Pienikokoinen vastasyntynyt

mun anoppi oli itse pienikokoinen täysiaikainen syntyessään (2400g) ja ei ollut mitään vikaa terveydessä, kotiin pääsivät niin kuin kaikki muutkin. AInut oli, ettei jaksanut imeä rintaa kunnolla, ja täytyi ruokkia pullosta. Muuten siis kaikki ihan normaalisti, kehittyi ihan normaaliaikasesti eikä ollut myöhemmin mitenkään pienikokoisempi kun muutkaan, ennemminkin " varhaiskypsä" . En tiedä auttaako tämä " anoppini tarina" poistamaan huoltasi, mutta ajattelin kuitenkin kertoa. :)

minun vauva painoi syntyessään 2580g ja hyvin silti lähti kaikki etenemään. eikä tuon kokoinen ole edes niin pieni että joutuisi jihonkin keskoskaappiin. valohoitoa meillä sai kellastumisen takia mutta muuten meni kaikki ok. nyt kohta 6 kuukauden iässä painaa 6,5 kg

Meillä siis molemmat vekarat olleet melko pieniä ja sitä seurattu miltei koko raskauden ajan. Esikoinen oli syntyessä kuitenkin ihan mukavan kokoinen eli 2900g ja kuopus (neiti) 2600g. Jälkimmäisen ultra-arvio syntymäpäivänä oli 2400g eli vähän oli onneksi isompi. Ultran kokoarvio on siis vain arvio.



Molemmat olivat huonoja syömään tissiä, kun eivät oikein jaksaneet imuttaa ja nukkua olisivat halunneet enemmän kuin syödä. Kaikki on sujunut kuitenkin hyvin ja esikoinen on keskimääräistä suurempi nyt 3 vuotiaana ja neiti 4kk on yhä pieni kokoinen, mutta kasvaa hyvin.

Meillä poika syntyi 39+6 eli päivää alle lasketun ajan. Hän oli siis täysiaikainen, mutta mitat olivat vain 48,5 cm ja 2520 g. Pienuudestaan huolimatta poika oli täysin kehittynyt: keuhkot yms. aivan normaalit.



Emme saaneet mitään erityisohjeita tms, vaan ihan normaalisti aloitin imetykset jne. Ja nopeastihan poika saikin painoa ja pituutta. Nyt pian kahdeksankuisena on jo iiiso pojanjötkäle, vähän yli 9 kg ja vähän yli 70 cm.



Pienikokoisuudesta ei siis ainakaan meillä ole ollut mitään haittaa. Itse olin vain iloinen, kun ei heti tarvinnut kanniskella nelikiloista vauvelia, vaan sain nyytitellä pientä kirppuani:)



Rooibos

Meidän poika syntyi rv 40+4 ja painoi 2800 g, eli oli aika pieni hänkin, vaikka kuitenkin yli 2,5 kg. Sairaalassa ja myöhemmin neuvolassa on kehuttu oikein jänteväksi pojaksi, eikä pienikokoisuudesta ole ollut mitään haittaa. Neuvolassa pariin otteeseen lähetettiin ultraan kasvukontrolliin, kun oli niin pieni vauva. Sairaalassakin pariin otteeseen mainittiin jotain pienikokoisuuteen liittyen, mutta ei seurattu sen tarkemmin. Tosin ymmärsin että tuo 2,5 kg olisi jonkinlainen rajapyykki.



Imetys on sujunut normaalisti, poika syö hyvin ja on oikein virkeä. Nyt ikää melkein 3 kk ja painoa kuutisen kiloa, joten hyvin on kasvanut.



Älä turhaan murehdi vauvan kokoa. Kyllähän paljon pienemmätkin pärjäävät hyvin. Ja sairaalassa osaavat varmasti hommansa, joten jos aihetta on niin varmaan vauvaasi seurataan tarkasti.

Hei!



Meidän tytär syntyi rv 37 ja painoi 2275 g, joutui kahdeksi päiväksi lasten teholle tarkkailuun pienen koon takia, mutta mitään ei ollut eikä tullut. Alkoi imeä rintaa heti terhakkaasti ja oli muutoinkin tosi jäntevä ja täydellinen lapsi. Paino nyt 7kk miltei nelinkertaistunut. Ei olla jouduttu käymään missään tarkkailuissa pienikokoisuuden takia tms. Normaalit neuvolakäynnit riittäneet. Toivottavasti näin edetäänkin myös jatkossa.



