Voisitko vannoutuneena ateistina seurustella uskovaisen kanssa?
Eli lähtökohta se, että uskova osapuoli jatkuvasti kyseenalaistaa omaa ajatustasi maailmankaikkeudesta. Ei tyrkytä uskontoaan mutta kehoittaa lukemaan netistä jumalan olemassaoloa puoltavia artikkeleita yms.
Minä ajattelen (ateistina), että näkemyksemme ovat niin ristiriidassa keskenään, että konflikteja syntyy lähes missä tahansa aihepiirissä. Tämän uskovaisen mielestä esim. Tšernobylin onnettomuus oli jumalan tahto.
Kommentit (50)
En voisi, kertoo niin paljon ihmisen ajattelukyvystä ja arvomaailmasta negatiivista. Samoin kuin en voisi seurustella ääriras istin tai pedo filiaa kannattavankaan kanssa. Ihan sama puhuuko edes aiheesta vai ei, kun tietäisin hänen arvomaailmansa.
Myöskään tapauskovaisen kanssa en usko että voisin olla vakavassa suhteessa, koska tapauskovaisuus on sekin taikauskoa - ei voida esim erota kirkosta "varmuuden vuoksi", eli sama kuin tottelisi horoskooppia varmuuden vuoksi ts uskoo siihen kuitenkin jollain tasolla.
En voisi seurustella oikein vakaumuksellisen uskovaisen kanssa, tapauskovaisen kylläkin. Oma puoliso on hindu, itse henkilökohtaisesti tiukka ateisti, mutta hyväksyn myös muiden maailmankatsomukset. Kunhan usko ei rajoita yhteistä elämää niin ei haittaa mua. Jos kumppani ei hyväksyisi ehkäisyä, esiaviollista seksiä, aborttia jne. niin oltaisiin jo arvoiltamme liian erilaisia.
Sellainen ei onnistu, että sovitaan, että uskonnosta ei puhuta. Tällöin et tietäisi, että miksi kumppani tekee mitkäkin valinnat. Moneen pieneenkin eettiseen valintaan esim. itsellä vaikuttaa se, etten halua toisia Jumalan luomia vahingoittaa ainakaan tarpeettomasti. Minulle naurettiin kierrätystä, vaatteiden parsimista, Reilun kaupan tuotteiden ostamista yms jo ennen kuin niistä tuli vastavirtaa.
Tuputus on sitten eri asia, mutta jos pari ei kykene ollenkaan kuulemaan ja kuuntelemaan toisen maailmankuvaa, arvoja, arvostuksia, perusteluja niin miksi olette yhdessä? Ettekö ole pääasiassa juuri sen tietyn persoonan kanssa suhteessa? Niin persoonan käytökseen, tapoihin, ajatuksiin jopa ajanvietteeseen voi uskonto vaikuttaa. eikö mitenkään ulkoa ohjatusti, vaan niin, että esim. uskontojen pyhien tekstien tuomat impulssit vaikuttavat omaan ajatteluun ja sitä kautta tekemiseen ja ratkaisuihin.
Miettiä sopii myös, että mitä sellainen suhde antaisi tälle ns. uskonnolliselle ihmiselle, jos ei saisi omia ilojaan, surujaan, ajatuksiaan, tunteitaan, tärkeitä kokemuksiaan avata ollenkaan kotona? Silloinhan siitä uskonnollisesta yhteisöstä tulisi se paikka, jossa saa olla omin itsensä. tämä taas on sitten vieroittamassa paria toisistaan eroon.
Joskus on parempi olla kaveri tai ystävä kuin olla parisuhteessa. Monesti myös ystävyyssuhteet ovat kestävämpiä kuin parisuhteet. Joten jos ette pysty olemaan pariskuntana yhdessä, niin yrittäkää ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa kyllä. Onhan noita pareja missä vegaani seurustelee lihansyöjän kanssa joten miksi ei.
Jos suhteen kumpikin osapuoli arvostaa toista ja hänen ajatuksiaan ja näkökantojaan eikä ala tuputtaa omia ajatuksiaan ainoana totuutena niin toki. Esimerkiksi niin ettei uskova ehdottele ateistille yhteisiä käyntejä kirkossa ja ateisti puolestaan ei kyseenalaista uskovan uskoa ja suhdetta jumalaan.
Jos uskova on lähdössä kirkkoon niin miksi hän ei voisi kysäistä kumppaniltaan, "lähdetkö mukaan"?
