Abortti?
Mitä tekisit tilanteessani? Olen 23-vuotias ja raskaana. En seurustele lapsen isän kanssa vaikka hän haluaisikin. Opinnot ovat vasta edessäpäin. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Asun pienellä paikkakunnalla, joten yh-äitiä ei kyllä katsottaisi hyvällä. Ja lapsi muuttaisi koko elämän enkä halua sitä.
Kommentit (45)
En halua olla lapsen isän kanssa vain lapsen takia.
T. ap
Olet vielä nuori, hyvin kerkeät opiskelemaan kun lapsi hieman kasvaa!! Älä tee aborttia, älä välitä muiden mielipiteistä!!! Kyse on sinusta!!! Tulet rakastamaan lastasi, ja kuten mainitsin, opiskeleminen onnistuu kyllä...kyllä lasten kanssa pystyy jatkamaan elämää kuten ennenkin..riippuu omasta asenteesta!! nauti nyt raskaudestasi ja tästä hetkestä..voihan olla ettet saa opiskelupaikkaa heti, siinä välissä lapsi kasvaa jo vuodella. Olet nyt raskaana, iloitse!!! Ja kun lapsi on iso, olet itsekin nuori vielä:)
En pärjää päivääkään yksin lasten kanssa, enkä edes halua pärjätä.
Voisin erota ja jättää lapset isälleen, mutta ikävöisin heitä liikaa.
Totta en voi ymmärtää, mutta olen luullut, että lapset kun niin rakkaita ovat, olisivat sitä vahinkonakin. Ettei heistä luopuisi, vaikka mikä olis..Luulin väärin. Anteeksi vaan.
Itellä kaksi lasta ja hyvin menee...ei edes väsytä.
Olisivat vain rakkaampia jos olisivat syntyneet haluttuina 10v. myöhemmin oikeasti rakastamani ihmisen kanssa.
Varmasti olisi parempi heille itselleenkin, varmasti he ymmärtävät isompana pilanneensa elämäni.
Tilanne on epäreilu meille kaikille.
Eli joillakin lapsosilla saattaa olla kaksi isoveljeä tietämättä siitä mitää!!! Ajattele jos joku tyttö rakastuu toiseen pojistasi ja perustavat perheen. Ajattele jos heillä sattuu olemaan sama isä tietämättä siitä mitään!!
Mä en oikesti osaa ap. sua neuvoa. Itselleni lapset on tärkeintä ja tiedän olevani sen verran kypsä ihminen, etten ikinä katkeroituisi lapsilleni mistään (vaikkaeka olis siis vahinko hankalassa elämäntilanteessa) Mutt ame ollaan erilaisia. JOs koet olevasi niin kypsymätön, että et pysty lasta vastaan ottamaan, niin tee abortti...
Mutta kannattaa myös miettiä miltä se saattaa tuntua tulevaisuudessa. Oletko niin kylmä ihminen, että et koskaan ala ajatella, miltä lapsesi näyttäisi jne. KOska siellähän se lapsi jo on, vatsassasi, ei sitä voi vain " perua" , se on jo kerran ollut olemassa, jos sen tapat.
Abortille on olemassa vaihtoehto, se on adoptio. Anna lapselle mahdollisuus elämään! Ei se ole hänen vikansa ettet ole huolehtinut ehkäisystä tai että ehkäisy on pettänyt. Mieti tuota adoptiota vakavasti. On paljon lapsettomia ihmisiä jotka olisivat ikionnellisia pienokaisestasi!
Terveisin adoptiolapsi vuosimallia 1970
Yks lapsi ei nyt maailmaa kaada ja opiskella ehtii koko loppuelämän.
Pidin lapsen, abortti ei käynyt mielessäkään. Minulla on todella hyvä tukiverkosto ja sillä on suuri merkitys. Onko sinulla tukiverkostoa? Vanhempia, sisaruksia?
Kun poika oli reilu vuoden ikäinen, löysin miehen elämääni.
Lapsen biologinen isä ei ole tavannut lastaan.
En siis tavannut tätä tyyppiä enää ikinä, opiskelin yliopistossa ensimmäistä vuotta ja asuin solussa. Raskaus oli ihan hirveä shokki ja en edes harkinnut muuta kuin aborttia. Se oli oikeasti ainoa, oikea ratkaisu. Sain opiskelut alta pois ja vietettyä opiskelijaelämää. Lapsen hankkiminen yh:nä siinä tilanteessa olisi ollut hirveä hirve ja onneksi en sitä edes harkinnut. Aborttia en ole siis koskaan katunut.
Sinulle sanon, että tee miten itse parhaaksi koet.
tiesin heti että lapsen aion yksin kasvattaa.. Vaikke elämäni oli todella sekaisin ja vauva ei mitenkään olisi sopinut kuvioihin niin jatkoin silti raskautta.
Nyt olenkin kaksospoikien äiti ja onnellinen sellainen. ONNEKSI pidin vauvat.. Elämä järjestyi tavallaan ihan itsestään raskaana olon aikana.
Itse en ikinä voisi kuvitella tekeväni aborttia, ja minun mielestä on kannettava vastuu jos raskaaksi tulee, vahingossa ta ei. Minulla on opiskeluja vielä kolme vuotta jäljellä, samoin myös miehelläni. Mutta olen iki onnellinen lapsestani ja tästä ajasta. Niinkuin joku jo sanoi, opiskella ehtii myöhemmin, ja mitä väliä vaikka katsoisivat sinua kuinka kieroon, itsekin olen opetellut nauttimaan muiden järkyttyneistä ilmeistä (kun olen niin nuoren näköinen). Mutta päätös on tietysti yksinomaan sinun. Tietääkö lapsesi isä että olet raskaana?
Miten olet jaksanut kaksospoikien kanssa? Varmasti aikaa hulinaa..;)
Minkä ikäisiä poikasi nyt ovat?
T. 4
sehän on ihan eri asia jos on lapsen isä mukana. jos oikein ymmärsin niin ap:n ongelmana oli myös se että joutuisi yksin kasvattamaan lapsen. phyh.. anteeks nyt vaan mutta mua ärsyttää ihan hirveesti
En tajua " äitejä" jotka katuvat lapsiaan. Kai se on vahinkolasten kohtalo....