Liinuska

painoi syntyessään 2725 gr ja oli 49 cm pitkä. Syntyi päivän ennen laskettua aikaa. Ilmeisesti painoa ei tullut loppuviikkoina riittävästi painoarviossa ei sanottu mitään, että olisi ollut pieni vauva tulossa. Meinasin pökrätä, kun painoa oli itselle tullut melkein 15 kg ja vauva painoikin noin vähän. Kätilön kommentti olikin kun vauva syntyi, että tämä ei ole saanut kohdussa ruokaa. Meillä oman äitini ja mummoni kaikki lapset olleet alle kolmekiloisia, tiedä sitten mistä johtuu. Meidän poju söi hyvin heti synnyttyään ja ongelmia ei ollut. Paino laahaa kyllä edelleen alhaalla, mutta lääkärit todenneet, että ei kaikkien tarvitse niin lihavia ollakaan.

syntyi rv40+6, oli 2800gr ja 47cm.olin myös huolissani, mutta nyte 2kk ikäisenä on vain rintamaidolla kasvanut hurjasti, pituutta 13cm ja painoa 2,6 kiloa tullut lisää. ja minullekin sanottiin että ylimääräinen on rasvaa, oli kyllä poika aika laiha aluksi, mutta itselläni helpompa. tsemppia ja älä huolehdi!!!

Keuhkojen ym. elimien kehitys ei riipu painosta. Jos vauva on täysiaikainen mutta pienipainoinen, ei välttämättä ole mitään kummempia ongelmia. Lämmönsäätelyssä voi olla aluksi pieniä ongelmia.



Jatko riippuu siitä, miksi vauva on viikkoihin nähden pienikokoinen (diagnoosina ehkä SGA eli small for gestational age). Syitä on monia: lapsi voi olla ihan terve ja normaalisti ravittu, mutta geneettisesti pieni. Osa lapsista on pieniä, koska kasvu on hidastunut istukan vajaatoiminnan takia (sikiöaikainen kasvuhäiriö). Osalla alipainoisuus johtuu esim. sikiöaikaisista infektioista. Istukan toimintaa voi selvittää ultralla virtausmittauksin. Jos lapsi on paitsi pieni, myös aliravittu, hän voi aluksi tarvita tukea syömisessä. Hengitystekniikka voi myös olla vajavainen.



Tyttömme syntyi rv 35+3 ja painoi 1620 g (41,5 cm). Hän oli aika lailla aneeminen, joten mistään geneettisestä pienikokoisuudesta ei ollut kyse. Lääkärit pitivät selvänä, että kysessä oli sikiöaikainen kasvuhäiriö, joskaan sitä ei voinut enää jälkikäteen todeta, koska diagnoosi olisi edellyttänyt ultrissa todettua kasvun hidastumista. Kun ei tutkittu, ei todettukaan. Keskosille tyypillistä saavutuskasvua ei tullut juuri lainkaan ensimmäisen vuoden aikana, sittemmin on tullut vähän. Mutta tyttö on kuitenkin kasvanut omia käyriään pitkin.

Olin pelännyt että joutuu kaappiin ja letkuihin mutta näin siis ei välttämättä käy.

Esikoinen painoi syntyessään (rv40+2) 3220g, pituus 48cm.



Nyt huolena on vielä imetys, toivottavasti jaksaa imeä ettei tarvitse alata pulloruokkimaan.



Kiitos vielä kerran vastanneille :)

Alle 2500g eikä edes täysiaikainen, mutta silti ei mitään keskosille yleisiä oireita. Eli keuhkot ok, eikä keltaisuutta ollenkaan. Sokeriarvot kyllä heittelivät hyvinkin rajusti, mutta muuten täysin terve lapsi.

ja jos en väärin muista,niin joutui olemaan hapetuksen vuoksi keskoskaapissa viikon verran.



Nyt tuo sälli on 25 vuotias ja 182cm,että ei ole tietoakaan pieni kokoisuudesta=)



Minulla oli vähän vanhaa tietoa,mutta uskon,että Kyllä kaikki menee hyvin=)

Mitään ei voi etukäteen luvata, mutta viikkojenkaan sairaala-aika ei välttämättä ole este imetykselle. Mä sain imettää ekan kerran, kun tyttö oli 8 päivän ikäinen. Siitä kotiutumiseen asti (n. 5-viikkoisena) imetin kerran tai kaksi vuorokaudessa. Kotona sain tytön rintalapseksi, mutta keskoskorviketta piti antaa parin kuukauden ajan 1-2 annosta vuorokaudessa kasvun turvaamiseksi.

