Miehen mielestä kaikki ongelmista puhuminen on nalkuttamista

Ihan sama ongelma meillä. Mutta niinkun tuolla jo joku sano, olen oppinu valitsemaan taisteluni eli sanon vaan asioista, joiden sanomatta jättäminen vaivaisi minua liikaa. Tämä on vähentänyt huomattavasti ristiriitoja meidän parisuhteessa ja ehkä mieskin jaksaa ottaa vastaan kritiikkiä, jos sitä tulee hyvin harvoin. Vielä kun saisi sen miehenkin joskus kertomaan, mikä hänen mieltään vaivaa, niin meillä menis vallan hyvin :)

Miehesi on oikeassa. Menehän nyt takaisin keittiöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt semmoinen ohje, että yksi ainoa keskustelu enää, jossa tuot  selvästi ilmi sen, että mikä ei jatku enää sekuntiakaan, eli henkinen väkivalta. On väkivaltaa kieltää millä tahansa syyllä toista puolisoa puhumasta epäkohdista, ja tuomasta esiin omaa pahaa oloaan. Mies joko ymmärtää tämän tai sitten ei, mutta se ei ole enää sinun ongelmasi. Mulle on pari kertaa yritetty suhteessa tuota, mutta olen jättänyt aika pian, kun ei ole ymmärretty puhetta.

Seuraava uhriutuja linjoilla. Tämä väkivaltamääritelmä on lähtenyt ihan laukalle viime aikoina. 

Henkinen väkivalta on todellinen ilmiö, mutta kumpi on väkivaltaa - se, että haukkuu toista vai se, ettei ota haukuja vastaan?

On pelottavaa, miten tätä naisten uhritumista lietsotaan. Se saa jotku naiset kuvittelemaan olevansa uhreja silloinkin, kun tilanne on toisin päin. 

Edelleen, me emme tiedä ap:n vuorovaikutustilanteita. Me emme tiedä, mistä ap pahoittaa mielensä (kävit kavereiden kanssa kaljalla jo toisen kerran tällä vuosikymmenellä) jne. 

Mutta henkisenväkivallan ekspertti tietää kumpi on uhri - senhän voi päätellä sukupuolesta vai kuinka?

Sanoiko aloittaja, että hän haukkuu miestään vai sanoiko, että hän haluaisia keskustella hänen mielestään olevista epäkohdista? Mitä se sitten on, jos toinen kieltäytyy keskustelemasta toisen kanssa tämän ehdottamista aiheista?

Mitä se ongelmista puhuminen auttaa jos  ongelmaa ei voi ratkaista vaikka seuraavan kuukauden aikana ja ongelma on kuitenkin molempien tiedossa? Eksäni halusi aina keskustella minun ongelmista, mutta ei omistaan.

Minäkin nalkutan. Sanon miehelle että voisiko hoitaa jonkun asian, esim. maksaa karhukirjeensä.

Ei tapahdu mitään.

Toistan pyyntöni parin päivän päästä.

Ei tapahdu mitään

Toistan pyyntöni parin päivän päästä

Ei tapahdu mitään

Tulee uusi karhukirje ja lisää sakkoa

Toistan pyyntöni

Vastahakoisesti menee koneelle ja hoitaa asian

Miksi sen pitää olla näin vaikeaa? Miksi pitää antaa asioiden tahallaan vaikeutua?

Minunkin mieheni kokee nalkuttamisena asiat, joita ei voi ratkaista. Eli hänelle ei kannata sanoa asioista, joita ei voi muuttaa.

Sitä vastaan hänellä ei ole mitään, että huomauttaa asioista, joille voi tehdä jotain.

Taitaa olla aika tavallinen miehinen ajattelumalli.

Minun vaimoni ei huomauttele, vaan keittää minulle aamuisin hyvää graham-puuroa. Minäkään en ole koskaan moittinut häntä mistään. Ei ole ollut mitään syytä moittia.

Kuinka usein puhut ongelmista? Entä kuinka usein kaikesta muusta paitsi ongelmista? Jos yleisin puheenaiheesi liittyy erilaisiin ongelmiin, ymmärrän miestäsikin. Mulla on työkaveri, jonka lähes joka ainoa esille ottama asia on jokin negatiivinen. Kun hän avaa suunsa, mulla ensimmäinen reaktio on "voi ei, ei taas,  mitähän tällä kertaa?". Kaikki muut työkaverini osaavat puhua muustakin kuin ongelmista, jolloin samanlaista ärsyyntymistä ei synny silloin, kun he ottavat jonkun ongelman käsiteltäväksi. 

