Koulukiusatuista tulee isona mielenterveyspotilaita

Mä olin kotikiusattu, kymmenen vuotta vanhempi siskopuoli rääkkäsi koko lapsuuden.

Ja olen mt- potilas, ahdistuneisuushäiriö ja tunnelukkoja.

Mitä helkkaria??

Mä kun sain tältä palstalta käsityksen, että suurin osa ei edes 45 ikävuoteen mennessä ole tavannu yhtäkään ilkeää ihmistä ja käskettiin mennä vaan peilin eteen etsimään syytä omaan ilkeyteen.

Pitää paikkansa varmaan niiden kohdalla jotka jäävät märehtimään asiaa. Itse kuten muutama muukin luokkalaiseni olimme kiusattuja ja ihan hyvin meille kävi.

Sen takia ärsyynnyn kiusaamiskeskusteluista joissa uhreista tehdään uhreja ja ressukoita ja syy löytyy esim. koulusta.

Mielestäni kiusaaminen on ilmiö joka on aina ollut olemassa.

Joissain kulttuureissa kasvatetaan karaisemalla ja meidän mielestä se on selvää kiusaamista ja alustamista. Osa tuota kokeneista traumatisoituu mutteivät kaikki.

Eli kaikista ei tule mielenterveyspotilaita.

Kai se sit syntiinlankeemuksesta johtuu kaikki pahuus maailmassa. En silti vaan käsitä miten ihmiset niin paljon voi vihata ja haluta pahaa toiselle. ;(

Muakin on kiusattu ja on se jollain tavalla jättänyt tuskaa ja epäluottamusta ihmisiin. Mutta eihän heihin toisaalta voikaan suurimpaan osaan luottaa, koska maailmassa on niin paljon p askaa ihmisten mielessä.

Mut taas toisaalta osaan olla ottamatta tuota käytöstä liian henkilökohtaisesti, niin kaikesta huolimatta mitä tahansa tapahtuukin, niin eläkkeellä voin unohtaa kaiken tämän.

Samaan aikaan kyllä toisaalta vaan haluaisin pois tältä planeetalta. Itse elämää vastaan minulla ei ole mitään, mutta tällä kyseisellä planeetalla se on hyvin "vaikeaa".

Mutta tosiaan; enpä minä niitä toisia ihmisiä ole luonut. Jos olisin, niin eivät olisi kukaan pahantahtoisia tai ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää paikkansa varmaan niiden kohdalla jotka jäävät märehtimään asiaa. Itse kuten muutama muukin luokkalaiseni olimme kiusattuja ja ihan hyvin meille kävi.

Sen takia ärsyynnyn kiusaamiskeskusteluista joissa uhreista tehdään uhreja ja ressukoita ja syy löytyy esim. koulusta.

Mielestäni kiusaaminen on ilmiö joka on aina ollut olemassa.

Joissain kulttuureissa kasvatetaan karaisemalla ja meidän mielestä se on selvää kiusaamista ja alustamista. Osa tuota kokeneista traumatisoituu mutteivät kaikki.

Eli kaikista ei tule mielenterveyspotilaita.

No yritäppä mainita yksikin asia, jota ei nykyaikana voisi määritellä kiusaamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää paikkansa varmaan niiden kohdalla jotka jäävät märehtimään asiaa. Itse kuten muutama muukin luokkalaiseni olimme kiusattuja ja ihan hyvin meille kävi.

Sen takia ärsyynnyn kiusaamiskeskusteluista joissa uhreista tehdään uhreja ja ressukoita ja syy löytyy esim. koulusta.

Mielestäni kiusaaminen on ilmiö joka on aina ollut olemassa.

Joissain kulttuureissa kasvatetaan karaisemalla ja meidän mielestä se on selvää kiusaamista ja alustamista. Osa tuota kokeneista traumatisoituu mutteivät kaikki.

Eli kaikista ei tule mielenterveyspotilaita.