Paljon oletkin jo saanut vastauksia, mutta lisäänpä vielä omani. Meidän esikoinen syntyi rv 39+4 ja mitat olivat 2475g/45cm. Loppuraskaudessa oli todettu, että pieni vauva on tulossa, mutta ihan noin pientä ei kyllä osattu odottaa. Mitään erityisseurantaakaan ei ollut, istukan virtauksia tms ei koskaan tutkittu ja syy vauvan pieneen kokoon jäi lopulta selvittämättä. Istukka oli kovin kalkkeutunut ja ilmeisesti vauva olikin loppuaikoina ollut aika niukalla ravinnolla.



Vauva ei joutunut missään vaiheessa pois luotani, sai olla ihan tavallisella osastolla. Verensokeria seurattiin erityisen usein ja sen perusteella syöttövälit olivat 2-3 tuntia, ettei päässyt sokerit liian alas. Alkupäivinä vauva ei jaksanut ollenkaan imeä rintaa ja sai ensimmäisinä päivinä kaiken maidon pullosta (korviketta siis). Muistaakseni kolmantena päivänä synnytyksestä onnistuin ekaa kertaa imettämään rintakumin avulla ja kotiin lähtiessämme vauva osasi/jaksoi jo imeä aika hyvin. Rintakumista luovuin parin päivän päästä ja muutaman kuukauden kuluttua vauva olikin kokonaan unohtanut, että oli ikinä pullosta juonutkaan. Mutta se onkin tarina erikseen;)



Varmasti sinullakin menee kaikki hyvin! Raskainta itselleni alussa oli se, että vauvaa piti ympäri vuorokauden herätellä 3 tunnin välein syömään ja kun yksi syöttösessio saattoi kestää lähemmäs tunnin, niin siinä jäi oma uni melko vähäiseksi. Nyt odotan toista lasta ja mieleen on jo ehtinyt hiipiä ajatuksia (pientä pelkoakin) että entäs jos tämäkin on samanlainen kirppu. Mutta hyvinhän ekankin kanssa meni, miksein toisenkin!



Tällä hetkellä esikoinen on 1,5 vuotias reipas lapsi, joka on kasvanut tasaisesti hieman keskiarvokäyrän alapuolella. Tärkeintä on, että kasvu on ollut koko ajan ylöspäin, kyllä tämä maailma vähän pienempiäkin tarvitsee:)

meillä poika oli n. 2,5 kiloa syntyessään ennenaikaisena. Olin myös huolissani että joutuuko keskoskaappiin, synnytys nimittäin käynnistettiin. Mitään " keskosoireita" ei kuitenkaan ollut, keltaisuuden vuoksi joutui olemaan muutaman päivän valohoidossa.



Imetyksestä mainitsi moni muukin, myös meillä oli sen kanssa hankalaa. Pieni vauva olisi halunnut vain nukkua eikä voimia ollut imemiseen ensi viikkoina. Lisämaitoa annoimme joka syötöllä. Myös meillä " pakkosyötettiin" lasta kolmen tunnin välein - lapsentahtisuudesta ei voinut puhuakaan... Mutta, niin vain päästiin täysimetykselle 1,5 kk:n iässä.



Edelleen poika on pienikokoinen, mutta ihan normaalin rajoissa. Kiinteät aloitimme kasvun vauhdittamiseksi 4 kk:n iässä ja viimeksi paino oli jo 7,5 kiloa.



Älä huoli - kaikki menee hyvin!



Helis + poitsu n. 7 kk

Sen verran vielä lisään, että imetys oli aluksi harjoittelua. Loput maidon tavoitemäärästä annettiin pullosta perään tai letkutettiin. Nenä-mahaletku poistettiin 3 viikon iässä.



Kun anemia saatiin korjatuksi ja painoa tuli lisää, tyttö vahvistui ja jaksoi syödä paremmin. Itse asiassa imetyksen aikana tyttö rytmitti syömistä, nielemistä ja hengittämsitä paremmin kuin pulloruokinnassa.

lillis06:

Istukka oli kovin kalkkeutunut ja ilmeisesti vauva olikin loppuaikoina ollut aika niukalla ravinnolla.

