Onko oikein että vaimo elää köyhyydessä kun miehellä on rahaa?

On.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen minä minä -kulttuuri täällä näyttää vallitsevan. Minun rahat, minun lapset, minun minun minun. Oma mielipiteeni on se, että jos päätetään asua yhteisessä taloudessa niin ei ole enää olemassa minun rahoja tai minun lapsiani. Siitä perheestä huolehditaan yhdessä, ja ne rahat on yhteisiä. Sitten ymmärrän että haluaa pitää omistaan kiinni jos toinen tuhlaa aivan turhanpäiväiseen.

No se on mielipide.

Itse en lähtisi uusperheeseen ennen kuin ne lapset on aikuisia omillaan. Enkä parisuhteeseen jossa toinen sanoo mitä omaisuudellani pitäisi tehdä.

No mutta eikös se nyt ole päivän selvää? Jos ei ole valmis elämään perheenä ja toimimaan yhdessä yhtenä yksikkönä, kannattaa ollakin ihan oikeasti yksin. Eikä kyse ole siitä, että toinen määräisi mitä rahoillasi teet, vaan että yhdessä päätetään mitä niillä yhteisillä rahoilla tehdään. Jos toinen tienaa selvästi enemmän kuin toinen, on luonnollista että tämä osallistuu isommalla osuudella myös perheen menoihin. Näin molemmille jää myös omaa rahaa ostaa ne omat vaatteet tai jotakin kivaa itselleen välillä.

Otetaan esimerkiksi vaikka mies ja moottoripyöräily.

Jos minulla on harrastuksena moottoripyörä jolla teen vaikka kerran kesässä isomman reissu kaverien kanssa, esim. euroopassa. Kalusto, hieno pyörä ja reissu vie aikamoisen määrän rahaa. Sen lisäksi maksan koko elämisen tai vaihtoehtoisesti puolet jos asutaan kimpassa. Puolet asumisesta, ruoasta, vakuutuksista, puolet yhteisestä matkasta jne.

Onko siis niin, että olen kelvoton parisuhteeseen koska pidän oman harrastukseni vireillä ja syydän siihen rahat jotka jää yli "elämisestä"? Olen siis kelvoton parisuhteeseen kun en naisen käskystä luovuta omaa rahaani naiselle?

Tämä muuttuu epämiellyttäväksi vasta sitten, jos se toinen osapuoli asuu kalliimmin kun hän oikeastaan pystyisi (koska sinä haluat tietyn kokoisen asunnon, tai sinä tarvitset autotallin sille moottoripyörällesi). Ja kumppanillasi menee siis isompi osa asumiseen, kun hän itse haluaisi.

Tai jos niitä yhteisiä reissuja ei koskaan tule, koska kumppanilla ei vaan ole siihen rahaa. Tai jos syötte eri ruokaa, koska kumppanilla ei riitä rahat muuhun kuin kaikkein halvimpiin raaka-aineisiin. Tai jos kumppanilla ei ole koskaan rahaa lähteä sinun kaveriksi leffaan, ravintolaan, baariin, teatteriin jne.

Tällaisiakin pariskuntia tiedän, ja silloin minusta on ymmärretty jotain väärin, jos toisella on rahaa kaikkeen mitä haluaa ja toisella ei koskaan mihinkään.

Mitä yhteiselämää se sellainen on, jos koskaan ei yhdessä voida tehdä mitään, kun toisella ei ole siihen rahaa???

Se on aika outo parisuhde, koska aika lailla iso osa kaksintehtävistä jutuista on maksuttomia. Voi kävellä pitkin kaupungin katuja, mennä ilmaiseksi uimaan mereen tai järveen, kuunnella puistokonsertteja, käydä kirjastossa, urheilukisoissa (pikkukisoissa ei ole pääsymaksua) tai maksuttomissa taidenäyttelyissä. Jos kumppanilla ei ole koskaan rahaa, vaikka minä maksan puolet yhteisistä kuluista, niin melkein väitän kumppania tuhlaavaiseksi.

