinnit haittaisivat, joten saattaisin mahdollisesti tatuoida nykyään myös näkyvämpiäkin paikkoja, jos joku kaunis tai tärkeä idea tulee, jonka haluaisin ikuistaa taiteena iholleni.
Niin, ja en siis todellakaan pidä kaikkia tatuointeja kauniina itsekään, enkä kaikkia tatuoituja fiksuina. Kuten en kaikkia tatuoimattomiakaan. Tulipas pitkä selitys, toivottavasti avasi edes joltain osin. Summa summarum, yritän suhtautua kaikkiin ihmisiin yksilöinä, tuomita vasta kun tunnen, enkä suhtautua alentuvasti keneenkään ulkonäöstä tai mielipiteistä riippumatta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi koska myötähäpeä. Esim. omalla työpaikalla monella yli kolmekymppisellä on muistona nuoruuden hölmöilystä noloakin nolompia piikkilankoja, tribaaleja ja pääkalloja käsivarret täynnä.
En tiedä, miksi joillekin ottaa koville. Itse en pidä tatuoinneista ja luonnollisesti itsellänikään ei niitä ole. En kuitenkaan arvostele toisten tatuointeja.
Ainut milloin on vähän hankala tilanne on, kun joku tuttu hehkuttaa ja näyttää uutta (mielestään) ainutlaatuista ja upeaa tatuointia. Itsestäni se näyttää ihan kamalalta (ja erittäin harvoin mitenkään ainutlaatuiselta) ... mutta yritän sitten ympäripyöreästi jotain kohteliasta lausua ja toivoa, että toinen ei kysele, että milloin aion ottaa itse tatuoinnin... ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tatuointimietteitä kirjoitti:
Ei minua ota mitään 'koville' kenenkään normaalit tatuoinnit, mutta tietystikin ne kyllä panevat hieman ns. 'valppaaksi' jos ne esim. ovat jotain sivan selviä ns. vankilatatuointeja, jengien merkkejä ja symboliikkaa, jos niihin sisältyy jotain (mennyttä tai nykyisiä) poliittisia kannanottoja (esim. hakaristi,Amerikan etelävaltioiden sisällissodan aikaisen konfederaation lippu, moottoripyöräjengien tunnuksia, neonatsien iskulauseita tms.(Etenkin ne ,kaulasta ylöspäin pään alueella olevat niiden tatuoinnit).
Jos taas onesim. joku nätti perhonen, tai kukka,vaikka kuva intiaanista , joku kaunis ja linjakas eläin tms. ,jo sinänsä, taiteena (siis kuvattuna esim. paperillakin) silmää miellyttävä aihe, niin ok. ja ihan hienoa.
Jokaisen oma asia ottaako,vaiko ei , mutta jos ottaa, niin suositeltavaa olisi mielestäni teetättää se sitten jollain sellaisella joka oikeasti osaa ja jonka osaamisesta on jotain konkreettista näyttöä ja tatuointitulokseensa tyytyväisiä asiakkaita.
Senverran ainutlaatuista ja -kertaista oma iho on antaa jollekin piirustusalustaksi ja sen verran rajoitettu määrä sitä ja tilaa sillä piirroksille on, että KANNATTAA TODELLA HARKITA,kellä sen työn teetättää ja antaa yleensä tehdä.
Omalle iholleni en kelpuuttaisi kuin jonkun, aivan huipputaiteilijan tatuointiijälkeä.
Sellainen toki maksaa ja kun nyt en kuitenkaan toisaalta pidä asiaa aivan niin tärkeänä, niin on siis jäänyt ottamatta
Siispä ihailen vain muiden tatuointeja , (....mutta toki vain sikäli,kuin ne minun silmääni viehättävät. ) Rohkeuttta otta joku (lopputulokseltaan kuitenkin ns. 'söhry') en mitenkään ihaile,vaan pidän sitä lähinnä hölmöytenä.
Jos ne kuitenkin ovat vain jotain nuoruudessa otettuja ja henkilö on nykyään muuten mukava ja nuoruuden hölmöilyistään viisastunut, niin toki sellaiset töppäilyt voi antaa anteeksikin hänelle mielessään.
