Ruokakulujen jakaminen suhteessa.
Mies tyytymätön ruokakulujen jakamiseen. Minulle kävisi hyvin täysin erilliset ruuat kuin myös suunilleen omien kulujen maksaminen.
Mies on lapseton, käytännössä asuu minun ja lasteni kotona. Ostan kaikki pesuaineet, hän suihkussa käydessään käyttää poikani pesuaineita, pesen osan hänen pyykeistään ja osan hän pesee kotonaan.
Laitan ruuat ja mies syö suunilleen puolet ruokamäärästä, valikoiden lihaa enemmän, esim pihvejä syö kolme kerrallaan ja minä lapsineni saman määrän.
Aamiaisella kulhollinen muroja/mysliä, 4 leipää juustolla ja kinkulla sekä rahkaa ja kaksi kuppia kahvia. Minulla ja lapsilla kuluu sama määrä ilman rahkaa ja juon kahvia vain kupillisen.
Illalla mies syö 4 leipää tai esimerkiksi pakastepitsan. Lapsilla menee kolme leipää ja jogurttia tai muroja, lisäksi päivän aikana jotain hedelmiä. Itse syön salaattia, kurkkua ja tomaatin sekä noin 50g raejuustoa tai lautasellisen puuroa maapähkinävoilla.
Mies ostaa valmisruokaa töihin, rahkojaan ja herkkuja jotka syö yksin.
Minä ostan pääosin lihat ja lisukkeet sekä leivät yms sekä kaikki mitä lapset pelkästään syö tai minä heidän kanssaan.
Olen pyytänyt miestä ostamaan välillä juuston, leipää, leikkeleet tai joskus lihaa.
Yhdessä kaupassa ollessamme mies välillä kysymättä kerää ostoksiini suklaata ja rahkaa jotka sitten kotona piilottaa, että lapset eivät tule osingoille. Lisäksi juo ostamiani proteiinijuomia.
Välillä käymme kahdestaan hampurilaisella jos olemme kaupoilla tm ja mies saattaa maksaa 4 euron syötäväni. Yritän tarjota käteistä, mutta ei huoli ja oletan hänen haluavan tarjota vaikka siksi, että olemme minun autolla liikkeellä. Seuraavalla kerralla kysymättä maksattaa minulla omat syötävänsä joiden hinta yleensä 15 euroa.
Viimeksi olimme taas ottamassa ruokaa mukaan. Automaatista tein tilaukseni, 4,5€ ja olin siirtymässä maksuruutuun. Mies äkkiä näppäsi takaisin valikkoon ja valitsi tuotteita 9 euron edestä jonka jälkeen siirtyi maksuruutuun. Oletin hänen haluavan maksaa koska olimme taas minun autolla liikkeellä ja hän tuolla tavalla lisäsi samaan tilaukseen. No närkästyneenä sanoi "Aha, vai niin, että taas minä maksan" ja kaivoi korttinsa. Sanoin, että en ole missään vaiheessa edes pyytänyt tai halunnut, että aina tilataan samaan laskuun, hän on se joka kokee hankalaksi tilata eri kuitille ja minusta systeemi jossa maksamme vuorotellen ei ole reilu koska hänen ruuat maksaa 2 tai 3 kertaa niin paljon kuin minun. Mies tuohtuneena totesi, että ei tarvitse puhua asiasta enempää.
Myöhemmin jatkoi, että hänellä menee muutenkin enemmän rahaa kuukaudessa ruokaan, kun oli suunnitellut. Hän on asettanut itselleen 50 euron kuukausibudjetin ja koska pyydän ostamaan juustoa, kahvia ym niin hänen budjetti ylittyy. Ostaa viikonloppuna eväät valmiiksi itselleen ja niihin menee 25 euroa, toiset 25 olisi kuulemma muuhun syömiseen, mutta ylittyy minun takia. Olen kuitenkin laskeskellut, että minulla ruokamenot kasvaneet kuukaudessa noin 80-100 euroa hänen kanssaan. Hänen mielestään hänen syöminen päiväruuasta ja aamu/iltapaloista kuitenkin jotain senttejä vaikka syökin noin 300g lihaa ruualla ja ison kulhon muroja/mysliä sekä kasan grillileipiä aamulla.