Onko sinulla nalkuttava äänensävy? Asioista, jotka vaivaavat, voi puhua myös nalkuttamatta. Vai onko miehesi passiivis-aggressiivinen jurottaja? Tai oletteko molemmat passiivis-aggressiivisia omalla tavallanne?

Voi jösses! Millaisia miehiä teillä oikein on riesananne, jos eivät hoida edes raha-asioitaan ajoissa? Kyllä tuollaisesta voi sanoa ja huomauttaa, mutta ennen kaikkea miksi ihmeessä katsella tuollaista ihmistä, jolla on selviä vaikeuksia oman elämänsä hallinnassa? 

Toiseksi, mies kokee herkästi 'nalkuttamiseksi' kaiken, mitä nainen sanoo arvostelevasti, varsinkin jos hän voi jotenkin kokea sen kohdistuvan itseensä. Nainen voi sanoa vaikka "oho, onpa pihalla paljon lunta", jolloin mies helposti kuulee sen "mikset ole vielä tehnyt lumitöitä?" vaikkei naisella olisi mitään tällaista ajatusta. Se on vaan monella miehellä sisään rakennettu ajatusmaailma, että miehen pitää huolehtia siitä, että naisella on kaikki hyvin. Jos siis nainen valittaa vaikka hallituksen kokoonpanosta, mies jotenkin kokee sen ahdistavana, vaikka hyvin tietää, ettei hän asialle voi mitään eikä nainen niin odotakaan. Tyytyväinen nainen on paras nainen. Se on taas sitten ihan eri juttu, antaako miehen oma käytös aihetta naisen tyytyväisyyteen. Mutta tuossa yksi yleinen syy, miksi mies kokee asiasta puhumisenkin ikäväksi ja mieluummin välttelee sitä.

Lars kirjoitti:

Voi jösses! Millaisia miehiä teillä oikein on riesananne, jos eivät hoida edes raha-asioitaan ajoissa? Kyllä tuollaisesta voi sanoa ja huomauttaa, mutta ennen kaikkea miksi ihmeessä katsella tuollaista ihmistä, jolla on selviä vaikeuksia oman elämänsä hallinnassa? 

Toiseksi, mies kokee herkästi 'nalkuttamiseksi' kaiken, mitä nainen sanoo arvostelevasti, varsinkin jos hän voi jotenkin kokea sen kohdistuvan itseensä. Nainen voi sanoa vaikka "oho, onpa pihalla paljon lunta", jolloin mies helposti kuulee sen "mikset ole vielä tehnyt lumitöitä?" vaikkei naisella olisi mitään tällaista ajatusta. Se on vaan monella miehellä sisään rakennettu ajatusmaailma, että miehen pitää huolehtia siitä, että naisella on kaikki hyvin. Jos siis nainen valittaa vaikka hallituksen kokoonpanosta, mies jotenkin kokee sen ahdistavana, vaikka hyvin tietää, ettei hän asialle voi mitään eikä nainen niin odotakaan. Tyytyväinen nainen on paras nainen. Se on taas sitten ihan eri juttu, antaako miehen oma käytös aihetta naisen tyytyväisyyteen. Mutta tuossa yksi yleinen syy, miksi mies kokee asiasta puhumisenkin ikäväksi ja mieluummin välttelee sitä.

Katselen kun on oltu 20 vuotta yhdessä ja on pari lastakin. Ei ole aina ollut tuollainen. Stressi ym. muuttaa ihmistä. Itselle vaan välillä hankalaa hallita hermoja kun toinen perseilee juurikin vaikka raha-asioissa. Häiritsee omaa turvallisuudentunnetta ja tulee noista sitten huomauteltua.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on vuorovaikutteista kommunikointia. Minusta tuntuu, ettet oikein ymmärrä mitä keskustelemisella tarkoitetaan. Siinä molempien osapuolten täytyy olla aktiivisia. Silloin kun pelkästään sinun äänese kuuluu on se pelkkää yksinpuhelua. Tunnetaan kansankielellä nalkuttamisena.

Mies ei suostu ottamaan osaa keskusteluihin ongelmista. Joten ne on vain minun yksinpuhelua kun mies ei sano mitään (paitsi että älä nalkuta). Mutta keskusteluun hän ei suostu.

Eli hän tekee minun puheesta nalkuttamista koska ei itse keskustele?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tästä on keskustella, kun ei niitä vuorovaikutustilanteita tunne. 

