Lue keskustelun säännöt.
Sinä mummo: miten luot hyvät välit kaikkiin lastenlapsiin?
29.05.2019 |
Miten sinä mummo varmistat että saat luotua lämpöiset ja hyvät välit KAIKKIIN lastesi lapsiin?
Mitä konkreettisesti teet asian hyväksi varmistaaksesi tietynlaisen tasapuolisuuden? Sinä olet kuitenkin se isovanhempi-lapsisuhteen aikuinen osapuoli.
Jos et jostakin syystä pidä vävystä tai miniästä, ethän vain kosta tätä viattomille lastenlapsillesi? Nämä lapset kuitenkin kaikki ovat sinun lihaa ja vertasi, riippumatta siitä kenen lastesi lapsia he ovat.
Kommentit (21)
En mitenkään koska annan aikani vain tyttären lapsille. Poikieni perheet ei ole ollenkaan yhtä tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniän lapset on miniän lapsia, vaikka miten poika olisi isä. Ei lainkaan sama asia kuin oikeat lapsenlpset eli tyttären lapet
Pidän hyvät välit omiin lapsiini, jolloin he myös huolehtivat, että minä saan tavata lapsenlapsiani.
Ap, miksi pitäisi varmistaa tasaväkisyys? Miksei voi antaa huomiota vain niille lapsenlapsille kenestä tykkää?
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvät välit omiin lapsiini, jolloin he myös huolehtivat, että minä saan tavata lapsenlapsiani.
Onko sulla vain tyttöjä? Jos molempia niin pidätkö esim yhtäpaljon yhteyttä poikiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvät välit omiin lapsiini, jolloin he myös huolehtivat, että minä saan tavata lapsenlapsiani.
Onko sulla vain tyttöjä? Jos molempia niin pidätkö esim yhtäpaljon yhteyttä poikiin?
On tyttö ja poika. Soitan kummallekin noin parin viikon välein ja mesessä laitan viestiä lähes päivittäin.
Olemalla itseni. Vastapuoli yrittää tehdä toisen mummon näkymättömäksi onnistumatta siinä. Ongelmaperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi pitäisi varmistaa tasaväkisyys? Miksei voi antaa huomiota vain niille lapsenlapsille kenestä tykkää?
Kai se olisi jotakin moraalista velvollisuutta ja aikuisen ihmisen käytöstapoja...
Turha varmaan tulevaisuudessa ihmetellä kun nämä lapset ei käy vanhainkodissa sua katsomassa, tuskin he sinusta oppivat tykkäämään.
Loppujen lopuksi: eipä meistä tänne jää kuin muistot läheisten mieleen ja niihin voi onneksi elinaikanaan omalla käytöksellään vaikuttaa.
Rankkaahan se on. Kun ensimäinen lapsenlapsi syntyi, olin 47 vuotias. Hyvin jaksoi hoitaa. Kun viimeinen syntyi, olin 67 vuotias ja on sydänvikaa ja nivelreumaa ja keinonivel lonkassa. Mutta tasapuolisuuden vuoksi pitää juosta pienten perässä, kun muuten miniä tulee silmille, kun kuulemma esikoisen lapsia on hoidettu enemmän, kuin iltatähtemme lapsia. Särkylääkkeitä joutuu syömään aika lailla, että jaksaa kolme pientä ottaa kesällä viikoksi ja niiden kanssa käydä luontoretkillä ja kalalla ja puuhata kaikkea kivaa.
Mutta tasapuolinen pitää olla. Lääkkeitä joutuu välillä jättämään ostamatta, kun 47 vuotiaana tuli meille kummallekkin hyvä palkka ja nyt ollaan eläkkeellä ja tulot pienemmät. Mutta miniä on ottanut selvää, että esikoiselle ostettiin vaunut ja laitettiin vaatetta yms. kun vanhempansa vielä opiskelivat. Tasapuolisuuden vuoksi on vaatinut kolmelle pienimmälle lapsenlapselle myös jokaiselle uudet vaunut ja puvut ja muutakin apua.
