Lue keskustelun säännöt.
Voisitko vannoutuneena ateistina seurustella uskovaisen kanssa?
09.06.2019 |
Eli lähtökohta se, että uskova osapuoli jatkuvasti kyseenalaistaa omaa ajatustasi maailmankaikkeudesta. Ei tyrkytä uskontoaan mutta kehoittaa lukemaan netistä jumalan olemassaoloa puoltavia artikkeleita yms.
Minä ajattelen (ateistina), että näkemyksemme ovat niin ristiriidassa keskenään, että konflikteja syntyy lähes missä tahansa aihepiirissä. Tämän uskovaisen mielestä esim. Tšernobylin onnettomuus oli jumalan tahto.
Kommentit (50)
ontäysinselväasia kirjoitti:
Raamatun mukaan uskovan ei tule ryhtyä suhteeseen uskomattoman kanssa. Tässä tarkoitetaan aviollista suhdetta, ei teitenkään haureellisiin suhteisiin.
Voisin kuvitella, että näin sanasta sanaan raamatun mukaan toimivan ihmisen kanssa seurustelu voisi ollakin ei-uskovalle haasteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei uskova kirjoitti:
Miksi uskovia haukutaan vajaaälyisiksi. Ovatko ateistit sitten fiksumpia? Ei minun mielestäni
Kyllä voisin kunhan ei olisi kiihkouskovainen, eli hirveästi vaahtoaa ja meuhkaa miksi et ole uskossa yms
Olen seurustellut sellaisen kanssa joka syyllistää ja patistaa tekemään uskonratkaisun ja saa tuntemaan oloni paskaksi sen takia etten ole uskossa.
Sellainen uskova joka ryhtyy seurustelusuhteeseen uskomattoman kanssa toimii raamatun mukaan väärin ja se ei ole hyvä asia.
Kurko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa kyllä. Onhan noita pareja missä vegaani seurustelee lihansyöjän kanssa joten miksi ei.
Jos suhteen kumpikin osapuoli arvostaa toista ja hänen ajatuksiaan ja näkökantojaan eikä ala tuputtaa omia ajatuksiaan ainoana totuutena niin toki. Esimerkiksi niin ettei uskova ehdottele ateistille yhteisiä käyntejä kirkossa ja ateisti puolestaan ei kyseenalaista uskovan uskoa ja suhdetta jumalaan.
Minusta ruokavalio on aika eri kaliiberin asia kuin se ajatusmaailma, jonka pohjalle yksilö rakentaa kokemustaan elämästä.
-ap
Tässä asiassa on nyt huomattava ero sen suhteen, että onko ruokavalio valittu terveydellisin, ympäristöllisin vai eettisin perustein. Jos terveydellisin, niin siinä ei varmaan mitään isoa ristiriitaa synny. Jos syyt ovat eettisiä, niin kyllä tuo voi olla vaikea paikka, jos toinen mättää lihaa siinä nenän edessä.
Jaa, minä olen eri mieltä. Minä (aloittaja) olen kasvissyöjä eettisistä syistä ja suurin osa miesystävistäni on ollut sekasyöjiä. Eipä se nyt maailmaa kaada jos toisen mielestä eläimen kärsimys on sivuseikka. Jos itseni kopioita etsisin, joutuisin olemaan taatusti yksin.
Uskonto on kuitenkin kaikessa aina siellä pohjalla. Se vaikuttaa ihan kaikkeen suhtautumiseen. Esim. minä ateistina ajattelen maapallolla syötövien kasvien jalostetun syötäviksi todetuista villilajikkeista, uskovainen ajattelee kaiken olevan jollakin tavalla etukäteen suunniteltua.
Keskustele siinä sitten toisen kanssa esim. geenimanipuloiduista lajikkeesta kun uskovainen on jyrkästi vain sitä mieltä, että ihmisen ei pidä puuttua luonnon muovaamiin kasveihin.
Miksi uskovien uskoa pitää kyseenalaistaa jos he eivät kyseenalaista ateistia ja sitä että ateisti ei usko jumalaan? Ihan turha ruveta höpisemään mistään mikä liittyy aiheeseen kun siitä tulee pelkkää riitaa.
Parempia keskustelunaiheitakin löytyy. Toki riippuu kuinka "äärimielinen" uskova on. Jotkut uskovaiset pystyvät keskustelemaan vaikkapa uskonnosta ilman että suuttuvat kovin herkästi, jotkut taas ei.
Vierailija kirjoitti:
En. Olisi outoa seurustella vaikeasti vajaaälyisen kanssa.
Miksi toisten pilkkaaminen on mielestäsi oikein?
Minä en ole uskovainen, mutta inhottaa kaikki kommentit, joissa puhutaan noin ilkeästi muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten kyllä mutten noita kiihkouskovaisia, niin kuin moni on jo maininnut. Uskonmiehet ovat yleensä hyvätapaisia, eivät kittaa viinaa jne, ja ovat paljon yhteisöllisempiä ja auttavaisempia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskovien uskoa pitää kyseenalaistaa jos he eivät kyseenalaista ateistia ja sitä että ateisti ei usko jumalaan? Ihan turha ruveta höpisemään mistään mikä liittyy aiheeseen kun siitä tulee pelkkää riitaa.
