Lue keskustelun säännöt.
Suomesta Norjaan muuttaneiden kveenien kieli sinnittelee parin tuhannen puhujan voimin
10.06.2019 |
En tiennytkään tätä, että on tällainen vanhaan suomen kieleen perustuva kieli. Luulin, että viro on ainut, joka on lähinnä suomen kieltä.
"Nuoret naiset puhuvat elokuvista kielellä, joka enimmäkseen kuulostaa pohjoissuomalaiselta murteelta. Välissä on vanhoja murresanoja. Lapsi on kläppi. Maapruuki on maanviljely. Kalastus on fiskus. Yliopisto on unversiteetti. Muistot ovat muisteluksia.
Kveeneiksi kutsutaan suomalaisia, jotka muuttivat Pohjois-Norjaan Ruijaan enimmäkseen 1700- ja 1800-luvuilla. Lähtijöitä oli varsinkiin Tornionjokilaaksosta. Jäämeren rannoille suomalaisia houkuttelivat kalastus ja hylkeenpyynti. Liikkeelle työnsivät köyhyys ja katovuodet.
Pohjoisessa elettiin luonnon ehdoilla, rajoja ei ollut eikä valtioillakaan ollut aluksi merkitystä.
Eri puolilla Pohjois-Norjaa asuu yhä 15 000–20 000 kveeniä, mutta kveenin kieltä heistä puhuu enää pari tuhatta.
Nora Ollila oppi kveeniä kotona vanhemmiltaan. Koulussa pystyi lukemaan vain suomea. Suomalaisopettajat eivät osanneet kveeniä, ja luokassa oli Ollilan mukaan kova kielipoltiikka.
– Muistan hyvin opettajan punakynämerkinnät. Kun kirjoitin fiini säkki, opettaja korjasi, että hieno reppu. Piti olla puhasta suomen kieltä.
Nykyään kveenin kieltä voi opiskella Tromssan yliopistossa.
Kveeni sai 2005 Norjassa vähemmistökielen aseman, mikä toi oikeuden saada kielenopetusta koulussa.
Isän kveenisukulaiset sanoivat joskus, että Katriina oppii koulussa sitä parempaa suomea, riikinsuomea.
– Näin he kertoivat, että heidän oma kielensä on jotenkin huono.
Pedersen arvelee, että taustalla vaikuttaa norjalaistamisaika.
– On sanottu niin monta kertaa, että teidän kielenne ei ole oikea kieli.
Huru on neljännen polven kveeni. Hänen isoisänsä isä muutti 1872 Vesisaareen, joilla seuduin Helgekin myöhemmin syntyi.
Kalastus ja maanviljely elättivät sukua pitkään. Helge Huru muutti myöhemmin Tromssaan.
Hän oppi vielä kveeniä kotona, mutta muualla kieltä ei ollut olemassa.
– Kveenejä arvostettiin kyllä työntekijöinä, ei vain saanut puhua kieltä.
– On tärkeää näyttää, mitä tapahtui, kuinka kovaa norjalaistaminen oli. Se on paljon tärkeämpää kuin me luulemme. Ei saanut puhua, kirjoittaa eikä lukea, Huru sanoo.
Nykyään ymmärretään paremmin, milliaista vahinkoa ihmisen mielenterveydelle voi olla oman kielen ja kulttuuritaustan hylkäämisestä."
Kommentit (33)
Tässä näette, kuinka hauskoja sanoja kveenin kielessä on:
Jos ei automaattisesti tule kveenin kielellä, ylhäällä oikealla voitte valita sen kieleksi. On kyllä niin suomen kaltaista, että tuotahan ymmärtää aivan täydellisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka "vain wikipediasta" onkin, niin ihan hyvä linkki tämä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalais-ugrilaiset_kielet
Pakkoruotsista puhuttaessa voitaisiin todella ottaa tämäkin näkökulma huomioon.