Tämä ei ole henkilökohtainen kokemus vaan vierestä seurattu, mutta kumppani ei välttämättä ole tuhlaavainen, vaikka hänellä ei ole koskaan rahaa, sillä hän:

-          Tienaa n 2500€/kk (josta käteen jäänee n 1800€)

-          Hän maksaa puolet ison talon vuokrasta, koska mies tarvitsee työhuoneen, huoneet silloin tällöin yöpyville lapsilleen sekä kahden auton autotallin harrastuksensa takia. Talon vuokra taitaa olla n 1500€/kk, josta ystäväni maksaa siis 750€

-          Ystäväni työmatkakulut ovat n 250e/kk koska asunto ja työ on eri paikkakunnilla, koska mies ei edellisestä liitosta olevien lapsien takia voi muuttaa

-          Lisäksi ystäväni maksaa puolet talon vakuutuksista, sähköstä, vedestä, ruoasta jne

-          Näiden pakollisten menojen jälkeen hänelle ei käteen jää käytännöllisesti katsoen mitään

Samaan aikaan hänen miehensä taitaa tienata jotain 8000 – 10 000 tietämillä. Mies tykkäisi käydä konserteissa, teatterissa, viikonloppuna baarissa, ravintolassa syömässä, hotellissa yötä, reissussa jne. Ja valittaa kun koskaan ei tehdä mitään yhdessä. Näihin asioihin ystävälläni oli vielä rahaa silloin kun asui yksin ja menot oli tulojen mukaiset (pienessä yksiössä). Mutta mies ei ole koskaan vissiin pysähtynyt miettimään, miksi koskaan ei tehdä mitään yhdessä… Miksi naisella ei yhtäkkiä enää koskaan ole rahaa mihinkään. Tai sitten hän ei vaan välitä

Itse en olisi tuollaisessa parisuhteessa hetkeäkään

2,5k br. tienaavalla naisella on "alla" iso omakotitalo, sekö on huonosti? Jos ei tilanne nappaa niin kai hän pois voi muuttaa? Ainakaan miestä ei voi vaatia muuttamaan lähemmäs naisen työpaikkaa.

Hän taisi viihtyä paremmin siinä pienessä yksiössään. Omakotitalon vuokraaminen, koska mies tarvitsee työhuoneen, huoneet lapsilleen, kaksi autotallia jne. ei ole missään nimessä hänen kannaltaan järkevää. Heille riittäisi kaksio jos miehen tarpeet ei olisi niin suureelliset. Ja ystäväni taitaisi olla kaksiossa onnellisempi. Ja silti ystäväni maksaa vuokrasta 50%

Ja juu, aina voi muuttaa pois. Ja näin vierestä tilannetta seuraavana, voisin ystävälleni sitä ratkaisua suositellakin. Mutta hänen tarvitsee itse herätä tilanteen epäoikeudenmukaisuuteen jotta on valmis sen ratkaisun tekemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen minä minä -kulttuuri täällä näyttää vallitsevan. Minun rahat, minun lapset, minun minun minun. Oma mielipiteeni on se, että jos päätetään asua yhteisessä taloudessa niin ei ole enää olemassa minun rahoja tai minun lapsiani. Siitä perheestä huolehditaan yhdessä, ja ne rahat on yhteisiä. Sitten ymmärrän että haluaa pitää omistaan kiinni jos toinen tuhlaa aivan turhanpäiväiseen.

No se on mielipide.

Itse en lähtisi uusperheeseen ennen kuin ne lapset on aikuisia omillaan. Enkä parisuhteeseen jossa toinen sanoo mitä omaisuudellani pitäisi tehdä.

No mutta eikös se nyt ole päivän selvää? Jos ei ole valmis elämään perheenä ja toimimaan yhdessä yhtenä yksikkönä, kannattaa ollakin ihan oikeasti yksin. Eikä kyse ole siitä, että toinen määräisi mitä rahoillasi teet, vaan että yhdessä päätetään mitä niillä yhteisillä rahoilla tehdään. Jos toinen tienaa selvästi enemmän kuin toinen, on luonnollista että tämä osallistuu isommalla osuudella myös perheen menoihin. Näin molemmille jää myös omaa rahaa ostaa ne omat vaatteet tai jotakin kivaa itselleen välillä.

Otetaan esimerkiksi vaikka mies ja moottoripyöräily.

Jos minulla on harrastuksena moottoripyörä jolla teen vaikka kerran kesässä isomman reissu kaverien kanssa, esim. euroopassa. Kalusto, hieno pyörä ja reissu vie aikamoisen määrän rahaa. Sen lisäksi maksan koko elämisen tai vaihtoehtoisesti puolet jos asutaan kimpassa. Puolet asumisesta, ruoasta, vakuutuksista, puolet yhteisestä matkasta jne.