Parempia keskustelunaiheitakin löytyy. Toki riippuu kuinka "äärimielinen" uskova on. Jotkut uskovaiset pystyvät keskustelemaan vaikkapa uskonnosta ilman että suuttuvat kovin herkästi, jotkut taas ei.
Lähinnä mietin sitä, kuinka kovasti tiettyjen aihepiirien vältteleminen rajoittaa pariskunnan kommunikaatiota.
Onko kohtuutonta, että pyytää uskovaista pitämään mölyt majassaan eli olemaan hiljaa aina silloin, kun tämä haluaisi sanoa jotakin jumalaan liittyvää?
Vastavuoroisesti minä voin helposti olla puhumatta pilkallisesti uskonnosta, en tee sitä nytkään. En myöskään erityisesti korostaa sitä, etten ole uskossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskovien uskoa pitää kyseenalaistaa jos he eivät kyseenalaista ateistia ja sitä että ateisti ei usko jumalaan? Ihan turha ruveta höpisemään mistään mikä liittyy aiheeseen kun siitä tulee pelkkää riitaa.
Parempia keskustelunaiheitakin löytyy. Toki riippuu kuinka "äärimielinen" uskova on. Jotkut uskovaiset pystyvät keskustelemaan vaikkapa uskonnosta ilman että suuttuvat kovin herkästi, jotkut taas ei.Lähinnä mietin sitä, kuinka kovasti tiettyjen aihepiirien vältteleminen rajoittaa pariskunnan kommunikaatiota.
Onko kohtuutonta, että pyytää uskovaista pitämään mölyt majassaan eli olemaan hiljaa aina silloin, kun tämä haluaisi sanoa jotakin jumalaan liittyvää?
Vastavuoroisesti minä voin helposti olla puhumatta pilkallisesti uskonnosta, en tee sitä nytkään. En myöskään erityisesti korostaa sitä, etten ole uskossa.
Siitähän voi yhdessä sopia että uskonnosta ja siihen liittyvistä aiheista ei puhuta. Lisäksi voidaan sopia, että jos joskus tulee joku aihe mihin uskonto liittyy vain osin niin pyritään ymmärtämään toisen näkökantoja eikä kyseenalaisteta, mollata tai arvostella toista siitä että hän on uskova tai ateisti. Ainahan sitä voi kysyä siltä toiselta että miksi hän on ateisti tai uskova ja yrittää näin ymmärtää sitä toista paremmin ja hänen ajatusmaailmaansa. Näin ainakin itse tekisin.
Kurko kirjoitti:
En voisi kiihkouskiksen kanssa seurustella. Vaimo kuuluu kirkkoon tavan vuoksi, mutta ei se ole oikeasti uskovainen. Minä tiedän Raamatusta ja kristinuskosta enemmän kuin hän vaikka en kirkkoon kuulu.
En voisi myöskään seurustella sellaisen kanssa, jonka poliittiset mielipiteet poikkeavat perusteellisesti eikä varsinkaan persusteellisesti ajattelevan kanssa.
Et ole suvaitseva ihminen.
Muistutat ajattelultasi jotain ääriuskonnollista liikettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Olen uskis enkä pidä Tsernobyliä Jumalan tahtona. Miksi noin luulee?
Onnentyttö* kirjoitti:
En suosittele. Arvomaailmojen pitäisi kohdata edes sillä tasolla, että kumpikin kunnioittaa toisen vakaumusta.
Ei ihmisellä ole mitään arvomaailmaa jos ei kunnioita toisen vakaumusta.
Kaikkea sitä esitetäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan, että olen sen verran ahdasmielinen, etten uskovaisena voisi seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä Tsernobylin turma oli Jumalan tahto.
Tätä et kysynyt, mutta mielestäni ei olisi kummallista, jos ateistillekaan ei olisi helppo kohdata tuollaista arvomaailmaa. Toki itselle se voisi olla oman vakaumukseni takia vaikeampaa: olisi joitakin yhteisiä uskomuksia, mutta viitekehys, jumala-ja ihmiskäsitys olisivat kuitenkin niin kaukana toisistaan. Voisi olla helpompaa, jos eroaisivat ihan täysin. Ainakaan silloin ei aiheuttaisi ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa kyllä. Onhan noita pareja missä vegaani seurustelee lihansyöjän kanssa joten miksi ei.
Jos suhteen kumpikin osapuoli arvostaa toista ja hänen ajatuksiaan ja näkökantojaan eikä ala tuputtaa omia ajatuksiaan ainoana totuutena niin toki. Esimerkiksi niin ettei uskova ehdottele ateistille yhteisiä käyntejä kirkossa ja ateisti puolestaan ei kyseenalaista uskovan uskoa ja suhdetta jumalaan.
Jos uskova on lähdössä kirkkoon niin miksi hän ei voisi kysäistä kumppaniltaan, "lähdetkö mukaan"?
