Lue keskustelun säännöt.
Aikuistuminen ahdistaa
07.06.2019 |
Pakko avautua jonnekin, en jaksa kärvistellä tämän ahdistukseni kanssa yksin. Aikuistuminen ahdistaa ja pelottaa minua. Olen täysin normaali nuori, opiskelen lukiossa ja minulla on ystäviä ja harrastuksia. Nyt kun toinen vuosi alkaa, olisi pikkuhiljaa aika myös valita, mitä aineita kirjoittaa, enkä keksi ollenkaan mitä haluaisin opiskella tai mikä ala minua kiinnostaa. Siskoni on syksyllä myös muuttamassa pois kotoa opiskelujen vuoksi ja sekin tuntuu kurjalta ja ahdistaa. Asun melko pienessä kunnassa ja ajatus muutosta tuntuu myös vieraalta ja ahdistavalta, mutta sekin olisi jossain vaiheessa edessä. Koulu, muutto ja oman alan löytäminen sekä työllistyminen ahdistavat minua. Anteeksi, tämä oli vähän lapsellinen aloitus mutta halusin oksentaa pahan oloni tänne.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Olen uskossa, mutta ei tässä jumala osaa auttaa jos haluaa nykyaikana elää elämänsä muuttotappiokunnassa omakotitalossa asuen ja käymällä vielä töissä.
Ap
Uskossa? Hei, Joosefin veljet myivät hänet orjaksi. Muuttotappiokunnassa eläminen on aika kevyttä kamaa (siihen verrattuna) .
Meidän haluamisemme ovat usein ongelma; kysele Jumalalta mikä on Hänen suunnitelmansa. Ehkä se on jossain muualla - hyvällä onnella ei tarvitse lähteä Egyptiin asti. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen valittiin ammatti johon opiskeltiin ja sitä tehtiin eläkkeeseen asti mutta tämän päivän nuori joutuu helpostikin opiskelemaan useamman ammatin. Elämä on jatkuvaa muutosta joten älä ressaa liikoja. Pidä vaikka välivuosi opiskelusta ja koita saada töitä, siinä saattaa suunta selkeytyä.
Minusta tässä ei kyllä ole mitään ihanaa. En ymmärrä, miksi esimerkiksi OKL piti hävittää täältä Kainuusta. Täällä olisi hyvä elää, jos olisi mahdollisuuksia monipuolisempaan koulutukseen. Tietysti lähes kaikkien täytyy jossain vaiheessa elämäänsä muuttaa, mutta minulle tämä on täysin ylitsepääsemätön ajatus kaiken muun ahdistuksen ohella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen uskossa, mutta ei tässä jumala osaa auttaa jos haluaa nykyaikana elää elämänsä muuttotappiokunnassa omakotitalossa asuen ja käymällä vielä töissä.
Ap
Eikun nimenomaan vastarannankiiskejä nyt tarvitaankin, kun suomen suuntaus on ollut masentaa ja passivoida meidät mitäänsanomattomaan kerroslaatikkoasumiseen. Elämä kantaa vaikka valitsisit asua siellä minne tunnet kuuluvasikin. Iän ja aikuisuuden pohtiminen on muutenkin ihmisapinan tyhmimpiä keksintöjä, joten kannattaa mennä intuition mukana vaan miettimättä mitä pitäis milloinkin olla, vaan keskity siihen että tässä ja nyt olis hyvä olla :)
Luulen, että Jumala kyllä tarkoitti minut tänne Kainuun maaseudulle eikä minnekään Egyptiin. Jos ei, olen valmis luopumaan uskostani. En voi sietää kerrostaloja, rivitaloja, isoja kaupunkeja ja ihmismääriä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekeekö se minusta trollin, jos haluan purkaa jonnekin ahdistustani? Minulla ei ole ketään jolle voisin tästä puhua, tänne on hyvä kirjoittaa. Usko tai älä, jotkut oikeasti viihtyvät maalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että Jumala kyllä tarkoitti minut tänne Kainuun maaseudulle eikä minnekään Egyptiin. Jos ei, olen valmis luopumaan uskostani. En voi sietää kerrostaloja, rivitaloja, isoja kaupunkeja ja ihmismääriä.