No yritäppä mainita yksikin asia, jota ei nykyaikana voisi määritellä kiusaamiseksi?

Huom. Siis meidän kulttuurisaamme.

Kirjoitin jo aiemmin siitä kuinka en ole koskaan saanut kuulua porukkaan ja muutenkin olen vieläkin yksinäinen. Minulle oikeastaan oli todella iloinen asia, kun Suomi voitti lätkässä kultaa. Olen aina tykännyt siitä lajista ja pidin todella paljon tästä joukkueesta. Jotenkin valmentaja Jalonen oli saanut kaikki pelaamaan yhdessä ja sen ajatuksen kaikille, että he ovat tärkeitä ja  eritellyt pelaajia vaan aina se ajatus, että kaikki pelaavat yhdessä niin tulosta syntyy. Tämä ajatus on minusta todella tärkeä ja pitäisi olla kaikissa kouluissa ja työpaikoillakin esillä, että kaikki ajattelisivat "kaikki yhden ja yksi kaikkein puolesta" ja olisivat tiimi. Ettei kukaan aiheuttaisi mitään ikävää muille ja tavallaan pilaisi sitä tiimia tai luokkaa. Silloin käy usein niin ettei kukaan enää voi hyvin ja koko porukka kärsii ja niinpä tämä vaikeuttaa monenkin elämää jossain koulussa tai työpaikalla. Sellaista yhteishenkeä, toisten arvostamista ja työtä yhteisin edun puolesta tarvittaisiin. Arvostan Jalosta kyllä todella paljon ja olen aina pitänyt häntä sellaisena järkevänä ja kuitenkin maanläheisenä ihmisenä. Sai nytkin todella hyvin nuoren joukkueen ja ensikertalaiset pelaamaan ja kaikki varmasti viihtyivät joukkueessa ja hyvin ja oli hyvä yhteishenki. Näin ainakin moni pelaajakin kertoi, että tämä porukka oli harvinaisen tiivis. Sen vuoksi olin myös voitosta todella iloinen ja ansaitsivat sen. Katsoin kaikki kultajuhlatkin ja minusta oli todella ihanaa, kun iloitsivat siellä lavalla.

Mietin vaan silti, että kumpa itsekin joskus pääsisin "vastaavaan" porukkaan jossain koulussa tai työpaikalla, että olisi se hyvä tiimi itselläkin, jossa pystyisi olemaan oma itsensä. Samalla kyllä vähän ihmettelin sitä kuinka jotkut pahoittivat mielensä Suomen joukkueen juhlista, kun ainakin tuolla lavalla kaikki olivat ihan kunnossa ja yleisössäkään ei mitään häiriköintiä ollut. Minusta juhlat vielä aika siistit ja pelaajat asiallisia myös alkoholin suhteen. Tietenkin on niitä, jotka aina rikkovat paikkoja, mutta ei heidän vuokseen voi toisten rauhallista juhlimista kieltää. Itse ainakin sain vaan niin paljon voimaa tästä voitosta ja samalla olin todella iloinen. Jotenkin se valaa uskoa siihen, että on mahdollista vielä päästä hyvään porukkaan ja että jotkut yhteisöt ovat vielä hyviä ja sellaisia arvoja myös kannatetaan.

