Lue keskustelun säännöt.
Asia josta et ole päässyt yli
Kommentit (32)
Kaipaan yhtä ihmistä jonka kanssa en voi viettää aikaa. En vaan pääse millään asiasta yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän katoaminen. Olin silloin 17v. Hän vain yhtäkkiä katosi. En ole kuullut hänestä sen jälkeen, eikä kukaan muukaan. Olimme silloin vielä yhdessä, kun hän katosi. Hän asui lastenkodissa, eikä ole pitänyt mitään yhteyttä sukulaisiinsa ja lopulta hänen tätinsäkin kuoli. Hänen vanhemmat kuolivat, kun hän oli 12v. Yksi serkku hänellä on, eikä tuo serkkukaan ole kuullut hänestä mitään 20 vuoteen. Voi olla, että exä asuu ulkomailla, tai sitten on kuollut. Aika usein häntä ajattelen. 💖 Vaikka mulla onkin perhe. En voi unohtaa häntä ja on myös jäänyt vaivaamaan mitä tapahtui. Hänen exäkään ei tiedä mitä tapahtui.
Siskoni m u l k k u u s. Ollaan muka samaa verta ja lihaa, mutta kun en halua kasvattaa hanen (sekakäyttäjä) fas-lapsiaan - olen pelkkä p a s k a. Hän on osannut esittää suvun edessä asiat parhain päin omalta osaltaan ja minä ilman kohtua syntynyt olen täysin kelvoton tapaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni m u l k k u u s. Ollaan muka samaa verta ja lihaa, mutta kun en halua kasvattaa hanen (sekakäyttäjä) fas-lapsiaan - olen pelkkä p a s k a. Hän on osannut esittää suvun edessä asiat parhain päin omalta osaltaan ja minä ilman kohtua syntynyt olen täysin kelvoton tapaus...
Vihasta kannattaa päästää irti. Syö vaan sisältäpäin.
Ex. Petti ja jätti. En vaan pääse yli vaikka haluaisin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen poikaystävän kuolema. Seurustelimme 15vuotiaasta 25 ikävuoteen. Erottiin kyllä, mutta olimme ystäviä ja hän on ainoa ihminen johon olen koskaan luottanut ja uskonut 100%. Hän kuoli 32 vuotiaana syöpään 10v sitten. Vaikka minulla on mies ja perhe, niin silti se ihminen pyörii mielessäni ja kaipaan häntä niin paljon. Kun saisi edes yhden tunnin viettää hänen kanssa aikaa, niin sanoisin kaiken mitä jäi sanomatta. Onneksi kerkesin sanoa, että rakastan sinua niin että hän vielä ymmärsi sen. Siitä olen kiitollinen, että hän poistui tietäen.
Hovin tuomarille joka kumosi rais#aajani tuomion. Minut ra#### todella väkivaltaisesti, kärsin edelleen, mutta tämä henkilö on hyvässä virassa ja elää porskuttaa hyvää elämää ilman seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortista, jonka tein vahvan painistuksen alla. Myös hoitohenkilökunta tavallaan painosti. Kukaan ei kysynyt olenko varma. En ollut!
Siitä lähti elämäni surullinen tapahtumasarja, joka ei ole vieläkään päättynyt.
En ole päässyt yli myöskään lapsuuteni lievästä väkivallasta, ja tunnekokemuksesta, että äitini vihasi minua. Myös sisareni ovat ihmetelleet äitimme käytöstä minua kohtaan, se oli raakaa henkistä väkivaltaa.
Toivon, että voisin antaa äidilleni anteeksi, mutta en osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, jonka tapasin viime talvena yhdessä tapahtumassa. Kaipaan edelleen. Juttelimme pitkään ja tarkoitus oli jatkaa kotimatkaa yhdessä, mutta eksyimme toisistamme. Emme olleet ehtineet vaihtaa numeroita. Tiedän missä kaupunginosassa hän asuu ja käyn siellä toisinaan lenkillä ihan tarkoituksella. En vain ole koskaan törmännyt, ja epätodennäköistä se olisikin. Kidutan itseäni ajattelemalla, että kenties hän hukkasi minut väkijoukossa tahallaan.
Haluaisin jo unohtaa hänet, oman mielenterveyteni vuoksi.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3477361/seksuaalinen-hyvaksikayttoko#co…
Tämä. Kirjoitin tästä juuri.
En varmaan koskaan pysty pääsemään yli siitä, että kotoani löytyi luteita. Vaikka pitkään aikaan en ole noita enää löytänyt koko ajan on pelko siitä, milloin taas löytyy. kamalinta tässä on se, että en saa koskaan tietää mistä ne kotiini alunperin ilmestyivät kun en ole matkustellut, ostanut mitään vanhaa tai käynyt kirpputorilla.
En pääse ikinä yli neuvostoliiton hajoamisesta.
Se, että pikkusiskoni on häiriintyneen äitini vaikutuksen alaisena muuttunut itsekin samaan suuntaan. Yritin tosi paljon lapsuudessa ja nuoruudessa kääntää kelkkaa, mutten pystynyt. Samanlaista valehtelua, oman edun tavoittelua, kaksinaamaisuutta ja selkäänpuukottamista. Surettaa kun minun ihanaa kikkaratukkaista pikkusiskoa lapsuudesta ei enää ole olemassa.
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikkien lääkkeiden lisäksi mitä sain, aloin juomaan päälle koittaen helpottaa oloani, ja siitä seurasi _tottakai_ AINOASTAAN harmia kaikille läheisilleni. Yritin itsemurhaa kahdesti, lapset kärsivät ja avioliitto meni alta. Muutama vuosi meni täysin sumussa. Toivoisin että olisin osannut toimia paremmin enkä paeta pahaa oloani lääkkeiden ja alkoholin taakse. Onneksi tapasin ihmisen joka auttoi minut siitä kuopasta ylös, ja olin myös valmis nousemaan ja lopetin kaikki lääkkeet ja viinan ja nyt olen vuoden verran parantanut itseäni ja korjaillut suhteitani lapsiini. Nyt ei muuta kun katse eteenpäin, mutta kirpaisee silti pahemman kerran kun mietin mitä kaikkea lapseni joutui käymään läpi.
Eksä