Miehen mielestä kaikki ongelmista puhuminen on nalkuttamista

Jotkut naiset huomaavat ongelman ennenkuin sitä on vaikkei sitä myöskään olisi koskaan tulossakaan, ja varmuuden vuoksi pitää valmiiksi loukkaantua.

Kyllä monesti asiat on ratkaistu jo ennen nalkuttamista kun se ongelma on huomattu jo ajat sitten, mutta jostain syystä naisten pitää saada siitä puhua monet kerrat ja heittää lisää löylyä.

hyvin harva ongelma ratkeaa puhumalla, aina sitä pitää muutakin tehdä ajatuksissa ainakin.

Luin ekan sivun, ja johan siinä syyllistettiin aloittajaa. Mun mies otti kanssa kaiken valittamisen nalkuttamisena. Kysyin häneltä kerran, että miten hän toivoo minun ottavan esille ne asiat, jotka tekevät minut onnettomaksi ja joiden täytyy muuttua, jotta en hae eroa? Vai eikö hän halua tietää, jos jokin hänen tekemä asia tulee aiheuttamaan eron, ja mieluummin eroaa suoraan miettimättä, onko asiaa mahdollista korjata?

Sen jälkeen on keskustelu sujunut, molemmat kertovat jos jokin asia ahdistaa liikaa (vaati harjoitusta). Ja uskaltavat kertoa jos toivovat pienempiäkin muutoksia, jotka eivät nyt maata kaada, mutta JOS toinen voisi ne toiveet huomioida edes silloin tällöin, olisi kauhean kiva. Pienet toisen toiveiden huomioinnit aiheuttaa paljon positiivista parisuhteessa, on tullut tässä huomattua.

Ap ymmärrän sua. Mun ex oli samanlainen, tajusin lopulta että on oikeasti ihan hirveä ja itsekäs ihminen.

Yritin puhua aina rauhallisesti että mies ei suutu mulle, esim että musta tuntu pahalta miehen runsas juominen, alkusuhteesta valehteli mulle että käyttää alkoholia normaalisti. No ei todellakaan käyttänyt. Oli muitakin epäkohtia, esim hän ei koskaan, siis oikeasti koskaan suostunut tulemaan luokseni tai paikkoihin joihin olisin halunnut lähteä, kaikki tehtiin aina miehen halujen mukaan. Jos kyseenalaistin tätä niin mies aina vastasi ”älä syyllistä mua! Oot ihan älyttömän syyllistävä nainen!” Vaikka puhuin täysin normaalisti ja kerroin asiat ”musta tuntuu, musta ois kiva jne”

Tunsin itseni tosi onnettomaksi, arvottomaksi ja syylliseksi. Mies osasi manipuloida ja kääntää kaiken mun niskoille.

Onneksi on ex. Ap mieti mitä saat tosta suhteesta irti. Parisuhteen kuuluisi olla turvasatama ja ilon lähde, ei epäreiluuden ja alistamisen taistelutanner.

Voimia. ❤️

Ap:n antamat esimerkit kertovat lähinnä siitä, ettei mies kunnioita ja välitä pätkääkään. Nainen on itsestäänselvyys jonka tarpeilla ei ole tuon taivaallisen merkitystä. Kannattaa miettiä onko tuota järkeä jatkaa. Mies ei välttämättä tee sitä ilkeyttään ja tahallaan, vaan ihan vaan itsekeskeisyyttään tajuamatta kuinka epäreilu on. Itse miehesi parhaiten tunnet, osannet varmaan päätellä onko mies mulkku vai vain ajattelematon törppö joka voi muuttaa käyttäytymistään kun se hänelle osoitetaan.

AP jutusta heti huomaa että Ap llä ongelmia riittää. Jotkut on tuollasia ongelmaisia draama ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt semmoinen ohje, että yksi ainoa keskustelu enää, jossa tuot  selvästi ilmi sen, että mikä ei jatku enää sekuntiakaan, eli henkinen väkivalta. On väkivaltaa kieltää millä tahansa syyllä toista puolisoa puhumasta epäkohdista, ja tuomasta esiin omaa pahaa oloaan. Mies joko ymmärtää tämän tai sitten ei, mutta se ei ole enää sinun ongelmasi. Mulle on pari kertaa yritetty suhteessa tuota, mutta olen jättänyt aika pian, kun ei ole ymmärretty puhetta.