Nyt mietinkin, että olenko oikeasti kohtuuton? Mielestäni hän on kyllä jäänyt rahallisesti plussan puolelle tässä.
Kommentit (296)
Rahasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä kuuluu? 🌺
Ihan hyvin mielestäni mennyt. Mies on kyllä jo nopeasti alkanut kaivata ruokiani ja haluaa palata yhteisiin ruokiin. Hän on kuitenkin tainnut tajuta, että minä olin se joka maksoi enemmän. Osti muroja, leivänpäällysteitä ym ja jätti ne kaikkien syötäväksi. Eilen osti 800g lihaa ja ehdotti jos tekisin siitä ruokaa ja voitaisiin kaikki syödä sitä. Sanoin, että sopii ja ei tarvitse tarkkaa jaottelua ruuissa jos suunilleen tasaisesti maksellaan eikä tule valitusta, mutta jos meinaa mennä taas siihen, että maksan enemmän kuin osuuteni ja silti saan mökötystä niin samantien palataan eri ruokiin. Selvästi tuntuu arvostavan valmista ruokaa ja miettinyt asioita.
En ole lukenut koko ketjua, mutta ihmettelen miksi mies ei itse tehnyt ruokaa ostamastaan lihasta, vaan olettaa että ilman muuta joku toinen tekee sen?
Ap voi pyytää miehen 50 euroa itselleen ja ostaa satasella ruoat viikoksi. Säästyneet rahat voit säästää itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Rahasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä kuuluu? 🌺
Ihan hyvin mielestäni mennyt. Mies on kyllä jo nopeasti alkanut kaivata ruokiani ja haluaa palata yhteisiin ruokiin. Hän on kuitenkin tainnut tajuta, että minä olin se joka maksoi enemmän. Osti muroja, leivänpäällysteitä ym ja jätti ne kaikkien syötäväksi. Eilen osti 800g lihaa ja ehdotti jos tekisin siitä ruokaa ja voitaisiin kaikki syödä sitä. Sanoin, että sopii ja ei tarvitse tarkkaa jaottelua ruuissa jos suunilleen tasaisesti maksellaan eikä tule valitusta, mutta jos meinaa mennä taas siihen, että maksan enemmän kuin osuuteni ja silti saan mökötystä niin samantien palataan eri ruokiin. Selvästi tuntuu arvostavan valmista ruokaa ja miettinyt asioita.
En ole lukenut koko ketjua, mutta ihmettelen miksi mies ei itse tehnyt ruokaa ostamastaan lihasta, vaan olettaa että ilman muuta joku toinen tekee sen?
Tuosta sanoinkin hänelle, että kyllä minäkin arvostan sitä jos on joskus ruoka tehty puolestani. Olen kyllä nyt lomalla niin näppärä oli kokkailla vaikka tietysti lomalla muutakin tekemistä keksii.
Vierailija kirjoitti:
Rahasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä kuuluu? 🌺
Ihan hyvin mielestäni mennyt. Mies on kyllä jo nopeasti alkanut kaivata ruokiani ja haluaa palata yhteisiin ruokiin. Hän on kuitenkin tainnut tajuta, että minä olin se joka maksoi enemmän. Osti muroja, leivänpäällysteitä ym ja jätti ne kaikkien syötäväksi. Eilen osti 800g lihaa ja ehdotti jos tekisin siitä ruokaa ja voitaisiin kaikki syödä sitä. Sanoin, että sopii ja ei tarvitse tarkkaa jaottelua ruuissa jos suunilleen tasaisesti maksellaan eikä tule valitusta, mutta jos meinaa mennä taas siihen, että maksan enemmän kuin osuuteni ja silti saan mökötystä niin samantien palataan eri ruokiin. Selvästi tuntuu arvostavan valmista ruokaa ja miettinyt asioita.
En ole lukenut koko ketjua, mutta ihmettelen miksi mies ei itse tehnyt ruokaa ostamastaan lihasta, vaan olettaa että ilman muuta joku toinen tekee sen?
