Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kontrollointi kaverisuhteissa
01.06.2019 |
Olen introvertti jonka on hankala avautua uusille ihmisille ja minulla on erittäin harvoja ystäviä (tuttuja toki on). Ystävyyssuhteeni näyttävät sitten luisuvan liian läheisiksi ja joudun jotenkin tossun alle. Mukailen ystävieni tarpeita ja pian se ahdistaa ja haluan katkaista välit kokonaan. Sitten erakoidun, nuolen haavojani ja sama kaava toistuu parin vuoden päästä.
Olen myös pohtinut, miten paljon kontrollia on 'normaalia' kaverisuhteissa, kun ihmiset näyttävät haluavan sellaista kaveruutta. Olenko vain niin introvertti erakko joka ei ole tottunut miten läheisissä suhteissa ollaan naisten kanssa. Miesten kanssa ei ole ollut tällaista ongelmaa kavereina ja parisuhteissa olen ollut enemmänkin etäinen kuin liian kontrolloiva tai kontrollin alla.
Esimerkiksi nyt olen ottanut etäisyyttä kahteen hyväksi luulemaani ystävään. Molemmat alkoivat odottaa ja lähes vaatia päivittäistä raportointia tekemisistäni, sanoivat olevansa mustasukkaisia kun aloin seurustella. Molemmat pyysivät minulta palveluksia.
Toisella, sanotaan henkilöllä Suvi, oli suunniteltu leikkaus joulun alla. Minä vein hänelle ruokaa ja autoin vessaan, kannoin hänelle ympäri kaupunkia uusia erityiskenkiä ja tein palveluksia. Terveenä ollessaan Suvi on ekstovertti joka haluaa esim. deittikumppaniensa järjestävän hänelle elämyksiä. Nyt kuulemma en tarpeeksi innokkaasti ole hänen ystävänsä kun en ole järjestänyt mitään keikkoja tai teatteria pitkään aikaan. Minulle inrtoverttina riittäisi teen juominen ja oleminen. Ystävyyden siis pitäisi stimuloida hänen elämyksenkaipuutaan.
Hän myös perusti yrityksen vasta ja yhdessä vaiheessa hän ei kysynyt mitä minulle kuuluu vaan "mitä mieltä olet nettisivustani/artikkelistani/mainoksestani". Autoin häntä yhden työkeikan kanssa, mutta en kuulemma ollut tarpeeksi innokkaasti mukana. En ollutkaan, koska se oli HÄNEN juttu, ei minun.
Lisäksi minun pitäisi aina juosta hänen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi minulla on hänen avaimensa vielä nytkin joulukuusta, koska kastelin Suvin kukkia sairaalahoidon aikana ja hän halusi että pidän avaimen varalta. Kerran hän samana päivänä sanoi "Hei, tuletko illalla tanssitunnille? Haluan nähdä sinua---ja tarvitsen avaimeni kun minulle tulee vieras". Hän ei ollut halunnut nähdä minua ennen kuin hän tarvitsi jotakin... En mennyt, mutta kieltäytyminen saa hänessä aikaan marttyyrireaktion.
Hän oli mustasukkainen kun aloin seurustella. Kerran hänen luonaan hän nukahti sohvalle elokuvan aikana ja sillä aikaa tekstasin miesystävälleni. Kun hän heräsi, hän sanoi "kenelle tekstaat? Arvasin! Aina kun viesteilet hänelle, muutut poissaolevaksi. Ole läsnä MINUN kanssani! Minulla olisi muutakin tekemistä jos aiot vain tekstata". Tämä oli siis pari minuuttia koko päivän aikana.. Ja aina kun olen hänen kanssaan, hän kirjoittaa työsähköposteja, tekee mainoksiaan, WhatsAppaa kavereille...
Minun pitäisi kuulemma aktiivisemmin raportoida Suville elämästäni.
Toinen kaverini, sanotaan Saara, on jotenkin luikerrellut elämääni FB:n chatissa niin, että on vaatinut vastaamaan heti ja loukkaantunut jos en ole tavoitettavissa. Tuntuu että hänkin on halunnut juoksuttaa minua, esimerkiksi hänellä on ollut kriisi ja minun on pitänyt soittaa hänelle HETI. Hän myös muuttuu vaativaksi, jos otan omaa aikaa.
Saarakin on sanonut olevansa mustasukkainen seurustelustani, koska "hän ei saa enää huomiota".
