Joku toinen äiti sanoi mulle leikkipuistossa irvaillen, että olen arkajalka

Se teline oli isoille lapsille tarkoitettu varmaan yli kolmen metrin korkeudella oleva ja sinne meni vain sellainen puinen kapea ”silta” jonka välistä pystyi hyvin tipahtamaan maahan. Ylhäällä oli ainakin kaksi avonaista aukko, joista olisi hyvin voinut tipahtaa suoraan maahan, jos olisi vain ajattelematta rynnännyt ylös. Siinä seisoin vieressä ja katsoin, ettei lapsi putoa. En hokenut mitään ”herra isä varo varo”. Ja kielsin menemästä ihan ylös yksin, koska en mitenkään voi vahtia niin villiä lasta molemmin puolin telinettä yhtä aikaa ettei tahallaan tai vahingossa putoa sieltä alas. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo onhan näitä 3-vuotiaitakin, jotka yksin ulkoilevat. Kun vissiin tarvitsevat omaa tilaa? Liekkö sitten se sitä evoluutiota kun menevät autotielle.

Ja on muuten melko yksilöllistä kuka tarvitsee missäkin iässä aikuisen mukaan kiipeilytelineelle. Lasten motorinen kehitys vaihtelee hurjasti, ja jotkut lapset eivät suostu tuosta isompinakaan tekemään uutta ja vaativaa ilman aikuisen tukea.

Lasta pitää tukea yksilöllisesti, ja kukaan puistomamma nyt vaan ei voi puolen tunnin perusteella tietää toisen lapsen haasteista ja vahvuuksista.

Ylivarjelua on se, että ei päästä lasta ollenkaan kiipeilytelineelle. Tai manaa vieressä, että varo varo varo ettet tipu. Vierellä kannustaminen ja rohkaiseminen sen sijaan on yksiselitteisesti hyvää vanhemmuutta. Ihan sama oliko kyseessä 2 vai 8-vuotias

Tais kolahtaa.

Niin kolahtikin. Tämä on järjen puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Fiksuinta on mennä semmoseen leikkipuistoon jossa ne jutut on ikätasoisia ja sitten antaa lapsen leikkiä vapaasti.

9/10 2-vuotiaasta haluaa leikkiä leikkipuistossa vanhemman kanssa. Usein myös toisten lapsien kanssa, mutta niin että vanhempi on mukana auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liiallinen lapden iholla roikkuminen on todella vahingollista.

Joo 2-vuotias on todella kärsii lähelläolosta!! Parempi heittää leikkipuistoon itsekseen ja käydä vaikka kaupassa. Näin lapsi oppii luottamaan, että pärjää.

Leikkipuistossa e tarvitse kulkea puolen metrin päässä koko ajan, pälättää, ohjeistaa, sanoittaa ja varoittaa.

Siellä voi hyvin olla läsnä, mutta ei iholla.

OK. Saat somettaa puistonpenkillä.

Lapseni on tipahtanut matalemmistakin telineistä, kolauttanut hampaansa portaissa kaaduttuaan naamalleen, kaatunut suorilta jaloilta takaraivolleen vessan lattialla ym. Joten todellakin mieluusti seison vierellä kun kiipeää yli kolmeen metriin niin kauan kun on noin pieni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä seison kiipeilytelineen vieressä edelleen jos sen on korkea ja lapsi ei ole siihen aikaisemmin kiivennyt. Lapsi on 5v.

Se ei opeta mitään muuta kuin pelkoa, että lapsi tymähtää sieltä alas. Parempi on katsella ja kannustaa ja jos tulee jokin tilanne, että lapsi ei osaa niin on siinä neuvomassa.

Mutta se, että (5-vuotiasta) lasta kannustetaan itse ottamaan vastuuta siitä mihin ja miten korkealle kiipeää, opettaa paljonkin, kun taas kiipeilyn turvallisuuden perustaminen siihen, että aikuinen on ottamassa kopin, on aika vaarallinen oppitunti. Saatavilla ja avuksi ja valvomassa voi olla muutaman metrin päässäkin.