Kveenin kieltä, tässä eräs haastattelu. Tämähän on aivan kuin suomalainen murre, tämän ymmärtää täysin:
– Kuka sie olet?
– Mie olen Lemmijoen tytär ja olen Heikin pojan Nannan tytär Liv Annie. Sukunimi on Johansen. Mieheni oli sieltä Sokkuvuonosta eli Østerbottenista pois. Minun vanhemat Nanna ja Anton, net puhuthiin suomen kieltä silloin kun net naimishiin menthiin.
– Mikä oli sinun ensimmäinen kielesi?
– Norja. Mie en saanu oppiit suomee kotona. Mutta mie olin niin tiedonankara, että mie otin net sanat, kun net praatathiin.
– Miten vanhana opit kväänin kieltä?
– Sitä olen kuulu, kun net puhuthiin kväänii. Sitte olen ottanu sanat niiden jälkheen. Noin 10 vuotta sitte heräsi se kväänin kieli mulla, että sitä mie halluun puhhuut. Moni sannoo, että ei pi´ä perustat siitä kväänin kielestä, se kuolee, ko met kuolhaan. Joo, se saapi kuola, kun met kuolhaan. Ei se tee mithään. Jos mie olen saattanu oppiit monta kväänin sanaa, se ellää vielä.
– Oletko aina mukana, kun on sellainen praati-ilta täällä?
– Jamnisti tulen. Mie käyn täälä bibliotekissa siksi ko kuolen. Joka torstai olen kaksi tiimaa täälä. Porsangissa puhuthaan kyllä enemmän kväänin kieltä ko ennen. Se on heräny se kväänin kieli. Justhiin niin ko vanha liikutus on tullu täälä. Meilä on yli 100 medlemmii Lemmijoen Kvääni-seurassa, on 116! Kaksi vuotta sitte met käythiin Venäjän Karjalassa. Voi että, se oli soma matka.
– Peder Waldemar Berg, miksi sinä olet täällä kirjastossa kvääni-illassa?
– Halluun oppiit jonkun verran puhhuut äitinkieltä oikhein, jos käypi laihin. Ei ole enempä sanomista, se se on. Olen yleensä myötä, kun on semmoinen praati-ilta. Kun lapsena olin, puhuin aina kvääniä. Olen naimisissa norjan vaimon kanssa, joka ei ossaa kvääniä. Mei’än lapset puhhuuvat tyhä norjaa.
– Kerro vähän omasta suvusta.
– Isän suku tuli Ruottista tänne Norjhaan. Äitin suku tuli Karasjoven kautta Pyssyjokheen ja sieltä Yli-Palhoon, se on norjaksi Øvre Brennelv. Itte asun Sokkuvuonossa eli Østerbottenissa.
– Sanotko sinä kielestä suomi vai kvääni?
– Ennen met sanoima suomee, net sannovat täpänä, että se ei ole sama kieli kuin Suomessa.
– Mitä teit, kun olit työeämässä?
– Mie olen ollu merimies – laivassa konemestari. Täälä Lemmijoessa olen ollu lentokentällä konemestari. Nyt mie olen jo 82 vuotta täyttäny. Olen joukon vanha!
Kaikille norjalaisille pakkokveeni, koska pienten kielten puhujien on tuettava toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kveeni - suomi:
opas - tuttu
hoksata - muistaa
nepu - serkku
hunteerat, funteerat - miettiä
likele - melkein
preevi - kirje
tyskäläinen -saksalainen
on meininki - on tarkoitus
Mielenkiintoista, mutta eikös vastaavia ole muitakin, ainakin inkerinsuomi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ko Torniojokilaakson murretta. Eikös sekhään ole sitten suomea.
Molen solet son molema toletta holevat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on meänkieli.
