Kehtaako keneltäkään kysysä alkaisivatko tukiperheeksi?

Vierailija kirjoitti:

No, ei kehtaa! Jos on epäonnistunut niin totaalisesti kavatuksessa, että lapsi pitää laittaa kotoaan pois, niin silloin kannattaa olla jo ihan hiljaa...

Ei vaan juuri päin vastoin. Paljon aikaisemmin pitäisi pystyä sanomaa, että rahkeet eivät riitä. Niin paljon on näyty näitä sairaita tapauksia. Apua pitäisi saada helpommin ja jollain tavalla pitäisi kynnystä sen saamiseksi madaltaa. Se lapsi on syytön siihen, mitä vanhemmat tekevät. 

Olen yli 50 v sinkku, omat lapseni aikuisia. Hämmästyisin, jos joku pyytäisi mua tukiperheeksi, koska ei mulla nyt enää ole tarjota mitään perhettä kenenkään lapselle. Nuorempana tuskin olisin ehtinyt ja jaksanut, koska olin itsekin yksinhuoltaja, opiskelin työn ohessa ja myöhemmin ryhdyin vielä yrittäjäksikin. Jonkinlaisena varamummona voisin toimia, jos mulla ei olisi lähipiirissä muutenkin jo pikkuväkeä, jota otan välillä luokseni. 

Me ollaan oltu epävirallinen tukiperhe yhden tuttavaperheen lapselle monen vuoden ajan. Yksinhuoltaja äiti, jolla taipumusta masennukseen, ei aina vaan jaksanut olla lapsen kanssa (varsinkin kun isä ei ollut kuvioissa lainkaan eikä muuta tukiverkostoa ollut lähellä). Pienempänä tämä lapsi kävi meillä n kerran kuukaudessa yhden yön yli.

Nyt tämä lapsi alkaa olemaan jo enemmänkin nuori, ja tavataan hänen ehdoillaan. Joskus tarvitsee juttukaveria ja tukea enemmän, joskus meneee vähän pidempikin aika, että ei tavata. Mutta minä olen se aikuinen ihminen jonka kanssa hän voi jutella ja pohtia tulevaisuuden haaveita, ongelmia ensimmäisen poikakaverin kanssa jne. Käydään kahvilassa ja jutellaan joskus tuntitolkulla.

Olen erittäin onnellinen, että olen voinut olla hänen tukenaan ja auttaa, että hän ei syrjäydy

Vierailija kirjoitti:

No, ei kehtaa! Jos on epäonnistunut niin totaalisesti kavatuksessa, että lapsi pitää laittaa kotoaan pois, niin silloin kannattaa olla jo ihan hiljaa...

Mukava, että elämä kohdellut sinua niin hyvin, että voit asioita katsoa noin mustavalkoisesti. Valitettavasti kaikkia ei ja elämässä voi tulla vakavia muutoksia jotka syö voimavaroja vaikka kuinka tahtoisi olla hyvä vanhempi ja jaksaa itse täysin hoitaa lapset.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu epävirallinen tukiperhe yhden tuttavaperheen lapselle monen vuoden ajan. Yksinhuoltaja äiti, jolla taipumusta masennukseen, ei aina vaan jaksanut olla lapsen kanssa (varsinkin kun isä ei ollut kuvioissa lainkaan eikä muuta tukiverkostoa ollut lähellä). Pienempänä tämä lapsi kävi meillä n kerran kuukaudessa yhden yön yli.

Nyt tämä lapsi alkaa olemaan jo enemmänkin nuori, ja tavataan hänen ehdoillaan. Joskus tarvitsee juttukaveria ja tukea enemmän, joskus meneee vähän pidempikin aika, että ei tavata. Mutta minä olen se aikuinen ihminen jonka kanssa hän voi jutella ja pohtia tulevaisuuden haaveita, ongelmia ensimmäisen poikakaverin kanssa jne. Käydään kahvilassa ja jutellaan joskus tuntitolkulla.

Olen erittäin onnellinen, että olen voinut olla hänen tukenaan ja auttaa, että hän ei syrjäydy

Ihana.💞 Tiesäthän, että teet äärettömän arvokasta työtä.

Ap

Yksinhuoltajalle, jolla on useampia lapsia eikä sukulaisia tms ole lähellä, tukiperhe voisi tarjota aikaa käydä joskus virkistytymässä, liikkumassa jne ja tarvittaessa auttaa, jos vaikka huoltaja joutuisi sairaalaan tms. tapauksessa.