Seuraava uhriutuja linjoilla. Tämä väkivaltamääritelmä on lähtenyt ihan laukalle viime aikoina. 

Henkinen väkivalta on todellinen ilmiö, mutta kumpi on väkivaltaa - se, että haukkuu toista vai se, ettei ota haukuja vastaan?

On pelottavaa, miten tätä naisten uhritumista lietsotaan. Se saa jotku naiset kuvittelemaan olevansa uhreja silloinkin, kun tilanne on toisin päin. 

Edelleen, me emme tiedä ap:n vuorovaikutustilanteita. Me emme tiedä, mistä ap pahoittaa mielensä (kävit kavereiden kanssa kaljalla jo toisen kerran tällä vuosikymmenellä) jne. 

Mutta henkisenväkivallan ekspertti tietää kumpi on uhri - senhän voi päätellä sukupuolesta vai kuinka?

Sanoiko aloittaja, että hän haukkuu miestään vai sanoiko, että hän haluaisia keskustella hänen mielestään olevista epäkohdista? Mitä se sitten on, jos toinen kieltäytyy keskustelemasta toisen kanssa tämän ehdottamista aiheista?

Ei. Aloittaja sanoi vähän mitään konkreettista. Mutta sinä vedit johtopäätökset siitä ja tiesit ap:n miehen harjoittavan henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt semmoinen ohje, että yksi ainoa keskustelu enää, jossa tuot  selvästi ilmi sen, että mikä ei jatku enää sekuntiakaan, eli henkinen väkivalta. On väkivaltaa kieltää millä tahansa syyllä toista puolisoa puhumasta epäkohdista, ja tuomasta esiin omaa pahaa oloaan. Mies joko ymmärtää tämän tai sitten ei, mutta se ei ole enää sinun ongelmasi. Mulle on pari kertaa yritetty suhteessa tuota, mutta olen jättänyt aika pian, kun ei ole ymmärretty puhetta.

Seuraava uhriutuja linjoilla. Tämä väkivaltamääritelmä on lähtenyt ihan laukalle viime aikoina. 

Henkinen väkivalta on todellinen ilmiö, mutta kumpi on väkivaltaa - se, että haukkuu toista vai se, ettei ota haukuja vastaan?

On pelottavaa, miten tätä naisten uhritumista lietsotaan. Se saa jotku naiset kuvittelemaan olevansa uhreja silloinkin, kun tilanne on toisin päin. 

Edelleen, me emme tiedä ap:n vuorovaikutustilanteita. Me emme tiedä, mistä ap pahoittaa mielensä (kävit kavereiden kanssa kaljalla jo toisen kerran tällä vuosikymmenellä) jne. 

Mutta henkisenväkivallan ekspertti tietää kumpi on uhri - senhän voi päätellä sukupuolesta vai kuinka?

Sanoiko aloittaja, että hän haukkuu miestään vai sanoiko, että hän haluaisia keskustella hänen mielestään olevista epäkohdista? Mitä se sitten on, jos toinen kieltäytyy keskustelemasta toisen kanssa tämän ehdottamista aiheista?

Ei. Aloittaja sanoi vähän mitään konkreettista. Mutta sinä vedit johtopäätökset siitä ja tiesit ap:n miehen harjoittavan henkistä väkivaltaa.

Mistä sinä taas päättelet, että minä olisi kirjoittanut tuon kommenttiketjun ensimmäisen viestin? Sinä voisit kertoa, mitä se toiselle tärkeistä asioista puhumisesta kieltäytyminen sitten on?

Fiktiota, pelkkää fiktiota.

Kuvittelemme kimpassa kuinka asiat voisivat olla.

Ei mitään todellisuutta, vaan tajunnan virtaa. Ja pääosassa palstan suosikki konna.

Taas kerran nousee mieleen kysymys: MIKSI miehet ei elä keskenään parisuhteessa, koska naisen kanssa ei voi elää? Voisko joku mies selittää?

Vierailija kirjoitti:

Naisten puheet on kuin lasten leikit. Ei niitä pidä ottaa tosissaan.