Meänkieli (suom. yleiskielellä meidän kielemme), tunnettu myös nimellä tornionlaaksonsuomi on yhteisnimitys Norrbottenin läänissä, Ruotsissa puhuttavista suomen kielen peräpohjalaisiin murteisiinkuuluvista Jällivaaran murteista ja läntisistä Tornion murteista.
Siitä, onko meänkieli todellisuudessa kieli vai suomen kielen murre, on kiistelty. Kielitieteessä meänkieli katsotaan suomen murteeksi, mutta Ruotsissa meänkieltä ja suomea pidetään erillisinä kielinä, joilla on molemmilla virallisen vähemmistökielen asema. Meänkieli ei kuitenkaan eroa suomen yleiskielestä oleellisesti enemmän kuin suomen muut murteet.
Oleellisin rakenteellinen ero meänkielen ja suomen yleiskielen välillä on se, että sijamuotoja on kaksi vähemmän, komitatiivin('koirineen') ja instruktiivin ('koirin ja kissoin') puuttuessa meänkielestä.
Meänkielen puhujia oli Ruotsissa yhteensä noin 30 000 henkilöä vuonna 2009
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ko Torniojokilaakson murretta. Eikös sekhään ole sitten suomea.
Kveeni (Norja) ja Meänkieli (Ruotsi) luokiteltiin aikoinen omiksi kieliksiin täysin poliittisista syistä. Kukaan tuskin enää muistaa miksi.
Suomen murre on, norjalaiset keksivät antaa kielelle uuen nimen ettei vastaitsenäistynyt Suomi olisi keksinyt kansallisessa heimohuumassa liittää Ruijanrantaa Suomeen. Eikä Ruija ole Norjaa vaikka Norjalle kuuluukin.
Kveeni ja meänkieli ovat norjalaisten ja ruotsalaisten mielestä omia kieliään, koska suomalainen identiteetti poistettiin tarkoituksella. Ruotsissa meänkieli lasketaan omaksi kielekseen myös siksi, että paljon puhuttu suomi ei vaikuttaisi Ruotsin alkuperäiskieleltä ja suomen kielelle ei tarvitsisi antaa lisää oikeuksia. Nyt he voivat rinnastaa meänkielen harvinaisiin saamelaiskieliin ja suomen maahanmuuttajakieliin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, mutta eikös vastaavia ole muitakin, ainakin inkerinsuomi
Inkerin suomi on ihan selvää savoa, väki muutti sinne 1500-luvun lopulla Savosta ja Karjalan kannaksen Äytäpäästä.
Kvenlandista puhuttiin muinaisessa Suomen historiassa. Se oli tunnettu alue ja kuuluisa erittäin pitkistä miehistä. Puhuttiin jäteistä. Olivat pelättyjä sotureita. Nyt siis puhutaan todella vanhoista ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille norjalaisille pakkokveeni, koska pienten kielten puhujien on tuettava toisiaan.
Norjassa saame on myös vähemmistökieli.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kveenin_kieli
Kveenin asema itsenäisenä kielenä on kiistanalainen ja kielitieteellisesti se muodostuukin suomen kielen peräpohjalaisiin murteisiin lukeutuvista Ruijan murteista.
Norjan ja pohjoissaamen kielet ovat vaikuttaneet sanastollisesti, esimerkiksi "tyskäläinen" tarkoittaa norjan tavoin saksalaista. Suomen yleiskieltä hallitseva ymmärtää kuitenkin Ruijan murteita.
Suomen kieltä arvostettiin Pohjois-Norjassa vielä 1800-luvun alussa.
Suomen kielen opetus sekä puhuminen kiellettiin koulujen asuntoloissa ja välitunneilla 1800-luvun lopulla.
Omakielisen opetuksen puute ja yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat sen, että kveenien puhuma kieli alkoi eriytyä, "jäädä jälkeen" Suomessa puhutusta.
Norjalaisen tutkijan Terje Aronsenin mukaan kveenien puhuma kieli ei ollut suomea ja hän antoi sille nimen kveeni