Poika tuli hakattuna kotiin
Voi helvatan kuustoista. Mies soitti juuri kotoa, että meidän 11-kesäinen oli tullut koulusta lähes pari tuntia myöhässä kotiin, hieman mustelmilla, vaatteita ja pyörä rikki ja reppu hävinnyt. Ilmeisesti ottanut turpaansa luokkakavereiltaan tai vuotta vanhemmilta. Ei tosin suostu kertomaan yksityiskohtia ja saattaa valehdellakin. Meillä ollut jonkin aikaa kireät välit, kun pojalle rakas koira jouduttiin lopettamaan.
Hän on vaikea lapsi ja ongelmia on ollut paljon. Ystäviä on vähän huononlaisesti ja on altis tappeluihin. On niissä kuitenkin myös taitava, joten nyt kimppuun on todennäköisesti käyty porukalla tai sitten kyse on ollut isommista lapsista.
Miehelleni ei suostu kertomaan tapahtumista, minulle tuskin senkään vertaa. Ja jos kyse on luokkatovereista, näiden vanhemmat tuskin uskovat tapahtunutta, koska asetelma on vuoden mittaan valitettavasti vakiintunut siihen, että jos jokin menee pieleen, on syy tässä meidän pojassa. Opettajan mukaan poika on koulusta lähtenyt täysissä ruumiin ja sielun voimissa, joskin pientä nahinaa on ollut jo pari viikkoa, joten mitä sitten onkin tapahtunut, niin on tapahtunut koulumatkalla.
Miten ihmeessä tätä lähdetään selvittämään, jotta poika edes ymmärtäisi, että olemme tosissaan ja emme hyväksy, että tällaista hänelle tapahtuu? Luottamusta aikuisten kykyyn ja haluun puolustaa häntä ei pojalta paljoa löydy ennestäänkään.
Kommentit (49)
koululle ja poliisille. Ja asia on tutkittava perin pohjin. Kuka on pahoinpidellyt ja ketä. Jos poika ei puhu teille, kyllä hän voi jollekin ulkopuoliselle kertoa-
Eli vanhemmat maksavat siinä tapauksessa, että lapsi ei vielä täytä rikosvastuuikää.
Vierailija:
että tekijät ja uhri käyvät vanhempineen juttelemassa asiasta poliisilaitoksella. Jo se voi auttaa lapsia ymmärtämään, etteivät voi toimia tuolla tavalla ilman seuraamuksia.
NIIN paljon, että haluat suojella häntä. osoita hänelle teollasi että hän on jonkin arvoinen. edes jollekin.
ainakaan tollasen eteen jouduttu. Kuitenkin jotakin tietoa ja kokemusta löytyy. Toisin sanoen, näin toimisin itse:
-soitto luokanvalvojalle ja rehtorille: koulun on osallistuttava asian selvittämiseen onpa poikanne sitten leimattu minkälaiseksi häiriköksi tahansa koulussa. Kannattaa tietysti esiintyä rakentavasti opettajakuntaan päin eikä raivota. Jos käyttäytyvät epäasiallisesti niin tekisin valituksen opetusvirastoon tai minne sitten kuuluukin.
-lääkärille.
-rikosilmoitus.
-ilmeisesti koulun vaihto.
Itse tietysti pitää kommunikoida lapsen kanssa niin, että asia alkaa ratketa. Voi vain kuvitella mille pojastanne tuntuu. Ellei kerro teille muutamassa päivässä kehiin esim. luokanvalvoja jne. joka voi koettaa onkia tiedon tietoonsa, mutta ei uhkaillen tai haukkuen.
Kai se on ymmärrettävää että viikottain saa lukea lehdestä kuinka nuoret ovat hakanneet toisiaan hengiltä, tehty ilkivaltaa ja rikoksia, pahoinpitelyjä, tappoja ja jopa murhia!
Kun on tuollaisia vanhempia jotka pitävät hakkaamista hyvänä opetuksena on selvää että lapsista kasvaa todennäköisesti juuri tuollaisia hirviöitä!
Toivon sydämeni pohjasta ettei oma poikani koskaan tutustu tuollaisiin kavereihin joiden vanhemmilla viiraa noin pahasti päässä...
Kaikki nuoret eivät ole yhtä sosiaalisia ja usein heidän huono käytös tulee juuri suojautumisesta. Koulukavereiden jatkuva pilailu, mollaus ja kiusaaminen saattaa herätää jonkun nuoren kapinoimaan heitä vastaan... Silloin väkivalta ei todellakaan ole hyvä ratkaisu! Se todennäköisesti opettaa vaan nuorille että kaikki asiat voi selvittää nyrkein. Mikä pahinta on se että usein hakkaavia nuoria on monta, ja sivusta seuraajia erittäin monta...
Tuollainen ei ole sallittua missään tilanteessa!