Itse en mielestäni ole VAATINUT heiltä yhteydenpitoa jos he eivät ole olleet yhteydessä. Osaan antaa tilaa.
Onko tällainen normaalia aikuisten kaverien käytöstä? Kuuluuko kontrolli kaverisuhteisiin?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Täällä leimataan ghostaus kun mies tekee niin, mutta naisen ei tarvitse vastata viesteihin? Ahaa, asia selvä.
Tämä on hieman eri tilanne kuin deittailussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä leimataan ghostaus kun mies tekee niin, mutta naisen ei tarvitse vastata viesteihin? Ahaa, asia selvä.
Tämä on hieman eri tilanne kuin deittailussa.
Jos olisi deittailua ja mies käyttäytyisi kuten nuo "kaverit", juoksisin karkuun heti!
Vierailija kirjoitti:
Täällä leimataan ghostaus kun mies tekee niin, mutta naisen ei tarvitse vastata viesteihin? Ahaa, asia selvä.
Tilanne on eri kun on kyse olemassa olevasta ihmissuhteesta, jossa toinen käyttäytyy vaativasti ja itsekeskeisesti, kuten ap:n "kaverit". Deittailussa on reilua kertoa jos ei kiinnosta tai kiinnostuksen aste, että toinen tietää miten edetä.
No jos haluat vastata jotain niin esim "moi! Olen tosiaan ottanut vähän etäisyyttä, koska se sopii mulle tällä hetkellä parhaiten. Toivon sulle kaikkea hyvää!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos haluat vastata jotain niin esim "moi! Olen tosiaan ottanut vähän etäisyyttä, koska se sopii mulle tällä hetkellä parhaiten. Toivon sulle kaikkea hyvää!"
Hyi mitä mielistelyä. Tuossa on riskinä että kaveri luikertelee takaisin kun noin hyvää toivottelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos haluat vastata jotain niin esim "moi! Olen tosiaan ottanut vähän etäisyyttä, koska se sopii mulle tällä hetkellä parhaiten. Toivon sulle kaikkea hyvää!"
Hyi mitä mielistelyä. Tuossa on riskinä että kaveri luikertelee takaisin kun noin hyvää toivottelet.
Ei ole velvollisuutta lohduttaa kaveriasi kun menetti sinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi löytää kyllä jonkun laastariystävän jolle voi haukkua sinua ja kertoa kaikki salaisuudet
Samoja kokemuksia :( välit menny kun rohkaistuin pitämään puoliani vuosien myötäilyn ja mielinkielin olemisen jälkeen. En jaksanut jatkuvaa, päivittäistä raportointia mitä teen, missä ja miksi. Kaveri jos sai esim.haavan sormeen niin silloin piti tyyliin mennä päätä silittää ja ostaa metreittäin laastaria!! Aikuinen ihminen! Kaikkiin kriiseihin oli vain yksi ratkaisu; minä 🙄 ihan sama oliko yö tai päivä niin soittoa tai viestiä..
Koko ajan huomioo ja ihme elämyksiä vaati, minä en olisi saanut harrastaa omia juttuja ilman häntä esim tykkään käydä elokuvissa yksin mutta hän teki siitä ongelman ku halusi siitä meille yhteisen jutun. Hänen kanssaan ei voi katsoa elokuvaa tai muutakaan "hiljaista", keskittymistä vaativia juttuja tehdä koska suu käy koko ajan! Hävetti kerranki kun oltiin teatterissa niin koko ajan yritti puhua.. Kyllä yksin on parempi kuin tukehtua tollasen seurassa 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian kiltti minäkin.. ennen ei ollut ongelmia kontrolloivista ja ripustautuvista kavereista. Ennen oli selvät rajat ja välit että silloin tällöin tiivistä ja muuten miellyttävän etäistä mutta nyt aikuisiällä törmäsin henkilöön joka takertui.
Kohteliaisuudesta olin alussa tosi myötäilevä ja suostuin kaikkeen, kuuntelin yöt ja päivät murheita, traumoja ja autoin kun oli kriisejä. Vuosia kului ja tajusin että minä se vain koko ajan suostun kaikkeen ja myötäilen kuin lammas joka asiassa vaikka olin eri mieltä (mielipide jne asioissa). Huomasin etten uskalla sanoa ei ihmiselle joka on vuosia ns sokeasti tukeutunut minuun ja omassa näkökulmassaan on pistänyt meidän kaveruuden korkealle jalustalle mutta minä en tunne samoin. Jatkoin vielä kilttinä oloa vaikka aloin oireilemaan henkisesti ja fyysisesti (oksentelua ja en halunnut poistua kotoa ja unettomuus) sen ihmisten seura oli niin uuvuttavaa ja kuluttavaa että oikeastaan pelkäsin seuraavaa tapaamis kertaa.