Ja näin saamme aikaan avioeron jonka jälkeen mies ihmettelee "kun kaikki oli ihan hyvin!" :D

Mun kokemuksen mukaan niin työelämässä kuin vapaa-ajalla naiset hyvin monesti esittävät ongelmana olevan asian miehelle täysin väärin. He puhuvat miltä ongelmana oleva asia saa heidät tuntemaan ja syyllistävät sitä miestä siitä he (naiset) tuntevat mitä tuntevat. Ne tunteet ei ole se ongelma. Ne on seurausta siitä ongelmasta ja siitä ongelmasta ja siihen olevasta ratkaisuehdotuksesta (joka on kompromissi eikä mikään ultimatum) heidän tulisi keskustella, sillä mies on kiinnostunut ratkaisemaan ongelman eikä siitä mitä tunteita se naisessa herättää. Alla karrikoitu esimerkki.

Ongelma: Naisen mielestä miehen henki haisee pahalta.

Kahden miehen välisenä keskustelu menisi suurinpiirtein näin: "Hei, oletko huomannut että sun hengitys on alkanut haisemaan? Minulla auttoi kun kävin puhdistuttamassa ikenet ja aloin käyttämään hammaslankaa."

Asia + ratkaisuehdotus ja ei mitään turhaa syyttelyä, ei mitään uhkavaatimusta eikä mitään pakotusta vaan faktat tiskiin ja haiseva mies voi tehdä siitä omat johtopäätöksensä ja toteuttaa asian tai olla toteuttamatta jos siltä tuntuu. Asia on selkeästi tuotu esiin eikä sitä ole tarvinut lukea rivien välistä kaiken muun tunnehötön seasta. Tämä riittää hyvin monelle miehelle ja toimii paljon paremmin kuin tunteisiin vetoava palopuhe jota höystetään suurinpiirtein maastakarkotuksen uhkaamisella. Selkeä, lyhyt ja ytimekäs viesti, jossa on vain yksi asia ja jotain konkreettista mitä voisi asialle tehdä, toimii paljon paremmin.

Ongelma: Nainen haluaisi poistaa nälänhädän maailmasta.

Mies kokee tämän lähinnä abstraktina ongelmana josta hän tietää että hänellä ei ole ratkaisua eikä jaksa siksi vaivata asialla päätään, mutta silti ahdistuu kun naista asia ahdistaa. Kun tämä  sama naisen nälänhätä-ahdistus toistuu useasti, niin miestä alkaa vituttamaan koko nälänhädästä vouhottaminen. Hän ei halua kuulla koko asiasta mitään, vaikka nainen kuinka sydäntä särkevästi koittaisi perustella kuinka tärkeä asia tämä on hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sen kokee nalkuttamisena, koska naiselle ongelmista puhuminen tarkoittaa miehen väärin tekemisiä. Aina.

Minä olen jo ajat sitten jättänyt huomioimatta puheet jotka ei liity seksiin tai päihteisiin. Monesti tuo selittää jotain mistä mulla ei ole aavistustakaan mistä se puhuu. Tässä yhtenä iltana olin vähän ottanut niin vahingossa lipsautin totuuden. Tivasi mitä ajattelen vai ajattelenko mitään? Vastasin että haaveilen halukkaista naisista. Siitä se vasta riemu repesi.

Onko vammaasi koskaan pyritty hoitamaan terveydenhuollossa vai yritätkö vain päihteiden avulla pärjätä normaalissa elämässä?

Lääkärin mielestä olen terve vaikka itse olen eri mieltä. Päihteet ja seksi on suunnilleen ainoat asiat mitkä kiinostaa. Joskus kuulen pieniä pätkiä muijan puheista. Kerrankin tajusin että se on puhunut verhojen vaihtamisesta monta tuntia. Ketä kiinostaa mikä kangas roikkuu ikkunoissa?

Joskus sorrun helppoon ratkaisuun ja annan sille kortin ja kehotan menemään ostoksille. Saa sentään muutaman tunnin katsoa rauhassa pornoa ja ryypätä. Joutuu taas kesällä kestämään parit kirppikset että saadaan kaappeihin tilaa. Tämä on sitä meidän kierrätystä.

Hoh hoijaa ja höpöti löpöti.  

Täällä yritetään keskustella ihan oikeasta asiasta.  Keksi sinä jotain muu foorumi missä pelleillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan niin työelämässä kuin vapaa-ajalla naiset hyvin monesti esittävät ongelmana olevan asian miehelle täysin väärin. He puhuvat miltä ongelmana oleva asia saa heidät tuntemaan ja syyllistävät sitä miestä siitä he (naiset) tuntevat mitä tuntevat. Ne tunteet ei ole se ongelma. Ne on seurausta siitä ongelmasta ja siitä ongelmasta ja siihen olevasta ratkaisuehdotuksesta (joka on kompromissi eikä mikään ultimatum) heidän tulisi keskustella, sillä mies on kiinnostunut ratkaisemaan ongelman eikä siitä mitä tunteita se naisessa herättää. Alla karrikoitu esimerkki.