Tietenkin joukkue on joukkue, mutta varmasti moni voisi oppia heiltä paljon ja samat teemat sopisivat myös muihin asioihin. En ihmettele jos Jalonen on haluttu puhuja eri paikkoihin. Saisi kyllä kiertää kaikki koulut ja työmaat ja vähän valaista ihmisiä tiimityöstä. Sori, kun menee jo aiheesta ohi. Olin vaan niin iloinen, kun näin sen joukkueen siellä lavalla ja samalla tuntui vähän surulliselta, kun itsekin mietin kuinka kiva se olisi jos olisi "oma tiimi". En edes muista miltä tuntuu olla jonkun kanssa niin, että kädet olisivat hartioilla ja voisi hyppiä ilosta. Tämäkin olisi jo ihan utopiaa minulle. Ja olen nuori nainen ja aina ollut se porukkaan kuulumaton sekä kiusattu ja niinpä niitä ilon aiheita vaikeaa löytää. Senkin vuoksi otan aina kaiken ilon jostain pienestä kuten tästä voitosta.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin jo aiemmin siitä kuinka en ole koskaan saanut kuulua porukkaan ja muutenkin olen vieläkin yksinäinen. Minulle oikeastaan oli todella iloinen asia, kun Suomi voitti lätkässä kultaa. Olen aina tykännyt siitä lajista ja pidin todella paljon tästä joukkueesta. Jotenkin valmentaja Jalonen oli saanut kaikki pelaamaan yhdessä ja sen ajatuksen kaikille, että he ovat tärkeitä ja  eritellyt pelaajia vaan aina se ajatus, että kaikki pelaavat yhdessä niin tulosta syntyy. Tämä ajatus on minusta todella tärkeä ja pitäisi olla kaikissa kouluissa ja työpaikoillakin esillä, että kaikki ajattelisivat "kaikki yhden ja yksi kaikkein puolesta" ja olisivat tiimi. Ettei kukaan aiheuttaisi mitään ikävää muille ja tavallaan pilaisi sitä tiimia tai luokkaa. Silloin käy usein niin ettei kukaan enää voi hyvin ja koko porukka kärsii ja niinpä tämä vaikeuttaa monenkin elämää jossain koulussa tai työpaikalla. Sellaista yhteishenkeä, toisten arvostamista ja työtä yhteisin edun puolesta tarvittaisiin. Arvostan Jalosta kyllä todella paljon ja olen aina pitänyt häntä sellaisena järkevänä ja kuitenkin maanläheisenä ihmisenä. Sai nytkin todella hyvin nuoren joukkueen ja ensikertalaiset pelaamaan ja kaikki varmasti viihtyivät joukkueessa ja hyvin ja oli hyvä yhteishenki. Näin ainakin moni pelaajakin kertoi, että tämä porukka oli harvinaisen tiivis. Sen vuoksi olin myös voitosta todella iloinen ja ansaitsivat sen. Katsoin kaikki kultajuhlatkin ja minusta oli todella ihanaa, kun iloitsivat siellä lavalla.

Mietin vaan silti, että kumpa itsekin joskus pääsisin "vastaavaan" porukkaan jossain koulussa tai työpaikalla, että olisi se hyvä tiimi itselläkin, jossa pystyisi olemaan oma itsensä. Samalla kyllä vähän ihmettelin sitä kuinka jotkut pahoittivat mielensä Suomen joukkueen juhlista, kun ainakin tuolla lavalla kaikki olivat ihan kunnossa ja yleisössäkään ei mitään häiriköintiä ollut. Minusta juhlat vielä aika siistit ja pelaajat asiallisia myös alkoholin suhteen. Tietenkin on niitä, jotka aina rikkovat paikkoja, mutta ei heidän vuokseen voi toisten rauhallista juhlimista kieltää. Itse ainakin sain vaan niin paljon voimaa tästä voitosta ja samalla olin todella iloinen. Jotenkin se valaa uskoa siihen, että on mahdollista vielä päästä hyvään porukkaan ja että jotkut yhteisöt ovat vielä hyviä ja sellaisia arvoja myös kannatetaan.

