Lue keskustelun säännöt.
Miksi et enää koskaan halua olla parisuhteessa?
04.06.2019 |
Osa parisuhteessa eläneistä ja sittemmin eronneista elää onnellisena yksin, eivätkä enää halua uuteen suhteeseen. Mitä asioita olet joutunut kohtaamaan, jotta päädyit tähän?
Kommentit (36)
Parisuhde ei ole minulle sopiva elämäntapa, en halua elää toisen aikuisen kanssa, enkä pidä seksistäkään. Miksi haluaisin asua kaverin kanssa.
Ehkä vanhana on asuttava ystävän tai perheenjäsenen seinänaapurina tai yhdessä, mutta ei vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää jaksa laiskaa miestä passata ja vielä maksaa yksin kaiken vaikka toinenkin käy töissä. Mielummin elän yksin lasten kanssa rauhallista arkea. Ainoa huono puoli päätöksessä on että tykkään seksistä mutta tällä päätöksellä pitää siitä luopua.
Jokainen mies pettää enkä jaksa sitä, että maksan puolet menoista ja silti teen kaikki kotityöt. En myöskään jaksa kuunnella miehen kälätystä jatkuvasti joka asiasta.
Miehistä on aikalailla vaivaa. On helpompaa ja mukavampaa elää yksin.
Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla parisuhteessa tai tehdä sinulle selvityksiä asiasta. Jokainen saa elää ihan miten parhaaksi katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen osapuolen itsekkyys: minä haluan, minä tarvitsen, minä vaadin...minäminäminä. Uuvuttavaa olla parisuhteessa itsekeskeisten kanssa. Epäitsekkäät ja puolison tarpeita/toiveita huomioivat ovat ilmeisesti varattuina...keillä on tällaiset puolisot niin onnekkaita olette!
On niin paljon helpompaa elää yksin. Voi tulla ja mennä, syödä mitä ja milloin haluaa. Tietää oman rahatilanteen täsmällisesti. Sotkut on omia sotkuja. Kotona on hiljaista (musiikki tai tv ei pauhaa). Seksi puuttuu, mutta muut edut peittoavat sen mennen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella olevani kevytsuhteessa, jossa tapaillaan, vietetään öitä yhdessä ja pidetään hauskaa. Mutta en halua koskaan enää tulla kahlituksi toiseen ihmiseen yhdessä asuen, jatkuvasti tilivelvollisena ja suhteessa jossa seksin harrastaminen jonkun muun kanssa on jotain ihan maailmanloppuun verrattavissa olevaa.
Tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla parisuhteessa tai tehdä sinulle selvityksiä asiasta. Jokainen saa elää ihan miten parhaaksi katsoo.
Niin, kysymykseen voi vastata tai olla vastaamatta. Koskee muuten aivan kaikkia keskusteluita täällä ja muillakin foorumeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettymys miehiin. Vaikka kuinka yritin ei se toiselle osapuolelle riittänyt. Luulin löytäväni sen oikean, tuntui että vuosi meni ihan hukkaan, väitti vielä että hänelle henkisesti rankka suhde vaikka itse aiheutti käytöksellään sen että tämä suhde meni paskaks
Vierailija kirjoitti:
Toisen osapuolen itsekkyys: minä haluan, minä tarvitsen, minä vaadin...minäminäminä. Uuvuttavaa olla parisuhteessa itsekeskeisten kanssa. Epäitsekkäät ja puolison tarpeita/toiveita huomioivat ovat ilmeisesti varattuina...keillä on tällaiset puolisot niin onnekkaita olette!
Tämän noin suhteessa, ei rakastettu minua sellaisen kuin olen vaan sellaisena miksi toinen haluaa että muutun, ei omia mielipiteitä saa olla ja pitää miettiä mitä sanoo tai tekee koin hengellistä ja henkistä väkivaltaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan edes ollut parisuhteessa.
M33
Väsyin jatkuvaan arvosteluun ja kälätykseen. Väsyin järkyttäviin raivokohtauksiin ja peliaddiktioon. Ei koskaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska aviomieheni, sen sijaan että olisi ottanut itteään niskasta kiinni ja hoitanut oman osuutensa kotitöistä ja parisuhteen hyvinvoinnista. Oli loppuun asti laiskaja itsekäs ja sit vielä jätti koska olin vihainen.
Tämän jälkeen oon kaksi kertaa yrittänyt suhdetta, eka jätti koska mulla on lapsia, joo no oli jo suhteen alussa. Tokan jätin koska oli epävakaa ja sitoutumiskyvytön ja julkaisi toisen.naisen kirjoittaman oley ihana ❤❤ lappusen somessa.
Tämän jälkeen totesin että ilmeisesti ei ole olemassa hellää, empatiakykyistä, aidosti parisuhteessen kykenevää miestä. Eikä mua huvita enää kertaakaan kokea mitään näistä.
Voisin haluta parisuhdetta vasta sitten, jos tietäisin eläväni vanhaksi. Mutta en halua ns. oikeaa parisuhdetta, vaan pelkän kaverin. Voitaisiin auttaa toisiamme kun ollaan raihnaisia. Ja sitten tosiaan vasta seurustelisin jos olisin 70- vuotias tai yli. Ja ihan itsekkäät pyrkimykset, siis avuntarpeen vuoksi. Kaikkihan me ajattelemme omaa etuamme, joten tämä hyödyttäisi molempia arkisessa elämässä.
Olen niin itsekäs luonne, etten juuri itsekkäistä syistä ja halua parisuhdetta. Jos toiselle passaa se, että on pelkkä kaveri, sitten asia on ok.
Lisäys siihen, mitä olen joutunut kohtaamaan. No, olen joutunut kohtaamaan toisen sekä itseni kovan, itsekkään ja itseriittoisen luonteen :D
Myönnän etten ole mikään ns. hyvä ihminen.
En usko löytäväni ihmistä, jonka kanssa eläminen tekisi elämästäni parempaa. Tähänastiset parisuhteeni ovat olleet stressaavia ja pelkästään kaventaneet elämänpiiriäni.
Huonot kokemukset siis syynä siihen, etten usko parisuhteeseen.
Mäkin voisin vielä harkita kevyttä tapailusuhdetta mutta en enää kunnon parisuhdetta. Viimeinen kokemus on 5 vuoden takaa ja veti niin piippuun että saa riittää. Hyvä että selvisin ees jotenkin järjissäni siitä, niin vaikeaa oli. Oon ajatellut että sen jälkeen olen kykenemätön enää suhteeseen, epäilisin toista joka käänteessä. Nyt mulla on mielenrauha, ja sitä paitsi viihdyn yksin. Olen jo yli viisikymppinen ja elämän muovaaminen toisen kanssa sopivaksi ei enää houkuta.
En usko että koskaan saisin hyvää suhdetta, sen verran monesti olen yrittänyt ja olen jo rikki, en enää ota riskejä.