Poissaoleva puoliso
Meillä on kaksi lasta. 3 ja 5 vuotiaat.
Meidän perheessä minä vien lapset aamulla päivähoitoon, iltapäivällä lähes aina haen heidät. Teen kotona ruuat. Pesen pyykkit ja siivoan viikonloppuisin. Leikin lasten kanssa aina kun vaan mahdollista ja otan heidät mukaan esim. ruuan laittoon.
Puolisoni ei keskittyy sohvalla makaamiseen, kännykän räpläämiseen ja minun arvoteluun. Lapset ei kiinnosta yhtään.
Nyt olen huomannut että lapset takertuvat todella tiukkaan minuun. Toinen vanhempi saa olla ja tehdä mitä vaan, se ei lapsia heilauta mihinkään suuntaan.
Nyt olen alkanut miettiä, että olisiko lastenkin kannalta parempi ottaa ero? Ei taida olla lapsillekaan hyväksi kun näkevät miten passiivinen toinen vanhempi on?
Itsellänikin alkaa olla voimat lopussa koko touhuun. Ottaa niin suunnattomasti päähän laiskuus ja ainainen valittaminen. Mielestäni ei kovinkaan hyvää mallia lapsille anneta kun valitetaan esim että tekemäni makaroonilaatikko on liian kosteaa
Onko kukaan muu samassa tilanteessa?
Kommentit (13)
Hei.
Kuulostaa siltä, että parisuhteessanne roolit ovat lähteneet lipeämään yli- ja alivastuullisuuden puolelle. Perheessä vanhempien pitäisi olla tasaväkisessä vastuusuuhteessa.
Näitä vuorovaikutustaitoja kannattaa ja voi opetella! Kannustaisin teitä olemaan yhteydessä esim alueenne perheasiain neuvottelukeskukseen tai yksityisiin pariterapeutteihin, jotta voisitte työstä tuota yli/alivastuullisuusasiaa ja keskustella suhteenne toimivuudesta ja rajoista. Eroamista ennen kannattaa aina kokeilla muuttaa ja korjata asioita. Jos ero kuitenkin tulee, on kuitenkin saanut uusia välineitä vuorovaikutukseen ja oppinut paljon.
Arvasin, että joku saattaa olettaa että sohvalla makaaja ja on mies. Siksi sen noin kirjoitinkin ;)
Tosia asia kuitenkin on, että sohvalla makaaja on nainen ja minä siis olen mies.
Minulle kävisi vallan mainiosti 50/50 työnjako.
Puhua olen asiasta yrittänyt, mutta vaimoa ei koko asia kiinnosta.
Sun miehes on kuin kolmas lapsi, tosin voi olla että et antanut hänen huolehtia lapsista kun olivat pieniä niin huolehdi sitten niistä 18 ikä vuoteen asti yksin.
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Onko kukaan muu samassa tilanteessa? Näistä tyypillisistä lopun lauseista voimme päätellä, että suurin osa näistä sakaritarinoista on provoja.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että joku saattaa olettaa että sohvalla makaaja ja on mies. Siksi sen noin kirjoitinkin ;)
Tosia asia kuitenkin on, että sohvalla makaaja on nainen ja minä siis olen mies.
Minulle kävisi vallan mainiosti 50/50 työnjako.
Puhua olen asiasta yrittänyt, mutta vaimoa ei koko asia kiinnosta.
Trollisit, että pääset huutelemaan streotypioista?
Hyvää päivän jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että joku saattaa olettaa että sohvalla makaaja ja on mies. Siksi sen noin kirjoitinkin ;)
Tosia asia kuitenkin on, että sohvalla makaaja on nainen ja minä siis olen mies.
Minulle kävisi vallan mainiosti 50/50 työnjako.
Puhua olen asiasta yrittänyt, mutta vaimoa ei koko asia kiinnosta.
Minakin lankesin luulemaan, etta sohvalla makaava on mies :) Tama siksi, etta yleensa lapsiperheissa naisella on se vetovastuu.
Muija kunnon puhutteluun ja ulkoruokintaan, ellei asiat muutu!
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Kyllä hän tietää, että asia on niin kuin kerroin. Ei vaan ole mitään mielenkiintoa muuttaa asioita.
Olen vastaavassa suhteessa ollut itsekin ja suosittelen eroa. Jos miehellä ei ole omaa halua osallistua lapsiperhearjen pyörittämiseen niin hommasta ei tule mitään, usko pois. Voit alkaa jankuttaa miehelle ja hän saattaa vähäksi aikaa osallistuakin, mutta jos sitä omaa motivaatiota yhteiseen perhe-elämään ei ole niin sitten ei ole.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että joku saattaa olettaa että sohvalla makaaja ja on mies. Siksi sen noin kirjoitinkin ;)
Tosia asia kuitenkin on, että sohvalla makaaja on nainen ja minä siis olen mies.
Minulle kävisi vallan mainiosti 50/50 työnjako.
