Isovanhemmat - draama

Siis alkoholisoituneet isovanhemmat lukevat tätä palstaa? Ja tunnistavat täältä kirjoituksista itsensä?

Minusta on ihan normaalia, että vanhemmat järjestävät itse lapsille hoidon sairastumisen ajaksi tai kesälomaksi. Niin tehtiin jo 90-luvulla, mutta nähtävästi nykyvanhemmat eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi, koska olettavat isän ja äidin olevan aina apuna, oli kyse sitten lastenhoidosta tai kodin siivoamisesta. Vastavuoroista apua ei anneta.

Kenenkään ei tarvitse peitellä toisten alkoholismia. Ette tehneet mitään väärää kertomalla totuuden. 

Äh. alkoholisti juo, kun on juodakseen. Hänelle riittää mikä vain syy...juuri tyypillistä on syyllistää joku muu...nyt se olet sinä.

Sinulla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä sen juomisensa kanssa.

Älä menen tuohon peliin mukaan.

Käy vailla al anonissa juttelemassa....tajuat tuon alkoholistin alkoholismin mekanismin...

Ei ole sinusta johtuvaa...ihan muut jutut siinä on.

Elä omaa elämää, älä laita vastuuta alkoholistille. Sitä hän ei kestä. Älä sovi asioita...sitä hän ei kestä. Alkoholistin kanssa eletään päivä kerrallaan.

Syyt voivat olla jossain lapsuudessa ja matkan varrella tulleissa kolhuissa. Jos alkoholisti haluaa parantua, niin hän voi viinaan jättää. Sinulla ei ole sellaista valtaa, että hän lopettaisi.

Anna olla. Älä sovi. Älä laita vastuita. Sairaus se on. Sen voi selättää, mutta heidän omalla tahdollaan.

Pahoittelen et ole vastuussa etkä voi asialle oikeastaan mitään.

Voit olla tarpeen tullen läsnä ja hyväksyä, ihmisen.

Lapsia varmaan arvostavat ja rakastavat ja sinua myös., mutta vastuuta lasten hoidosta eivät halunne. Veikkaan näin. He vaan eivät nyt osaa eivätkä pysyy.

Minäkin suosittelen hakemaan vertaistukea alkoholistin läheisenä. Riippuvuussairauksiin valitettavasti kuuluu, että ensinnäkin ne hankaloittavat usean ihmisen elämää. Toisaalta alkoholisti tavallaan tarvitsee 'mahdollistajia', jotka korjaavat jäljet ja joihin voi syytä juomiseen kipata. Tähän kannattaa hakea apua, ettei lähde tai jatka sitä mahdollistajan roolia vaan pystyy terveella tavalla itse olemaan erillinen. Alkoholisti itse vastaa siitä, hoitaako omaa ongelmaansa vai ei, mutta läheiset voivat hoitaa itseään mm. opettelemalla terveen rajankäytön ja olemalla ottamatta syytä juomisseen omalle kontolleen.

Voimia tähän vaikeaan maastoon teidän perheelle.

Niin, eikös tää ole ihan selvä juttu, että toisten asioita ei levitellä, ja sitä nyt olet tehnyt välillisesti. Ja sitäpaitsi ruikuttajista ei tykätä, itse olette ne lapset hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse peitellä toisten alkoholismia. Ette tehneet mitään väärää kertomalla totuuden. 

Mutta toisten asioita ei ole lupa levitellä. tämä kannattaa muistaa, ennenkuin revittelee FBssä tms. Kumma että lasten asioissa tämä pätee, muttei vanhempien.

Täälläkö kommentoit ja isovanhemmat tunnistivat itsensä? Et kai myöntänyt mitään? Moni kirjoittaa ihan samoja tarinoita. Olisit hyvin voinut sanoa, että et ollut sinä.

No riippuu missä olet asiasta puhunut- suljetussa somessa vai omalla naamallasi paikallislehdessä.

Alkoholistit ovat tosi hanakoita näkemään itsensä täysin normaaleina ihmisinä. Omaa isääni en voi lasteni kanssa edes tavata kun käyttäytyy epäasiallisesti. Silti kirkkain silmin esittäisi unelmavaaria. Ei siis tajua lainkaan mistä tapaamisen rajoittaminen johtuu( omasta sekoilusta) ja räyhää asiasta usein.

On typerää kirjoittaa niin, että kohteet tunnistavat itsensä. Kun muutenkin esiinnytään anonyymeinä, niin kyllä kirjoituksen kohteidenkin pitää sellaisina pysyä. Kaikkea ei tarvitse avata ja jotain voi hieman muutella. Ja muista: Kuka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.