Ei kyseessä ole mitään tuputtamista. Miksi ateisti ei muka voisi lähteä kirkkoon mukaan? Mitä hän siinä menettäisi?
Sehän riippuu ihan ihmisestä. Joku ateisti voi pitää sitä tuputtamisena, joku toinen voi jopa lähteäkkin mukaan. Jokuhan voi lähteä mukaan ihan siksi, että olisi toiselle mieliksi ja vastavuoroisesti voi sitten uskova lähteä johonkin tapahtumaan ateistin mukaan. Nämä on toki ihmisestä riippuvia kuinka suvaitsevainen tai avarakatseinen ihminen on kyseessä.
Monella on tapana tuputtaa ylipainoiselle puolisolleen ruokaa. Pidän tätä vähintään yhtä ongelmallisena kuin uskovaisen kysmystä ateistille että lähdetkö kirkkoon.
Kurko kirjoitti:
En voisi kiihkouskiksen kanssa seurustella. Vaimo kuuluu kirkkoon tavan vuoksi, mutta ei se ole oikeasti uskovainen. Minä tiedän Raamatusta ja kristinuskosta enemmän kuin hän vaikka en kirkkoon kuulu.
En voisi myöskään seurustella sellaisen kanssa, jonka poliittiset mielipiteet poikkeavat perusteellisesti eikä varsinkaan persusteellisesti ajattelevan kanssa.
Siis miten voit sanoa tietäväsi raamatusta ja kristinuskosta enemmän? mitä tarkoitat? teoriassa ilmeisestikin?
Eli toisinsanoen olet ahdasmielinen tuon politiikan suhteen. Miksi et hyväksy totuutta jota hekin edustavat niinkuin sinäkin omalla tavallasi?
Vierailija kirjoitti:
En voisi, kertoo niin paljon ihmisen ajattelukyvystä ja arvomaailmasta negatiivista. Samoin kuin en voisi seurustella ääriras istin tai pedo filiaa kannattavankaan kanssa. Ihan sama puhuuko edes aiheesta vai ei, kun tietäisin hänen arvomaailmansa.
Myöskään tapauskovaisen kanssa en usko että voisin olla vakavassa suhteessa, koska tapauskovaisuus on sekin taikauskoa - ei voida esim erota kirkosta "varmuuden vuoksi", eli sama kuin tottelisi horoskooppia varmuuden vuoksi ts uskoo siihen kuitenkin jollain tasolla.
Moni ei eroa siksi, ettei omaisten tarvitse maksaa enemmän hautapaikasta.
Vierailija kirjoitti:
En voisi, kertoo niin paljon ihmisen ajattelukyvystä ja arvomaailmasta negatiivista. Samoin kuin en voisi seurustella ääriras istin tai pedo filiaa kannattavankaan kanssa. Ihan sama puhuuko edes aiheesta vai ei, kun tietäisin hänen arvomaailmansa.
Myöskään tapauskovaisen kanssa en usko että voisin olla vakavassa suhteessa, koska tapauskovaisuus on sekin taikauskoa - ei voida esim erota kirkosta "varmuuden vuoksi", eli sama kuin tottelisi horoskooppia varmuuden vuoksi ts uskoo siihen kuitenkin jollain tasolla.
....kuten mainitsin niin älykkyys varmistaa toisen vakaumuksen kunnioittamisen. Olet tästä hyvä esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
En. Olisi outoa seurustella vaikeasti vajaaälyisen kanssa.
Onko sinut muuten kasvatettu ateistiksi? Kai ymmärrät, että siinä tapauksessa olisit itsekin uskovainen, jos sinut olisi sellaiseksi kasvatettu? Itse ymmärrän uskovaiset enkä pidä heitä vajaaälyisenä, koska mut kasvatettiin sellaiseksi eikä siitä ole helppoa irtautua vanhempanakaan, vaikka tietenkään vanhempana sama asia ei enää uppoaisikaan. Jos olisin hetero, en todennäköisesti olisi teininä saanut voimaa irtautua uskosta.
En pystyisi seurustelemaan sen enempää vannoutuneen ateistin kuin kiihkouskovaisenkaan kanssa. En tule hyvin toimeen ihmisten kanssa, jotka pitävät omia mielipiteitään absoluuttisina totuuksina.
Älykäs pystyy katsomaan asioita toisen kantilta. Elikkä toisen hyväksynnän varmistaa älykkyys ja oikeudentunto viime kädessä.