Vuoroasumisen positiivisia puolia? Kertokaa :)
Toisessa ketjussa vuoroasumista mollattiin, joten kerätään tähän järjestelyn positiivisia puolia ja kokemuksia.
Aloitan:
- Usein vuoroasumisen valitsevat ihmiset ovat sitoutuneita vanhemmuuteen ja se itsessään edistää lasten hyvinvointia. Usein vanhemmat myös korkeammin koulutettuja, millä myös on keskimäärin positiivisia vaikutuksia lasten elämään (yleistämättä)
- suomalaiset ja ruotsalaiset tutkimukset tukevat sitä ajatusta, että vuoroasuminen on eron jälkeen lapsille paras vaihtoehto
- lapsella säilyy kaksi arkivanhempaa. Lapset eivät etäänny kummastakaan vanhemmastaan, kun molemmat ovat koko arjessa mukana.
- parhaassa tapauksessa lapsi kokee perheensä erosta huolimatta yhtenäisenä: tutkimuksissa lasten perhepiirustuksista ei edes huomaa, ettå vanhemmat ovat eronneet. Oma lapseni piirsi eskarissa äidin, isän, isän kumppanon, sisarukset ja lemmikit kaikki samaan riviin perheekseen.
- vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta hyvää vuorovaikutusta ja kykyä sopia asioista. Ja toimivat välit sinänsä ovat eron jälkeen eniten lasten hyvinvointia ennustava tekijä.
Kommentit (25)
"suomalaiset ja ruotsalaiset tutkimukset tukevat sitä ajatusta, että vuoroasuminen on eron jälkeen lapsille paras vaihtoehto"
-Kyllä jos vuoroasujat ovat lapsen vanhempia, eikä lapsi itse ole kahden asunnon heittopussina.
Onko aloituksessa kyse siitä että lapsia heitellään asunnosta toiseen, vai että vanhemmat vaihtavat asuntoa viikottain? Sain jotenkin mielikuvan jälkimmäisestä mutta epäilen että kyse on ensimmäisestä.
Jos on ensimmäisestä kyse, niin mikäli aloittajan mielestä se vuoroasuminen on niin ihqua niin on hyvä ja on itse se osapuoli jonka koti vaihtuu viikottain. Aivan törkeää pakottaa pieni lapsi sellaiseen juurettomuuteen.
Vuoroasuminen voi tarkoittaa kumpaa tahansa järjestelyä. Useimmiten kuitenkin lapsilla on kaksi kotia.
Koirakin sekoaa jos sillä vaihtuu isäntä ja asuinpaikka viikon välein.
Millä tavalla vuoroasuva lapsi "vaihtaa kotia" enemmän kuin lapsi, joka menee isälleen/äidilleen joka toinen viikonloppu? Molemmissa tapauksissa on kaksi vaihtoa kuukaudessa: kaksi menomatkaa, kaksi paluumatkaa. Ihan peruskoulumatikalla voi tämän laskea.
Ainoa ero näissä järjestelyissä on siinä, että vuoroasujalla on kaksi tasavertaista kotia, joissa on omat huoneet, omat tavarat jne. Viikonloppuisin vanhempaansa tapaava menee enemmänkin kylään isälle/äidille, ellei toinen vanhempi sitten asu isossa kämpässä jossa lapsella on oma huone.
Ehkäpä joku teistä voi tämän dilemman avata, kun itselleni se ei Mensa-tason älykkyysosamäärästä huolimatta ole vielä auennut.
Vierailija kirjoitti:
Koirakin sekoaa jos sillä vaihtuu isäntä ja asuinpaikka viikon välein.
Vertaat lasta koiraan? Sulla ei taida omia olla?
Meillä lapsi kokee, että hänellä on yksi iso perhe joka asuu kahdessa eri kodissa. Ja todellakin molemmat kodit ovat lapsen KOTEJA, eivät mitään epämääräisiä tilapäisasuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla vuoroasuva lapsi "vaihtaa kotia" enemmän kuin lapsi, joka menee isälleen/äidilleen joka toinen viikonloppu? Molemmissa tapauksissa on kaksi vaihtoa kuukaudessa: kaksi menomatkaa, kaksi paluumatkaa. Ihan peruskoulumatikalla voi tämän laskea.