Ap
OK. Jos olet valmis luopumaan uskostasi, niin sitten hommat voivat vain mennä päin helvettiä. Antaa palaa...
(Ja muuta uskoahan sinulla ei ole ollutkaan kuin hurskaat kuvitelmasi)
Vierailija kirjoitti:
Olen Kainuusta kotoisin ja sisko on lähdössä Ouluun, joten välimatka sinänsä ei ole mikään mahdoton. Minua ahdistaa suunnattomasti ajatus siitä että joskus pitäisi muuttaa, enkä myöskään viihdy kaupungissa ollenkaan ja pelkästään ajatus kaupunkiin muuttamisesta ahdistaa.
Ap
Se on ihan OK, että et pidä kaupungeista. Opiskelua varten yleensä kuitenkin pitää muuttaa ja sopeutua ainakin väliaikaisesti erilaiseen ympäristöön kun on lapsuuden ja nuoruutensa viettänyt.
Ei sinne kaupunkiin kuitenkaan välttämättä tarvitse aina opintojen jälkeen jäädä, paljon vaikuttaa se mitä opiskelet missä sitten työtä voit tehdä tai yrittää, jos sille uralle päädyt. Ajattele, että se opiskeluaika on vain väliaikainen jakso. Se on vain muutama vuosi elämästäsi, ei lopullinen kohtalo tai päämäärä. Ja mieli voi muuttua matkalla, älä pelkää sitä se on aivan tavallista.
Kuten monet jo yllä kirjoittivat, niin älä murehdi liikoja ja odota itseltäsi, että sinun pitäisi olla heti kohta aikuinen ja tietää kaikki mitä tulet haluamaan ja tekemään. Rohkeasti vain ja avoimin mielin katselet ympärille ja mietit mistä voisit kiinnostua. Siinä voi vierähtää tovi. Toiset löytää alansa nopeammin kun toiset, sekin on aivan normaalia.
Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään epäile etteikö älysi riittäisi opiskelemaan mitä vain, vaikutat hyvin älykkäältä ja kypsältä nuorelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma tässä on varmaankin se, etten tunne oloani ollenkaan kotoisaksi kaupungissa ja ajatus muuttamisesta ahdistaa.
Täällä ei ole muuta kuin ammattikorkeakoulu, eikä sielläkään mikään ala kiinnosta. Sairaanhoitajaksi opiskelisin, jos äly riittäisi.
Ap
Aivan varmasti riittää äly sairaanhoitajaksi - vaikutat oikein fiksulta! Sinne vaan hakeutumaan, jos se omalta tuntuu. Rankka ala kyllä. =)
Joitain yliopisto-opintoja myös pystyy opiskelemaan ainakin osittain etänä verkossa. Oletko sellaisista mahdollisuksista ottanut selvää? Opo voinee tarvittaessa auttaa asian selvittelyssä. Koulullasi on varmaan myös jotain ammatinvalintapsykologin palveluita tarjolla ja niitä kannattaa myös hyödyntää.
Tsemppiä!
Tsemppiä <3 Olet älykäs ja hyvä kirjoittamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et koe mitään selkeää vahvuutta itsessäsi, mutta olet ihan ok lukiossa, niin suosittelen hakemaan kauppatieteisiin.
Millaisia heikkouksia sinulla on kaupunkiallergian ja läpipaistavan kepulaisuuden lisäksi?
Poliittinen suuntaus ei ole heikkous vaan voimavara. Heikkouksia ainakin täydellinen matemaattinen lahjattomuus ja keskittymishäiriö sekä introvertti luonne ja herkkyys.
Ap
Kainuussa (pitäisi olla työvoimapula uutisten mukaan) työvoimapula niin käy opiskelemassa,tee koulun työharjoittelu kotipaikkakunnalla ja palaa takaisin ammatti taskussa.
Isoissa kaupungeissa yhtä paikkaa kohti monta sataa hakijaa.Ei se elämä kaupungissa ole niin hehkeää kuin hehkuttavat,vuokrat kalliita ja ihmiset tympeitä.