Koulukiusatuista tulee isona mielenterveyspotilaita

Nope

Tuo ei ole uutta. Jotkut kiusatut eivät elä aikuiseksi.

Allekirjoitan tuon. Koulukiusatut toipuvat hyvin harvoin noista lapsuudessa/nuoruudessa sattuneista kiusaamistapauksista.

Hyvin usein käy valitettevasti niin, he eristäytyvät yhteiskunnasta ja tarvitsevat mt-lääkkeitä ja terapiaa lopun ikäänsä tai jos eivät eristäydykään -  heistä tulee työpaikassa niitä kilttejä miellyttäjiä, joista kuitenkaan kukaan ei pidä, vaan kiusaaminen jatkuu työyhteisössäkin.

Parhaiten koulukiusatut pärjäävätkin muusikkoina, taiteilijoina tai tutkijoina ym, jossa voi elää omannäköistä elämää.

Niinkin siinä  voi käydä, mutta onneksi on niitäkin tapauksia, jotka jotenkin luonteensa avulla ovat kyenneet niistä kiusaajistaan selviämään.( Jotkut ehkä jopa onnistuneet kääntämään tilanteen jotenkin edukseen ja voitokseen ja saattaneet kiusaajansa  luokan silmissä ehkä jopa yleisesti naurunalaisiksi.)

Joka tapauksessa koulukiusaamisella  voi olla hyvin ikävätkin seuraukset, jos ei kierrettä ajoissa saada katkaistua.

Nollatoleranssi vaan voimaan joka koulussa kaikelle kiusaamiselle luokassa ja luokan ulkopuolellakin. 

Itsekin mietin mikä mussa oli vikana että lukiossa samanikäinen poika kiusasi.

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista valtaosa on ollut kiusattuja. Tekee pahaa kun traumoista kärsiviä kutsutaan loisiksi ja rikkaruohoiksi :(

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Itse en ole mt- potilas tai muutenkaan sairas mieleltäni, ihan normaali aikuinen ihminen. Minua kiusattiin ala-asteelta aina ammatiopiston toiselle vuodelle asti. Vuosia henkistä kiusaamista, fyysisellä väkivallalla uhkailua jne. Tämä sen takia, että kuulun seksuaalivähemmistöön.

Alapeukuttaja varmaan entinen koulukiusaaja, onnea vaan elämään.

Olen malliesimerkki. Olisi ollut lahjojakin. 

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tuon. Koulukiusatut toipuvat hyvin harvoin noista lapsuudessa/nuoruudessa sattuneista kiusaamistapauksista.

Hyvin usein käy valitettevasti niin, he eristäytyvät yhteiskunnasta ja tarvitsevat mt-lääkkeitä ja terapiaa lopun ikäänsä tai jos eivät eristäydykään -  heistä tulee työpaikassa niitä kilttejä miellyttäjiä, joista kuitenkaan kukaan ei pidä, vaan kiusaaminen jatkuu työyhteisössäkin.

Parhaiten koulukiusatut pärjäävätkin muusikkoina, taiteilijoina tai tutkijoina ym, jossa voi elää omannäköistä elämää.

Pahimmin kiusatut eivät elä "omannäköisesti".

Tuosta porukasta ei tulisi mitään, vaikka lapsuus olisi ollut millainen. Kovat on luulot omista lahjoista, mutta siinä se sitten onkin. Puuttuu terve mieli ja sellainen periksi antamattomuus, joka tarvitaan vähäiseenkin menestykseen.

Useimmat kiusatut pärjäävät oikein hyvin, kiusaaminen on aikaisemmin ollut niin tavallista että per luokka on ehkä ollut yksi sellainen, jota ei missään vaiheessa kouluikää ole kiusattu lainkaan. Minuakin kiusattiin, entä sitten? Se oli kauan sitten, sen jälkeen on tapahtunut jo miljoona muuta asiaa ja kokemusta.