Mutta jätetään lääkkeet ostamatta, kun tasapuolisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät välit syntyvät mielestäni ensisijaisesti pitämällä hyvät ja kunnioittavat välit lapsen vanhempiin, ja seuraavaksi sitten kohtelemalla lasta hyvin, eli kuuntelemalla ja kunnioittamalla lasta, myös rajoittamalla tarvittaessa. Pitää myös hyväksyä, ettei kaikkiin lapsenlapsiin synny välttämättä läheiset välit. Ei se silti rakkautta vähennä ja ei se maailmaa kaada. Pääasia että voivat hyvin ja elävät mukavaa elämää. Mumminkin on tärkeää elää omaa elämäänsä ja nauttia harrastuksista, ihmissuhteista yms.
Itse näen nämä asiat enemmän niin, että minun tehtäväni on olla sillä tavalla tukena, että lapseni ja hänen puolisonsa voivat olla hyviä, jaksavia ja läsnäolevia vanhempia - toki omia rajojani noudattaen. Tämä voi tarkoittaa mitä vain lastenhoidosta seläntaputukseen, että teetpä sinä hyvää työtä vanhempana. Se aika lastenlasten kanssa ja heidän kanssaan kehittyvä suhde on sitä mukavaa extraa sitten. Isovanhemman ei ikinä pidä asettua vanhemman ja lapsen väliin, eikä kilpailla lapsenlapsen huomiosta. Lapsuudessa vanhemmat ovat tärkeimpiä, nuoruudessa kaverit ja aikuisuudessa puoliso ja lopulta omat lapset. Näin sen kuuluu mennä, eikä siinä pidä mummon alkaa rakkauden nälkäänsä itkemään. Mummoihin ja muihin sukulaisiin syntyy erilaiset ja tärkeät suhteet, mutta ykkösiä emme ole missään vaiheessa ja kun näin on asiat, niin se myös kertoo siitä että lapsi elää terveessä perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi pitäisi varmistaa tasaväkisyys? Miksei voi antaa huomiota vain niille lapsenlapsille kenestä tykkää?
Kai se olisi jotakin moraalista velvollisuutta ja aikuisen ihmisen käytöstapoja...
Turha varmaan tulevaisuudessa ihmetellä kun nämä lapset ei käy vanhainkodissa sua katsomassa, tuskin he sinusta oppivat tykkäämään.Loppujen lopuksi: eipä meistä tänne jää kuin muistot läheisten mieleen ja niihin voi onneksi elinaikanaan omalla käytöksellään vaikuttaa.
No mutta se tytär käy ja se riittää. Saan toteuttaa mummoutta tyttäreen lapsilla, pojan lapsia en siihen tarvitse. Autan tytärtäni, pojan koti on vieras koti joten sinne en mene auttamaan. Tyttären lasten hoitaminen täyttää mummokiintiön. Miksi pitäisi teeskennellä ja näytellä tasaväkista ja pitkin hampain viettää pojan perheen kanssa aikaa?
Minulla kävi uskomaton onni: miniä kuoli, kun lapsi oli 4 kk ikäinen. Ei ole siitä suunnasta tullut mitään mutinoita, olin tyttären lasten kanssa miten paljon tahansa. Eli minä en varmistanut tasapuolisuutta, joku maailmankaikkeuden omistaja päätti sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit syntyvät mielestäni ensisijaisesti pitämällä hyvät ja kunnioittavat välit lapsen vanhempiin, ja seuraavaksi sitten kohtelemalla lasta hyvin, eli kuuntelemalla ja kunnioittamalla lasta, myös rajoittamalla tarvittaessa. Pitää myös hyväksyä, ettei kaikkiin lapsenlapsiin synny välttämättä läheiset välit. Ei se silti rakkautta vähennä ja ei se maailmaa kaada. Pääasia että voivat hyvin ja elävät mukavaa elämää. Mumminkin on tärkeää elää omaa elämäänsä ja nauttia harrastuksista, ihmissuhteista yms.