Onko siis niin, että olen kelvoton parisuhteeseen koska pidän oman harrastukseni vireillä ja syydän siihen rahat jotka jää yli "elämisestä"? Olen siis kelvoton parisuhteeseen kun en naisen käskystä luovuta omaa rahaani naiselle?

Tämä muuttuu epämiellyttäväksi vasta sitten, jos se toinen osapuoli asuu kalliimmin kun hän oikeastaan pystyisi (koska sinä haluat tietyn kokoisen asunnon, tai sinä tarvitset autotallin sille moottoripyörällesi). Ja kumppanillasi menee siis isompi osa asumiseen, kun hän itse haluaisi.

Tai jos niitä yhteisiä reissuja ei koskaan tule, koska kumppanilla ei vaan ole siihen rahaa. Tai jos syötte eri ruokaa, koska kumppanilla ei riitä rahat muuhun kuin kaikkein halvimpiin raaka-aineisiin. Tai jos kumppanilla ei ole koskaan rahaa lähteä sinun kaveriksi leffaan, ravintolaan, baariin, teatteriin jne.

Tällaisiakin pariskuntia tiedän, ja silloin minusta on ymmärretty jotain väärin, jos toisella on rahaa kaikkeen mitä haluaa ja toisella ei koskaan mihinkään.

Mitä yhteiselämää se sellainen on, jos koskaan ei yhdessä voida tehdä mitään, kun toisella ei ole siihen rahaa???

Se on aika outo parisuhde, koska aika lailla iso osa kaksintehtävistä jutuista on maksuttomia. Voi kävellä pitkin kaupungin katuja, mennä ilmaiseksi uimaan mereen tai järveen, kuunnella puistokonsertteja, käydä kirjastossa, urheilukisoissa (pikkukisoissa ei ole pääsymaksua) tai maksuttomissa taidenäyttelyissä. Jos kumppanilla ei ole koskaan rahaa, vaikka minä maksan puolet yhteisistä kuluista, niin melkein väitän kumppania tuhlaavaiseksi.

Tämä ei ole henkilökohtainen kokemus vaan vierestä seurattu, mutta kumppani ei välttämättä ole tuhlaavainen, vaikka hänellä ei ole koskaan rahaa, sillä hän:

-          Tienaa n 2500€/kk (josta käteen jäänee n 1800€)

-          Hän maksaa puolet ison talon vuokrasta, koska mies tarvitsee työhuoneen, huoneet silloin tällöin yöpyville lapsilleen sekä kahden auton autotallin harrastuksensa takia. Talon vuokra taitaa olla n 1500€/kk, josta ystäväni maksaa siis 750€

-          Ystäväni työmatkakulut ovat n 250e/kk koska asunto ja työ on eri paikkakunnilla, koska mies ei edellisestä liitosta olevien lapsien takia voi muuttaa

-          Lisäksi ystäväni maksaa puolet talon vakuutuksista, sähköstä, vedestä, ruoasta jne

-          Näiden pakollisten menojen jälkeen hänelle ei käteen jää käytännöllisesti katsoen mitään

Samaan aikaan hänen miehensä taitaa tienata jotain 8000 – 10 000 tietämillä. Mies tykkäisi käydä konserteissa, teatterissa, viikonloppuna baarissa, ravintolassa syömässä, hotellissa yötä, reissussa jne. Ja valittaa kun koskaan ei tehdä mitään yhdessä. Näihin asioihin ystävälläni oli vielä rahaa silloin kun asui yksin ja menot oli tulojen mukaiset (pienessä yksiössä). Mutta mies ei ole koskaan vissiin pysähtynyt miettimään, miksi koskaan ei tehdä mitään yhdessä… Miksi naisella ei yhtäkkiä enää koskaan ole rahaa mihinkään. Tai sitten hän ei vaan välitä

Itse en olisi tuollaisessa parisuhteessa hetkeäkään

2,5k br. tienaavalla naisella on "alla" iso omakotitalo, sekö on huonosti? Jos ei tilanne nappaa niin kai hän pois voi muuttaa? Ainakaan miestä ei voi vaatia muuttamaan lähemmäs naisen työpaikkaa.

