Asia josta et ole päässyt yli

Äitini tunnevammaisuus. Hän on koko elämäni ajan vähätellyt, piilovittuillut ja haukkunut minua. Hän painosti minut tekemään suuria elämänpäätöksiä haluamallaan tavalla. Nyt hän ei myönnä mitään niistä. Hän muistaa monet asiat aivan erilailla kuin ne ovat oikeasti menneet. Hän ei näytä tuntevan itseään tai minua oikeasti ollenkaan. Nykyään olen alkanut ajatella, että ehkä hänellä on alkava muistisairaus, joka saa minut vielä enemmän katkeraksi, kun tiedän, etten tule koskaan saamaan anteeksipyyntöä tai ymmärrystä.

Isä kuoli yllättäen (ja tuskaisestikin). Kaiken sen päälle on jäänyt kuitenkin riipimään syvältä ettei kerkeä sanomaan mitään hyvästejä. Pelkään etten pääse ikinä siitä ajatuksesta yli. 

No selvästikään en ole päässyt ensirakkaudestani yli, koska kaikki jutut sen jälkeen on menneet vähintäänkin mönkään ja tuntuu ettei mistään tule enää mitään.

Rakastuin työkaveriin.

Olen aimisissa.

-Mies

Rukoile Jumalaa. Jeesus vapauttaa kaikista tuollaisista kahleista. Anna elämäsi Jeesukselle.

Vierailija kirjoitti:

En pääse ikinä yli neuvostoliiton hajoamisesta.

Minä en pääse yli Trumpin presidenttiydestä.

Vierailija kirjoitti:

Isä kuoli yllättäen (ja tuskaisestikin). Kaiken sen päälle on jäänyt kuitenkin riipimään syvältä ettei kerkeä sanomaan mitään hyvästejä. Pelkään etten pääse ikinä siitä ajatuksesta yli. 

Minuakin surettaa, ettei jätetty äidin kanssa mitään jäähyväisiä. Olisin halunnut, mutta hän oli sellainen 'suomalainen mies', joka ei puhu eikä pussaa. Auttoi toki monessa asiassa ja sillä tavalla piti huolta, mutta ei osannut näyttää tai puhua tunteistaan. Uskon, että tämä pitkitti surusta toipumista.

Toinen juttu on ikivanha ensirakkaus. Nyt vanhemmiten olen todella alkanut katua sitä, miksi en osannut kääntää sitä korttia ja kokeilla suhdetta hänen kanssaan. Perheemme eivät hyväksyneet suhdettamme ulkomaalaisen kanssa eli olisimme nuorina joutuneet omillemme ja minulla oli opinnotkin vielä kesken. En voinut pyytää häntä odottamaan muutamaa vuotta lisää.

Hakkaraisesta en meinaa päästä yli, enkä monesta muusta vaaleilla valitusta urposta, en koulukiusaamisesta, kaikesta ylikävelystä ja vielä on yksi liian houkutteleva tyyppi. Kaikkein vaikeinta on hyväksyä elämän päättyminen, joskus ja kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Hovin tuomarille joka kumosi rais#aajani tuomion. Minut ra#### todella väkivaltaisesti, kärsin edelleen, mutta tämä henkilö on hyvässä virassa ja elää porskuttaa hyvää elämää ilman seuraamuksia.

  Kerro noiden henkilöiden touhuista kaikille jotka kuuntelevat. Jos näet tuon raiskaajan jossain julkisella paikalla, puhuttele häntä isoon ääneen raiskaajaksi.

Itse en ole päässyt kiusaamisesta yli. Tämä vaikutti elämääni niin pitkään ja monin eri tavoin. Olin uusi tyyppi  uudessa koulussa, joka sitten menetti ne vähät kaverit ja lopulta jäin ihan yksin. Kukaan ei tahtonut minua porukkaan ja sitten itsekin jo luovutin. Minusta puhuttiin kaikkea ja monet uskoivat. Kiusaajani olivat itse niitä suosittuja tyyppejä ja heillä oli iso porukka. Niinpä muiden oli helppo mennä heidän puolelleen. Joskus yritin vastustaa, mutta se vaan pahensi asioita, mutta sekään ei silti auttanut, vaikka yritin olla välittämättä ja en reagoinut siihen.