Joka päiväiset viestittelyt ja elämyskerjäilyt (tarkoitan kahvilassa jne käyntiä) eivät asiaa helpottaneet, jos olisi edes lomalla rauhassa saanut olla mutta silloin sen ihmisen käytös paheni, soitteli ja viestitteli tiuhempaan ja ulisi ikävää(en tuntenut samoin). Ja tämä kaveri tiesi että olen erakko luontoinen enkä kaipaa jatkuvaa yhteydenpitoa enkä hengailua mutta kuvitteli ettei häntä koske tämä :( tällä kaverilla oli säännöllisin väliajoin kriisi mihin tarvitsi minun apua. Sitten yritti manipuloida pahalla mielellä etten uskaltaisi sanoa ei.
Aina jos tiesi että menen toisen kaverin
kanssa jossain niin heti pitääki häntä nähdä ja lempata kaveri jonka kanssa olin, minä idiootti teinkin niin mikä sai kaverin kuvittelemaan taas liikoja omassa mielessään.
Yhä enemmän tukeutumista ja valitusta, avautumista asioista mitkä ei kuuluis minulle, taas kriisi, jälleen kriisi minkä takia pitää saada minut luokseen että helpottaa, tuntui etten saa henkeä ja samalla mietin miten aikuinen ihminen voi takertua noin. Kaveri tarvitsi minusta ammattiapua, jutut alkoi mennä synkemmäksi eikä päässyt yli asioista vaikka jankutti kuinka puhuminen auttaa ja minun velvollisuus ystävänä on kuunnella! Oli niin paha olla että avauduin kaikesta ystävälleni joka oli jo ihmetellyt minun alakuloisuutta, ratkesin ja kerroin kaiken kaverista ja sen jutut. Ystävä sanoi ettei minun todellakaan ole pakko suostua kaikkeen eikä kuunnella jos en halua. Tuntui kuin kerranki tulen ymmärretyksi enkä tuomituksi.
Siitä rohkaistuneena uskalsin sanoa ei ja vänkkäsin vastaan mielipide asioissa, en suostunut jokaselle maidonhaku jne reissuille ja kumminkaiman nimppareille. Puhelimen pistin äänettömällä ja hiljaisuus toiminnon niin ei saa kiinni kuuden jälkee illalla ja somea käytän vähemmän. Kaveri suuttui kun en ollut enää 24/7 tavoitettavissa enkä suostunut hänen hetken mielijohteesta tulemaan ja menemään mielensä mukaan. Alkoi syyllistäminen ja "minäjamuntunteet ja minäjamunolotilat ja minäjamuntraumat" jutut hällä, yritti niin väkisin pitää kiinni kunnes katkaisi välit kun ei saanut minusta enää irti mieleistään reaktiota. Tämän kaverin kanssa oli tosi vaikea puhua omista tunteista ja fiiliksistä kun piti omia juttujaan tärkeämpinä. Kaikki asiat käänsi itseensä.. Olen helpottunut että kaveruus on ohi vaikka olisihan sen kai voinut paremminkin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kaveri. Hän tiuskii minulle aina ja syyttää minua jos hänellä on nälkäkiukku ja väsymys. Miten en joutuisi vihojen kohteeksi?
Ajattele mielessäsi "EI! Tämä tunne ei kuulu minulle!" Ja laita mentaalinen kilpi ympärille ja kuvittele miten vihaenergia kimpoaa takaisin bumerangin lailla sille jolle viha kuuluu.
Mistä opit tämän? Toimiiko oikeasti?
Onko tällaisesta metodista kirjallisuutta?
Ihan vain lueskelin tätä ketjua mutta nyt päätinkin laittaa kommenttia. Josko tuosta linkinstä olisi jollekulle helppiä:
https://introvertdear.com/news/4-ways-for-sensitive-introverts-to-stop-…
Voit vastata että "olen pahoillani, minulla ei ole mitään annettavaa kavereille juuri nyt"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit vastata että "olen pahoillani, minulla ei ole mitään annettavaa kavereille juuri nyt"
Ei tarvitse olla pahoillaan. Se antaa toiselle emotionaalisia aseita syyllistää sinut takaisin ansaan.