Selvisikö syy miksi istukka oli kalkkeutunut tai mitä syitä siihen ylipäätään voisi olla? Mulla istukka on pieni, kalkkeutumisesta ei ole vielä ollut puhetta, se varmaan selviää vasta synnytyksen jälkeen.

esikoistyttö painoi syntyessään 2760g (vaikka painoarvoksi oli monella taholla sanottu yli 3kg). Tytön pienikokoisuudesta ei meillä mitään ongelmia. Ainoa että, sairaalasta lähtiessä sanottiin että hyvä syöttää tyttö viimeistään neljän tunin välein, sinne kolmikiloiseksi asti.Kuulema yölläkin olisi pitänyt herättää syömään, ellei itse herää. Osasyynä tähän myös se että parina ekana päivänä vauvan sokeriarvot laski jos söi liian harvoin/vähän (tämän takia sairaalassakin annettiin lisämaitoa). Nyt tyttö 7-viikkoinen ja painoa jo 4030g.Tähän ikään mennessä syömistahti on ollut aikas säännöllisesti kahden tunnin välein, alkuun välillä tunninkin välein. Kun pieni vatsalaukku, ei maitoakaan mahdu paljoa.

Meidän perheen kuopus (nyt 8,5 viikkoa) oli syntyessään myös ns. small for weeks baby. Painoi syntyessään viikolla 39+1 2780g ja oli 46 cm pitkä.



Mulla todettiin viikolla 24+ 4d ultrassa että istukassa oli jonkinverran kalkkeumaa ja siksi vauvan kasvua tarkkailtiin äitiyspolilla koko loppuraskauden ajan.

Syytä tähän kakkeutumiseen ei minun tapauksessa varsinaisesti löytynyt kun en tupakoi/verenpaineet oli kohdillaan.



Katsoin tytön neuvolakortista, että viikolla 36+6 oli ultran painoarvio 2300g joten aika samoilla linjoilla mennään. Keskimäärin tytölle tuli painoa noin 50-75g/viikko, ihan tarkkaa musta tota ei pysty sanomaan kun ultraa tekevän lääkärin vaihtuessa myös painoarvio heitti ja paljon.

Toisena tytön kasvua hidastavana tekijänä oli synnytyksen jälkeen todettu kalvokiinnitteinen napanuora, mutta tämä tosiaan huomattiin vasta tytön synnyttä.



Meillä tyttö oli heti syntymästään asti normaalissa vierihoidossa, lämpöjä mitattiin ekana päivänä kun ekassa mittauksessa salissa lämmöt vähän liian matalat, mutta nekin olivat ok heti toisesta mittauksesta lähtien. Muistaakseni puhuivat että alle 2600g/ennenaikaisesti syntyneille tehdään sitten noita muitakin tutkimuksia ns. varmuuden vuoksi.



Syöminen (rinnasta) on meillä onnistunut ihan normaalisti, enkä saanut mitään erityisiä ohjeita syöttöväleiksi eli vauvan tahtia olllaan menty.

(2-4 tunnin välein tyttö söi silloin aluksi ja nyt syöttövälit 3-6h).Nyt tyttö menee ihannekäyrää painossa ja pituudessakin ollaan kiritty koko ajan lähemmäkisi tota ns. nollakäyrää.



Ystäväni, jonka kolmannen lapsen la on muuten huomenna on aina synnyttänyt pieniä lapsia (kokoluokkaa 2400-2600g). Hänellä lasten pienipainoisuuteen ollut " syynä" pieni, mutta muuten normaali istukka. Ystäväni on itsekkin hyvin pieni ja siro ja ollut myös itse syntyessään reilusti alle kolmekiloinen ja samaa kokoluokkaa pitäisi olla myös tämän tulevan vauvan.



Onnea loppuodotukseen,

toivottelee maisa ja nelikko kokoluokkaa 4860g/3330g/3130g/2780g

Sairaalassa oli aluksi 3 tunnin syöttövälit, mutta aiemminkin sai ruokaa ja myöhemmin yöllä pyrittiin 4 tunnin väliin. Kotiutumisohjeissa (n. 5 viikon iässä) syöttöjä suositeltiin olevan 6-7/vrk, mutta syömään ei tarvitsisi herättää. Joo, ei tarvinnut, tyttö söi parin tunnin välein.



Alussa täytyy olla tarkkana, jottei verensokeri pääse laskemaan. Huolimatta 3 tunnin syöttövälistä ekojen päivien aikana tyttö tarvitsi sokeritippaa.