Ongelma: Naisen mielestä miehen henki haisee pahalta.

Kahden miehen välisenä keskustelu menisi suurinpiirtein näin: "Hei, oletko huomannut että sun hengitys on alkanut haisemaan? Minulla auttoi kun kävin puhdistuttamassa ikenet ja aloin käyttämään hammaslankaa."

Asia + ratkaisuehdotus ja ei mitään turhaa syyttelyä, ei mitään uhkavaatimusta eikä mitään pakotusta vaan faktat tiskiin ja haiseva mies voi tehdä siitä omat johtopäätöksensä ja toteuttaa asian tai olla toteuttamatta jos siltä tuntuu. Asia on selkeästi tuotu esiin eikä sitä ole tarvinut lukea rivien välistä kaiken muun tunnehötön seasta. Tämä riittää hyvin monelle miehelle ja toimii paljon paremmin kuin tunteisiin vetoava palopuhe jota höystetään suurinpiirtein maastakarkotuksen uhkaamisella. Selkeä, lyhyt ja ytimekäs viesti, jossa on vain yksi asia ja jotain konkreettista mitä voisi asialle tehdä, toimii paljon paremmin.

Ongelma: Nainen haluaisi poistaa nälänhädän maailmasta.

Mies kokee tämän lähinnä abstraktina ongelmana josta hän tietää että hänellä ei ole ratkaisua eikä jaksa siksi vaivata asialla päätään, mutta silti ahdistuu kun naista asia ahdistaa. Kun tämä  sama naisen nälänhätä-ahdistus toistuu useasti, niin miestä alkaa vituttamaan koko nälänhädästä vouhottaminen. Hän ei halua kuulla koko asiasta mitään, vaikka nainen kuinka sydäntä särkevästi koittaisi perustella kuinka tärkeä asia tämä on hänelle.

Mikä helvatun nälänhätä? Onko naisten ongelmat aina sellaisia ettei niille voi tehdä mitään? Kyllä ne mun ongelmat miehen kanssa oli ihan niinkin abstrakti asia, kun että mies ei pidä lupauksiaan. Jos mies ei siihen ongelmaan löydä ratkaisua niin on kyllä harvinaisen pässi mies.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan niin työelämässä kuin vapaa-ajalla naiset hyvin monesti esittävät ongelmana olevan asian miehelle täysin väärin. He puhuvat miltä ongelmana oleva asia saa heidät tuntemaan ja syyllistävät sitä miestä siitä he (naiset) tuntevat mitä tuntevat. Ne tunteet ei ole se ongelma. Ne on seurausta siitä ongelmasta ja siitä ongelmasta ja siihen olevasta ratkaisuehdotuksesta (joka on kompromissi eikä mikään ultimatum) heidän tulisi keskustella, sillä mies on kiinnostunut ratkaisemaan ongelman eikä siitä mitä tunteita se naisessa herättää. Alla karrikoitu esimerkki.

Ongelma: Naisen mielestä miehen henki haisee pahalta.

Kahden miehen välisenä keskustelu menisi suurinpiirtein näin: "Hei, oletko huomannut että sun hengitys on alkanut haisemaan? Minulla auttoi kun kävin puhdistuttamassa ikenet ja aloin käyttämään hammaslankaa."

Asia + ratkaisuehdotus ja ei mitään turhaa syyttelyä, ei mitään uhkavaatimusta eikä mitään pakotusta vaan faktat tiskiin ja haiseva mies voi tehdä siitä omat johtopäätöksensä ja toteuttaa asian tai olla toteuttamatta jos siltä tuntuu. Asia on selkeästi tuotu esiin eikä sitä ole tarvinut lukea rivien välistä kaiken muun tunnehötön seasta. Tämä riittää hyvin monelle miehelle ja toimii paljon paremmin kuin tunteisiin vetoava palopuhe jota höystetään suurinpiirtein maastakarkotuksen uhkaamisella. Selkeä, lyhyt ja ytimekäs viesti, jossa on vain yksi asia ja jotain konkreettista mitä voisi asialle tehdä, toimii paljon paremmin.

