Mitä tekisit toisin jos oisit taas parikymppinen?

Vierailija kirjoitti:

Voi, en todellakaan tiedä. Työelämä on ollut tuskaisaa ja vasta nyt tajuan, että en vain sovellu normaaliin työelämään. En jaksa, en pysty enkä kykene, vaikka miten yritän. Vikaa ei ole älyssä, en ole laiska, mutta stressaannun aivan hirveästi kaikesta, jännitän ja hermoilen, menetän yöuneni. Koko elämä pyörii työn ja jaksamisen ympärillä. Mitään en jaksa harrastaa, en tavata ystäviä ja nyt pitää vielä jaksaa hoitaa iäkästä äitiä. Jos ei olisi perhettä, en varmaan enää olisi tässä. 

Parasta elämässäni on lapset ja mies tietysti myös, ainoat asiat, joita en kadu. Mutta en kyllä tiedä, mitä tekisin toisin, sillä en tiedä miten menen tästäkään eteenpäin. 

Tämä kosketti minua. Painin samojen ongelmien kanssa kuin sinä. Teen töitä duunariammatissa ja stressaan jatkuvasti valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Eniten harmittaa, etten eronnut aiemmin. Katsoin huonoa liittoa liian pitkään. Lapseni on elämäni rakkaus, joten en olisi valinnut häntä pois. Uskoisi enemmän omaan osaamiseen ja opiskelisin yliopistossa, enkä ainoastaan AMK. Toivoisin myös, että uskoisin enemmän omaan viehätys voimaan ja pyytäisin enemmän miehiä treffeille. Nyt melkein nelikymppisenä, en enää usko ollenkaan.

Ohis, mutta olet vasta melkein nelikymppinen, ehdit viel aivan mainiosti opiskella yliopistossa, jos et sitä jo ole tehnyt!

N26

En todellakaan alkaisi parisuhteeseen juopon taivaanrannanmaalarin kanssa, vaan hankkiutuisin tyypistä mahdollisimman etäälle. Eläisin nuoruuttani, nauttisin siitä ja vapaudestani. Ihan söpönä parikymppisenä minulla olisi hauskaa, kunhan ujouteni hiukan hellittäisi. Enkä sortuisi vätyksen toistuviin katuviin sanoihin ja uskoisi juttuja  hänen muuttumisestaan - ihan varmaan kohta.

Aloittaisin säännöllisen voimaharjoittelun, sillä hintelät miehet eivät ole naisten suosiossa. Menisin peruskoulun jälkeen suoraan iltalukioon. (16 vuotiaana)...

Arvostaisin enemmän itseäni ja toteuttaisin unelmani, en toisten.

Priorisoisin elämäni toisin. Olisin vähemmän idealisti ja ajattelisin enemmän järkevästi ja taloudellisesti, tekisin ratkaisut sen perusteella mikä tuottaa eniten rahaa, jotta voisi sitten myöhemmin olla taloudellisesti vapaa ja tehdä mitä haluan. Tekisin kaikkeni että en anna kyynisten arvostelijoiden pilata elämääni tai vaikuttaa valintoihini. Tajuaisin sen että arvostelijat haluavat vetää sinut vain omalle tasolleen alaspäin ja siihen ei pidä mennä mukaan, vaan seurata omia valintoja ja tehdä niiden eteen töitä vähät välittämättä luusereiden mielipiteistä.

Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä, elämänsä voi muuttaa heti kun haluaa, jos osaa.

En olisi humputellut opintolainoja alalla jota kuitenkin vaihdoin.

En kävisi amista ja en opiskelisi yhtään mitään. Tein virheen kun opiskelin itselleni ammatin.

Ajattelin että ammatin myötä tulee kelvollinen toimeentulo, mutta melkein samat rahat saa paperittomanakin.

Sen lisäksi työelämä ei ole minua varten. En yksinkertaisesti koe antamaani työaikaa sen veroiseksi mitä saan siitä rahana takaisin.

Mielestäni teen jatkuvasti huonot kaupat, kun käyn töissä. Rikastutan lähinnä muita.

Odottelen perustuloa kuten odottelin ennen amiksen käyntiäkin. Kouluelämä kaikkeudessaan oli elämäni kuvottavinta aikaa. Ehdottomasti kaikista härskein kuvottavuudessaan oli inttiaika.

Kadun myös sitä.

Olisi pitänyt vaan rohkeasti totaalikieltäytyä.

Sitä vaan kilttinä ihmisenä käy töissä, vaikka tavallaan jää rahallisesti tappiolle.

Työttömänä elin elämäni ihaninta aikaa. Intin jälkeen päätin etten kymmeneen vuoteen nouse sängystä aamulla klo 6. Sen verran vittumaista menoa oli ja täysin tarpeetonta pelleilyä.

Päätin ihan ottaa hyvitystä siitä rääkkäyksestä kymmenen vuotta.

Jostain syystä suurin osa opettajista ihan kaikkialla on ylimielisiä pallonaamoja.

He eivät oikein tajunneet että teen kyllä kirjoitelman tai kokeen, mutta sitten kun se sopii minulle. En ala tekemään mitään muiden käskystä. Se ei oikein mennyt niille jakeluun. Sanoin kyllä ihan ääneen että: "sä voit yrittää laittaa mut kirjoottaa tän kirjootelman, jos uskallat."  Eipä uskaltanut. Kovia on uhoomaan ja käskemään satana.

Eli vastaus kysymykseen on että en tekisi yhtään helvetin tikkua ristiin.

Olisin pitänyt parempaa huolta hampaista.

En ottaisi pikavippiä. Opettelisin meikkaamaan ja pukeutumaan tyylikkäämmin. Käyttäisin rahaa järkevämmin ja säästäisin.