Lue keskustelun säännöt.
Mikä kumma siinä on, että muuten fiksut aikuiset kertovat todella henkilökohtaisia asioita lapsistaan
01.06.2019 |
Näin ylppäreiden yms. aikana taas tuli mieleen, miten ihmeessä yllättävän monet ns. fiksutkin ihmiset surutta kertovat työkavereilleen yms. puolitutuille (aikuisten) lastensa todella henkilökohtaisia asioita. Olen lapseton nelikymppinen nainen ja minua hämmentää, miten tiedän ventovieraista ihmisistä todella henkilökohtaisia asioita, heidän vanhempiensa kertomana.
Yksi esimerkki: työkaverini, eläkeikää lähentelevä akateemisesti koulutettu rouva, jolla on 3 lasta. Nuorimmainen kirjoitti pari vuotta sitten ylioppilaaksi eikä ole onnistunut pääsemään opiskelemaan haluamalleen alalle, jonne on kieltämättä kovin vaikea päästä. Tiedän aika lailla kaiken tämän tyttären itsetunto-ongelmista, lohtusyömisestä, pääsykokeisiin lukemisen ahdistuksesta ja unettomuudesta. Keskimmäisestä lapsestaan (aikuinen mies) tämä työkaveri on kertonut etenkin liittyen poikansa vaimoon. On pohtinut ja analysoinut nuorenparin suhdetta ja etenkin miniänsä vanhemmuutta varsin kärkkäin sanakääntein. Vanhimmasta lapsestaan hän on myös kertonut aika lailla kaiken mahdollisen, joskin tämä lapsi on kaikkein menestynein (ja puolisokin on mieluista anopille), joten hänestä kuulemme lähinnä hehkuttavia kertomuksia.
Toinen työkaveri taas on hyvin yksityiskohtaisesti kertonut 9-luokkalaisen poikansa seurustelukuviot, niille naureskellen ja hihitellen. Osan on saanut selville urkkimalla pojan käyttämiä some-tilejä, osan on saanut selville pojan isältä (poika avautunut henkilökohtaisesta asiasta luottamuksella isälleen, isä kertoo äidille, äiti kertoo työpaikan lounastunnilla koko pöytäseurueelle). Kolmas työkaveri on käynyt seikkaperäisesti läpi tyttärensä kevään yo-kirjoituksia ja poikaystäväkuvioita. Tosin paljoa hänellä ei ole kerrottavaa, lähinnä hän spekuloi tyttärensä asioilla ja harmittelee kovasti sitä, että tytär on niin salaperäinen henkilökohtaisten asioidensa suhteen. (Fiksu tytär, tajuaa ettei äitiinsä ole luottamista!). Ja nämä kaikki esimerkit siis tämän kevään aikana, vuosien varrelta on vaikka kuinka paljon vastaavia esimerkkejä!
Mutta olisi kiva kuulla vanhempien näkökulma, eli mitä ihmettä ajattelette jakaessanne työkavereille tai muille puolitutuille lastenne todella henkilökohtaisia, usein luottamuksella kerrottuja asioita? Ymmärrän, että jotain yleisellä tasolla voi jakaa, tyyliin "Pekka sai kesätöitä Ikeasta", mutta ei "Pekkaa jännitti työhaastattelu niin paljon, että maha meni kuralle". Hyvänä perussääntönä voisi pitää sitä, että ei kertoisi mitään mitä ko. henkilö itse ei voisi kertoa samalle kuulijakunnalle. Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa?
Kommentit (45)
niten mua ärsyttää ihmiset, joista olis itsestään ties mitä kerrottavaa, mut jotka ei puhu ITSESTÄÄN tai omista heikkouksistaan, saattaa jopa suuttua verisesti jos kukaan mainitsee niistä mitään, sen sijaan MUIDEN asiat kerrotaan ihan kaikille ja vielä syytellään muita juoruilijoiksi. :) !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä on aivan käsittämättömän vaikeaa ymmärtää naisten tarvetta juoruilla ja kertoa joka pieninkin yksityiskohta työkavereista, työkaverien puolisoista, työkaverien lapsista jne. Vaimoni juuri ja juuri ymmärtää auttavasti mitä teen työkseni. Minä sen sijaan tiedän pienintä yksityiskohtaa myöden kaiken vaimoni työkavereiden ihmissuhteista ym. kuulumisista - eikä kiinnosta paskan vertaa!
