Olen niin yksinäinen, että henkeä ahdistaa :(

Olen saanut ystäviä kun en ole odottanut/etsinyt ystäviä. Olen alkanut juttelemaan ihmisten kanssa ihan juttelun vuoksi. Olen saanut tuttuja ja ystäviä, mutta usein homma on ollut pelkkää small talkia. Olen aika ujo, mutta ammattini vuoksi uskallan puhua. Olen rupatellut ihmisten kanssa bussipysäkillä, kaupan sukkahyllyllä, uimahallissa ja sairaalan odotusaulassa. Kukaan ei ole pahoittanut mieltään juttelustani eikä kukaan ole paennut paikalta. En pidä ihmisiä tyhminä vaan mielenkiintoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baareissa kuka tahansa saa seuraa. Pitää vaan valita sellainen paikka, jossa ihmisiä ei katsota nenänvartta pitkin. Suoraan sanottuna räkälät ovat parhaita, vaikka tuo sana ikävältä kuulostaakin. Näissä paikoissa myös on kantiksia, joten tapaat samat ihmiset helposti uudelleen ja siitä kaveruus/ystävyys lähtee muodostumaan.

Tämä on aivan vilpitön neuvo. En ole alkoholisti, enkä edes juo paljon, mutta käyn silti pari kertaa viikossa asuintalossani olevassa "räkälässä" istahtamassa. Aiemmin kuvittelin, että siellä käy vain ääliöitä ja deekuja, mutta olin väärässä. Pikkuhiljaa olen tutustunut moniin mielenkiintoisiin ihmisiin joilla on monenlaisia elämäntarinoita. Myös yksinäisyyttä. Iso osa on aivan tavallista väkeä lähitaloista, sekä miehiä että naisia. On toki niitä joiden kanssa ei voi mitään keskustella kun ovat umpijurrissa, mutta enemmän niitä jotka käyvät yhdellä tai kahdella tai jopa juovat limua kuten minä useimmiten. 

Yksinäisyyttä ei mikään satunnainen jutustelu poista.

Mutta kun niistä satunnaisista baarijuttelijoista voi löytyä kavereita. Koska heistäkin joku voi olla siellä baarissa etsimässä seuraa. Tämä on se asenne mikä usein yksinäisillä on. Tuo ei kelpaa eikä tuo eikä tuo. Vaan just se, kenellä on jo entuudestaan laaja ystäväpiiri ja paljon menoja.