Lue keskustelun säännöt.
Miehen siskolla talon rakennus menossa, appivanhemmat
02.06.2019 |
tarjoavat auliisti apuaan. Appiukko maalaa ja anoppi hoitaa heidän ainokaistaan, että pääsevät raksalle. Hmmm... hivenen katkeruus nostaa päätään, kun meille ei 6 vuotta sitten tippunut apua sitten minkäänlaista. Rakennettiin taloa, 3 pientä lasta, molemmat päivät töissä. Ei saatu lapsenvahtiapua, vaan vuorotellen rakennettiin. Muuten maksettiin ulkopuolisille, jotta apua saatiin. Eipä näkynyt appiukkoa tontilla pensseli kädessä. Että vähän tiukkaa tekee iloita heidän rakennusprojektinsa edistymisestä, kun omat vanhat väsymykset ja rankat vuodet ilman apua muistuvat mieleen.
Kommentit (106)
On mies, kolme lasta, työt ja talo. Jota osattu rakentaa myös itse. (Siitä taidosta olen itse kateellinen 😄 en tunnista ruuvia mutterista) mutta noin ihanasta elämäntilanteesta löytää vielä valitettavaa. Ihanan prinsessamaisia huolia, ethän opeta lapsillesi tuota tyytymättömyyttä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä että meidän apu piti reissututtaa satojen kilometrien päästä ja vielä työssäkäyvien isovanhempien (siis mun vanhemmat) suunnalta sitä apua vähän saimme. Ja tietysti välimatkan ja heidän töiden takia apu jäi vähäiseksi, vaikka todella arvokasta olikin. Kun taas appivanhemmat, saman kunnan eläkeläiset 5 km:n päästä eivät aikaansa voineet meitä auttaakseen käyttää. Nyt miehen siskolle tuota apua kyllä tarjotaan. Että se hivenen katkeroittaa.
Luultavasti meidän taloprojekti tuli maksamaan kymmeniä tuhansia enemmän, sillä me maksoimme saadaksemme apua. Miehen siskolle appivanhemmat tekevät vastaavan ilmaiseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä munkin appivanhemmat auttaa miehen siskoa selkeästi enemmän, mutta meillä on sen verran erilainen tilanne, että ymmärrän hyvin. Me ollaan lapseton pariskunta jolla siedettävät tulot, miehen sisko kolmevuotiaan pienipalkkainen yh. Ostettiin siis talot samaan aikaan ja molemmissa remppaa piisaa, mutta muuten aivan erilaiset edellytykset pärjätä omin voimin.
Itse olen lähinnä hirmu kiitollinen miehen siskolle että on tehnyt lapsenlapsen miehen vanhemmille, kun en itse siihen hommaan halua lähteä :D
Joku vois nähdä tän niin että on epäreilua kun siskoa autetaan enemmän kun on "sotkenut asiansa", sellaisenkin ketjun olen täällä nähnyt. Mutta ei se niin mene, parhaansa mukaan hän on valinnat tehnyt elämässään vaikkei ihan nappiin ole taloudellisesti tai parisuhdeasioissa mennyt. Mitäpä se multa tai mieheltäni on pois.
Lapsettomana pariskuntana teillä sitä remppa-aikaa jää enemmän kuin lapsiperheellä. Ei kai me ilman lapsia sitä lapsenvahtiapua olisi tarvittukaan. Ei myöskään miehen sisko. Kyse on siitä, että molemmat tarvitsevat samanlaista apua, toinen sitä saa, toinen ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Nyt apet vanhoja ja sairaita. Niiden tytär saa niitä hoitaa ja pestä. Onneksi mieheni puhui asiat selviksi, että kun ei meitä autettu, niin ei tarvi meidänkään auttaa. Silti hyvät välit miehen siskon kanssa, hän ymmärsi kyllä.
Apet? Kuinka montaa appiukkoa sinulla on?
Mulla on yksi. Miehellä myös.
Ja heillä on yhteinen tytär?
Siis onko ap edes keskustellut tästä appiensa kanssa?
Apet=appivanhemmat, viisastelijalle tiedoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap edes keskustellut tästä appiensa kanssa?
Apet=appivanhemmat, viisastelijalle tiedoksi
Apet on appeja ja anopit anoppeja. Appivanhemmat on appivanhempia, eivät (vain) appia.
Älä keksi omia synonyymejä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ymmärrän sinua, mutta naiselle tyttölapsi (lapsineen) on eri asia kuin poikalapsi puolisoineen ja perheineen. Tytön perheeseen on mutkattomampi suhde.
