Pienikokoinen vastasyntynyt

huonekaverillani oli pieni (nippanappa alle 2000g) lapsi. Tämä lapsi joutui olemaan kokonsa vuoksi tarkkailussa n. viikon. Hengitti silti hyvin, ei joutunut letkuihin tms. Lämpöpatjalla makoili. Äiti sai hyvin imetettyä lasta eikä kovin paljon lisäruokaa tarvittu. Lapsi syntyi noin vkolla 38, istukassa todettiin vajavaisuutta.



Oma lapseni (reilu 5kg) makasikin sitten happikaapissa melkein viikon.

Eli joskus niinkin päin, että isot kaapissa ja pienet jakselee hyvin :)

Esikoispoikamme painoi syntyessään rv 39+5 2650 g ja oli 49 senttiä pitkä, tyttö puolestaan syntyi suunnilleen samoilla viikoilla mitoissa 2780 g ja 48 senttiä. Kumpikin oli vieläpä " imukuppivauvoja" .



Mitään erityistä pieni koko ei aiheuttanut, kumpikaan ei edes kellastunut. Istukka oli toiminut ihan ok koko ajan, eikä ollut kalkkeutunut. Meitsi ei vain pysty kai isompia tekemään



Kuopuksen kohdalla lähdin kotiin sairaalasta reilu vuorokausi synnytyksen jälkeen. Siihen ei ollut mitään estettä, sillä tyttö oli todella pirtsakka veljensä tavoin.

Meillä esikoinen syntyi rv 39+2 ja painoi 2635g, pituutta 46,5cm. Kuopus syntyi rv37+4, mitat 2535g ja 47cm. Molempien raskauksien aikana noin rv 30 kieppeillä sf-mitan/kohdun kasvu pysähtyi hetkeksi, syystä ei tietoa. Syömisen kanssa kummallakaan ei ongelmia. Esikoisen kanssa olin sairaalassa 4vrk, kuopuksen kanssa 2vrk. Lapsivuodeosastolla mittailivat verensokereita ja molemmat taisivat saada hieman lisämaitoa. Kotona ollaan pärjätty täysin rintamaidolla. Kuopus sai viikon ikäisenä keltaisuuden takia yhden vrk:n ajan valohoitoa. Terveitä, jänteviä tyttöjä, kasvavat hyvin, eivät tosin mitään jättiläisiä ole;)



Itse olen ollut alle 3kg, samoin veljeni, toinen veli oli juuri ja juuri 3kg. Myös äitini syntyi alle 3kg. Lääkärit sanoivat, että taitaa olla geeneissä nämä pienet vauvat.

Esikoinen painoi syntyessään 2400g ja oli 44 cm pitkä, syntyi viikoilla 39+4 ja synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia ja ilmeisesti siksi myös vauva oli pieni. Viikko oltiin sairaalassa, koska vauva ei aluksi jaksanut syödä kunnolla ja piti " väkisin" syöttää pullosta, että sai heti alusta asti kunnolla maitoa lisäksi ei oikein jaksanut pitää lämpöään eli oli pari pipoa päässä ja kunnon vällyt muutenkin sekä lämmittävä geelipussi. Viikon aikana seurattiin verensokeria, joka ei aluksi meinannut oikein olla sopivissa lukemissa, mutta viikon aikana alkoi pikkuhiljaa syömään paremmin ja sokeritkin pysyi oikeilla tasoilla, joten mitään erikoishoitoa ei onneksi tarvittu.



Keskimmäinen vauva oli sitten tavallisen kokoinen, 3650g ja 50cm.



Nuorin, nyt 9 vk 2pv, oli myös pienipainoinen, 2300g ja 44 cm. Synnytys käynnistettiin nopeiden edellisten synnytysten, vähäisen lapsiveden ja vauvan pienen koon takia, kun ei ilmeisesti kunnolla kasvanut, mutta raskausmyrkytystä ei ollut. Tällä kerralla meni paremmin kuin ekan kanssa ja verensokerit eivät pahemmin laskeneen, joten päästiin sairaalasta jo kahden yön jälkeen. Lämpimässä vauvaa on täytyi aluksi pitää enemmän kuin normaalikokoista ja syöttää kolmen tunnin välein, mutta varsinaisia ongelmia ei ollut ollenkaan.



Molemmat pienet ovat saaneet jo sairaalasta reseptin lisärautaa ja keskostippoja (sis. eri vitamiineja) varten, mutta ei muuta erikoista hoitoa. Nyt nuoremman kanssa on kasvunseurantakäynti sairaalaan kolmekuisena.

Olin jo aivan paniikissa kun luulin että vauva ei pystyisi edes hengittämään tai syömään.

Tosi lohduttavaa kuulla että noin monella on mennyt hyvin vaikka vauva on ollut pieni.



Maanantaina kontrolliultra, katsotaan painoarvio uudelleen. Toivotaan että olisi edes yli 2500g..

Meille annettiin painoarvioksi 3200 g, mutta poika syntyi 2 ja puoli viikkoa etuajassa ja painoa oli syntyessä 2635 g. Minulla ei heti maito noussut ja pojan paino ehti laskea sairaalassa alle 2500 g:n, jolloin aloitettiin lisämaidon antaminen. Mutta mitään ongelmia muuten ei ollut, valohoitoonkaan ei jouduttu, vaikka se on pienenä syntyneillä aika yleistä.



Kovin oli poika uninen alussa, mutta sinnikkäästi herättelin rinnalle ja kyllä hän unessakin mussutti rintaa. :) Kun maito vihdoin nousi 5. päivänä, siitä menimme täysimetyksellä puolen vuoden ikään saakka (ja edelleen rinta maistuu, ikää 1 v 9 kk). Poika on pitkä ja hoikka edelleen, vaikka hyvin syö ja kasvaa tasaisesti. Välillä on hauska verrata, kun monet samanikäiset ovat niin paljon isompia! Mutta erimallisiahan me aikuisetkin olemme. :)

Meidän tyttö syntyi 38+1 viikolla ja painoi 2,84 kg ja 47,5 cm. Ei siis mikään ihan superpieni kuitenkaan. Synnytystä edeltävänä päivänä olin neuvolassa ja siellä kätilö arvio vatsan päältä tunnustelemalla painoksi noin 2,9 kg eli aika lähelle. Sairaalaan saavuttaessa alkutarkastuksessa kätilö arvioi painoksi 2,3 kg ja käski varautumaan siihen, että alle 2,5 kg painoiset viedään keskolaan. Sitä en tiedä miten pitkään alle 2,5 kg:n painoista olisi keskolassa pidetty, jos kaikki olisi muuten ollut ok. Myös meidän tytöllä oli verensokeri aluksi liian alhalla, minkä vuoksi minäkin jouduin odottamaan jonkin aikaa synnytyssalissa uutta mittausta (olisiko ollut tunnin päästä ensimmäisestä). Tytölle annettiin myös lisämaitoa. Pääsimme normaalisti osastolle, jossa verensokeria seurattiin vielä ylimääräisellä kokeella. Kaikki oli kuitenkin kunnossa eikä tytön paino tippunut osastolla ollessa kuin 100 grammaa. Viikon ikäisenä hän painoi jo tasan kolme kiloa, vaikka syöminen olikin välillä tuskastuttavan hidasta ja tyttö nukahti helposti rinnalle. Myös minua kehoitettiin imettämään noin kolmen tunnin välein, ettei tyttö pääse liian " heikoksi" , jolloin syöminen olisi vielä huonmpaa.