Tietenkin joukkue on joukkue, mutta varmasti moni voisi oppia heiltä paljon ja samat teemat sopisivat myös muihin asioihin. En ihmettele jos Jalonen on haluttu puhuja eri paikkoihin. Saisi kyllä kiertää kaikki koulut ja työmaat ja vähän valaista ihmisiä tiimityöstä. Sori, kun menee jo aiheesta ohi. Olin vaan niin iloinen, kun näin sen joukkueen siellä lavalla ja samalla tuntui vähän surulliselta, kun itsekin mietin kuinka kiva se olisi jos olisi "oma tiimi". En edes muista miltä tuntuu olla jonkun kanssa niin, että kädet olisivat hartioilla ja voisi hyppiä ilosta. Tämäkin olisi jo ihan utopiaa minulle. Ja olen nuori nainen ja aina ollut se porukkaan kuulumaton sekä kiusattu ja niinpä niitä ilon aiheita vaikeaa löytää. Senkin vuoksi otan aina kaiken ilon jostain pienestä kuten tästä voitosta.

Omalla työpaikallani on käytössä bonussysteemi. Mutta bonukset maksetaan joko kaikille tai ei kenellekään. Tämä kannustaa tekemään hyvää työtä tiiminä ja puhaltamaan yhteen hiileen eikä kenenkään intresseissä ole bonusten pieneneminen tai  ettei saada jonain vuonna lainkaan bonuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää paikkansa varmaan niiden kohdalla jotka jäävät märehtimään asiaa. Itse kuten muutama muukin luokkalaiseni olimme kiusattuja ja ihan hyvin meille kävi.

Sen takia ärsyynnyn kiusaamiskeskusteluista joissa uhreista tehdään uhreja ja ressukoita ja syy löytyy esim. koulusta.

Mielestäni kiusaaminen on ilmiö joka on aina ollut olemassa.

Joissain kulttuureissa kasvatetaan karaisemalla ja meidän mielestä se on selvää kiusaamista ja alustamista. Osa tuota kokeneista traumatisoituu mutteivät kaikki.

Eli kaikista ei tule mielenterveyspotilaita.

Aina se ei ole sitä, että jäisi märehtimään vaan tavallaan niitä jälkiä on jäänyt, eikä pysty unohtamaan. Jos asia on ollut pitkään osa elämää niin toipumiseen menee aikaa ja se on ihan sallittu asia. Ei tämä ole mikään kilpailu siitä kuka selviää parhaiten ja minusta se on juuri ikävää, että ne samassa tilanteessa olleet kilpailevat kuka selviää parhaiten ja vielä se asia, että sitä samaa tilannetta ei edes ole vaan jokaisen kokemukset erilaisia ja senkin vuoksi vaikeaa vertailla. Kukaan kiusattu ei ole mikään ressukku ja minusta koskaan ei saisi vierittää sitä syytä kiusatulle. Ei kukaan tahdo olla mikään uhri ja jokainen varmatsi yrittää parantaa elämäänsä niin kuin pystyy. Kiusaamista on tietenkin aina ollut, mutta nyt olisikin lopulta hyvä saada sitä loppumaan ja ainakin vähenemään. Karaiseminen on eri asia kuin kiusaaminen ja minusta vanhempani karaisivat minua, kun yrittivät esim pakottaa harrastuksiin joissa täytyi olla rohkea. Kiusaaminen puolestaan on toisen häirintää ja alistamista ja se ei ole  mitään karaisua. Senkin vuoksi sen ei pitäisi koskaan olla "sallittua" ja ei ole oikein vähätellä sen vaikutusta. Jotkut selviävät paremmin kuin toiset ja toiset eivät ja siihen vaikuttaa lukumattomat asiat. Se on ainakin selvää, että kiusaaminen saattaa vaikuttaa elämään pitkään sen jälkeenkin. Kaikki selviävät omalla tavallaan tai sitten eivät. Tuskin kukaan ihan vapaaehtoisesti on mikään uhri ja tilanne pikemmin sellainen, ettei ihmiselle ole keinoja selvitä ja elämä muutenkin hankalaa. Eivät he silti ole mitään heikkoja ja ovat kuitenkin selvinneet jo monesta missä joku "normaalia" elämää viettänyt olisi voinut jo murtua. Ei tämä ole mikään kilpailu ja senkin vuoksi haluan ymmärtää eri ihmisiä. Olen itsekin ollut kiusattu ja päässyt vähitellen eteenpäin. Ei tämä silti mitään helppoa ole ollut.