Juurikin näin. Eikö mies ole tehnyt teille kaikille koskaan ruokaa ap?
Vierailija kirjoitti:
Tämä case on aivan kuin mun näppikseltä kokonaan.
Mies aina kuvitteli kustantavansa mun ja mun lasten ruoat ja asumisen, mökötti ja vinkui tästä aina sopivan paikan tullen. Katoili kassalta vessaan tai pakkaamaan keräten kuitenkin itse myös tuotteita. Ei osallistunut sähkölaskuun ja lopulta ei käynyt enää lainkaan kaupassakaan. Söi kyllä kaiken mitä ruokaa tein omalla kustannuksellani hankkimilla tarvikkeilla ja ulisi mm. ettei aio osallistua mun lasten ylläpitoon maksamalla jotain heille tarkoitettua hammasharjaa tai jugurttia.
Huvittavin case oli kun luopui liisariautostaan ja alettiin kulkea mun autolla työmatkat kimpassa. Mun piti maksaa puolet bensoista vaikka ajoi mun autolla eikä osallistunut huolto tai korjauskustannuksiin ollenkaan ja itse kuljin siihen saakka bussilla. Hän myös teki etänä töitä paljon, joten jouduin anyhow ostamaan sekä bussilipun että kustantamaan hänen ajeluitaan mun autolla.
Lopulta vaati että oltaisiin muutettu hänen työpaikkansa viereen, jotta säästettäisiin. Siis hän säästäisi ja ehtisi aiemmin kotiin valittamaan ja makaamaan sohvalle ja me muut maksettaisi taas vaan enemmän pidentyneiden työ, koulu ja sukulaismatkojen vuoksi.
Lopulta hän etsi salaa asunnon ja muutti pois, kun ei halunnut maksaa meidän elämistä.
Huvittuneena seuraan kun ihmettelee miten paljon laskuja yhtäkkiä onkaan ja miten se asuminen maksaakin nyt tuplasti eikä kukaan enää pesekään pyykkiä ja tee ruokaa valituspalkalla. Hän luuli tosissaan olevansa oikeasti kustantamassa meidän elämää, vaikka tilanne oli täysin päinvastainen.
Edelleen käy viikonloppuisin syömässä ja kehuskelee että onkin ensimmäinen lämmin ateria tällä viikolla, voi oksu...
Onko mies muuten sitten niin kiva, että häntä kannattaa vielä katsella viikonloppuisin?
Vierailija kirjoitti:
Ap voi pyytää miehen 50 euroa itselleen ja ostaa satasella ruoat viikoksi. Säästyneet rahat voit säästää itsellesi.
Ei hänen 50 euron viikkobudjetti ollut kokonaan kotona syötäviin. Eväisiin menee pari kymppiä suunilleen ja siihen päälle virvoitusjuomia punttisalin jälkeen. Reilun pari kymppiä hän on sitten budjetoinut alkuperäisen suunnitelmansa mukaan viikon aamiaisiin, toiseen päiväruokaan, iltapalaan, viikonlopun kaikkiin ruokiin ja herkkuihinsa.
Nyt onneksi tuntuu tajunneen, että kyllä hän syö suuremmalla rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä kuuluu? 🌺
Ihan hyvin mielestäni mennyt. Mies on kyllä jo nopeasti alkanut kaivata ruokiani ja haluaa palata yhteisiin ruokiin. Hän on kuitenkin tainnut tajuta, että minä olin se joka maksoi enemmän. Osti muroja, leivänpäällysteitä ym ja jätti ne kaikkien syötäväksi. Eilen osti 800g lihaa ja ehdotti jos tekisin siitä ruokaa ja voitaisiin kaikki syödä sitä. Sanoin, että sopii ja ei tarvitse tarkkaa jaottelua ruuissa jos suunilleen tasaisesti maksellaan eikä tule valitusta, mutta jos meinaa mennä taas siihen, että maksan enemmän kuin osuuteni ja silti saan mökötystä niin samantien palataan eri ruokiin. Selvästi tuntuu arvostavan valmista ruokaa ja miettinyt asioita.
En ole lukenut koko ketjua, mutta ihmettelen miksi mies ei itse tehnyt ruokaa ostamastaan lihasta, vaan olettaa että ilman muuta joku toinen tekee sen?
