Lue keskustelun säännöt.
Poika tuli hakattuna kotiin
24.05.2006 |
Voi helvatan kuustoista. Mies soitti juuri kotoa, että meidän 11-kesäinen oli tullut koulusta lähes pari tuntia myöhässä kotiin, hieman mustelmilla, vaatteita ja pyörä rikki ja reppu hävinnyt. Ilmeisesti ottanut turpaansa luokkakavereiltaan tai vuotta vanhemmilta. Ei tosin suostu kertomaan yksityiskohtia ja saattaa valehdellakin. Meillä ollut jonkin aikaa kireät välit, kun pojalle rakas koira jouduttiin lopettamaan.
Hän on vaikea lapsi ja ongelmia on ollut paljon. Ystäviä on vähän huononlaisesti ja on altis tappeluihin. On niissä kuitenkin myös taitava, joten nyt kimppuun on todennäköisesti käyty porukalla tai sitten kyse on ollut isommista lapsista.
Miehelleni ei suostu kertomaan tapahtumista, minulle tuskin senkään vertaa. Ja jos kyse on luokkatovereista, näiden vanhemmat tuskin uskovat tapahtunutta, koska asetelma on vuoden mittaan valitettavasti vakiintunut siihen, että jos jokin menee pieleen, on syy tässä meidän pojassa. Opettajan mukaan poika on koulusta lähtenyt täysissä ruumiin ja sielun voimissa, joskin pientä nahinaa on ollut jo pari viikkoa, joten mitä sitten onkin tapahtunut, niin on tapahtunut koulumatkalla.
Miten ihmeessä tätä lähdetään selvittämään, jotta poika edes ymmärtäisi, että olemme tosissaan ja emme hyväksy, että tällaista hänelle tapahtuu? Luottamusta aikuisten kykyyn ja haluun puolustaa häntä ei pojalta paljoa löydy ennestäänkään.
Kommentit (49)
Pojalta pitäisi saada ongittua selville tekijät, jotta asiaa päästäisiin selvittämään. Pitäisikö opettajan jututtaa poika ja luokkatoverit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerroit tuosta koirasta silloin! Teidän täytyy vain yrittää saada poika ymmärtämään että olette hänen puolellaan ja ette ikinä hylkäisi vaikka tekisi mitä.. En oikein osaa auttaa, sorry.. Toivottavasti tilanne selviää!
siis elkää yrittäkö pakottaa kertomaan mitä on tapahtunut.
Oletteko nyt lopettaneet koiran? (Huoh, sitä minä EN ymmärtänyt)..Tsemppiä kuitenkin muissa ongelmissanne!
Mies oli ensin ajatellut, että poika oli röntyillyt pyörällä jossain kielletyssä paikassa, mutta vammat ja vaatteiden ja pyörän kunto eivät tarkemmin katsoen oikein viittaa siihen. Samoin kadonnut reppu ei oikein siihen sovi, sillä poika on hyvin tarkka tavaroistaan. Oli yrittänyt päästä huomaamatta vaihtamaan vaatteet ja pyörää oli myös tainnut itse yrittää fiksata,
Opettajan kanssa on puhuttu, ja jos asia ei ennen maanantaita selviä, ottaa sen puheeksi koulussa. Rikosilmoitus tuntuu vähän hätävarjelun liioittelulta ennen kuin tiedämme, mitä on tapahtunut. Yritämme tässä juuri miettiä, kenelle poika saattaisi vapaaehtoisesti kertoa ja taidamme pistää pojan huomenna erään nuorehkon ystävämme mukana kalaan, jos meille ei halua puhua. Ehkä hänelle sitten, kun on pojan mielestä aika cool tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kerron oman tarinani...
Minua on kiusannut ala-asteella kolussa vaihtelevasti tytöt ja pojat. Välillä olen kuulunut joukkoon ja ollut kaverina, välillä taas inhon ja kiusan kohteena. Pääsyyksi tytöiltä tuli se että olin niin herkkä ja huumorintajuton tapaus (vaikeaa nauraa kun on suuren joukon pilan kohteena...). Poikien kiusaamisen syytä en koskaan tiennyt...
Joka tapauksessa kerran tilanne kärjistyi kouluajan ulkopuolella. Olimme viettämässä aikaa illalla koulun piha koriskentällä ja yksi pojista sai päähänsä ottaa maastopyörästäni venttiilit irti ja heittää ne puskaan. Minä tietysti yritin hänelle kostaa, mutta kolme poikaa nappasikin kintuista kiinni ja raahasivat minua nauraen pitkin asfattista kenttää... Selkä pahasti asfatti ihottumalla, farkut rikki, rystyset auki ja pyörän kumit tyhjinä nielin tappion ja läksi talsimaan kotiin. Tästä on kauan aikaa mutta muistan vieläkin ne nauravat ja ilkkuvat haaskalinnut jotka pyörivät pyörillä ympärilläni ja huutelivat kun poistuin itkien...
Kotiin päästyäni yritin salata asiaa... mutta lopulta halusin saada sen purettua ja kerroin huolestuneelle äidille. Kun minä nukuin illalla, äitini soitti opettajalle ja kertoi koko tapahtuman ja siihen osalliset henkilöt...
Aamulla koulussa oli erittäin iso haloo. Opettaja otti asian todella vakavasti ja soitti osallisten vanhemmille. Hän vaati kiusaajilta korvauksia rikkoutuneista vaatteistani ja anteeksi pyyntöä. Hän piti tiukkasanaisen puhuttelun koko luokan edessä...
Lopulta itse ilmaisin että en tarvitse korvauksia tai mitään, haluan vain että se loppuu. JA se loppui.
Koskaan ei enää sen jälkeen ollut mitään tuollaisia juttuja. Oikeastaan välini oli kaikkiin ihmeen hyvät.
Kun pääsin ylä asteelle, sain uusia ystäviä ja kiusaaminen jäi täysin historiaan. Olen nykyään lähes kaikkien kiusaajien kanssa oikein hyvissä väleissä. Jotenkin tunnen olevani vahvempi nyt...
Toivon todella että poikasi tilanne ratkeaa... Paras neuvo jonka voi antaa omasta kokemuksestani on että näytä pojallesi kuinka paljon hänestä välität, ja jos mahdollista, keskustele hänen tuntemuksistaan ja ole ymmärtäväinen.
Lapset ovat joskus todella pahoja erilaisille lapsille...
joten siinä mielessä ei nyt " omaa lääkettään" ole päässyt maistamaan.
Poika on kaikkea muuta kuin enkeli, mutta se ei silti tarkoita, että hyväksyisimme häneen kohdistuvaa väkivaltaa yhtään enempää kuin hänen tekemäänsäkään. Emmekä aio suostua siihen, että muutkaan hyväksyvät. Mutta pelottaa kyllä, että mahdollisten tekijöiden vanhemmat ottavat juuri tuon asenteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se nimittäin auttaa, ja yksi häirikkö tajuaa lopettaa muiden jatkuvan kiusaamisen, tai edes sen yrittämisen.
Vierailija:
Huhhuh. En voi kuvitella että tuollaiseen suhtauduttaisiin kevyesti. Yhden ainoan kerran on meidän pojistamme soitettu minulle ja pidin ihan valtavan saarnan. Kyse oli yhdestä nimittelykerrasta ja myöhemmin kävi ilmi, että ei ollut edes minun poikani joka oli sanonut typerästi. Saati jos kuulisin että olisivat tehneet jotakin toiselle.