Lue keskustelun säännöt.
Oon 46v., enkä ole koskaan nähnyt kuollutta.
04.06.2019 |
Onko nykyään normaalia, että kuolema on näin piilotettua? Sata vuotta sitten olisin haudannut jo vähintään neljä omaa lasta.
Minkä ikäisenä itse näit ensimmäistä kertaa kuolleen?
Kommentit (48)
Olen ollut ruumiinavauksessa noin 20-vuotiaana. Silloin näin (ja haistoin) kuolleen ensimmäistä ja tähän mennessä viimeistä kertaa. Haju oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Voin vieläkin 15 vuoden jälkeen kuvitella sen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ruumiinavauksessa noin 20-vuotiaana. Silloin näin (ja haistoin) kuolleen ensimmäistä ja tähän mennessä viimeistä kertaa. Haju oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Voin vieläkin 15 vuoden jälkeen kuvitella sen :(
Ruumiinavaus on hieman eri asia kuin äskettäin kuollut ihminen
Joskus ala-asteikäisenä näin pappani kuolleena arkussa. Seuraavan kerran hyvästelin syöpään kuolleen mieheni alle viisikymppisenä.
Olen 46. 9 -vuotiaana näin isoisoisäni, reilu kolmikymppisenä mummoni ja 35 -vuotiaana löysin aviomieheni sohvalta kuolleena.
En minäkään kovin montaa kuollutta ole nähnyt, vaikka olen hoitoalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19- vuotiaana, oman poikaystäväni. Sittemmin olen työssäni nähnyt useita kuolleita.
37-vuotiaana, kun löysin yliannostuksen ottaneen naapurini rappukäytävästä. (Mainittakoon nyt muuten, ettei kyseessä ollut ns. vuokratalo)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 59 enkä ole nähnyt kuollutta. En halunnut käydä kuollutta äitiänikään katsomassa, eikä hoitajat tai hautaustoimisto painostanut.
En ole montaa nähnyt myöskään. Lapsena muistan auto-onnettomuudessa kuolleita nähneeni. Koko perhe oli kuollut törmäyklsessä ja oli vielä penkeillään auton sisällä. Metron alle jäänyt ja yksi kadulle ammuttu mies. Ei herättänyt ihmeempiä reaktioita, mutta tyttöystävä reagoi kovin voimakkaasti ammuttuun mieheen ja alkoi jonkinajan kuluttua oksentelemaan. Ei pahoinvoinut siksi, että tapaus olisi näyttänyt jotenkin pahalta, mutta kuolema herätti vahvoja tunteita. Luurankoja ja muumioita olen kyllä nähnyt sitten jo aika paljon, mutta niitä ei kai lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-vuotias olin, kun näin ensimmäisen kerran kuolleen, isoisäni arkku avattiin ennen hautajaisia. Sen jälkeen on tullut nähtyä liuta muitakin sukulaisia arkussa. Minulle kuolema on luonnollinen osa elämää ja minulla on kuolleista läheisistä hyviä muistoja elävinä - kuolleena näkeminen ei ns. himmennä elävää muistoa ollenkaan. Kuolleen näkeminen on minulle osa hyvästijättöä ja surutyötä.
Mun isovanhemmat, vanhemmat ja veli on kuolleet, silti en ole ikinä nähnyt ruumista enkä toivottavasti näekkään. T:52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä kuoli kun olin 25, mutta hänen ruumiinsa oli niin huonossa kunnossa, että hautaustoimistosta ehdottivat, ettemme katsoisi arkkuun. Jäi katsomatta, jäi muisto isästä kun hän vielä eli, vaikka oli jo sairas.
Miehen isä kuoli kun olin 33, silloin olimme paikalla sairaalassa. Ei siinä ollut mitään kammottavaa tai ihmeellistä tai pelättävää, hän vain lakkasi hengittämästä. Oli ollut tajuton jo jonkin aikaa.
Sitä vähän pelkään, että mitä jos mieheni kuolee kotona vaikka sydänkohtaukseen (hänet on leikattu vuosia sitten läppävian takia). Pelkäisin enemmän sitä tapahtumaa kuin itse kuolemaa, tai omaa kuolemaani.
16-vuotiaana ensin ukin ja sitten mummon, pari kuukautta väliä.
Kuollut on täysin liikkumaton. Se oli minulle outoa. Tajusin, että odotan näkeväni ihmisessä liikettä nukkuessakin: silmät liikkuvat, hengitys toimii. Kuollut on kankea ja kylmä. Ilmekin saattaa olla jotenkin erilainen kuin eläessä. Tulee tunne, että ukki ei ole oikeasti tuossa.
Tavallaan kuoleman kohtaaminen on luonnollinen asia. Olin ihan tyytyväinen, että sain nähdä isovanhempani vielä viimeisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 53, enkä ole koskaan nähnyt kuollutta ihmistä. Isäni kuoli kun olin 40, mutta en halunnut nähdä häntä ruumishuoneella, koska ajattelin että sitten häntä ajatellessani muistan vain sen, miltä hän näytti kuolleena.
Olen 70 v ,enkä ole koskaan nähnyt kuollutta. En haluaisikaan nähdä.
58 v. enkä ole nähnyt kuollutta. Ja olen vieläpä terveydenhuoltoalan ammattilainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ruumiinavauksessa noin 20-vuotiaana. Silloin näin (ja haistoin) kuolleen ensimmäistä ja tähän mennessä viimeistä kertaa. Haju oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Voin vieläkin 15 vuoden jälkeen kuvitella sen :(
Ruumiinavaus on hieman eri asia kuin äskettäin kuollut ihminen
Juu, tiedän kyllä :D En tarkoittanutkaan, että hajun vuoksi olisin vältellyt kuolleiden näkemistä.
Ensimmäisen kuolleen näin kun olin n. 20-vuotias ja opiskelin terveydenhuoltoalalla. Valmistuttuani olen nähnyt ja ollut kuoleman hetkellä läsnä kymmeniä kertoja.
Olen nähnyt kuolleen kerran. Työpaikkani eteen kadulle lyyhistyi vanha nainen ja kuoli siihen. Ilmeisesti jokin sairauskohtaus.
Omat vanhemmat on kuolleet, mutta en ole halunnut käydä heitä siellä ruumishuoneella katsomassa. Halusin säilyttää paremman viimeisen muiston heistä, olivat molemmat jo viimeisiä aikoja eläessään niin sairauden runtelemia. Olen 51v.
up