Itsekäs mies, joka maksattaa omat tarpeensa naisella. Ero olisi naisen kannalta hyvä ratkaisu, nyt hänen rahansa tuhlaa mies.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaimolla on ruokaa, katto pään päällä ja vaatteita, niin asia on OK. Suomalainen avioliittolaki ei väitä, että miehen tulee tarjota puolisolle tämän vaatima elintaso.

Se laki vaatii ettå molemmilla on kohtuudella esim rahaa käytössään. Oikeus voi määråtä puolison antamaan rahaa yms.

Jos ei ymmärrå että aviopari tarkoittaa yhteiselåmää niin ei kannata mennä naimisiin.

Minä olin tässä tilanteessa. 

Ero tuli. Nyt on vieläkin vähänlaisesti rahaa mutta enää ei v*tuta niin ankarasti koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi ikinä, missään olosuhteisa kuvitella olevani naimisissa ihmisen kanssa, joka ei ole valmis ajattelmaan perhettään tiiminä. En voi kertakaikkiaan ymmärtää, että naimisissa olevilla ihmisilleä, varsinkin jos on lapsia, olisi erilaiset taloudelliset tilanteet. Miksi edes olla naimisissa, jos haluaa elää täysin omaa, erillistä elämäänsä. Meillä palkat ovat aina menneet samalle tilille, ja sieltä maketaan kaikki. Myös säästötilit ovat yhteisiä. Suhteessamme on ollut aikoja, jolloin mies on tienannut enemmän, ja nyt viimeiset vuodet minulla on lähes kaksinkertainen palkka mieheen verrattuna. Ja näin tulee olemaan, jos pysymme nykyisissä hommissamme. Rahat ovat aina olleet yhteisiä, jo 23 vuotta.

Lukea jaanasin koko ketjun läpi, ja pystyin samaistumaan ainoastaan tähän viestiin. 1/180, ei paljon mutta enemmän kuin nolla. Sama tilanne Rahikaisella, tosin takana vasta 10 vuotta. Junankauta että olisi ollut pitkä kymmenvuotinen jos olisi rahojen kanssa alkaa säätämään. Yksi perhe, yksi tili.

Säästää mut ketjun tahkoamiselta kun loppupäässä on tällainen päätelmä....täällä siis kolmas samoilla linjoilla, N40, takana 15 vuotta myötä- ja vastamäkiä. Elättäjän rooli lankesi minulle puolison sairastuttua, kolmenkympin jälkeen. Nyt en itsekään ole enää kokopäivätyössä. Menot, tulot, ilot ja surut ovat meillä aina olleet yhteisiä. En tiennytkään että tämä on näin harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi ikinä, missään olosuhteisa kuvitella olevani naimisissa ihmisen kanssa, joka ei ole valmis ajattelmaan perhettään tiiminä. En voi kertakaikkiaan ymmärtää, että naimisissa olevilla ihmisilleä, varsinkin jos on lapsia, olisi erilaiset taloudelliset tilanteet. Miksi edes olla naimisissa, jos haluaa elää täysin omaa, erillistä elämäänsä. Meillä palkat ovat aina menneet samalle tilille, ja sieltä maketaan kaikki. Myös säästötilit ovat yhteisiä. Suhteessamme on ollut aikoja, jolloin mies on tienannut enemmän, ja nyt viimeiset vuodet minulla on lähes kaksinkertainen palkka mieheen verrattuna. Ja näin tulee olemaan, jos pysymme nykyisissä hommissamme. Rahat ovat aina olleet yhteisiä, jo 23 vuotta.

Lukea jaanasin koko ketjun läpi, ja pystyin samaistumaan ainoastaan tähän viestiin. 1/180, ei paljon mutta enemmän kuin nolla. Sama tilanne Rahikaisella, tosin takana vasta 10 vuotta. Junankauta että olisi ollut pitkä kymmenvuotinen jos olisi rahojen kanssa alkaa säätämään. Yksi perhe, yksi tili.

Säästää mut ketjun tahkoamiselta kun loppupäässä on tällainen päätelmä....täällä siis kolmas samoilla linjoilla, N40, takana 15 vuotta myötä- ja vastamäkiä. Elättäjän rooli lankesi minulle puolison sairastuttua, kolmenkympin jälkeen. Nyt en itsekään ole enää kokopäivätyössä. Menot, tulot, ilot ja surut ovat meillä aina olleet yhteisiä. En tiennytkään että tämä on näin harvinaista.