Meillä nimen omaan mieheni on meistä se juoruilija. Jos seurusteluaikoina meni hermot kun tuleva anoppini tiesi ihan kaikki suunnitelmamme ja yritti niihin puuttua todella kärkkäästi. Sanoin, että asioistamme ei kerrota eteenpäin. Välillä toimii, välillä ei.
Etenkin jos on ottanut pari kaljaa, alkaa sen päiväinen somettaminen. On esim fb: ssä kertonut tyttäremme tulevaisuudensuunnitelma, josta sain todellisen raivarin.
Itse en juoruile, en juurikaan päivitä someen mitään paitsi tyyliin jotkut synttärionnittelut jollekin.
Minun äitini kertoi aina minuun liittyvät negatiiviset asiat paisutellen. Mutta nyt aikuisena olen tajunnut, että eihän se ole reilua, että muut tietävät vain toisen, äitini kertoman, puolen. Ehkä minä alan samalla tavalla haukkua äitiäni muille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudompaa on se että sä kerrot tuon kaiken tänne
Sinä taidat olla juuri näitä lastensa asioita kuuluttajia. Voisitko perustella, miksi teet niin?
En todellakaan ole. Kunnioitan lasteni ylsityisyyttä.
En vaan tajua miksi piti noin tarkkaan kertoa, pienemmilläkin yksityiskohdilla tajuaa.Ko. ihmiset eivät taatusti ole tunnistettavissa, ja jos esimerkkien vanhemmat (eli työkaverini) sattuvat lukemaan tätä palstaa, niin hyvä vaan saada heille pieni muistutus siitä, että toimintansa on tökeröä. Oman tunnistettavuuteni puolesta en ole huolissani, sillä meitä on töissä niin paljon ihmisiä. Halusin vähän avata näitä keissejä sen takia, että ehkä tämä saa joidenkin juoruilevien vanhempien silmät auki. Aidot esimerkit koskettavat tunnetasolla enemmän kuin "älä kerro lapsesi asioista töissä" ja saavat siten enemmän vaikuttavuutta.
ap
Todellakin olet samanlainen öyhöttäjä kuin nuo lounaspöytien työkaverit. Mikset siellä töissä saa suutasi auki? Siinä voi vallan hyvin kysyä, että onko aikuisesta lapsestasi ok, että kerrot hänen asiat täysin tuntemattomille ihmisille?
Noin mä olen pari kertaa tehnyt. Tietenkin saanut lörppövanhempien kiukut niskaani, mutta eivätpä juoruile enää. Ainakaan mun seurassa ja se on pääasia.
Niin mutta sä oletkin sellainen seläntakana puhuja. Yrität tehdä itsestäsi paremman - ihmettelemällä ylevästi, mutta sitten kompastutkin samoihin sudenkuoppiin kuin uhrisi. Sellaista katkeran vanhan piian elämää vietät. Onnea valitsemallasi tiellä.
ohis
Mulla taas isä on aivan järjetön lörppösuu. Oon aina saanut jälkeenpäin tietää kuinka puol kylää tietää mun asioista, varsinkin niistä tosi henkilökohtaisista ja myös negatiivisistä asioista. Nyt olen kolmekymppinen enkä ole kertonut asioistani kovin tarkasti enää melkein vuosikymmeneen, mutta varsinkin teininä oli hankalaa. Syömishäiriot ym. ongelmat oli useiden ulkopuolisten tiedossa, vaikka kielsin kertomasta eteenpäin. Nykyään kehtaa ihmetellä kun en enää kerro.