En kehtaa ulkoilla yksin
Ahdistavaa ajatella, että tutut näkee minut puistonpenkillä ja kävelyllä - hävettää olla yksistään.
Kommentit (36)
Mä tykkään aina yksin lenkkeillä. Ei tarvitse aikatauluttaa saa lähtee sillon ku huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun jään neljän seinän sisälle, niin ihmiset eivät minua varmaan ajattele tai ajattelevat "mitähän x:llä on meneillään, pitkään aikaan sitä ei ole näkynyt missään? Asuukohan se edes täällä enää?" Mutta jos kuljeskelen tai istun yksin, ne ajattelee "tuolla se taas menee yksistään. Outo tyyppi."
Ja tiedän tämän kokemuksesta, koska lukioaikana minusta puhuttiin kun oli kiinnitetty huomiota, että liikun paljon koulussa itsekseni. Sille oli keksitty jotain kummallisia selityksiä, kun ei tiedetty syytä. En usko, että ihmiset ovat paljon aikuistuneet vaan samalla tavalla juoruuvat. Ap
Ei tälllaisia voi vaaan päättämällä pääättäää. Eihän meillä olisi mitäään ongelmia jos ihmiset olisi näääin vahvoja.
Vierailija kirjoitti:
Alkaako nimesi S kirjaimella?
Ei ala. Ap
Moni joka on jopa pääättämällä kyennyt pääättämään tällaisia asioita on kokenut jopa osata lentäää ja hypänny oarvekkkeelta alas.
Sä, et vaan viitti tai ehdi.
T. Mies 38.v
Vierailija kirjoitti:
Alkaako nimesi S kirjaimella?
Täällä kannattaa kertoa nimensä alkukirjain, kun tekee ketjun aiheesta että häpeää itseään? :D
Mikähän siinä on, että aikuisiällä on niin vaikeaa löytää uusia kavereita saati ystäviä? Mulla on pari ystävää, mutta elämäntilanteet ja välimatka estää lenkkeilyn ja aika paljon muutakin.
Minunkaan lenkkitossut ei enää liiku siihen tahtiin kuin ennen, samasta syystä. Enää ei hävetä, mutta harmittaa kun toiset joutuu hidastamaan niin paljon vauhtia, jos seurassa liikkuu. Yksin on tylsää, koska tykkäisin jutella jonkun kanssa. Miehen kanssa joskus, mutta enemmän pitäisi.
Kuntosalilla tahtoisin käydä, mutta ei tule mentyä yksin.
Koirilla on joskus keltainen nauha hihnassa, kun seuraa ei toivota. Ihmisilläkin olisi hyvä olla joku merkki, vaikka vihreä nauha ranteessa sellaisilla, joille saa puhua vaikkei ennestään tuntisi. Ei siis mikään sinkkunauha, vaan ihan kaverinauha.
Hanki koira, sellainen joku hidas koira.
EN mäkään kehtaa. Mulla on pskat lenkkarit.
Vierailija kirjoitti:
EN mäkään kehtaa. Mulla on pskat lenkkarit.
Muistaan armeijassa josku pyöränselässä oli niiin huono kunto etttä yksi työnsi eteeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN mäkään kehtaa. Mulla on pskat lenkkarit.
Muistaan armeijassa josku pyöränselässä oli niiin huono kunto etttä yksi työnsi eteeenpäin.
Jakssoin senkiin aliupseerikoulua myööden vaiiken koskaan juuurikaan syönyt juuuri mitään enkä nukkunutkaan juuurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN mäkään kehtaa. Mulla on pskat lenkkarit.
Muistaan armeijassa josku pyöränselässä oli niiin huono kunto etttä yksi työnsi eteeenpäin.
Jakssoin senkiin aliupseerikoulua myööden vaiiken koskaan juuurikaan syönyt juuuri mitään enkä nukkunutkaan juuurikaan.
Pappn oli moneet sodattt käynyt. Karjalan sisssi.
Olisko aika lakata antamasta valtaa vanhoille kiusaajillesi?! Sä pääsit niistä eroon mutta jatkoit sen jälkeen itse itsesi mollaamista ja kuvittelua mitä ne sanoisivat missäkin tilanteessa sinusta...
Luurit korvaan ja lenkille. Käyn aina yksin vaikka seuraakin ehkä saisin. Se on oma hetkeni, pääsee musiikin avulla toisiin maisemiin ja siinä sivussa vahingossa myös liikuntaa.
Silloin kun jään neljän seinän sisälle, niin ihmiset eivät minua varmaan ajattele tai ajattelevat "mitähän x:llä on meneillään, pitkään aikaan sitä ei ole näkynyt missään? Asuukohan se edes täällä enää?" Mutta jos kuljeskelen tai istun yksin, ne ajattelee "tuolla se taas menee yksistään. Outo tyyppi."
Ja tiedän tämän kokemuksesta, koska lukioaikana minusta puhuttiin kun oli kiinnitetty huomiota, että liikun paljon koulussa itsekseni. Sille oli keksitty jotain kummallisia selityksiä, kun ei tiedetty syytä. En usko, että ihmiset ovat paljon aikuistuneet vaan samalla tavalla juoruuvat. Ap