Juurikin näin. Eikö mies ole tehnyt teille kaikille koskaan ruokaa ap?
Hän on muutaman kerran laittanut ruokaa. Ei siis kokkaa edes joka toinen kuukausi.
Kyllä rahasta pitää voida ja uskaltaa puhua. Aloittajan miesystävänsä ei tunnu rahankäyttö olevan ihan ymmärryksessä - onko hän siis jotenkin kovin nuori ehkä? Tilanteessa olisi hyvä kun kumpikin puhuisivat avoimesti.
Aloittajalle, tietysti, pitää prioriteettina olla, että rahansa käyttää itseensä ja lapsiinsa. Yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa pitää maksullista toyboytä.
Meillä kumpikin pääsääntöisesti maksaa sen mitä on koriin laittanut tai pyytänyt laitettavaksi. Lasten ruokien kohdalla suunnilleen puoliksi. Minä haluan kalliita ruokia useammin kuin mies, ja minusta on kiva ettei puolison tarvitse harmitella kauppalaskua eikä minun jättää pihvejä kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rahasta pitää voida ja uskaltaa puhua. Aloittajan miesystävänsä ei tunnu rahankäyttö olevan ihan ymmärryksessä - onko hän siis jotenkin kovin nuori ehkä? Tilanteessa olisi hyvä kun kumpikin puhuisivat avoimesti.
Aloittajalle, tietysti, pitää prioriteettina olla, että rahansa käyttää itseensä ja lapsiinsa. Yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa pitää maksullista toyboytä.
Samaa mieltä.
Kyllä hän nuorehko on, vielä matkaa kolmeenkymppiin ja tosiaan yliopiston jälkeen vasta ollut kokonaan omillaan.
Kyllä se niin on, että tässä vaiheessa elämää ei ole järkevää ottaa miestä jonka seurasta/ylläpidosta joutuu maksamaan. Vaikka olisikin rahaa yllin kyllin niin siltikään en halua suhteen ensimmäisinä vuosina olla toiselle elättäjä vaan minun pitää kelvata ilman taloudellista hyötyä. Pitkässä suhteessa yhdessä asuessa ei ole niin väliä enää vaikka maksaisinkin välillä enemmän koska silloin tietää jo, että toinen on siinä oikeista syistä.
Mites omat hyllyt on toimineet AP?
Meillä on hyvä järjestelmä: maksamme ruuan kirjaimittain ja kirjaimet arvotaan joka päivä.
Esimerkiksi tänään minä maksan kaikki k-kirjaimella alkavat: kaalin, kinkun, kerman, katkaravut, kantarellit, kanelin jne...
Mies taas maksaa tänään muun muassa m-kirjaimella alkavat: mämmin, maidon, maksamakkaran, munat, melonit, maissin jne...
Tottakai laskut voivat olla hyvin erisuuruisia, jos kirjainten kanssa käy huono arpaonni, mutta se tasoittuu ajan myötä.
Eilen minulla kävi tosi hyvä tuuri, kun miehellä sattui olemaan o-kirjain ja ostettiin vain omenia, oivariinia ja olutta
Vierailija kirjoitti:
Mites omat hyllyt on toimineet AP?
Omat hyllyt oli vain pienen hetken. Mies arvostaakin liiaksi minun laittamaa ruokaa ja toivoi, että kaikki ei tarvitsisi olla erikseen. Herkut on nyt omat, omilla rahoilla ostetut ja muut yhteisiä joiden ostoon mies onkin nyt mukisematta osallistunut suunilleen oman osuutensa verran. En sentin tarkkaan laske paljonko hän syö, mutta on ostellut lihaa, muroja ym joita sitten kaikki syö. No minä en muroja syö, mutta lapset syö ja vastaavasti mies on syönyt minun ostamia leivänpäällysteitä. Toki minäkin lihoja ostelen, oikeastaan vuorotellen on nyt lihat ostettu ja minä ostan lisukkeet. Uskon maksavani ruuista noin kaksi kolmasosaa ja mies kolmanneksen sekä omat herkkunsa, minä sitten ne herkut mitä lapsilleni lupaan, itse en juurikaan syö herkkuja vaan enemmän kasviksia.