Nalkuttamisen ainoa määritelmä ei ole se, että jankkaa samoista asioita vaan se, että ylipätään antaa negaa toistuvasti ja todennäköisesti pienistä asioista. 

Toki vastaavasti kyseessä voivat olla merkitykselliset asiat, joita miehesi ei osaa käsitellä. 

Emme me voi tätä tietää - mutta muista, itseään on helpompi muuttaa kuin toista. 

Minulle ne asiat on isoja ja tärkeitä. Voi olla että miehen mielestä sitten pikkuasioita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt semmoinen ohje, että yksi ainoa keskustelu enää, jossa tuot  selvästi ilmi sen, että mikä ei jatku enää sekuntiakaan, eli henkinen väkivalta. On väkivaltaa kieltää millä tahansa syyllä toista puolisoa puhumasta epäkohdista, ja tuomasta esiin omaa pahaa oloaan. Mies joko ymmärtää tämän tai sitten ei, mutta se ei ole enää sinun ongelmasi. Mulle on pari kertaa yritetty suhteessa tuota, mutta olen jättänyt aika pian, kun ei ole ymmärretty puhetta.

Seuraava uhriutuja linjoilla. Tämä väkivaltamääritelmä on lähtenyt ihan laukalle viime aikoina. 

Henkinen väkivalta on todellinen ilmiö, mutta kumpi on väkivaltaa - se, että haukkuu toista vai se, ettei ota haukuja vastaan?

On pelottavaa, miten tätä naisten uhritumista lietsotaan. Se saa jotku naiset kuvittelemaan olevansa uhreja silloinkin, kun tilanne on toisin päin. 

Edelleen, me emme tiedä ap:n vuorovaikutustilanteita. Me emme tiedä, mistä ap pahoittaa mielensä (kävit kavereiden kanssa kaljalla jo toisen kerran tällä vuosikymmenellä) jne. 

Mutta henkisenväkivallan ekspertti tietää kumpi on uhri - senhän voi päätellä sukupuolesta vai kuinka?

Sanoiko aloittaja, että hän haukkuu miestään vai sanoiko, että hän haluaisia keskustella hänen mielestään olevista epäkohdista? Mitä se sitten on, jos toinen kieltäytyy keskustelemasta toisen kanssa tämän ehdottamista aiheista?

En hauku miestä vaan otan puheeksi epäkohtia (ongelmia). Mies ei niistä suostu puhumaan vaan sanoo aina vain että älä nalkuta. Ja että ei hänkään valita mistään vaikka syytä olisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerro esimerkki miten ja mistä yrität puhua. 

Ne ongelmat joista sanon on tällaisia esimerkiksi:

-ollaan sovittu että lähdetään yhdessä kaupoille kahdelta. mies soittaa puoli kolme että ei lähdekään minun kanssa kaupoille kun onkin menossa äidilleen kahville. eli ei ilmota ajoissa eikä pidä kiinni mistä on sovittu. (hänen mielestä kaupoilla käynti on kai pikkujuttu, minun mielestä minun odotuttaminen ja sovitun pettäminen on iso juttu)

-käyttää perheen rahoja itseensä ja harrastuksiinsa ja ihmettelee sitten että rahat on vähissä koska pitää maksaa asuntolainan lyhennykset ja vesilaskut. sanon että miksi sitten ostit tonnin polkupyörän niin mies vastaa että älä taas nalkuta

-ollaan puhuttu että mies on illalla lasten kanssa jotta minä pääsen vaatekauppaan. mies alkaakin tekemään eteisessä lähtöä ja kun ihmettelen minne oikein olet menossa niin sanoo että pitää mennä auttaan kaveria, kyllähän sinä voit mennä toistekin ostamaan niitä paitojasi (minun mielestä taas petti lupauksensa ja oli itsekäs)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt semmoinen ohje, että yksi ainoa keskustelu enää, jossa tuot  selvästi ilmi sen, että mikä ei jatku enää sekuntiakaan, eli henkinen väkivalta. On väkivaltaa kieltää millä tahansa syyllä toista puolisoa puhumasta epäkohdista, ja tuomasta esiin omaa pahaa oloaan. Mies joko ymmärtää tämän tai sitten ei, mutta se ei ole enää sinun ongelmasi. Mulle on pari kertaa yritetty suhteessa tuota, mutta olen jättänyt aika pian, kun ei ole ymmärretty puhetta.

Seuraava uhriutuja linjoilla. Tämä väkivaltamääritelmä on lähtenyt ihan laukalle viime aikoina. 

