Omistaminen on perimmäinen syy ahdistukseen ja kärsimykseen

Ai Nuuskamuikkunenkin palstailee :D

Eihän tuossa omistaminen ole ongelma vaan tavaran hajoaminen ja siitä murehtiminen.

Mulla ainakin kärsimys on kärsimyksen syy.

Onko ihminen sitten onnellinen, jos ei omista mitään?

Sen vuoksi kehitysmaissa ihmiset on niin onnellisia kun saavat nauttia äärimmäisen köyhyyden ilosta.

Vai miten se nyt meni?

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen sitten onnellinen, jos ei omista mitään?

Onnellisempi kun ei omista mitään.

Hommasin talon, katto vuotaa, uusi 14 000 euroa, viemärit ja vesiputekt uusittava 20 000 euroa, keittiöremontti ym. ym. ym. Loputon suo, murhetta, säätämistä, korjaamista, loputon rahanreikä.

Hommasin auton, uudet nastarenkaat 500 euroa, 10 000 huolto 700, peltikolari, omavastuu 200, verot 300, vakuutukset 500 jne. jne. Loputon huoltojen, korjausten, pesemisen, puunaamisen, imuroinni kohde, josta on enemmän murhetta kuin iloa.

Hommasin moottoripyörän, kaaduin asfaltilla olleen öljyläikän vuoksi, sairaalakierre, pyörätuoli, invaliditeetti jne. jne. kävellen olisin jo perillä.

Hommasin naisen. EI jaksa edes kirjoittaa kaikkea murhetta mität tästä seurasi..............................

Ei omistaminen itsessään mutta jos jatkuvasti murehtii omistuksiaan, niin sitten se on ongelma. Tai joss hakee puhtaasti onnea sen perusteella mitä omistaa. Silloinhan loppujen lopuksi mikään ei tahdo riittää.

Totta. Itselleni esim uusi auto aiheuttaisi vain harmaita hiuksia. Miettisin ja syynäisin koko ajan sen kulumista ja naarmuja jne.

Tää on kyllä surkuhupaisuudessaan lopulta aika totta. Omistaminen ei tuo onnea eikä sielunrauhaa.

Minulla on omakotitalo, kesämökki, kaksi autoa, kaksi moottoripyörää, mönkijä, moottorikelkka yms.

Ahdistusta, kärsimystä ei ole, eikä myöskään velkaa.