Ei reilua, mutta kirjoittamaton laki, poikkeuksiakin toki on.
Meillä on niin päin että veljeni, joka teki lapset yli kolmekymppisenä, sai kaiken rahallisen avun silloin kun minä, tytär tein lapseni parikymppisenä. Säästelin vessapaperiakin, ja söin todella vähän että lapselle riitti ruokaa. Jäin yksin lapsen isän kuollessa kun lapsi oli 10kk. Vanhempamme takasivat, ja remontoivat veljeni 500km päässä olevaa taloa kaiken vapaa-aikansa, eli matkustivat aina sinne kun heillä oli vapaata, maksoivat tietysti matkakulut, ja vielä kaiken mitä remontoitiin tarvittiin. Tällä välin minä olin alle 3-vuotiaan kanssa kotona äitiysrahalla ja ilman miestä. Veljeni kävi hyväpalkkaisessa arvostetussa työssä, ja matkusteli paljon, ja vietti rahakasta elämää, kun kaikki maksettiin ja tehtiin hänelle valmiiksi.
Kun veli sai lapset, on vanhempamme ostaneet lapsille kaiken mikä mitään maksaa, eli pyörät, kaiken maailman vilkkuvat turbolelut, sekä tietysti takasivat uuden talon lainan kun veli vaimoineen muutti lähemmäs vanhempiamme, että saavat ilmaisen lapsenhoitoavun. Vanhempani hoitavat lapsia niin että ne ovat vähintään 3 päivää viikosta heillä hoidossa, ja usein myös sen 3 yötä.
En edes jaksa olla katkera, ja onneksi miehen vanhemmat takasivat meidän lainan, ja ovat olleet elämässämme mukana, kutsuvat kylään, ja tulevat itse, ja aina pitävät yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miestäni ainakin surettaa vanhempiensa epätasa-arvoinen kohtelu. Siskoja suositaan kaikessa ja autetaan. Ei ole kyse vain esim. lastenhoidosta tai lastentarvikkeiden ostamisesta, vaan ihan isoistakin rahasummista esimerkiksi.
Mies ei halua riidellä enkä minäkään, joten asian on annettu olla. Mutta yhteydenpito miehen puolelta on toki harventunut ja tulee luultavasti harvenemaan entisestäänkin. Itse en ole ollut appivanhempiin yhteydessä vuosiin, se on jäänyt miehen kontolle. Joulun alla käy pistäytymässä ja äitienpäivänä soittaa, siinäpä se suunnilleen on. Siskoihinsa ei myöskään välitä enää juuri pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap edes keskustellut tästä appiensa kanssa?
Apet=appivanhemmat, viisastelijalle tiedoksi
Apet on appeja ja anopit anoppeja. Appivanhemmat on appivanhempia, eivät (vain) appia.
Älä keksi omia synonyymejä.
Keksin jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähän ikäisiä nämä appivanhemmat oikein ovat, kun jo 6 vuotta sitten olivat eläkkeellä ja nyt vielä hoitavat pikkulapsia ja rakentavat taloa?
Vierailija kirjoitti:
Minun miestäni ainakin surettaa vanhempiensa epätasa-arvoinen kohtelu. Siskoja suositaan kaikessa ja autetaan. Ei ole kyse vain esim. lastenhoidosta tai lastentarvikkeiden ostamisesta, vaan ihan isoistakin rahasummista esimerkiksi.
Mies ei halua riidellä enkä minäkään, joten asian on annettu olla. Mutta yhteydenpito miehen puolelta on toki harventunut ja tulee luultavasti harvenemaan entisestäänkin. Itse en ole ollut appivanhempiin yhteydessä vuosiin, se on jäänyt miehen kontolle. Joulun alla käy pistäytymässä ja äitienpäivänä soittaa, siinäpä se suunnilleen on. Siskoihinsa ei myöskään välitä enää juuri pitää yhteyttä.
Aika monet naiset toivovat nimenomaan tyttölasta ja ovat pettyneitä, jos saavatkin vain poikia. Kolmen tytön jälkeen aika harva tekee enää neljättä lasta toiveissaan saada poika, mutta tunnen useitakin, jotka ovat kolmannen pojan jälkeen tehneet vielä yhden lapsen saadakseen tytön. Hyvin monet naiset ovat tyytyväisiä, jos heillä on vain tyttäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä että meidän apu piti reissututtaa satojen kilometrien päästä ja vielä työssäkäyvien isovanhempien (siis mun vanhemmat) suunnalta sitä apua vähän saimme. Ja tietysti välimatkan ja heidän töiden takia apu jäi vähäiseksi, vaikka todella arvokasta olikin. Kun taas appivanhemmat, saman kunnan eläkeläiset 5 km:n päästä eivät aikaansa voineet meitä auttaakseen käyttää. Nyt miehen siskolle tuota apua kyllä tarjotaan. Että se hivenen katkeroittaa.