Minäkin miettisin tarkkaan, kenen antaisin tatuointini tehdä. En missään tapauksessa lähtisi esim. budjetin kanssa etsimään tatuoijaa, periaatteella mistä halvimmalla saa. Pitäisi todellakin olla joku varmuudella luotettava ammattilainen, joka todistetusti osaa homman. En olisi valmis ottamaan sitä riskiä, etten olisi tyytyväinen lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Se jaksaa ihmetyttää, että tatuoiduille ei ole mikään ongelma muiden kuvattomuus mutta tatuoimattomat taas jaksavat kauhistella miten joku "pilaa ihonsa",
Tatuoiduille muiden kuvattomuus ei ole ongelma siksi, koska tatuointien on tarkoitus korostaa omaa persoonaa ja yksilöllisyyttä joten ovat vain tyytyväisiä jos niitä ei jollain ole. Tatuoimattomilla taas ei ole tatskoja koska eivät halua sellaisia tai pidä niistä.
Ei haittaa muiden tatuoinnit. Tunnen vain sääliä heitä kohtaan joilla on tatuointeja. Eivät ehkä sääliäni halua mutten voi sille mitään.
Tatuointia päivittäin kauhistelevan logiikalla: tatuoimattoman markkina-arvo nousee sitä enemmän, mitä useampi ottaa tatuoinnin. Hänen olisi siis syytä olla onnellinen ( oletan hänen olevan tatuoimaton) valittamisen sijaan.
Joo, tuo on paha kun joku tuttu joka on tatuoinut jonkun todella kammottavan kuvan itseensä sit esittelee sitä ja kaipaa kehuja ja ainoa ajatus on, että miksi ihmeessä on pilannut ihonsa tuollaisella. Sit yrittää keksiä jotain ympäripyöreää, kun en vain keksi yhtäkään positiivista sanottavaa tatuoinneista.
Itsekin olen haaveillut elämäni aikana kahdesta, pienen pienestä tatuoinnista (eri aikaa, eri paikkaan) ja koska tuo on tosiaan muuttunut täysin, olen hyvin vakuuttunut siitä, että en moista kamaluutta itselleni ikinä hanki.
Onneksi olen parisuhteessa, mutta jos en olisi, niin miehen tatuointi olis kyllä turn off. Ehkä joku pieni jossain, mut esim. käsivarret tatuoitu, niin ei. Ei jatkoon.
Olen työnantaja ja en välttämättä palkkaisi ihmistä palveluammattiin näkyvillä tatuoinneilla.
Yhden miehen olen palkannut, mutta hänen ala on sellainen ettei siinä tatuoinnit merkitse.
Mutta esim kämmenselän tatuoinnit olisivat olleet syy miksi en olisi palkannut.
Moni nuori ei tiedosta, että me vanhat kurpat ei palkata myyjäksi näkyvästi tatuoituja.
Se mitä vaatteiden alla on, niin se on jokaisen oma asia.
Tatuoinnit ovat muotia ja muoti on kulttuurisidonnaista. Oletko nähnyt Campionin elokuvan piano? Siinä Harvey Keitelillä maorityyppiset "tatuoinnit" kasvoissa. Sopiii tuohon aikaan Uuteen seelantiin, mutta jos olisi seilannut Britteihin olisi ollut kummajainen. Hieman samanlaisia kummajaisia ovat voimakkaasti tatuoidut nykyajassakin eri kulttuureissa. Katsopa ympärillesi, varsin harvassa maassa naiset värjäävät hiuksiaan yhtä voimakkaan värisiksi kuin Suomessa. OK tässä kulttuurissa, jossain muualla lähinnä prostituoidut ja alakulttuurien edustajat tekevät niin. Jokainen saa tehdä omalle keholleen haluamiaan koristuksia, mutta kannattaa ymmärtää tuo kulttuurisidonnaisuus - aika monessa kulttuurissa ja sosiaaliluokassa näkyviä tatuointeja pidetään halpoina.