Kelpaako kellekään yh mies

Ap. Mistäpäin olet ja minkä ikäinen? Minkä ikäiset lapset ja kumpia? Mulle vois kelvata hyvinkin. Oon yksinäinen sinkku.

Ammattinimike on rekkakuski, joskus yöpymisiä autossa.

kuka tässä on puhunut heti yhteen muuttamisesta ja lapsenvahdista, se on tosin totta että työ on vähän hankala ja lasten hoitaminen siinä samassa. Siksi ne ovatkin tukiperheessä välillä.

3 vrk kuukaudessa on mahdollista vapaapäivinä pitää lapsia siellä saadakseen oma aikaa, mutta usein vietän nekin ajat itse lasten kanssa.

Kaakkois suomi, lapset 10 ja 3 tyttö ja poika

Minkä ikäinen olet?

Älä ota ketään ennenkuin lapset kasvaa. Nainen tulee vihaamaan lapsiasi.

t. yh-isä

Vierailija kirjoitti:

Ammattinimike on rekkakuski, joskus yöpymisiä autossa.

kuka tässä on puhunut heti yhteen muuttamisesta ja lapsenvahdista, se on tosin totta että työ on vähän hankala ja lasten hoitaminen siinä samassa. Siksi ne ovatkin tukiperheessä välillä.

3 vrk kuukaudessa on mahdollista vapaapäivinä pitää lapsia siellä saadakseen oma aikaa, mutta usein vietän nekin ajat itse lasten kanssa.

Tukiverkottoman yh-isän/yh-äidin on aika vaikea tapailla uusia miehiä/naisia, koska niitä lapsia ei oikein voi esitellä uusille puolisoehdokkaille ennen kuin se parisuhde on jo niin vakiintunut, että voi olla melkoisen luottavainen, että tämä henkilö tulee tässä vierelläni pysymään pidempään. Eli lasten kanssa tapaamisia ei voi järjestää. Ja toisaalta taas sitä tapailua ja seurustelua ja näkemistä sen uuden naisen/miehen kanssa pitäisi olla aika usein ja tiiviisti, jotta mitään vakiintunutta parisuhdetta voisi edes syntyä. 

35v t ap

Mulle voisi kelvata, paremmin kuin lapseton. Mutta toisaalta en etsi ketään. Neljä vuotta jo yksin. Odotan että se suuri rakkaus tulee, jos ei niin sitten en halua ketään. Ja kun en kuitenkaan saa sitä keanu reevesiä, niin yksin mennään.

37v. yhden lapsen äiti

Ei, ei ja ei. Varoitan ja kehotan kiertämään kaukaa monen lapsen yh iskät, joiden exillä on minkäänlaisia ongelmia itsetunnon, elämänhallinnan, päihteiden, lastenkasvatuksen tai vastuunoton kanssa. Kokemusta on sellaisesta, jossa lapset olivat hyvin epävarmoja, mustasukkaisia ja riippuvaisia, koska äiti oli sekopää, joka toisaalta kuvitteli olevansa maailman paras leijonaäiti, mutta sitten kuitenkaan ei ollut mitään otetta omista lapsistaan, olisi mieluummin riekkunut viikonloppuna baareissa ja joka mielellään heitti lapsensa vaikka minulle, koska tuntiakaan ylimääräistä ei halunnut hoitaa OMIA lapsiaan. Ja isä oli sen parisuhteen jäljiltä täydellinen tossukka, joka kuunteli ensisijaisesti exänsä käskyjä. Onneksi älysin melko pian enkä toista kertaa mihinkään uusperhesysteemiin lähde rämpimään. 

Annan ymmärrystä. Minua myös uhattiin lastensuojelulla liian pitkien työpäivien takia. Piti vaan tehdä että sai ruokaa. Onneksi oli tukiverkko joka riensi apuun.

Mutta seurustella en alkaisi. Osaan kuvitella millaisessa elämäntilanteessa olet enkä halua siihen sekaan.

Kiitos kommenteista, odotellaan 10 vuotta kun lapset kasvaa niin katsotaan sitten uudestaan tätä elämää.

jospa vaikka olisi menneetkin kunnolla taakse jäänyttä aikaa. Ja ehkä valoisampi mieli, jos tämä ei ole helppo tilanne minulle, ei se sitä ole kumppanillekaan.

Mulle kyllä kelpaisi. Ja lapset kuuluisi pakettiin ilman muuta.

T: lapseton 37v. nainen