Itse näen nämä asiat enemmän niin, että minun tehtäväni on olla sillä tavalla tukena, että lapseni ja hänen puolisonsa voivat olla hyviä, jaksavia ja läsnäolevia vanhempia - toki omia rajojani noudattaen. Tämä voi tarkoittaa mitä vain lastenhoidosta seläntaputukseen, että teetpä sinä hyvää työtä vanhempana. Se aika lastenlasten kanssa ja heidän kanssaan kehittyvä suhde on sitä mukavaa extraa sitten. Isovanhemman ei ikinä pidä asettua vanhemman ja lapsen väliin, eikä kilpailla lapsenlapsen huomiosta. Lapsuudessa vanhemmat ovat tärkeimpiä, nuoruudessa kaverit ja aikuisuudessa puoliso ja lopulta omat lapset. Näin sen kuuluu mennä, eikä siinä pidä mummon alkaa rakkauden nälkäänsä itkemään. Mummoihin ja muihin sukulaisiin syntyy erilaiset ja tärkeät suhteet, mutta ykkösiä emme ole missään vaiheessa ja kun näin on asiat, niin se myös kertoo siitä että lapsi elää terveessä perheessä.
Ja jos on fiksu, niin hankkii ne kivat lapsenlapsikokemukset vaikka päiväkotimummona eli käy kerran viikossa lukemassa satuja ja kuuntelemassa lapsia. Siinä saa tarpeeksi ison annoksen lasten huomiota ja naurua, ei ole tarvetta mennä omien lastenlasten kanssa olemaan ja kilpailemaan huomiosta.
Minulta on sen verran iso perintö tulossa, että lapseni haluavat kyllä pysyä väleissä ja opettavat lapsensakin siihen. Ei minun tarvitse olla tasapuolinen, jos ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvät välit omiin lapsiini, jolloin he myös huolehtivat, että minä saan tavata lapsenlapsiani.
Onko sulla vain tyttöjä? Jos molempia niin pidätkö esim yhtäpaljon yhteyttä poikiin?
Ohis. . . tunnen naisia, joilla on vain tyttäriä. Heidän suhtautumisensa poikiin ja miehiin on aika negatiivinen. Tunnen naisen, jolla on vain poikia. Passaa poikiaan kuin kuninkaallisia. Voi tulla miniöille vaikeaa, jos eivät ymmärrä palvoa miehiään kuten anoppi tekee. Tunnen myös naisen, joka neljän pojan jälkeen sai vihdoin tyttären. Tätä tyttöä kohdellaan kuin prinsessaa.
Mun mielestä normaalit vanhemmat rakastavat ja kohtelevat lapsiaan tasapuolisesti sukupuolesta riippumatta, mutta silti yksilöinä. Tytöiltä vaaditaan samoja asioita kuin pojiltakin ja päinvastoin. Ei enää nykyisin pitäisi olla sukupuolesta kiinni asentaa virustorjuntaohjelma tai pestä pyykkiä. Eikä yhteydenpito omiin vanhempiin ole kiinni sukupuolesta vaan yksilöstä. Mun mieheni soittelee äidilleen paljon useammin kuin minä omalleni.
Voi sentään. Kyllä se rakkaus syttyy heti kun saa vauvan syliin ja siitä se suhde kehittyy. Lättyjen paisto, satujen lukeminen, majojen rakentaminen, jalkapallon peluu ja puihin kiipeäminen on tuttuja juttuja. T: Viiden mummu
Tyttäriini, poikiini sekä heidän puolisoihinsa on hyvät välit.
Lapsenlapsiin olen luonut suhteet, kun ovat olleet pikkaraisia vauvoja. Siitä alkaen niitä suhteita on sitten hoidettu ja hyvin selvitään edelleen.
Kuten vanha sanonta kuuluu: "Oma laps on laps, mut lapsenlaps on lapsukaine."
Kaikki he ovat niin rakkaita ja mukavia. Periaatteella ihanaa kun tulevat ja ihanaa kun taas lähtevät, niin pääsee mummi pötkälleen lepäämään kaiken touhuamisen jälkeen.
- Tosin ovat jo sen kokoisia, että osaavat leikkiä ilman, että ihan koko ajan tarvitsee pelätä putoamista milloin mistäkin :D
En mitenkään. Lapseni huolehtivat asiasta itse.
Pihlajanmarjakarkeilla