Todella tiiviit ystävyyssuhteet voivat muodostua vuosien kuluessa ahdistaviksi. Sillä tavalla ahdistaviksi ettei toiselle anneta tilaa muuttua tai ottaa omaa tilaa tarpeeksi. Monien elämäntilanne kuitenkin muuttuu jollain tapaa ja vaihdetaan kouluja ja perustetaan perheitä. Tarpeeksi kova painostus ajaa ystävän pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos haluat vastata jotain niin esim "moi! Olen tosiaan ottanut vähän etäisyyttä, koska se sopii mulle tällä hetkellä parhaiten. Toivon sulle kaikkea hyvää!"
Hyi mitä mielistelyä. Tuossa on riskinä että kaveri luikertelee takaisin kun noin hyvää toivottelet.
Mitä mielistelyä tuossa on? Eihän siinä sanota mitään positiivista kaverista. Ja tuon jälkeen ei tietenkään vastata enää yhteydenottoihin, ajattelin tuon vain viestiksi jonka voi lähettää ennen kuin lakkaa vastaamasta, jos ei halua suoraan ghostata eikä sanoa että "olet kamala ihminen, hyvästi".
Toi "tällä hetkellä" on kyllä huono jos ei halua enää koskaan olla tekemisissä, se kannattaa silloin jättää pois.
Aloittajalle - eivät mainitsemasi 'yståvät' ole kyllä ystävyytesi arvoisia. Tilivelvollisuus ei ole aitoa ystävyyttä. Toivon, että löydät aitoja ystäviä.
Kun ikää ja elämänkokemusta tulee, oppii kyllä tuntemaan ne ihmiset, jotka vain haluavat hyötyä toisista ihmisistä. Olen lopettanut yhteydenpidon sellaisten 'ystävien' kanssa. Aidossa ystävyydessä on vastavuoroisuutta - ystävyys toimii molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos haluat vastata jotain niin esim "moi! Olen tosiaan ottanut vähän etäisyyttä, koska se sopii mulle tällä hetkellä parhaiten. Toivon sulle kaikkea hyvää!"
Hyi mitä mielistelyä. Tuossa on riskinä että kaveri luikertelee takaisin kun noin hyvää toivottelet.
Mitä mielistelyä tuossa on? Eihän siinä sanota mitään positiivista kaverista. Ja tuon jälkeen ei tietenkään vastata enää yhteydenottoihin, ajattelin tuon vain viestiksi jonka voi lähettää ennen kuin lakkaa vastaamasta, jos ei halua suoraan ghostata eikä sanoa että "olet kamala ihminen, hyvästi".
Toi "tällä hetkellä" on kyllä huono jos ei halua enää koskaan olla tekemisissä, se kannattaa silloin jättää pois.
Pitääkö kaveri 'jättää'? Pyytää olemaan ottamatta yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos haluat vastata jotain niin esim "moi! Olen tosiaan ottanut vähän etäisyyttä, koska se sopii mulle tällä hetkellä parhaiten. Toivon sulle kaikkea hyvää!"
Hyi mitä mielistelyä. Tuossa on riskinä että kaveri luikertelee takaisin kun noin hyvää toivottelet.
Mitä mielistelyä tuossa on? Eihän siinä sanota mitään positiivista kaverista. Ja tuon jälkeen ei tietenkään vastata enää yhteydenottoihin, ajattelin tuon vain viestiksi jonka voi lähettää ennen kuin lakkaa vastaamasta, jos ei halua suoraan ghostata eikä sanoa että "olet kamala ihminen, hyvästi".
Toi "tällä hetkellä" on kyllä huono jos ei halua enää koskaan olla tekemisissä, se kannattaa silloin jättää pois.
Pitääkö kaveri 'jättää'? Pyytää olemaan ottamatta yhteyttä?
En tiedä, mutta käsitin että ap haki tapaa ilmaista tälle nimenomaiselle kaverille, että ei halua yhteydenottoja häneltä.
Alue: Aihe vapaa
Täällä leimataan ghostaus kun mies tekee niin, mutta naisen ei tarvitse vastata viesteihin? Ahaa, asia selvä.