Ainoa ero näissä järjestelyissä on siinä, että vuoroasujalla on kaksi tasavertaista kotia, joissa on omat huoneet, omat tavarat jne. Viikonloppuisin vanhempaansa tapaava menee enemmänkin kylään isälle/äidille, ellei toinen vanhempi sitten asu isossa kämpässä jossa lapsella on oma huone.
Ehkäpä joku teistä voi tämän dilemman avata, kun itselleni se ei Mensa-tason älykkyysosamäärästä huolimatta ole vielä auennut.
Edelleen: vaihda itse sitä kotia, jos se on kerran niin helppoa ja mukavaa ja hienoa. Ai et? Miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla vuoroasuva lapsi "vaihtaa kotia" enemmän kuin lapsi, joka menee isälleen/äidilleen joka toinen viikonloppu? Molemmissa tapauksissa on kaksi vaihtoa kuukaudessa: kaksi menomatkaa, kaksi paluumatkaa. Ihan peruskoulumatikalla voi tämän laskea.
Ainoa ero näissä järjestelyissä on siinä, että vuoroasujalla on kaksi tasavertaista kotia, joissa on omat huoneet, omat tavarat jne. Viikonloppuisin vanhempaansa tapaava menee enemmänkin kylään isälle/äidille, ellei toinen vanhempi sitten asu isossa kämpässä jossa lapsella on oma huone.
Ehkäpä joku teistä voi tämän dilemman avata, kun itselleni se ei Mensa-tason älykkyysosamäärästä huolimatta ole vielä auennut.
Edelleen: vaihda itse sitä kotia, jos se on kerran niin helppoa ja mukavaa ja hienoa. Ai et? Miksi et?
Minulla onkin kaksi kotia, eikä niiden välillä liikkumisessa ole mitään ihmeellistä. Asun joka toinen viikko omassa asunnossani ja joka toinen viikko mieheni luona. Vastaisitko sinä vuorostasi minun kysymykseeni.
Meidän taloyhtiössä on myös vuoroasuminen käytössä. Ihan kiva systeemi, kun ei ole kuin 5 asuntoa tässä, mutta välillä rasittaa se jatkuva muuttaminen, kun meillä jakson pituus on vain se minimi 2 kk. Toisaalta kivaa vaihtelua, kun saa välillä asua ylimmässä kerroksessa ja ei tartte samaa sisustusta katella koko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla vuoroasuva lapsi "vaihtaa kotia" enemmän kuin lapsi, joka menee isälleen/äidilleen joka toinen viikonloppu? Molemmissa tapauksissa on kaksi vaihtoa kuukaudessa: kaksi menomatkaa, kaksi paluumatkaa. Ihan peruskoulumatikalla voi tämän laskea.
Ainoa ero näissä järjestelyissä on siinä, että vuoroasujalla on kaksi tasavertaista kotia, joissa on omat huoneet, omat tavarat jne. Viikonloppuisin vanhempaansa tapaava menee enemmänkin kylään isälle/äidille, ellei toinen vanhempi sitten asu isossa kämpässä jossa lapsella on oma huone.
Ehkäpä joku teistä voi tämän dilemman avata, kun itselleni se ei Mensa-tason älykkyysosamäärästä huolimatta ole vielä auennut.
Edelleen: vaihda itse sitä kotia, jos se on kerran niin helppoa ja mukavaa ja hienoa. Ai et? Miksi et?
Kuule ero ei ole helppoa eikä usein oma valinta. Se on raatelevan kivuliasta ja hirveää. Minäkin olisin halunnut ydinperheen, mutta en saa. En vaikka mitä tekisin. Minulla ei myöskään ole varaa pitää kahta kotia, vaikka mitä tekisin. Jäljelle jää vuoroviikkovanhemmuus johon on pakko sopeutua. Millä oikeudella sinä tuomitset minut?