Luultavasti meidän taloprojekti tuli maksamaan kymmeniä tuhansia enemmän, sillä me maksoimme saadaksemme apua. Miehen siskolle appivanhemmat tekevät vastaavan ilmaiseksi.
Ap[/
Miksi kuvittelet että appivanhemmillasi olisi minkäänlaista velvollisuutta auttaa teitä?
Ehkä eivät halunneet! Haluavat auttaa tytärtään.
Se nyt vaan on jokaisen oma asia ketä auttaa tai kenen lapsia hoitaa.
Lopeta toi parkuminen kun teet vaan itsesi naurettavaksi.
Ja ehkä he eivät edes kaipaa teiltä apua kun tulevat vanhoiksi kun tytär on kuitenkin läheisempi heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin yhtä lasta hoidan, mutta en kolmea samaan aikaan.
Nyt on kyse siis omista lapsenlapsista.
Minäpä hoidan juuri parhaillaan kahta.
Välillä ovat kaikki viisi kappaletta (serkuksia siis).
On mukavaa hommaa. Pääsisipä jo eläkkeelle, niin voisi enemmän olla lastenlasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäisiä nämä appivanhemmat oikein ovat, kun jo 6 vuotta sitten olivat eläkkeellä ja nyt vielä hoitavat pikkulapsia ja rakentavat taloa?
No esimerkiksi 69 vuotta. Ja riippuu vähän alastakin. Aiemmin esimerkiksi sairaanhoitajilla oli mahdollisuus päästä eläkkeelle jo 58-vuotiaina. Eikä mene kauaa, kun tuon 69-vuotiaana ei päästä edes eläkkeelle ja päiväkodeissakin on tuon ikäisiä hoitajia.
Tytär ja tyttären lapset ovat aina läheisempiä vanhemmille. Ja ne… tyttären lapset ovat varmasti omia lapsenlapsia. Pojan lapsista ei voi koskaan olla täysin varma.
Vierailija kirjoitti:
Tytär ja tyttären lapset ovat aina läheisempiä vanhemmille. Ja ne… tyttären lapset ovat varmasti omia lapsenlapsia. Pojan lapsista ei voi koskaan olla täysin varma.
Joopa joo, kyllä ainakin meillä minun pikkuveljen perhe on saanut aivan eritasoista kohtelua, kuin minun perheeni. Kyllä on kuule lainat taattu, raksalla autettu, lapse hoidettu jne. Tämä itseasiassa näkyi jo ihan lapsuudessa, kuinka veli sai harrastaa kaikkea, sai uudet pelit ja vehkeet, kun minun harrastuksiin ei muka ollut varaa ja minä en tarvinnut mitään. Veli sai mopon ja minulle sanottiin, että "kulje pyörällä" jne.
Veljen lapset aina mummulla hoidossa ja niitä muistetaan aina kehua ja hehkuttaa, toisin, kuin meidän lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ymmärrän sinua, mutta naiselle tyttölapsi (lapsineen) on eri asia kuin poikalapsi puolisoineen ja perheineen. Tytön perheeseen on mutkattomampi suhde.
Ei reilua, mutta kirjoittamaton laki, poikkeuksiakin toki on.Meillä on niin päin että veljeni, joka teki lapset yli kolmekymppisenä, sai kaiken rahallisen avun silloin kun minä, tytär tein lapseni parikymppisenä. Säästelin vessapaperiakin, ja söin todella vähän että lapselle riitti ruokaa. Jäin yksin lapsen isän kuollessa kun lapsi oli 10kk. Vanhempamme takasivat, ja remontoivat veljeni 500km päässä olevaa taloa kaiken vapaa-aikansa, eli matkustivat aina sinne kun heillä oli vapaata, maksoivat tietysti matkakulut, ja vielä kaiken mitä remontoitiin tarvittiin. Tällä välin minä olin alle 3-vuotiaan kanssa kotona äitiysrahalla ja ilman miestä. Veljeni kävi hyväpalkkaisessa arvostetussa työssä, ja matkusteli paljon, ja vietti rahakasta elämää, kun kaikki maksettiin ja tehtiin hänelle valmiiksi.