Alkaahan se ottaa kupoliin kun yhteisellle tilille josta maksetaan asuntoa, matkat ja hankinnat päätyy vain toiselta rahaa säännöllisesti ja kun yrittää mainita ettei sitten tänä vuonna ilmeisesti tehdä reissua alkaa raivoaminen. Mitään selitystä mihin toisen rahat kuluvat ei ole tullut. Tilikin on lisineen suht saman kokoinen.

Mutta tämä on naisten etuoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten linja:

"Taloudellinen väkivalta on monenlaista kontrollointia, esimerkiksi:

omaisuutesi tai rahojesi käyttö ilman lupaasi

taloudellisten päätösten tekeminen yksin

velan/luoton ottamiseen painostaminen

tilin tai pankkikorttien käytön rajoittaminen

työn saamisen tai pitämisen vaikeuttaminen

sinulle epäedulliset “sopimukset”, joihin sinut on painostettu (esim. maksat koko vuokran yhteisestä asunnosta)

omaisuuden tuhoaminen

elatusavun pimittäminen

Taloudellista väkivaltaa käytetään kaikenlaisissa perheissä ja parisuhteissa, sekä rikkaissa että köyhissä.

Jos mietit, koetko taloudellista väkivaltaa, kysy itseltäsi:

Saatko itse päättää mihin käytät rahasi?

Mistä raha-asioista päätät yhdessä jonkun muun kanssa?

Miten päätökset vaikuttavat sinuun? Ovatko yhteiset päätökset epäreiluja sinun kannaltasi?

Tuntuuko sinusta, että kaikkea mitä teet, valvotaan?"

Aivan. Nythän koetaan ongelmaksi se, että mies haluaa päättää itse omista rahoistaan ja odottaa naisen maksavan puolet menoista. Mies ei siis saisi päättää mihin käyttää rahansa, mies joutuu yksin maksamaan vuokran yhteisestä asunnosta.

Itseasiassa tuon mukaan suurin osa miehistä kokee jatkuvasti taloudellista väkivaltaa. Kuinka moni nainen ei ole koskaan sanonut miehelle "et muuten osta tuota"

Ei vaan nyt puhutaan tilanteesta, jossa nainen on miehen halusta kotona hoitamassa lasta ja mies määrittää ettei nainen saa itselleen edes lapsilisää, jotta voisi taata lapselleen ruuan. Lisäksi mies huutaa naiselle. Eli mies pitää naisen rahattomana kotona, jotta tämä ei pääsisi ulos hänen kontrollistaan ja täydentää kontrollia huutamalla täysin aiheetta. Lapselle ruuan ostaminen ei ole asia, josta kuuluu huutaa, Nainen on tässä täysin miehen armoilla aivan peruselämisestään alkaen.

Kerro nyt ihmeessä miten mies päättää tämän asian naisen puolesta? Meinaatko, että tilanne menee niin että naiselta on ”perhevalvojan” toimesta kysytty halusitko mennä töihin? Nainen vastaa, että joo mutta mies ei päästänyt!

Se on voinut vaikka mennä siten, että mies on päättänyt, että lapsi menee kaksivuotiaana päiväkotiin piste. Ihan samalla tavalla kuin mies oli päättänyt, että lapsilisät menevät lapsen tilille eikä niitä saa sieltä käyttää edes lapsen ruokaan. Ja nainen ei uskalla sanoa vastaan, koska mies huutaa pienemmästäkin. Ymmärrätkö sellaista asiaa kuin pelko? Tuo nainen pelkää miestään.

Ja ongelma on raha eikä mikään muu? Miten ihmeessä raha tähän liittyy jos tilanne on se, että "mies huutaa pienimmästäkin"? Pitäisikö, ööh vaikka erota?

Tuossa on kyse väkivaltaisesta parisuhteesta. Mies alistaa naista niin taloudellisella kuin henkisellä kontrollilla. Lyönnit vsrmaan alkavat pian.

Entä sitten kun nainen huutaa, itkee ja räyhää kun en anna hänelle laukku-, rätti- ja parturirahaa hänen käskystään (tilanteessa kun omat tulot on pemotettu tyttöjen kanssa latten ja kuohuvan merkeissä)? Eikö se ole samalla tavalla henkistä ja taloudellista väkivaltaa?