Selvästi miehen pitäisi vielä antaa elää elämää ja kasvaa sitä kautta ihmisenä. Itse olet jo vanhempi ja kokeneempi, joten asiat tulevat luonnostaan ja omaat järkevää ajattelua. Tilanne kuitenkin vaikuttaa hieman parantuneen, kun kerroit, että osaa nyt jopa arvostaa valmiiksi tehtyä ruokaa ja yhteistä panostusta. Ehkä kaikkea toivoa ei olekaan menetetty, ja koulimalla tästäkin tapauksesta saa mukiinmenevän miehen. Tsemppiä tulevaan!
Vierailija kirjoitti:
Selvästi miehen pitäisi vielä antaa elää elämää ja kasvaa sitä kautta ihmisenä. Itse olet jo vanhempi ja kokeneempi, joten asiat tulevat luonnostaan ja omaat järkevää ajattelua. Tilanne kuitenkin vaikuttaa hieman parantuneen, kun kerroit, että osaa nyt jopa arvostaa valmiiksi tehtyä ruokaa ja yhteistä panostusta. Ehkä kaikkea toivoa ei olekaan menetetty, ja koulimalla tästäkin tapauksesta saa mukiinmenevän miehen. Tsemppiä tulevaan!
Kiitos.
On totta, että olen vanhempi ja enemmän kerennyt elämää nähdä, monet perusasiat ehkä paremmin hallussa. Siksi löytyy hieman enemmän kärsivällisyyttä tämän asian suhteen ja halusin antaa mahdollisuuden näyttää, että ei ehkä tahallaan ole käyttäytynyt miten käyttäytyi. Kuitenkin mukava mies ja tuo iloa elämään, vielä uskoa, että tästä voi tulla kaikin puolin toimiva suhde, kun olemme monin tavoin luonteeltamme yhteensopivia.
Tämä case on aivan kuin mun näppikseltä kokonaan.
Mies aina kuvitteli kustantavansa mun ja mun lasten ruoat ja asumisen, mökötti ja vinkui tästä aina sopivan paikan tullen. Katoili kassalta vessaan tai pakkaamaan keräten kuitenkin itse myös tuotteita. Ei osallistunut sähkölaskuun ja lopulta ei käynyt enää lainkaan kaupassakaan. Söi kyllä kaiken mitä ruokaa tein omalla kustannuksellani hankkimilla tarvikkeilla ja ulisi mm. ettei aio osallistua mun lasten ylläpitoon maksamalla jotain heille tarkoitettua hammasharjaa tai jugurttia.
Huvittavin case oli kun luopui liisariautostaan ja alettiin kulkea mun autolla työmatkat kimpassa. Mun piti maksaa puolet bensoista vaikka ajoi mun autolla eikä osallistunut huolto tai korjauskustannuksiin ollenkaan ja itse kuljin siihen saakka bussilla. Hän myös teki etänä töitä paljon, joten jouduin anyhow ostamaan sekä bussilipun että kustantamaan hänen ajeluitaan mun autolla.
Lopulta vaati että oltaisiin muutettu hänen työpaikkansa viereen, jotta säästettäisiin. Siis hän säästäisi ja ehtisi aiemmin kotiin valittamaan ja makaamaan sohvalle ja me muut maksettaisi taas vaan enemmän pidentyneiden työ, koulu ja sukulaismatkojen vuoksi.
Lopulta hän etsi salaa asunnon ja muutti pois, kun ei halunnut maksaa meidän elämistä.
Huvittuneena seuraan kun ihmettelee miten paljon laskuja yhtäkkiä onkaan ja miten se asuminen maksaakin nyt tuplasti eikä kukaan enää pesekään pyykkiä ja tee ruokaa valituspalkalla. Hän luuli tosissaan olevansa oikeasti kustantamassa meidän elämää, vaikka tilanne oli täysin päinvastainen.
Edelleen käy viikonloppuisin syömässä ja kehuskelee että onkin ensimmäinen lämmin ateria tällä viikolla, voi oksu...