Lisäksi yksi luokan tytöistä oli kertonut kotonaan. Reppukin löytyi, mutta oli heitetty ojaan, joten osa tavaroista pilalla. Pienestä asiasta oli alkanut riita, joka oli sitten paisunut melkoiseksi suukovuksi ja johtanut siihen, että muutama luokkakaveri oli päättänyt rökittää tämän meidän pahasuun. Olen tässä aamupäivällä jutellut heidän vanhempiensa kanssa ja yhden pojan vanhempia lukuunottamatta asenne on ollut oikein hyvä. Illalla tapaamme koko porukka ja yritämme sovitella poikien välejä.
sisarukset on. Sanotaan moneen kertaan että ei olla nyt vihaisia sulle ja mitä tahansa onkin tapahtunut niin luvataan että ei suututa ja raivota. Selitetään lapselle että kukaan ei voi auttaa, jos ei kerro rehellisesti..Sitten yhdessä juttelette miten asiaan saataisiin jotain tolkkua. Usein on kaikilla ollut meidän perheen keskusteluissa tippalinssissä, mutta jotenkin se on aina lähentänyt meitä. Tsemppiä!
Ei nyt mene oikein tasapuolisesti nämä jutut.
Se miten muut vanhemmat omiaan mahdollisesti rankaisevat tai ovat rankaisematta on sitten heidän asiansa. Opettaja lupasi tänään koulussa puhua asiasta koko luokan kanssa, vaikka kesäloma alkaakin jo olla ovella.
Omallemme korostimme, että vaikka hän tekikin väärin soittaessaan suutaan, niin toiset tekivät vielä enemmän väärin käyttäessään fyysistä väkivaltaa. Poikien välille saatiin jonkinlainen rauha aikaan ja tuleehan tässä kesä väliin. Erityisen harmittavaa tosin oli, että yksi pojista oli juuri se luokkakaveri, jonka kanssa oli jo vähän synkannutkin, mutta ehkä välit ovat vielä paikattavissa.
Hyvä että pistivät sille tyhmälle kakaralle turpaan.
Mä luulen, että ne pojat ei saa kotonaan mitään rangaistusta, päin vastoin kehuja. Ainakin meillä saisi, ja neuvoja miten vetää vielä paremmin turpaan ensi syksynä, jos ei lapsenne käytös muutu.
Vierailija:
Se miten muut vanhemmat omiaan mahdollisesti rankaisevat tai ovat rankaisematta on sitten heidän asiansa. Opettaja lupasi tänään koulussa puhua asiasta koko luokan kanssa, vaikka kesäloma alkaakin jo olla ovella.Omallemme korostimme, että vaikka hän tekikin väärin soittaessaan suutaan, niin toiset tekivät vielä enemmän väärin käyttäessään fyysistä väkivaltaa. Poikien välille saatiin jonkinlainen rauha aikaan ja tuleehan tässä kesä väliin. Erityisen harmittavaa tosin oli, että yksi pojista oli juuri se luokkakaveri, jonka kanssa oli jo vähän synkannutkin, mutta ehkä välit ovat vielä paikattavissa.
Poika ei ole meidän biologinen lapsemme ja on asunut meillä virallisesti vasta viime syksystä joskin jo viime kesän " kyläili" meillä tiiviisti. Pojalla on jo alkujaan hankalahko perustempperamentti, on vilkas, kokeileva, itsenäinen, itsepäinen, vahvasti tunteva ja nopea joka suhteessa ja kun kotitilanne oli hieman hankala niin asiat siellä alkoivat mennä solmuun ja ajan kuluessa solmu vain tiukkeni. Omaa pahaa oloaan poika taas on aina oireillut ulospäin (sinänsä ihan hyvä) ja kaiken tämän vuoksi ei oikein ikinä ole oppinut ikätasoisia sosiaalisia taitoja. Mutta varmaa on, että ei opi niitä yhtään paremmin, vaikka saisi päivittäin turpiinsa luokkakavereiltaan.
Muuttuuko mielipide kun yks kaunis päivä oma lapsi tulee turpa verellä, reppu hävitettynä kotiin?
tämä HYVÄ JA HIENO MIEHENALKU elämään kiinni! Sosiaalisista taidoista puheenollen, olen varma että poikasi päihittää nämä ns. aikuiset palstailijat mennen tullen sosiaalisilla taidoillaan. Täysin luokattomia mielipiteitä on tullut niin paljon. Tarkoitan näitä " turpaan vaan" mielipiteiden omaajia. No, jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia...
Kaikki ainekset on kasassa, vaikka vähän ongelmiakin on. Helppoa ihmistä hänestä ei välttämättä ikinä tule, mutta upea kyllä.
...te, jotka olette sitä mieltä että poika ansaitsi kohtalonsa, ette ole itse äitejä! Uskomatonta, että väkivaltaan kehotetaan vastaamaan väkivallalla. En uskalla edes ajatella, minkälaisia kahjoja onkaan vanhempina...
väkivallan seurauksena? Keinot on monet, mutta väkivalta ei kuulu normaali-ihmisen keinoihin.
kun näkee, että hänestä välitetään eikä annata tapahtua ihan mitä sattuu.
Kiusaamista ja häiriköintiä ei oikeasti ratkaist väkivallalla, vaikka joskus, kun tilanteet kärjistyvät, se näyttääkin ainoalta keinolta.
Kävittehän siellä lääkärissä sentään.
Ja sitä paitsi, jos vanhemmat ovat yllyttäneet mukiloimaan, niin hyvä viesti sinne koteihinkin, että pahoinpitelystä pääsee poliisiasemalle. Ei se nyt useimmille vanhemmille mikään jokapäiväinen tilanne ole.
Kaikkien on otettava homma tosissaan, silleen voidaan onnistua.