Ei koska sinulla on rahaa muuttaa pois ja erota. Se nainen, jolla ei ole rshaa ruokkia edes vauvaansa ei todellakaan ole yhtä hyväsdä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi ikinä, missään olosuhteisa kuvitella olevani naimisissa ihmisen kanssa, joka ei ole valmis ajattelmaan perhettään tiiminä. En voi kertakaikkiaan ymmärtää, että naimisissa olevilla ihmisilleä, varsinkin jos on lapsia, olisi erilaiset taloudelliset tilanteet. Miksi edes olla naimisissa, jos haluaa elää täysin omaa, erillistä elämäänsä. Meillä palkat ovat aina menneet samalle tilille, ja sieltä maketaan kaikki. Myös säästötilit ovat yhteisiä. Suhteessamme on ollut aikoja, jolloin mies on tienannut enemmän, ja nyt viimeiset vuodet minulla on lähes kaksinkertainen palkka mieheen verrattuna. Ja näin tulee olemaan, jos pysymme nykyisissä hommissamme. Rahat ovat aina olleet yhteisiä, jo 23 vuotta.

Lukea jaanasin koko ketjun läpi, ja pystyin samaistumaan ainoastaan tähän viestiin. 1/180, ei paljon mutta enemmän kuin nolla. Sama tilanne Rahikaisella, tosin takana vasta 10 vuotta. Junankauta että olisi ollut pitkä kymmenvuotinen jos olisi rahojen kanssa alkaa säätämään. Yksi perhe, yksi tili.

M44

Samma här, jo 50 vuotta ja näinnelää suurinystäväpiirimme ja lapsiemme perheet myös.

Ei! Avioliitossa jaetaan hyvä ja paha, ja puolisoilla on elätysvelvollisuus ellei ole avioehtoa. Avoliitto ja "kihlaukset" ovat huijausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi ikinä, missään olosuhteisa kuvitella olevani naimisissa ihmisen kanssa, joka ei ole valmis ajattelmaan perhettään tiiminä. En voi kertakaikkiaan ymmärtää, että naimisissa olevilla ihmisilleä, varsinkin jos on lapsia, olisi erilaiset taloudelliset tilanteet. Miksi edes olla naimisissa, jos haluaa elää täysin omaa, erillistä elämäänsä. Meillä palkat ovat aina menneet samalle tilille, ja sieltä maketaan kaikki. Myös säästötilit ovat yhteisiä. Suhteessamme on ollut aikoja, jolloin mies on tienannut enemmän, ja nyt viimeiset vuodet minulla on lähes kaksinkertainen palkka mieheen verrattuna. Ja näin tulee olemaan, jos pysymme nykyisissä hommissamme. Rahat ovat aina olleet yhteisiä, jo 23 vuotta.

Lukea jaanasin koko ketjun läpi, ja pystyin samaistumaan ainoastaan tähän viestiin. 1/180, ei paljon mutta enemmän kuin nolla. Sama tilanne Rahikaisella, tosin takana vasta 10 vuotta. Junankauta että olisi ollut pitkä kymmenvuotinen jos olisi rahojen kanssa alkaa säätämään. Yksi perhe, yksi tili.

M44

Samma här, jo 50 vuotta ja näinnelää suurinystäväpiirimme ja lapsiemme perheet myös.

Näin on meilläkin, yhteiseloa takana lähes 40 vuotta. Ja näin on lastemmekin perheillä. Tosin meidän aikanaan jättämämme perintö on suojattu lasten puolisoilta, mutta niin kauan kuin he pysyvät yhdessä, on sekin yhteisessä käytössä. Vain erotilanteessa omaisuus jää omille lapsillemme.

On. Suomi on tasa-arvoinen maa ja naiset ovat yhtä kyvykkäitä huolehtimaan itse itsestään kuin miehetkin.

Tämän(kin) takia mulla on ulkomaalainen mies. Kun ollaan perhettä, niin rahat ja elämä muutenkin on yhteistä. Mitä järkeä olla perhe, jos toisella on ja toisella ei mitään. Hullun touhua.

