Miehen siskolla talon rakennus menossa, appivanhemmat

No voi.

Muilla kokemuksia appivanhempien epätasapuolisuudesta?

Teistä ei vaan pidetä yhtä paljon ku miehen siskon perheestä

Oliko 6v sitten appivanhemmat työelämässä ja nyt eläkkeellä?

miniää harvoin autetaan niinkuin omaa tytärtä

Varaudu henkisesti jo siihen että antavat perinnönkin sinne.

Hei, ymmärrän sinua, mutta naiselle tyttölapsi (lapsineen) on eri asia kuin poikalapsi puolisoineen ja perheineen. Tytön perheeseen on mutkattomampi suhde.

Ei reilua, mutta kirjoittamaton laki, poikkeuksiakin toki on.

Vierailija kirjoitti:

Teistä ei vaan pidetä yhtä paljon ku miehen siskon perheestä

Olisikohan miniällä asian kanssa jotain tekemistä, ettei pidetä.

Jos on v-mäinen miniä niin sen kyllä näkyy kohtelussa.

6 vuotta on pitkä aika – olivatko esim. appivanhempasi silloin itse vielä työelämässä ja nyt eläkkeellä (on enemmän aikaa ja tarmoa auttaa)? Ja pyysittekö apua heiltä, vai oletitteko että heidän pitäisi tarjota apuaan pyytämättä?

Yrittäkää iloita siskon projektin etenemisestä, oma talonnehan on ilmeisesti jo valmis ja teille mieluinen?

Joskus on niin, että perheessä juuri se tyttö katsotaann heikommaksi, apua tarvitsevaksi.

Näin tyttären perhe saa väkisinkin enemmän apua ja huolenpitoa kuin poika.

Ei tuosta kannata olla katkera, joka suvussa vanhemmilla on perheessa joku lempilapsi, vaikka sitä ei koskaan ääneen lausuta.

Tuntuuhan se helposti epäreilulta, ymmärrän.

Silti ensimmäisenä kysymykseni mieleen tulee, että onko heidän elämäntilanteensa tällä hetkellä erilainen kuin kuusi vuotta sitten? Ovatko he esimerkiksi tässä välissä ehtineet jäädä eläkkeelle? Tai hoitivatko he teidän projektinne aikana vaikkapa jomman kumman omaa vanhaa ja sairasta vanhempaa? Oliko ehkä jotain omaa sairautta tai kovia paineita työssä tai omassa taloudellisessa tilanteessa, joista ette edes välttämättä tiedä mitään? Kenties heillä ei silloin vain ollut yksinkertaisesti aikaa tai voimia osallistua myös teidän auttamiseenne.

Toki kyse voi olla ihan vain suosimisestakin, mutta jos teillä on hyvät välit noin muuten, niin ehkä miehesi voi joskus sopivassa tilanteessa kertoa, että häntä hieman harmittaa asia? Saattaa olla, että joku tuollainen järkeenkäyvä syykin löytyy. Ehkäpä te vaikutitte itse niin pystyviltä ettekä pyytäneet aktiivisesti apua ja sisko puolestaan on vaatinut heidän apuaan?

Itse olen vastaavissa tilanteissa yrittänyt niellä ärsytykseni, sillä en ole halunnut luoda katkeraa fiilistä.

Miten paljon sait apua omilta vanhemmiltasi talonrakennus aikaan?

Kyllä on katkeruus ja kateus huipussaan, kun muistelet kuusi vuotta vanhoja asioita.

Anna olla, ja elä tätä päivää.

Elämä nyt vaan sattuu olemaan tälläistä kuin se on.

Autan mielelläni yleensä pyydettäessä, mutta velvollisuudesta en auttaisi juuri ketään kuin akuutissa hädässä, ja suhde avun pyytäjäänkin vaikuttaa halukkuuteeni auttaa. Tai no, pyysikö ap apua edes, vai odotti, että tullaan tarjoamaan... Myös se miten pyydetään vaikuttaa asiaan, syyllistävällä huokailulla ei avuntarjoushalu nouse, päinvastoin.

Tai sitten ovat oppineet 6 vuotta sitten tehdystä "mokasta". Haluavat auttaa nyt, kun tajusivat, että ehkä te olisitte kaivanneet apua oman rakennusurakan kanssa.

Aikuiset ihmiset saavat käyttää aikansa ja rahansa miten haluavat. 

Todennäköinen syy, teidän rakennusprojektinne aikaan appivanhemmat olivat vielä mukana työelämässä. On myös mahdollista, että he olivat tuolloin sairaita. Vihjaa heinovaraisesti asiasta miehen siskolle, joka vihjaa anopille, etteä teille tulisi hintava joululahja.

Iso osa aikuisista rakentaa tai rakennuttaa taloa ihan omin voimin. 

Tiedän tunteen. Meillä tosin vähän pienemmistä asioista kyse, mutta appivanhemmat ovat aina suosineet tyttäriä poikiensa kustannuksella. Ja tyttäret ovat todellakin käyttäneet sitä hyväkseen!

No, meiltä on turha itkeä apua siinä vaiheessa kun appivanhemmat ovat hoidettavia. Hoitakoot ne tyttäret vanhempansa, kun ovat heitä lypsäneetkin.