Henkinen väkivalta on todellinen ilmiö, mutta kumpi on väkivaltaa - se, että haukkuu toista vai se, ettei ota haukuja vastaan?

On pelottavaa, miten tätä naisten uhritumista lietsotaan. Se saa jotku naiset kuvittelemaan olevansa uhreja silloinkin, kun tilanne on toisin päin. 

Edelleen, me emme tiedä ap:n vuorovaikutustilanteita. Me emme tiedä, mistä ap pahoittaa mielensä (kävit kavereiden kanssa kaljalla jo toisen kerran tällä vuosikymmenellä) jne. 

Mutta henkisenväkivallan ekspertti tietää kumpi on uhri - senhän voi päätellä sukupuolesta vai kuinka?

Sanoiko aloittaja, että hän haukkuu miestään vai sanoiko, että hän haluaisia keskustella hänen mielestään olevista epäkohdista? Mitä se sitten on, jos toinen kieltäytyy keskustelemasta toisen kanssa tämän ehdottamista aiheista?

En hauku miestä vaan otan puheeksi epäkohtia (ongelmia). Mies ei niistä suostu puhumaan vaan sanoo aina vain että älä nalkuta. Ja että ei hänkään valita mistään vaikka syytä olisi. Ap

Raskas mies. Toisen kanssa kun on vuosia niin ei niiltä erimielisyyksiltä voi vaan välttyä. Jotenkin kai ne pitäisi selvittää, jos pari meinaa yhdessä pysyä.

sen kokee nalkuttamisena, koska naiselle ongelmista puhuminen tarkoittaa miehen väärin tekemisiä. Aina.

Vierailija kirjoitti:

sen kokee nalkuttamisena, koska naiselle ongelmista puhuminen tarkoittaa miehen väärin tekemisiä. Aina.

Lue noi esimerkkini tosta ylempää. Ne onkin miehen väärintekemisiä eli ongelmia minulle. Ja niistä sitten sanon että mitä voidaan tehdä näille ongelmille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minäkin nalkutan. Sanon miehelle että voisiko hoitaa jonkun asian, esim. maksaa karhukirjeensä.

Ei tapahdu mitään.

Toistan pyyntöni parin päivän päästä.

Ei tapahdu mitään

Toistan pyyntöni parin päivän päästä

Ei tapahdu mitään

Tulee uusi karhukirje ja lisää sakkoa

Toistan pyyntöni

Vastahakoisesti menee koneelle ja hoitaa asian

Miksi sen pitää olla näin vaikeaa? Miksi pitää antaa asioiden tahallaan vaikeutua?

Miksi olet alkanut miehen äidiksi? Anna hänen hoitaa tai olla hoitamatta omat laskunsa, kyllä se oppii kun maksaa karhuja tai viimeistään kun menee luottotiedot. Jos teillä on yhteiset rahat, ne pitää muuttaa erillisiksi niin sinä et kärsi miehen laiskuudesta.

Itse tehty ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro esimerkki miten ja mistä yrität puhua. 

Ne ongelmat joista sanon on tällaisia esimerkiksi:

-ollaan sovittu että lähdetään yhdessä kaupoille kahdelta. mies soittaa puoli kolme että ei lähdekään minun kanssa kaupoille kun onkin menossa äidilleen kahville. eli ei ilmota ajoissa eikä pidä kiinni mistä on sovittu. (hänen mielestä kaupoilla käynti on kai pikkujuttu, minun mielestä minun odotuttaminen ja sovitun pettäminen on iso juttu)

-käyttää perheen rahoja itseensä ja harrastuksiinsa ja ihmettelee sitten että rahat on vähissä koska pitää maksaa asuntolainan lyhennykset ja vesilaskut. sanon että miksi sitten ostit tonnin polkupyörän niin mies vastaa että älä taas nalkuta

-ollaan puhuttu että mies on illalla lasten kanssa jotta minä pääsen vaatekauppaan. mies alkaakin tekemään eteisessä lähtöä ja kun ihmettelen minne oikein olet menossa niin sanoo että pitää mennä auttaan kaveria, kyllähän sinä voit mennä toistekin ostamaan niitä paitojasi (minun mielestä taas petti lupauksensa ja oli itsekäs)

Tuo raha-asia hoitoon: yksi yhteinen taloustili, jonne molemmat laittavat vaikka 70% palkastaan. Yli jäävä osa on omaa käyttörahaa.

Sinulle omaa aikaa: jos olet ilmoittautunut että sinulla on silloin ja tällöin omia menoja, niin lähdet tietenkin miehen mäkätyksestä huolimatta.