Vätykset vaan uhriutuu.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin mietin mikä mussa oli vikana että lukiossa samanikäinen poika kiusasi.

Mun kiusaajani kertoi myöhemmin, että oli ollut ihastunut minuun, mutta minä en häneen. Ei tykännyt, että mulla oli jo poikaystävä toisesta lukiosta.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin mietin mikä mussa oli vikana että lukiossa samanikäinen poika kiusasi.

Ei sussa ole mitään vikaa, kiusaajasi oli vaan k*sipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin mietin mikä mussa oli vikana että lukiossa samanikäinen poika kiusasi.

Mun kiusaajani kertoi myöhemmin, että oli ollut ihastunut minuun, mutta minä en häneen. Ei tykännyt, että mulla oli jo poikaystävä toisesta lukiosta.

Aika oudosti näytti ihastumisensa.

Kiusaaminen rikoslakiin ja asianmukaiset rangaistukset. Ruumillinen pahoinpitely on pienempi paha kuin vuosia kestänyt kiusaaminen ja siitä on hyvä lähteä.

Tietty luonteen kovuus auttaa tässäkin. Mua kiusattiin, koska olin päälle päin ujo ja hiljainen, tulin uskovaisesta yrittäjäperheestä. Ei mussa ole sen enempää vikoja kuin muissakaan, enemmän niissä kiusaajissa oli vikoja. Yksi idootti, jonka isästä ei ei tiennyt edes äitinsä, sanoi äpäräksi. Hyvä esimerkki kiusaajien älyistä, kun käyttää sanoja, jotka sopii itseensä paremmin, mutta ei reppana tiennyt mitä se tarkoittaa. Mä olen sisimmiltäni ilkeä luonne, ja pidin kaikkia kiusaajia idiootteina. No, sitähän he olivatkin. Mä olen ihan normaalisti pärjännyt, keskitasoinen, keskituloinen, keskiverto ja en ole syrjäytynyt mitenkään. En ole ikinä syönyt yhtäkään mt-lääkettä. Ikää on jo yli 50. Olenko antanut kiusaajille anteeksi, ei tuohon voi vastata. Ovat olleet mulle aina yhdentekeviä. Kun yksi teki itsarin, ajattelin vain että aha, no hyvä ettei ehtinyt lisääntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin esimerkki tästä. Kiusattiin koulussa, toki muutakin ikävää tapahtui samoihin aikoihin, mutta en kykene käymään töissä eikä minulla ole sosiaalista elämää lähes ollenkaan. Poistun kodistani pari kertaa kuukaudessa. Itsemurha on ollut mielessä koulukiusaamisesta lähtien.

Voi ei - Älä anna heidän voittaa, sillä sitä he haluavatkin!!!

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista valtaosa on ollut kiusattuja. Tekee pahaa kun traumoista kärsiviä kutsutaan loisiksi ja rikkaruohoiksi :(

Niin ja nämä ihmisroskaksi ja rikkaruohoiksi haukkuneet ovat juuri niitä entisiä ja nykyisiä elämässään hyvin pärjänneitä k*sipääkiusaajia.

Kiusaajat kouluissa ja työpaikoilla tulevat yhteiskunnalle ja työnantajille kalliksi. Jo siksikin heidän hyysäämisensä on  ihan käsittämätöntä. Ja samaan aikaan rauhalliset, hiljaiset ja kiltit pistetään säästöjen nimissä kaitsemaan niitä 'vähän rauhattomia' ja 'vähän keppostelevia' oppilas'tovereitaan'. 

Niinpä niin, se on jo lapsena opetettava karjalle, että sinä maksat kaiken ja otat kiltisti pzkaa niskaan paremmiltasi ja muista että olet nyhverö, typerä ja ihan mitätön. Muistathan?

Sinä olet ihana!

Meillä on naapuri, jolla mt ongelmia. Hän kiusaa ja stalkkaa ihmisiä. Esim jos jollekin sattuu jotain ikävää niin hän on vahingoniloinen. Hullu siis.