Heikot sortuu elon tiellä. 

Moni kiusaaja on myös sittemmin mt-ongelmainen. Kiusaamisen taas kestää, jos psyyke on ehjä. Toki se on väärin ja jättää koko elämän ajaksi ikäviä muistoja, mutta sen kestää sekoamatta. Kiusaamisesta sekoavat vain ne, joilla siihen muutenkin on alttius. Jos heitä ei kiusattaisi, he saisivat mt-ongelmansa jostain muusta syystä, vaikkapa koulunkäynnin vaativuudesta tai suorituspaineista joita itse itselleen aiheuttavat tai vääränlaisesta eli epätäydellisestä hiuslaadustaan. 

Ei minua koulukiusaaminen tehnyt työkyvyttömäksi vaan parisuhteet jotka on paljon pahempaa kiusaamista. Tai olinko edes koulukiusattu. Kukaan ei vain puhunut minulle vuosiin ja minut ehkä vaan unohdettiin ulkopuolelle. Tiedä häntä. Viihdyn eläkkeellä oikein hyvin ja nautin elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Heikot sortuu elon tiellä. 

Moni kiusaaja on myös sittemmin mt-ongelmainen. Kiusaamisen taas kestää, jos psyyke on ehjä. Toki se on väärin ja jättää koko elämän ajaksi ikäviä muistoja, mutta sen kestää sekoamatta. Kiusaamisesta sekoavat vain ne, joilla siihen muutenkin on alttius. Jos heitä ei kiusattaisi, he saisivat mt-ongelmansa jostain muusta syystä, vaikkapa koulunkäynnin vaativuudesta tai suorituspaineista joita itse itselleen aiheuttavat tai vääränlaisesta eli epätäydellisestä hiuslaadustaan. 

Aivan samaa mieltä! Kylmää faktaa.

Koska kyllä sen ehjällä psyykellä tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että jos joku kiusaa ja käyttäytyy huonosti, niin se ongelma todellakin on hänessä itsessään. (Ellei tosin itse ole tehnyt jotain provosoivaa ensin).

Oikeestaan mahdotonta seota tai joutua ikuiseksi mt potilaaksi pelkkien kuspäiden kiusaamisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikot sortuu elon tiellä. 

Moni kiusaaja on myös sittemmin mt-ongelmainen. Kiusaamisen taas kestää, jos psyyke on ehjä. Toki se on väärin ja jättää koko elämän ajaksi ikäviä muistoja, mutta sen kestää sekoamatta. Kiusaamisesta sekoavat vain ne, joilla siihen muutenkin on alttius. Jos heitä ei kiusattaisi, he saisivat mt-ongelmansa jostain muusta syystä, vaikkapa koulunkäynnin vaativuudesta tai suorituspaineista joita itse itselleen aiheuttavat tai vääränlaisesta eli epätäydellisestä hiuslaadustaan. 

Aivan samaa mieltä! Kylmää faktaa.

Koska kyllä sen ehjällä psyykellä tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että jos joku kiusaa ja käyttäytyy huonosti, niin se ongelma todellakin on hänessä itsessään. (Ellei tosin itse ole tehnyt jotain provosoivaa ensin).

Oikeestaan mahdotonta seota tai joutua ikuiseksi mt potilaaksi pelkkien kuspäiden kiusaamisen takia.