En oikeasti ymmärrä miksi ihmiset haluavat ryhtyä parisuhteeseen minäminäminä-henkilöiden kanssa. Jos omat rahat ja oma ura ovat tärkeämpiä kuin puolison ja lasten hyvinvointi niin ei sellainen ihminen sovi puolisoksi eikä vanhemmaksi.

Ne, joiden mielestä on ok antaa oman puolison kituuttaa köyhyydessä vaikka itsellä olisi rahaa antaa hänelle parempi elintaso, toivottavasti jäävät sinkuiksi ja lapsettomiksi.

Vierailija kirjoitti:

On. Suomi on tasa-arvoinen maa ja naiset ovat yhtä kyvykkäitä huolehtimaan itse itsestään kuin miehetkin.

Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys, koska sekä rikkaampi että köyhempi puoliso voi olla kumpaa sukupuolta tahansa. Esim. niin että nainen on rikas uraohjus ja mies kotihoidontuella kituuttava koti-isä.

Mielestäni ei ole oikein, että puolisoilla on eri elintaso. Terveessä parisuhteessa rikkaampi piffaa puolisolleen saman elintason mikä hänellä itselläänkin on ilman syyllistämistä, uhriutumista tai painostamista ("minä olen kustantanut tämän kaiken, tee niin kuin haluan!").

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Suomi on tasa-arvoinen maa ja naiset ovat yhtä kyvykkäitä huolehtimaan itse itsestään kuin miehetkin.

Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys, koska sekä rikkaampi että köyhempi puoliso voi olla kumpaa sukupuolta tahansa. Esim. niin että nainen on rikas uraohjus ja mies kotihoidontuella kituuttava koti-isä.

Mielestäni ei ole oikein, että puolisoilla on eri elintaso. Terveessä parisuhteessa rikkaampi piffaa puolisolleen saman elintason mikä hänellä itselläänkin on ilman syyllistämistä, uhriutumista tai painostamista ("minä olen kustantanut tämän kaiken, tee niin kuin haluan!").

Ap aloitti vaimon köyhyydestä... Vaimot kai on naisoletettuja.

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti ymmärrä miksi ihmiset haluavat ryhtyä parisuhteeseen minäminäminä-henkilöiden kanssa. Jos omat rahat ja oma ura ovat tärkeämpiä kuin puolison ja lasten hyvinvointi niin ei sellainen ihminen sovi puolisoksi eikä vanhemmaksi.

Ne, joiden mielestä on ok antaa oman puolison kituuttaa köyhyydessä vaikka itsellä olisi rahaa antaa hänelle parempi elintaso, toivottavasti jäävät sinkuiksi ja lapsettomiksi.

Meneekö nainen siis miehen kanssa naimisiin elintason vuoksi?

Eikö rakkaus riitä, pitääkö viedä rahatkin?

Mun mielestä kummallakin on omat rahat avo/avioliitossa. Meillä kumpikin maksaa osuutensa laskuista, vuokrasta ym (emme ole naimisissa vaan avoliitossa) koska olemme molemmat töissä (tosin itse olen se kuka tienaa aika paljon enemmän kuin mies) ja meillä se olen minä kellä on rahaa ja joku voisi ajatella että on väärin kun mies elää köyhyydessä, mutta ei häntä se asia että hänellä on paljon vähemmän käyttörahaa tunnu haittaavan

Vierailija kirjoitti:

Niin tai näin, en eläisi avioliiton omaisessa suhteessa, jossa perheenjäsenillä on erilainen elintaso.

Kämppäkavereilla voi olla erilainen elintaso, ei perheessä.

Paitsi tietenkin, jos sinä olet se joka ei kykene ylläpitämään samaa elintasoa kumppaninsa kanssa.

Jep.  Juuri tuollaisten miesten ansiosta paatin vuosikymmenia sitten etta suomalaiseen mieheen en koske pitkalla tikullakaan. En tieda missa on menty Suomessa pieleen miesten kasvatuksessa, mutta useimmat suomalaiset miehet nakojaan haluavat vaan rusinat tasa-arvopullasta, eli naisen rahat, kaikki kotityot ja lasten hoidon saa nainen kylla pitaa ihan sataprosenttisesti itsellaan jos parisuhteeseen haksahtaa.  Itse muutin pysyvasti rapakon taa ja perustin perheen tosimiehen kanssa. Pitakaa tunkkinne!