Eikä sukulaiset aina ole niitä parhaita tukijoita

En loukkaantuisi kysymyksestä, mutta en myöskään alkaisi tukiperheeksi. Käsittääkseni tukiperheenä oleminen edellyttää sitoutumista hommaan ja mä en halua vapaa-ajalleni sellaisia säännöllisesti toistuvia asioita, joiden vuoksi joutuisin olemaan menemättä jonnekin muualle tai tekemättä jotain muuta, mitä haluaisin tehdä. En esimerkiksi haluaisi kieltäytyä kutsusta siskoni kesämökille siksi, että kyseisenä viikonloppuna mulla on vieras lapsi hoidossa. Ja ennenkuin joku kysyy, miksei vieras lapsi voisi tulla mukaan: autoon ei mahdu. Hoidan mielelläni siskoni ja ystävieni lapsia, mutta siten, että jokaisesta kerrasta sovitaan erikseen ja mulla on oikeus kieltäytyä, jos mulle ei syystä tai toisesta sovi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu epävirallinen tukiperhe yhden tuttavaperheen lapselle monen vuoden ajan. Yksinhuoltaja äiti, jolla taipumusta masennukseen, ei aina vaan jaksanut olla lapsen kanssa (varsinkin kun isä ei ollut kuvioissa lainkaan eikä muuta tukiverkostoa ollut lähellä). Pienempänä tämä lapsi kävi meillä n kerran kuukaudessa yhden yön yli.

Nyt tämä lapsi alkaa olemaan jo enemmänkin nuori, ja tavataan hänen ehdoillaan. Joskus tarvitsee juttukaveria ja tukea enemmän, joskus meneee vähän pidempikin aika, että ei tavata. Mutta minä olen se aikuinen ihminen jonka kanssa hän voi jutella ja pohtia tulevaisuuden haaveita, ongelmia ensimmäisen poikakaverin kanssa jne. Käydään kahvilassa ja jutellaan joskus tuntitolkulla.

Olen erittäin onnellinen, että olen voinut olla hänen tukenaan ja auttaa, että hän ei syrjäydy

Ihana.💞 Tiesäthän, että teet äärettömän arvokasta työtä.

Ap

Kyllä tämä nuori itse on den minulle osoittanut monin tavoin. Mutta on se ollut antoisaa itsellekin ❤

Helpompi han se olisi tutulle lapselle alkaa tukioerheeksi. Olen nähnyt tuollaisia järjestelyitä.

Kiitos kommenteista.

Täytyy asia laittaa vielä (kin) hautumaan ja kerätä rohkeutta asian eteenpäin viemiseen. 😊

Ap

Minusta olisi suuri kunnia, jos kysyttäisiin. Tosin en ole lainkaan varma miten vastaisin. Toisaalta kiinnostaisi, mutta toisaalta omat voimavarat on rajalliset, joten aika tarkkaan täytyisi punnita vastaus.

Eli minusta voi kysyä, mutta pitää olla valmis hyväksymään myös kieltävä vastaus.

Kyllä varmaan kehtaa. Mutta itse en ystävältä, sukulaiselta tai edes tuttavalta tuota kysyisi koska kokemuksen kautta voin kertoa että vaikka se aloittaessa tuntuu niin ruusuiselta yhteistyöltä eikä ymmärretä mitä ongelmia tässä nyt muka voisi tulla niin.. Kyllä niin useimmiten tulee. 

Jos ollaan muutenkin tekemisissä niin rajat hämärtyvät huomaamatta, saako tukiperheen vanhempi kritisoida vanhemman tekemisiä tai komentaa lasta "kuin omaansa" vaikka lapsi ei ole tukiperheen vastuulla sillä hetkellä. Kumman menojen mukaan sovitetaan tukiperhevierailut? Jos perhe tarvitsee vapaata kuun ensimmäiselle viikonlopulle mutta tukiperheelle se ei sovi niin välit kiristyvät, sitten kun näitä sattuu joka kuukausi tai tukiperhe muutaman kerran peruu äkisti esim sairauden vuoksi niin pian ollaan jo huonoissa väleissä ja kaunaisia. 

Olimme itse siis ystäväperheen lapselle tukiperheenä ja petyimme lopulta kyllä sekä perheeseen, itseemme että systeemiin. Tukiperhejärjestelmä on todella hieno ja tarpeellinen mutta suhde tukiperheeseen on hyvä säilyttää mahdollisimman asiallisena ja ns virallisena.