Kun veli sai lapset, on vanhempamme ostaneet lapsille kaiken mikä mitään maksaa, eli pyörät, kaiken maailman vilkkuvat turbolelut, sekä tietysti takasivat uuden talon lainan kun veli vaimoineen muutti lähemmäs vanhempiamme, että saavat ilmaisen lapsenhoitoavun. Vanhempani hoitavat lapsia niin että ne ovat vähintään 3 päivää viikosta heillä hoidossa, ja usein myös sen 3 yötä.
En edes jaksa olla katkera, ja onneksi miehen vanhemmat takasivat meidän lainan, ja ovat olleet elämässämme mukana, kutsuvat kylään, ja tulevat itse, ja aina pitävät yhteyttä.
piti vielä lisäämäni, että miehen sisko saa vanhemmiltansa enemmän apua ja kaikkea muutakin kun veljensä. Tässä ei ole sisarusten välillä ongelmia. Varmaan siksi ei ole, kun näitä "vähemmän" saavia on kaksi, ja he ovat terveitä miehiä joilla on jo kaikki, eikä apua oikeastaan tarvi, kun työpaikatkin ovat suht hyväpalkkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär ja tyttären lapset ovat aina läheisempiä vanhemmille. Ja ne… tyttären lapset ovat varmasti omia lapsenlapsia. Pojan lapsista ei voi koskaan olla täysin varma.
Joopa joo, kyllä ainakin meillä minun pikkuveljen perhe on saanut aivan eritasoista kohtelua, kuin minun perheeni. Kyllä on kuule lainat taattu, raksalla autettu, lapse hoidettu jne. Tämä itseasiassa näkyi jo ihan lapsuudessa, kuinka veli sai harrastaa kaikkea, sai uudet pelit ja vehkeet, kun minun harrastuksiin ei muka ollut varaa ja minä en tarvinnut mitään. Veli sai mopon ja minulle sanottiin, että "kulje pyörällä" jne.
Veljen lapset aina mummulla hoidossa ja niitä muistetaan aina kehua ja hehkuttaa, toisin, kuin meidän lapsia.
Meillä oli ihan samoin. Pikkuveljestäni kasvoi kuitenkin onneksi ihana ihminen. Kun saimme jo aikuisina venhemmiltamme joululahjaksi kirjekuoret, ja pikkuveljeni kuoressa oli 500e, ja minulle satanen, niin hän antoi omasta kuorestaan minulle 200 euroa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin yhtä lasta hoidan, mutta en kolmea samaan aikaan.
Nyt on kyse siis omista lapsenlapsista.
Minäpä hoidan juuri parhaillaan kahta.
Välillä ovat kaikki viisi kappaletta (serkuksia siis).
On mukavaa hommaa. Pääsisipä jo eläkkeelle, niin voisi enemmän olla lastenlasten kanssa.
Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Mulla on välillä hoidossa kaksi taaperoa (lapsilla vuoden ikäero) ja lasten on oltava koko ajan näköpiirissäni. Tosin asuntoni ei ole lapsiystävällinen. Täällä on sekä helposti rikkimenevää että myös lapsille vaarallisia paikkoja. Jyrkkiä portaikkoja, teräviä reunoja, teräviä esineitä jne. Kun molemmat ovat meillä, olemme koko ajan samassa huoneessa ja minä seuraan, ettei kummallekaan satu mitään vahinkoa. Jos toisen pitää päästä vessaan, toisen on tultava mukaan. Mulla on myös isokokoinen koira ja jos olisin esim jättänyt kävelemään opettelevan lapsen olohuoneeseen ja vienyt isomman käymään potalla, pelkkä koiran hännänhuitaisu olisi kaatanut pienemmän ja pahimmassa tapauksessa juuri lasikantisen sohvapöydän kulmaan. Kun mulla on ollut vain toinen lapsista, olen voinut mennä lapsen kanssa uloskin. Kahden taaperon kanssa en lähde ulos vaan silloin ollaan sisällä ja pysytään samassa huoneessa. Ihan mielelläni hoidan näitä lapsia, mutta mulla on vain kaksi kättä sekä kaksi silmää ja silmätkin valitettavasti samalla puolella päätä.
Vaikka sulle äitinä kolme pientä lasta oli yhtä helppo hoidettava kuin yksi pieni lapsi, niin voin tälleen kuuskymppisenä sanoa, että ei se aina mene niin, kun ikää tulee. Lisäksi toisen ihmisen lasten - olkoon miten lapsenlapsia tahansa - kanssa on huomattavasti varovaisempi kuin omien lastensa kanssa.