Tämä jatkui todella pitkään ja tavallaan oli niitä samoja ihmisiä aina samoissa kouluissa ja niinpä olin aina se hyljeksitty, eikä minua tahdottu porukkaan. Joitakin satunnaisia tuttuja oli, mutta muuten aina yksin niin koulussa ja vapaa-ajalla. Oikeastaan itsekään sitten en enää jaksanut hakea seuraa ja joskus yritin, mutta tavallaan en ikinä päässyt kunnolla mukaan. Muiden oli helppo pitää minua ensin jonakin varakaverina ja lopulta sitten hylätä täysin. Oli ihan sallittu normi nauraa minua ja pilkata kaikin tavoin ja keksiä mitä vaan valheita. Menitin tavallaan koko itseluottamukseni ja oman arvoni täysin. Tämä oli kamalaa senkin takia etten kyllä tehnyt mitään miksi olisin ansainnut pahaa. Tietenkin olin varmasti liiankin kiltti ihminen ja tämä lisäsi kiusaamista, mutta toisaalta en olisi voinut heille mitään, vaikka olisinkin ollut voimakkaampi. Senkin vuoksi se kaikki toisten viha oli jotain sellaista mitä en ole vieläkään pystynyt käsittämään. Monet vielä ihan hyvistä perheistä ja mitään sellaistakaan "lieventävää" seikkaa ei ole.

Tämä aika on yksi pimeä aika elämässäni. Kävin kyllä koulussa ja pärjäsin melko hyvin, mutta paljon energiaa meni hukkaan ja todistukset jäivät osin senkin takia huonommiksi. Tämä on vaikuttanut jatko-opintoihin pääsyyn. En edelleenkään luota ihmisiin enkä itseeni ja koen arvottomuuden ja huonommuuden tunteita. En osaa olla rento muiden seurassa ja pelkään aina pahinta. Tavallaan koko identiteetti on hukassa ja vaikeaa kertoa itsestäni, että kuka olen ja mistä pidän. En ole saanut mitään hyväksyntää muilta joten senkin vuoksi en tavallaan tiedä miten pitäisi toimia ja jotkut tavallisetkin tilanteet minulle vieraita. Epätodellisuuden tunteita ollut myös paljon ja aika menee kuin sumussa.

Vanhemmilleni on myös vaikeaa antaa anteeksi sitä, etteivät koskaan auttaneet ja tukeneet minua. Tiesivät kyllä tilanteen, mutta piti vaan kestää kaikki eikä saanut valittaa. Näin ne vuodet sitten vaan kuluivat eteenpäin ja tilanne oli sama. Muutenkin minulla ei ollut mahdollisuuksia valita kouluja ja pakko mennä niihin minne pääsi kulkemaan.  Silloin kestin sen kaiken jotenkin, mutta nyt tuntuu pahalta ja olen jotenkin hukassa elämäni kanssa. Vaikeaa tämä kaikki olisi voinut olla muutenkin, mutta paljon näilläkin seikoilla vaikutusta. Tavallaan olen jotenkin "hyväksynyt" asian, mutta silti se ilmenee toiminnassani ja käytöksessäni ja en pääse sen vuoksi yli. Aina joku asia muistuttaa ja huomaan toimivani sen mukaan. Tietenkin tiedän sen, että tämä voi olla pieni asia jollekin ja moni kokenut pahempaakin. Itse vaan olen ollut myös niin yksin ja olen edelleen. Sekin tavallaan vaikuttaa asiaan, vaikka ymmärrän tietenkin sen, että kukaan ei voi minun puolestani "elää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse ikinä yli neuvostoliiton hajoamisesta.

Minä en pääse yli Trumpin presidenttiydestä.

Tuo on jo mielisairauden merkki.

Siitä, että exän tapa selvittää riidat olivat mykkäkoulu, mutta kun tapasin uuden, syytettiin siitä, etten ollut puinut eroa läpi hänen kanssaan. Myös uusi syytti siitä, etten ollut selvästi hoitanut eroa hyvin, koska ex oli ilkeä häntä kohtaan. Niinpä meni uusikin suhde. Edelleenkään en tiedä miten ihmeessä olisi pitänyt toimia..

M42