Meillä sama tilanne että tukiverkottomia olaan, ikinä ei ole kummatkaan isovanhemmat auttaneet mitenkään mutta kuormitusta kyllä aiheuttavat! Pelkkää harmia on niistä eikä mitään iloa tai energiaa. Appikset alkkiksia ja omat vanhemmat hulluja, isä vakavasti pers.häiriö psykopaatti ja äiti läheisriippuva peesari vailla omaa tahtoa.

Isäni saa riidan aikaan yksin ja niitä piisaa. Alkkikset riehuu ja syyttelee muita. Ihan hirveitä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikös tää ole ihan selvä juttu, että toisten asioita ei levitellä, ja sitä nyt olet tehnyt välillisesti. Ja sitäpaitsi ruikuttajista ei tykätä, itse olette ne lapset hankkinut.

Ap jatkaa:

Tässä lienet oikeassa. Pitää jatkossa tarkemmin miettiä, mitä kommentoi ja minne. En vain tajunnut, että tämänkin asian voi ylitulkita. En tajunnut kertovani toisten asioita...

En ruikuttanut, kerroin vain ettei turvaverkkoja ole ja mitä olemme tehneet. Ja hyvin selvitty. En maininnut isovanhempia, sisaruksia. Ja lienee heillekin selvää, että tilanne on mikä on. Eihän sisaruksillllani ulkomaillakaan ole turvavrerkkoja, mutta siellä on tyypillistä palkata lastenhoitaja. Moni kertoi mm. isovanhempien hoitavan tai tutun naapurin tms. Ja osa kommentoi samoin kuin minä ja kertoi omia ratkaisujaan.

Kiitos myös teille, jotka kommentoitte alkoholismiin liittyen. Näinhän se on, että syitä juomiselle löytyy aina ja muita on helppo syytellä. Ollaan puhuttu, että mies ei enää menisi siivoamaan sotkuja vaikka ns. hätäpyyntöjä tulisi.

Totaalitukiverkoton tässä. Avlla ei pidä koskaan edes mainita sanaa tukiverkoton. Heti hyökkää tukiverkolliset paljon apua saavat kimppuun ja rääkyy että lapset pitää hoitaa itse, älä ruikuta, älä valita. Itse sitten samalla ovenavauksella viedään lapset kesäksi mummolaan mutta tuliverkottomille kyllä ilkutaan.

Ihmisillä on silsi tarve syytellä tukiverkotonta että jalutaan ajatella että tukiverkottomuus on ihmisen omaa syytä eikä sattumaa. Silloin tulee itselle turvallinen olo kun on itse niin hyvä ihminen että ”omaa ansiota” on hyvät tukiverkot ja apua. Jos joklain ei ile, pitää äkkiä syyttää sitä ja ajatella että se on vaan sen oma vika ja syy, mitäs on ”huono ihminen”.

Oikeasti kyse on sattumasta, minä sain väkivaltaiset luonnevikaiset paskavanhemmat. Niistä ei ole isovanhemniksi eikä ollut edes vanhemmiksi.

Nykyään on PALJON isovanhempia jotka ei millään lailla osallistu, vieraile, kiinnostu lapsenlpsista saati että hoitaisi ja auttaisi.

Meilläkin molemmat isovanhemmat on tällaisia ja totta puhuen olivat itsekkäitä ja muita kohtaan välinpitämättömiä jo lapsuudessamme. Olin sitten jotenkin naiivi ja lapsellinen ja luulin että nämä muuttuisivat kun lapsenlapsia syntyy.

No väärässä olin. Koska ei heitä kiinnosta oman lapsen elämä pätkän vertaa niin eipä tietenkään lastenlstenkaan elämä.

Nuorin 2v on sellanen että kummatkan isovanhemmat ei ole ikinä edes nähneet ja anoppilan väki ei ole vielä edes onnitelleet ”vauvasta”...yksissäkään ristiäisissä tai synttäreillä eivät ole käyneet kun se on kuulemma ”ajanhukkaa”.

Nämä vielä kestäisi mutta silloin ahdistaa kun tarhassa on isovanhhempipäivä (meiltä ei isovanhempia) ja vielä enemmän ahdisti kun koulusta tuli välillä tehtäviä ”haastattele isovanhempia, mitä tehtiin 60-luvulla”. Meillä ei isovanhemmille saa edes SOITTAA kun he eivät halua tulla häirityksi ja haluavat sanojensa mukaan ”elää itseään varten”. Jäi koulutehtävä tekemättä ja lapsi tunsi huonommuutta.