Juuri niin. Mt-ongelmiin tuntuu kytkeytyvän heikko itsetunto, vääristynyt minäkuva, oman itsensä jatkuva epäileminen ja sen sellaista. Kaikki ongelmat käännetään muutenkin omaksi viaksi ja koetaan syyllisyyttä kaikesta. Sellaisen ihmisen kohdalle kiusaaminenkin iskee pahasti, koska lähtökohtaisesti itseään mitättömänä pitävä ottaa kiusaajien sanat ja teot tosissaan ja syyttää itseään niistä(kin). Terve itsetunto ja psyyke sisältävät suojamuurin. Kiusattu kokee kyllä surua, vihaa, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, joskus ehkä pelkoakin, ja niin edelleen, mutta ei missään nimessä pidä sitä omana syynään vaan tietää olevansa oikeassa ja syytön ja siksi kestää vääryyden ja kuspäisyydenkin musertumatta. Terveeseen psyykeeseen kuuluu ripaus hyvälaatuista narsismia.

Vierailija kirjoitti:

Heikot sortuu elon tiellä. 

Moni kiusaaja on myös sittemmin mt-ongelmainen. Kiusaamisen taas kestää, jos psyyke on ehjä. Toki se on väärin ja jättää koko elämän ajaksi ikäviä muistoja, mutta sen kestää sekoamatta. Kiusaamisesta sekoavat vain ne, joilla siihen muutenkin on alttius. Jos heitä ei kiusattaisi, he saisivat mt-ongelmansa jostain muusta syystä, vaikkapa koulunkäynnin vaativuudesta tai suorituspaineista joita itse itselleen aiheuttavat tai vääränlaisesta eli epätäydellisestä hiuslaadustaan. 

Ymmärrätkö edes itse mitä paskaa suollat? Jätä nuo jutut vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikot sortuu elon tiellä. 

Moni kiusaaja on myös sittemmin mt-ongelmainen. Kiusaamisen taas kestää, jos psyyke on ehjä. Toki se on väärin ja jättää koko elämän ajaksi ikäviä muistoja, mutta sen kestää sekoamatta. Kiusaamisesta sekoavat vain ne, joilla siihen muutenkin on alttius. Jos heitä ei kiusattaisi, he saisivat mt-ongelmansa jostain muusta syystä, vaikkapa koulunkäynnin vaativuudesta tai suorituspaineista joita itse itselleen aiheuttavat tai vääränlaisesta eli epätäydellisestä hiuslaadustaan. 

Aivan samaa mieltä! Kylmää faktaa.

Koska kyllä sen ehjällä psyykellä tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että jos joku kiusaa ja käyttäytyy huonosti, niin se ongelma todellakin on hänessä itsessään. (Ellei tosin itse ole tehnyt jotain provosoivaa ensin).

Oikeestaan mahdotonta seota tai joutua ikuiseksi mt potilaaksi pelkkien kuspäiden kiusaamisen takia.

Juuri niin. Mt-ongelmiin tuntuu kytkeytyvän heikko itsetunto, vääristynyt minäkuva, oman itsensä jatkuva epäileminen ja sen sellaista. Kaikki ongelmat käännetään muutenkin omaksi viaksi ja koetaan syyllisyyttä kaikesta. Sellaisen ihmisen kohdalle kiusaaminenkin iskee pahasti, koska lähtökohtaisesti itseään mitättömänä pitävä ottaa kiusaajien sanat ja teot tosissaan ja syyttää itseään niistä(kin). Terve itsetunto ja psyyke sisältävät suojamuurin. Kiusattu kokee kyllä surua, vihaa, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, joskus ehkä pelkoakin, ja niin edelleen, mutta ei missään nimessä pidä sitä omana syynään vaan tietää olevansa oikeassa ja syytön ja siksi kestää vääryyden ja kuspäisyydenkin musertumatta. Terveeseen psyykeeseen kuuluu ripaus hyvälaatuista narsismia.

Tämä palsta on täynnä hulluja. Hullu!

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tuon. Koulukiusatut toipuvat hyvin harvoin noista lapsuudessa/nuoruudessa sattuneista kiusaamistapauksista.