Meillä 2-vuotias putosi kiipeilytelineestä kun anoppi vahti - putous n 2 m.

Kysyitkö häneltä, mitä hän tietää sinun lapsuudestasi?

Eipä siinä mitään, heti kun tämä nainen oli haukkunut minut ylihuolehtivaiseksi, lapseni putosi siitä telineestä maahan, koska huomioni kiinnittyi sen naisen kaakatukseen. Onneksi aika alussa sitä telinettä, ettei ihan sieltä kolmesta metristä pudonnut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Se teline oli isoille lapsille tarkoitettu varmaan yli kolmen metrin korkeudella oleva ja sinne meni vain sellainen puinen kapea ”silta” jonka välistä pystyi hyvin tipahtamaan maahan. Ylhäällä oli ainakin kaksi avonaista aukko, joista olisi hyvin voinut tipahtaa suoraan maahan, jos olisi vain ajattelematta rynnännyt ylös. Siinä seisoin vieressä ja katsoin, ettei lapsi putoa. En hokenut mitään ”herra isä varo varo”. Ja kielsin menemästä ihan ylös yksin, koska en mitenkään voi vahtia niin villiä lasta molemmin puolin telinettä yhtä aikaa ettei tahallaan tai vahingossa putoa sieltä alas. Ap

Jos lapsi ei itse pääse kiipeämään telineeseen niin teline on luultavasti liian haastava lapselle.

Mielestäni kommentoija oli siis täysin väärässä, ja varovaisempikin voisi olla niin, ettei päästä pikkutaaperoa isojen lasten telineisiin.

Ja kun tarpeeksi pää kolahtaa niin siitä ei ole mitään hyötyä...

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on tipahtanut matalemmistakin telineistä, kolauttanut hampaansa portaissa kaaduttuaan naamalleen, kaatunut suorilta jaloilta takaraivolleen vessan lattialla ym. Joten todellakin mieluusti seison vierellä kun kiipeää yli kolmeen metriin niin kauan kun on noin pieni. Ap

Kaverin lapsi mursi kätensä kun kellahti 2-vuotiaana hiekkalaatikon reunalta istumasta ja toisen lapsi meni tajuttomaksi pudottuaan leikki-ikäisenä sohvalta. Korkea kiipeilyteline on oikea paikka valvoa 2-vuotiasta läheltä, mutta omien pelkojen suhteen on tervettä harrastaa myös pientä itsereflektiota - ja sen seurauksena jättää jonkun puistomamman kommentit tarvittaessa omaan arvoonsa.

Todennäköisesti tämä toinen äiti halusi vain istua rauhassa penkillä puhelin kädessä ja koki että hän on huono äiti kun joku toinen oikeasti seuraa lapsensa tekemisiä.. :D Mulla lapsi 2.5v ja en todellakaan anna kiipeillä yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä seison kiipeilytelineen vieressä edelleen jos sen on korkea ja lapsi ei ole siihen aikaisemmin kiivennyt. Lapsi on 5v.

Se ei opeta mitään muuta kuin pelkoa, että lapsi tymähtää sieltä alas. Parempi on katsella ja kannustaa ja jos tulee jokin tilanne, että lapsi ei osaa niin on siinä neuvomassa.

Mutta se, että (5-vuotiasta) lasta kannustetaan itse ottamaan vastuuta siitä mihin ja miten korkealle kiipeää, opettaa paljonkin, kun taas kiipeilyn turvallisuuden perustaminen siihen, että aikuinen on ottamassa kopin, on aika vaarallinen oppitunti. Saatavilla ja avuksi ja valvomassa voi olla muutaman metrin päässäkin.

Enhän minä nyt ääneen sano, että olen tässä varmistamassa jos tiput vaan olen siinä sanoen, että katson miten hienosti kiipeät. Yleensä lapsi itse pyytää siihen katsomaan taitojaan.