Ei nyt ole mulla siis ihan sama tilanne kuin ap:lla mutta ymmärrän ehkä vähön miltä ap:sta tuntuu olla tukiverkoton JA joutua isovanhempien syyttelemäksi.

Toi on mykyisovanhemmille muuten tyypillistä että vaikka eivät yhtään auta/hoida/välitä, niin muille esitetään osallistuvaa ja selitellään keksityt tarinat miten he niin osallistuu ja auttaa.

Mulla on välit ollut vanhempiini poikki kohta 8v ajan (monenlaista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa, myös siis aikuisiällä) ja oli taannoin vähän järkytys kuulla miten vanhempani on valehdelleet sukulaisille yrittäen pitää kulissit pystyssä. On valehdeltu että hoitavat, antavat rahaa, tapaavat lapsia. Keksitty tarinoita lapsistamme (”nyt se Roope oppi ajamaan pyörää, se Lauri harrastaa jalkapalloa”) ym ihan tolkutonta skeidaa.

Sukulaiset on uskoneet nää höpinät (asun 200km päässä suvusta eli eivät pääse näkemään miten asia on) ja pitävät näitä nyt loistoisovanhempina! Olen kyllä vähän hämmentynyt miten joku voi edes keksiä tuollaisen leikkitodellisuuden ja sepittää keksittyjä satuja lastenlasten ”tekemisistä”. Mutta ainahan vanhemmilleni tärkeintä on se mitä muut ajattelee, sillä ei ole mitään väliä mitä oman perheen jäsenet ajattelee. Muille ollaan kohtteliaita, omia lapsia kohdellaan paskasti ja niitä haukutaan ja niille v*truillaan.

Suuret ikäluokat :)

Alkoholismi on sairaus. Alkoholisti keksii vaikka tikusta asiaa ja juo, jos on luodakseen. Eli tästä sinun ei ainakaan tarvi kantaa syyllisyyttä. Jokainen tekee itse valinnan - tässä tapauksessa toki sairaus ohjailee heitä.

Mielestäni et ole tehnyt mitään väärää. Ymmärtäisin loukkaantumisen jos esim. alkoholismi olisi mainittu, koska varmasti kokevat sen häpeällisenä. Koska he itse tietävät ongelmansa, niin varmaan jotenkin ajattelivat että nyt sitten kaikki muutkin tietävät - vaikka eihän tuosta sanomastasi ole mitään pääteltävissä rivien väleistä.

Turhaan nyt loukkaantuivat.

Vierailija kirjoitti:

Totaalitukiverkoton tässä. Avlla ei pidä koskaan edes mainita sanaa tukiverkoton. Heti hyökkää tukiverkolliset paljon apua saavat kimppuun ja rääkyy että lapset pitää hoitaa itse, älä ruikuta, älä valita. Itse sitten samalla ovenavauksella viedään lapset kesäksi mummolaan mutta tuliverkottomille kyllä ilkutaan.

Ihmisillä on silsi tarve syytellä tukiverkotonta että jalutaan ajatella että tukiverkottomuus on ihmisen omaa syytä eikä sattumaa. Silloin tulee itselle turvallinen olo kun on itse niin hyvä ihminen että ”omaa ansiota” on hyvät tukiverkot ja apua. Jos joklain ei ile, pitää äkkiä syyttää sitä ja ajatella että se on vaan sen oma vika ja syy, mitäs on ”huono ihminen”.

Oikeasti kyse on sattumasta, minä sain väkivaltaiset luonnevikaiset paskavanhemmat. Niistä ei ole isovanhemniksi eikä ollut edes vanhemmiksi.

Oletko koskaan huomannut, että mukavilla, auttavaisilla ja ystävällisillä ihmisillä on laajat tukiverkot, vaikka heidän vanhempansa olisivat kuolleet? Sen sijaan hankalilla valittajilla ei ole tukiverkkoja koskaan eikä heillä käy edes mielessä, että kyse olisi oikeastaan heistä itsestään. Ehei, vika on aina muissa.

Jokainen voi itse rakentaa tukiverkkonsa. Riittää, että auttaa muita, on monenlaisissa jutuissa mukana, tekee erilaisia asioita yhdessä muiden kanssa. Tämän voi aloittaa jo peruskoulussa, ei tarvitse odottaa sinne asti, kun saa lapsia.