Amisten kyyneleet
Miksi ammattikouluista valmistuneet itkevät siitä, ettei heitä arvosteta? Pitäisikö arvostus saada ilman omaa ansiota? Ei sitä pelkästä olemassaolostaan kukaan muukaan saa. Ammattikoululaiset ovat itse tiensä valinneet, vaikka kaikki saavat lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet. Omaa ahkeruutta ei voi liiaksi painottaa peruskoululaisille. Jotkut ovat kovakalloisia, mutta silloin on mielestäni oikein, että he eivät saa yhtä korkeaa asemaa kuin oppivaisemmat. Heille on näytettävä paikkansa, johon myös tulee tyytyä. Eihän ammattikoulusta valmistunut yhtä alhaalla ole kuin joku peruskoulun keskeyttänyt, mutta on kuitenkin vain perustyyppi, jotka eivät ylistyspuheita ole koskaan saaneet. Lukioista valmistuneilla ovat kaikki tiet avoinna. Hekin voivat vielä tyriä, mutta tyriminen aikuisena on yleensä helpompi korjata kuin hyvin varhainen asioidensa kuseminen.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Amis ja lukio on taas vastakkain.
Amislaiset on kuin sairaalassa hoitajat ja lukiolaiset lääkärit.
Ilman hoitajia, sairaalat ei toimi, koska lääkärit vain diagnosoi, ei hoida potilaita.
Mutta silti kaikki aliarvioi hoitajia vaikka he sen työn tekevät.
Anteeksi kärjistetty esimerkki idiooteille.
Joillakin vaan ei ole sitä syvyysnäköä missään, etteivät nää pintaa syvemmälle, miten hommat toimii.
Arvostan amiksia enemmän.
Jos kaikki hoitajat sairaalassa korvataan lääkäreillä, kaikki sujuu hyvin (mutta kalliisti). Jos kaikki lääkärit korvataan hoitajilla, käy ikävästi
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään ammattikoululaista jolla olisi huono itsetunto. Nämä uikuttajat täällä ovat ehkä juuri heitä ikuisia opiskelijoita, joilla jäi saamattomuuden takia opinnot suorittamatta ja itsetunto on nolla.
Koska eivät voi päteä millään, he uikuttavat ja haukkuvat täällä kunnon kansalaisia jotka ovat ottaneet vastuun elämästään jo hyvin nuorina. Nämä inisijät täällä tekevät itsensä täysin naurettaviksi.
Kovaa tekstiä. Onneksi sinä olet parempi ihminen, etkä suinkaan ole lapsellisesti täällä haukkumassa ketään 🙄.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoululaiset voi jo nuorena päästä leivän syrjään kiinni.
Ei ole opintovelkaa, töitä riittää ja töitä tehdään.
Enemmän säälittää nämä ylikoulutetut humanistit jaarittelijat, joilta ei käytännön työt suju. Eikä edes työhaluja ole.
Kaikki pisteet amiksille.Jotain oli pakko sunkin haukkua - miksi ihmeessä jonkun ihan muun alan ammattilaisen pitäisi hoitaa jonkun toisen alan "käytännön työt", ja mitä ne sellaiset muka ovat? Eikös se ole hyvä asia, ettei amiksen käyneet duunarit ole tuosta vaan korvattavassa akateemisilla lukutoukilla? Muutoinhan amikset jäävät työttömiksi, ja jo nyt ammattikoulun käyneistä noin 100 000 on työttömänä, korkeakoulun käyneistä työttömänä on 30 000. Ap sen sijaan on ihan selvä amistrolli, liian monta stereotypiota samassa aloituksessa.
Täällä jokainen puhuu vain omista kokemuksistaan.
Pienituloisena duunarina sain aina rahat riittämään joten lähelleni liimautui lokkeja.
Rikkaan perheen aikuislapsia jotka ei pystynyt hillitsemään impulssejaan. Esitti ystävää jotta sai kupattua minulta milloin milläkin verukkeella rahaa ja tavaraa.
Oksensin tässä yhden havaintoni vain eli tutkimusmateriaalini oli tällaisia humanisteja jotka eivät selvinneet taloudenpidosta. Minun virheeni tietysti oli pitää heitä normaaleina. No opinpa kantapään kautta.
Sain ylioppilastodistuksen ja lakin tänään tasan kuusi vuotta sitten. Oli hieno päivä ja olin ylpeä hyvistä papereistani. Viisi välivuotta vietin pikaruokalan kassalla kympin tuntipalkalla hakien korkeakouluun. Kyllä jumankauta niinä vuosina kadutti lukiotien valinta. Lopulta pääsin opiskelemaan alaa mitä halusinkin, mutta tälläkin alalla olisi helpottanut amistopohjainen, tulevaa ammattiani pohjustavasti käsittelevä koulutus. Lukiosta sai yleissivistystä, mahtavia kokemuksia ja aikaa edes hieman muka kypsyä, mutta kyllä amisto olisi fiksumpi valinta ollut.