Miksi et enää koskaan halua olla parisuhteessa?
Osa parisuhteessa eläneistä ja sittemmin eronneista elää onnellisena yksin, eivätkä enää halua uuteen suhteeseen. Mitä asioita olet joutunut kohtaamaan, jotta päädyit tähän?
Kommentit (36)
1. Saan sisustaa kotini niinkuin haluan, ei tarvitse hyväksyä isomummon taulukuvatuksia seinälle jne.
2. Saan syödä juuri silloin kuin haluan, ajattelematta haluaako tuokin, pitäisikö tarjoutua tekemään tuollekin voileipä. Ja tehdä sellaista ruokaa josta itse pidän tai olla tekemättä.
3. Saan nukkua ja valvoa kun haluan häiritsemättä ketään ja kenenkään häiritsemättä.
4. Mitään ei tarvitse sopia, siivotaan torstaina, käydään kaupassa keskiviikkona, koska käydään elokuvissa katsomassa se elokuva, menen ja teen kun huvittaa ja jos ei jätän tekemättä.
5. Sukulaistapaamiset on vähentyneet puoleen.
6. Kun siivoaa tietää, että on itse sotkut aiheuttanut.
Onhan noita syitä vaikka kuinka
Hyvilläkin miehillä tuppaa olemaan kaikilla pornoaddiktio. Ja tulisin koko loppuelämäni verratuksi näihin täydellisiin nuoriin naisiin joita netti tarjoaa loputtomasti.
Koska en enää luota miehiin. Pääsee vähemmillä henkisillä ja fyysisillä kolhuilla kun on yksin.
Koska olen huomannut, että en kestä miesten ajatuksenjuoksua. Seksi/pornokeskeistä ja joka asiassa nähdään jotain pervoa. Oksettavaa. Olisin paljon mieluummin lesbo, niin ei olisi tuollaista naisia alistavaa ajattelutapaa.
Olin aviossa mieheni kanssa 7 v. Hän petti, joi ja oli väkivaltainen, toki olihan minussakin vikaa. Erosimme kuitenkin sovussa. Tänä päivänä olemme hyvät ystävät. Ollaan annettu anteeksi menneet ja ollaan todettu että näin on hyvä. Kuitenkaan koskaan emme voisi palata yhteen. Että näin.
Haluan olla kotonani ja elämässäni rauhassa kenenkään odotuksilta tai vaatimuksilta. En usko että löytäisin sellaista parisuhdetta jossa voisin olla vapaasti oma itseni, siispä olen tyytyväisenä yksin.
Luulin aiemmin, ettei naiset petä usein, eikä varsinkaan oma naiseni. Toisin kuintekin kävi ja pitkä liitto päättyi siihen. Sen kokemuksen jälkeen en luota enää kehenkään niin paljon, että ryhtyisin sitoutuneeseen parisuhteeseen. Ei huvita enää panostaa parisuhteeseen, vaan panostan lähinnä itseeni.
Ja taas naisten voimaantumislässytykset saa pelkkää ylätumputusta,
samaan aikaan naureskelette MGTOW-miehille.
Olette niin säälittävän kaksinaamaisia, että myötähäpeän tunteminenkaan ei riitä edes alkuun pääsemiseen.
Katopa kun me ei itketä samaan aikaan että alusvaatemallimiljonäären pitäis kyllä tulla duunaan mua, epistä jos ei tuu.
Olen introvertti ja palaudun, kun saan olla yksin. En halua jakaa omaa aikaa ja tilaa kenenkään kanssa.
Toisekseen, kun (lopulta) sitoudun, niin olen hyvin lojaali ja loppuun asti sitoutunut 110%. Tämä ei ole reilua toiselle osapuolelle enkä enää halua ottaa eron tai pettymyksen riskiä.
Kolmanneksi, mulla ei ole aikaa. Muut mielenkiintoiset asiat täyttävät elämäni enkä ole valmis niistä luopumaan.
Ei vaan nappaa.
Mun kotileikit on nyt leikitty, on paljon helpompi asua lapsen kanssa kahdestaan. Ei minusta oo kenenkään vaimoksi, en kestä niitä odotuksia ja vaatimuksia. Tapailen miestä, jota sanon ystäväkseni, silloin tällöin, se riittää. Parisuhde on taitolaji, jota en osaa enkä halua edes oppia enää. Sain kaiken, kiitos ja anteeksi, mutta nyt on hyvä.
On mennyt luotto miehiin. Väkivaltaa, ryyppäämistä, pettämistä. Ei kiitos enää ikinä!
Rupesin seurustelemaan vasta kun olin 27, 1,5 vuotta meni kuin kankkulan kaivoon, olisin tahtonut siotutua, oli mun ensirakkaus.
No hän oli vaikea luonne, henkistä ja hengellistä väkivaltaa, erinlaiset luonteet, kaikki piti mennä hänen mielensä mukaan ja hänen mielialojen mukaan mentiin
Hauskinta tässä on että hän sanoi että pääkoppa ei kestä tätä suhdetta
Tein kaikkeni olin kiltti, kultainen, lempeä, ostin ruokaa, annoin rahaa ja halusin toiselle vaan hyvää, olen lojaali jne
Mut ilmeisesti miehet ei halua kilttiä, lempeää, meikitöntö ja korutonta naista joka ei juo eikö polta
Pitää vissiin olla pettäjä, räväkkä, suu soittaja kova ryyppäämään ja polttamaan
Mielummin sit vanhana piikana loppuelämän
Petyin niin raskaasti ja annoin satuttaa itseäni henkisesti monta kertaa hirvittävän syvältä. Ei tule ikinä rakkautta minulle. En usko. En uskalla. En suostu. En anna itseni rakastua. Riittää p*no sillon tällön.