Vuoroasumisessa ei ole lapselle mitään hyvää, vanhempien hyväksi vain. Huonoa omaatuntoa potevat aikuiset ne jaksavat vaan selittää ja selittää.
Asukaa itse viikko-viikko-periaatteella, niin tiedätte mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla vuoroasuva lapsi "vaihtaa kotia" enemmän kuin lapsi, joka menee isälleen/äidilleen joka toinen viikonloppu? Molemmissa tapauksissa on kaksi vaihtoa kuukaudessa: kaksi menomatkaa, kaksi paluumatkaa. Ihan peruskoulumatikalla voi tämän laskea.
Ainoa ero näissä järjestelyissä on siinä, että vuoroasujalla on kaksi tasavertaista kotia, joissa on omat huoneet, omat tavarat jne. Viikonloppuisin vanhempaansa tapaava menee enemmänkin kylään isälle/äidille, ellei toinen vanhempi sitten asu isossa kämpässä jossa lapsella on oma huone.
Ehkäpä joku teistä voi tämän dilemman avata, kun itselleni se ei Mensa-tason älykkyysosamäärästä huolimatta ole vielä auennut.
Edelleen: vaihda itse sitä kotia, jos se on kerran niin helppoa ja mukavaa ja hienoa. Ai et? Miksi et?
Minulla onkin kaksi kotia, eikä niiden välillä liikkumisessa ole mitään ihmeellistä. Asun joka toinen viikko omassa asunnossani ja joka toinen viikko mieheni luona. Vastaisitko sinä vuorostasi minun kysymykseeni.
Etkö sillä mensa-tason älykkyydelläsi ymmärrä, mitä eroa on siinä kun aikuinen valitsee asua miesystävänsä luona joka toinen viikko ja kun lapsi pakotetaan vaihtamaan kotia viikon välein?
Miksi itse et vaihda kotia viikon välein? Ja lapset pysyy yhdessä paikassa koko ajan?
Vastaisiko joku?
Vaikea sanoa, kun ei ole kokemusta. Omalla pojallani ja exällä oli perinteinen systeemi. Poika koki käyvänsä isänsä luona vain kylässä ja kun exä meni uudestaan naimisiin, isän luona asui isän perhe eikä poika kuulunut siihen perheeseen. Teini -iässä tapaamiset harvenivat entisestään, koska poika oli mieluummin kotona ja kavereiden kanssa. Nyt 25 - vuotiaana poika ei ole oikeastaan lainkaan tekemisissä isänsä kanssa. Laittaa tekstarin isänpäivänä ja jouluna, mutta ei muuta. Ei hän ole kuitenkaan ollut mitenkään harmissaan asiasta. Exän mietteistä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi itse et vaihda kotia viikon välein? Ja lapset pysyy yhdessä paikassa koko ajan?
Vastaisiko joku?
On tuokin mahdollista niin kauan kuin kummallakaan vanhemmista ei ole uutta puolisoa tai uutta perhettä. Harva puoliso suostuu siihen, että mies on poissa joka toisen viikon.
Jos suostuu, niin se vaatii eronneilta pareilta todella hyviä välejä, jotta kykenevät jakamaan kodin. Kuinka moni meistä eroaa niin hyvissä väleissä?
Ehdit kokata viikon ruuat etukäteen ja siivota kämpän tip top.
Sitten vaan odottelet luoksesi niitä täystuhoja.
Kyllä se toisille sopii. Varsinkin täytyy asua lähekkäin, kaikissa mitä itse tiedän niin näin on.
Säilyy kaverit ja koulu.
Ihan sama kummalla on.
Teinin kaverilla näin ja toimii.
Lisäksi vanhemmat niin tärkeitä näille lapsille niin haluavat olla kummankin kanssa paljon.
Uskon että heille olisi rangaistus jos olisi asiat toisin.
Niin lisään vielä että rahaa heillä on ja tilaa. Ei ole ankeita oloja kummankaan luona.
T.Edellinen
Juuri tuo että äiti ja isä molemmat säilyvät täysipainoisesti lapsen elämässä. <3