Ei kyseessä ole mitään tuputtamista. Miksi ateisti ei muka voisi lähteä kirkkoon mukaan? Mitä hän siinä menettäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että voisin. En kunnioita uskontoja tai uskonnollisia vakaumuksia juurikaan. En pidä heitä kovinkaan älykkäinä ja uskonnon tuoma lohtu on mielestäni eskapismia, hieman pelkurimaista siis. Uskovaisille mulla ei ole mitään tarvetta tuoda näkemystäni esille, mutta parisuhteessa se tietenkin paljastuisi. Suhteessa toisen arvoja pitää pystyä kunnioittamaan.
Et kunnioita pelkureita.
On varmaan paljon muutakin erilaisuutta mitä et kunnioita. Vakaumuksesesi ja "arvojesi":) perusteella et voisi kunnioittaa esim. seksuaalisesti erilaisiakaan.
Kurko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa kyllä. Onhan noita pareja missä vegaani seurustelee lihansyöjän kanssa joten miksi ei.
Jos suhteen kumpikin osapuoli arvostaa toista ja hänen ajatuksiaan ja näkökantojaan eikä ala tuputtaa omia ajatuksiaan ainoana totuutena niin toki. Esimerkiksi niin ettei uskova ehdottele ateistille yhteisiä käyntejä kirkossa ja ateisti puolestaan ei kyseenalaista uskovan uskoa ja suhdetta jumalaan.
Minusta ruokavalio on aika eri kaliiberin asia kuin se ajatusmaailma, jonka pohjalle yksilö rakentaa kokemustaan elämästä.
-ap
Tässä asiassa on nyt huomattava ero sen suhteen, että onko ruokavalio valittu terveydellisin, ympäristöllisin vai eettisin perustein. Jos terveydellisin, niin siinä ei varmaan mitään isoa ristiriitaa synny. Jos syyt ovat eettisiä, niin kyllä tuo voi olla vaikea paikka, jos toinen mättää lihaa siinä nenän edessä.
Jos sinulla jotain arvoja on niin en sanoisi että ovat sieltä paremmasta päästä.
Voisin varmaan, mutta en olekaan "vannoutunut" ateisti. Tosin naiset eivät usein ole ihan niin tekopyhiä kuin esim. uskovaiset kaverimieheni, jotka mm. harrastavat esiaviollista seksiä aina kuin voivat, vaikka myöntävät sen olevan Raamatun sanan vastaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa kyllä. Onhan noita pareja missä vegaani seurustelee lihansyöjän kanssa joten miksi ei.
Jos suhteen kumpikin osapuoli arvostaa toista ja hänen ajatuksiaan ja näkökantojaan eikä ala tuputtaa omia ajatuksiaan ainoana totuutena niin toki. Esimerkiksi niin ettei uskova ehdottele ateistille yhteisiä käyntejä kirkossa ja ateisti puolestaan ei kyseenalaista uskovan uskoa ja suhdetta jumalaan.
Jos uskova on lähdössä kirkkoon niin miksi hän ei voisi kysäistä kumppaniltaan, "lähdetkö mukaan"?
Ei kyseessä ole mitään tuputtamista. Miksi ateisti ei muka voisi lähteä kirkkoon mukaan? Mitä hän siinä menettäisi?
Sehän riippuu ihan ihmisestä. Joku ateisti voi pitää sitä tuputtamisena, joku toinen voi jopa lähteäkkin mukaan. Jokuhan voi lähteä mukaan ihan siksi, että olisi toiselle mieliksi ja vastavuoroisesti voi sitten uskova lähteä johonkin tapahtumaan ateistin mukaan. Nämä on toki ihmisestä riippuvia kuinka suvaitsevainen tai avarakatseinen ihminen on kyseessä.
Kaikki jotka väittelevät näissä aiheissa ovat joko kiihkouskovaisia, ateistitkin, tai jatkuvan riitelyn tarpeessa jotta oma tuska sekä epävarmuus ohittuisi. Eräs tuttu sanoi, etteivät ihmiset riitele vaan asiat, olen täysin eri mieltä sillä asiat tietävät totuuden ja ihminen vain arvailee silloin kun on kysymys tuntemattomasta.
Moni maailman kuuluisimmista tiedemiehestä ovat olleet uskovia. Ovatko he vajaaälyisiä? Esim. Faraday ja Maxwell.
Uskomattoman ylimielisiä ja umpikatseisia nämä nykyajan ateistit. Usko ei tule älykkyyden puutteesta, eikä ateismi älykkyydestä. Mutta ateistit kuvittelevat tietävänsä kaiken, ainakin sellainen asennen on. Nimittelevät vielä vastenmielisesti muita, vaikka tuntuvat olevan sokeita omalle käytökselleen.
Uskova tietää kyllä, kuka se todellinen tietämätön on.
Raamatun mukaan uskovan ei tule ryhtyä suhteeseen uskomattoman kanssa. Tässä tarkoitetaan aviollista suhdetta, ei teitenkään haureellisiin suhteisiin.