Hyvin usein käy valitettevasti niin, he eristäytyvät yhteiskunnasta ja tarvitsevat mt-lääkkeitä ja terapiaa lopun ikäänsä tai jos eivät eristäydykään -  heistä tulee työpaikassa niitä kilttejä miellyttäjiä, joista kuitenkaan kukaan ei pidä, vaan kiusaaminen jatkuu työyhteisössäkin.

Parhaiten koulukiusatut pärjäävätkin muusikkoina, taiteilijoina tai tutkijoina ym, jossa voi elää omannäköistä elämää.

Miksi ihmeessä kilttejä pitäisi kiusata?

Joillain kiusatuilla mt-ongelmat oireilevat jo lapsena.

Esim. meidän luokalla oli yksi poika, joka oli aivan outo ja oikeastaan näin myöhemmin ajateltuna katatoninen lähestulkoon. Hän ei koskaan puhunut mitään.

Häntä ei muistaakseni kiusattu, mutta ei kukaan hänen kanssaan halunnut ollakaan. Mietin, kokiko hän mahdollisesti muut lapset kiusaavina tai syrjivinä. Hän tappoi itsensä 15-vuotiaana.

Jos ihmisellä on jo lapsena psykoottisia tai as-piirteitä, maniaa tai ADHD, ystäviä voi olla vaikea saada. Yleensä näillä lapsilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot, ja he kokevat kiusaamisena kaiken heti, jos asiat eivät mene heidän mielensä mukaan. Muut lapset alkavat karttaa heitä, ja kierre on valmis.

Tässä tutkimuksessa on nyt vedetty yhtäläisyysmerkkejä kiusaamisen ja syrjäytymisen välille, eikä ole tultu ajatelleeksi, että kumpikin on seurausta samasta asiasta.

Kiusatut ovat ansainneet kiusatuksi tulemisen

Koulukiduttajien tulevaisuus koulun jälkeen on toivoton. Kun työpaikassa, jos he sellaisen edes saavat, tulee rikos kouluaikana ilmi , edessä on työsuhteen päättäminen-työttömyys-karenssi... Monet ajautuvat hurmoksellisiin lahkoihin tai leipäjonoihin saadakseen edes ruokaa ja lahkojen käskeminä uusiin rikoksiin. Vankimielisairaala on heistä monelle tuttu paikka. Elämä pilalla, jos kidutat koulussa.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Joillain kiusatuilla mt-ongelmat oireilevat jo lapsena.

Esim. meidän luokalla oli yksi poika, joka oli aivan outo ja oikeastaan näin myöhemmin ajateltuna katatoninen lähestulkoon. Hän ei koskaan puhunut mitään.

Häntä ei muistaakseni kiusattu, mutta ei kukaan hänen kanssaan halunnut ollakaan. Mietin, kokiko hän mahdollisesti muut lapset kiusaavina tai syrjivinä. Hän tappoi itsensä 15-vuotiaana.

Jos ihmisellä on jo lapsena psykoottisia tai as-piirteitä, maniaa tai ADHD, ystäviä voi olla vaikea saada. Yleensä näillä lapsilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot, ja he kokevat kiusaamisena kaiken heti, jos asiat eivät mene heidän mielensä mukaan. Muut lapset alkavat karttaa heitä, ja kierre on valmis.

Tässä tutkimuksessa on nyt vedetty yhtäläisyysmerkkejä kiusaamisen ja syrjäytymisen välille, eikä ole tultu ajatelleeksi, että kumpikin on seurausta samasta asiasta.

Lol. Minä olin hiljaa koko peruskoulun juurikin kiusaamisen takia. Joka ikisestä asiasta nimittäin mitä tein saatiin syy kiusaamiselle. Ja minä sairastuin tuolloin useisiin mielenterveyden häiriöihin. Mutta kun pääsin pois tuosta ympäristöstä lähdin paranemaan. Tässä yritetään taas syyllistää kiusattua. Kiusaamiselle ei ole ainuttakaan pätevää syytä. Ei ainuttakaan!