Ongelma: Nainen haluaisi poistaa nälänhädän maailmasta.

Mies kokee tämän lähinnä abstraktina ongelmana josta hän tietää että hänellä ei ole ratkaisua eikä jaksa siksi vaivata asialla päätään, mutta silti ahdistuu kun naista asia ahdistaa. Kun tämä  sama naisen nälänhätä-ahdistus toistuu useasti, niin miestä alkaa vituttamaan koko nälänhädästä vouhottaminen. Hän ei halua kuulla koko asiasta mitään, vaikka nainen kuinka sydäntä särkevästi koittaisi perustella kuinka tärkeä asia tämä on hänelle.

Haisevan hengityksen tapauksessa on ihan sama, keskusteleeko siinä kaksi miestä vai mies ja nainen.  Se haisevahenkinen mies ei mene puhdistuttamaan ikeniään eikä osta hammaslankaa.  Koska sille on ihan sama, haiseeko sen henki vai ei, kun se itse ei sitä haista.  Kaverit saa sanoa ihan mitä vaan ja muijan sanominenhan on nalkuttamista.  

On myös miehiä, joiden mielestä naisen kuuluu nalkuttaa ja siksi he aivan tarkoituksellisesti ja omasta halustaan lähtien tulkitsevat naisen kaikki puheet nalkuttamiseksi.  Tämä siksi, että silloin he saavat tehdä mitä haluavat ja olla sellaisia mitä haluavat olla.   Kun nainen "nalkuttaa," he ovat mukavuusalueellaan.  Heidän ei tarvitse tehdä mitään muutosta missään, kun kaikki heidän tekemisensä on itseoikeutetusti nalkutuksen syytä ja sehän on nyt vaan yhtä helvetin nalkutusta eikä siitä tarvi välittää. 

Heidän ei tarvitse esim. viedä roskapussia  ulos, kun naisen pyyntö "veisitkö ton pussin" on nalkutusta.  Tämä on - myönnän - hieman karrikoitu esimerkki, mutta erittäin kuvaava.  

Tällaiselle miehelle ei kannata ikinä antaa myönnytystä.  Kun miehelle ei säksätetä eikä jankuteta, hän joutuu oikeasti ottamaan huomioon asian, mistä hänelle "ei huomauteta."  Tämä voi olla kyllä myös tie valtataisteluun, mutta joskus se on pakollista.  Jos mies ei pidä jotain lupaustaan, hän sitten  joutuu asian eteen tavalla tai toisella.  Asia jää tekemättä tai tyhmyys tulee tehdyksi  ja siitä on seurauksensa.  Viime kädessä hän näkee vaimonsa auton perävalot.  Mutta ei voi oikeuttaa tekemisiään tai tekemättä jättämisiään sillä, että muija aina nalkutti.

Ex-mieheni yritti provosoida minua nalkuttamaan, mutta - kiitos kotioppieni - en langennut siihen.  Se oli erittäin helppoa.  Ei siinä tarvinnut kuin pyöräyttää päätään ja sanoa jotain sellaista kuin " ei hyvä taivas" tms.  Sitä ei voi kukaan tulkita nalkuttamiseksi.  Kannanotto kuitenkin, kun sitä niin kovasti kaivattiin.  Riidellä sai ihan vapaasti seinien kanssa.  Jonkun harvan kerran tätä on joutunut tekemään nykyisenkin miehen kanssa, mutta hän on kuitenkin aivan eri tyyppiä ja hänen kanssaan kanssakäyminen on normaalia ja oikeata.  En tiedä mistä tämä joidenkin miesten tapa tyypittää naisia nalkuttajiksi ihan lähtökohtaisesti on tullut, ehkä kotioloista sitten.  Ja on kuunneltu kovasti isojen poikien juttuja.

Miksi ylipäätään olet parisuhteessa, jossa on noin paljon ongelmia, ja toinen loukkaa sinua vielä puheillaan?

Minusta normaalia on puhua toiselle nätisti ja kokea parisuhde tosi helpoksi ja antoisaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään olet parisuhteessa, jossa on noin paljon ongelmia, ja toinen loukkaa sinua vielä puheillaan?

Minusta normaalia on puhua toiselle nätisti ja kokea parisuhde tosi helpoksi ja antoisaksi.

Aivan sama. Ihan ihmeellisiä parisuhteita jengillä tuntuu olevan.