Puhua olen asiasta yrittänyt, mutta vaimoa ei koko asia kiinnosta.
Minakin lankesin luulemaan, etta sohvalla makaava on mies :) Tama siksi, etta yleensa lapsiperheissa naisella on se vetovastuu.
Muija kunnon puhutteluun ja ulkoruokintaan, ellei asiat muutu!
Ihan ymmärrettävä oletus. Niinhän se yleensä menee että ukko makaa sohvalla :)
Mitä todennäköisemmin tässä käy niin, että ero tulee.
Lapsien kassa tulen hyvin toimeen ja tunteet puolisoon on kuolleet... Siksi ero ei tunnu ollenkaan vaikealta taikka pelota.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että joku saattaa olettaa että sohvalla makaaja ja on mies. Siksi sen noin kirjoitinkin ;)
Tosia asia kuitenkin on, että sohvalla makaaja on nainen ja minä siis olen mies.
Minulle kävisi vallan mainiosti 50/50 työnjako.
Puhua olen asiasta yrittänyt, mutta vaimoa ei koko asia kiinnosta.
Minakin lankesin luulemaan, etta sohvalla makaava on mies :) Tama siksi, etta yleensa lapsiperheissa naisella on se vetovastuu.
Muija kunnon puhutteluun ja ulkoruokintaan, ellei asiat muutu!
Ihan ymmärrettävä oletus. Niinhän se yleensä menee että ukko makaa sohvalla :)
Mitä todennäköisemmin tässä käy niin, että ero tulee.
Lapsien kassa tulen hyvin toimeen ja tunteet puolisoon on kuolleet... Siksi ero ei tunnu ollenkaan vaikealta taikka pelota.
Jatkuva arvostelu ja vahattely seka epatasa-arvoinen osallistuminen huushollin pyorittamiseen saisi kenen tahansa tunteet kuolemaan.
Eroa, ansaitset parempaa!
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että joku saattaa olettaa että sohvalla makaaja ja on mies. Siksi sen noin kirjoitinkin ;)
Tosia asia kuitenkin on, että sohvalla makaaja on nainen ja minä siis olen mies.
Minulle kävisi vallan mainiosti 50/50 työnjako.
Puhua olen asiasta yrittänyt, mutta vaimoa ei koko asia kiinnosta.
Minakin lankesin luulemaan, etta sohvalla makaava on mies :) Tama siksi, etta yleensa lapsiperheissa naisella on se vetovastuu.
Muija kunnon puhutteluun ja ulkoruokintaan, ellei asiat muutu!
Ihan ymmärrettävä oletus. Niinhän se yleensä menee että ukko makaa sohvalla :)
Mitä todennäköisemmin tässä käy niin, että ero tulee.
Lapsien kassa tulen hyvin toimeen ja tunteet puolisoon on kuolleet... Siksi ero ei tunnu ollenkaan vaikealta taikka pelota.
Jatkuva arvostelu ja vahattely seka epatasa-arvoinen osallistuminen huushollin pyorittamiseen saisi kenen tahansa tunteet kuolemaan.
Eroa, ansaitset parempaa!
Minua ei niinkään minun arvostelu haittaa. Lähinnä mietin millaisen mallin lapset saa kun joutuvat kuuntelemaan moittimista.
Siis...miksi se sun mies ei osallistu teidan parisuhteeseen ja lapsiarkeen tasavertoisena kumppanina? Onko pienesta pitaen ollut aitinsa passattavana ja isansa myos ollut tekematta mitaan?
Mun aidilla oli miesystavansa kanssa sama tilanne. Mies oli kahden avioliiton aikana tottunut siihen, etta nainen palveli hanta ja teki kaikki kotihommat. Mies istui sohvalla tai torkkui nojatuolissa ja odotti etta ruoka on valmista - myos jos hanen sukulaisiaan tuli vierailulle. Aitini raatoi keittiossa kuin orja ja mies vaan makasi.
Sama kun tulivat meidan luokse kylaan, jokainen auttoi poydan kattamisessa jne. paitsi mies. Kaveli mieluummin vaikka YMPYRAA olohuoneessa (tama on totta) kuin osallistui. Samalla lailla nousi poydasta ruokailtuaan ja kaveli pois, muut sitten kerasivat hanenkin lautasensa.
Lopulta mun mutsille riitti ja han jatti ko. miehen.
Menivat takaisin yhteen n. vuoden paasta erosta, talla valin mies oli seka mennyt terapiaan opettelemaan kaytostapoja, etta oppinut itsenaisesti ensimmaista kertaa elamassaan laittamaan ruokaa.
Nykyaan mies osallistuu tasa-arvoisesti huushollin pyorittamiseen.
Suosittelen siis sinulle, etta otat miehen puhutteluun, joko jaatte kotihommat ja lastenhoidon 50-50 tai jatat miehen.
Toinen vaihtoehto on sitten etta jatkat tuota orjatyota ja mies vaan lepaa laakereillaan.