Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Iltasatuja lapsille: Kaunotar ja hirviö
28.05.2019 |
Osa1 Rikas kauppias
Olipa kerran rikas kauppias jolla oli runsaasti lapsia. He elivät ylellistä elämää kaupungissa josta he omistivat talon ja kauppiaan laivat kiersivät maailman merillä. Sitten onni kääntyi. Kauppiaan laivat haaksirikkoutuivat ja he menivät vararikkoon. Köyhinä he joutuivat jättämään kaupungin ja pakenivat maaseudulle. Maalaiselämä ei kuitenkaan mieleistä, vaan maaseudun askareet ilman talousväkeä tuntuivat kaupungin sosiaaliseen elämään tottuneille lapsille raskailta. Eräänä päivänä kauppiaalle tuotiin sähke. Yksi uponneeksi luulluista laivoista löydettiin ajelehtimaan läheltä rannikkoa. Kauppias ja perhe ilahtui tästä mielihyvin. He pyysivät isäänsä tuomaan kaikenlaisia hienoja lahjoa, aina mekoista ja kalliista koruista arvokkaisiin kenkiin. Kauppiaan nuorin tytär, jota hän leikkisästi kutsui Belleksi, sillä tämä oli niin kaunis, herttainen ja hyvä, oli vaatimaton ja pyysi tätä tuomaan vain kauniin ruusun.
Niin kauppias palasi kaupunkiin, mutta vain huomatakseen että ankara myrsky oli pilannut laivan lastin ja kaikki arvokas mikä vain oli säästynyt takavarikoitiin velkoihin. Hän vaati saada omaisuuttaan takaisin, mutta turhaan. Kauppias tuli hyvin surulliseksi. Hän ei tiennyt mitä kertoisi perheelleen, ja varsinkaan omille tyttärille jotka olivat pyytäneet häntä tuomaan kaupungista kalliita vaatteita. Kun hän viimein lähti paluumatkalle kaupungista, oli tullut jo talvi. Silloin hän viimein muisti myös sen mitä nuorin tytär oli ennen lähtöä isältään pyytänyt. Kiertäen kaupunkia hän kyseli kaikkialta, mutta ihmiset vain nauroivat ja pilkkasivat sillä ruusuja ei saanut mistään tähän vuodenaikaan.
Osa2 Autio linna
Paluumatkallaan kotiin kauppias eksyi lumimyrskyssä reitiltään ja haki suojaa autiosta linnasta. Kauppias kiersi linnan autioita käytäviä etsien palvelusväkeä, mutta ei löytänyt ristinsieluakaan. Viimein hän tuli huoneeseen jossa paloi lämmin takkatuli. Kauppias istuutui mukavaan tuoliin ja nukahti. Herättyään hän löysi viereltään tarjottimen täynnä herkullisia ruokia. Ja syötyään, jäi yöksi linnaan. Niin yö kului ja tuli aamu. Jälleen kauppiaalle oli jätetty tarjotin. Nautittuaan aamiaisen ja juotuaan kaakaon, hän teki lähtöä. Pihalla kauppiasta odotti valmiina hyvin ruokittu hevonen, jolla oli matka-arkuissaan hienoja rikkauksia ja aivan kaikki mitä tyttäret olivat isältään pyytäneet. Paitsi Ruusu.
Silloin hän huomasi että niitä kasvoi runsain määrin linnassa ja pysähtyi poimimaan yhden. Hän teki kuitenkin virheen ja samassa jokin suuri olento karjuen kuin villipeto painoi väkivahvoilla raajoillaan kauppiaan maahan. Se oli kuin jonkinlainen villisika jolla oli leijonan käpälät ja härän sarvet. Ja kauppias pelkäsi sitä suuresti. Peto oli vihainen. Vaikka hän oli ollut hyvä ja kohtelias, tarjonnut matkalaiselle yöpaikan ja ruokaa, silti tämä rohkeni varastaa ruusun kysymättä lupaa. Kauppias rukoili Petoa säästämään henkensä. Kun Peto kuuli kauppiaalta kenelle ruusu oli, hän ehdotti vaihtokappaa. Kauppias kuitenkin rakasti omaa tytärtään enemmän kuin omaa henkeään.
Kommentit (7)
osa5 Kirous murtuu
Silloin Belle muisti pedon. Hän syöksyi nopeasti ratsunsa selkään ja sukkelaan laukkasi metsän halki pedon linnaan. Belle etsi Petoa kaikkialta, mutta ei löytänyt tätä mistään. Viimein hän tuli linnan puutarhaan joka joskus kauan sitten oli ollut hyvin hoidettu ja kaunis. Sieltä suuren puun alta Belle löysi Pedon kuolleena. Monta päivää hirviö oli istunut siinä vain odottamassa rakkaintaan kunnes Pedon sydän oli pettänyt ja pysähtyi. Belle itki. Itkien hän kuiskasi varisevään ääneen Pedon korvaan ja kertoi kuinka paljon hän Petoa rakasti vaikka he olivat vain ystäviä. Samassa linnan hoviväki juoksi ulos linnasta etsien isäntäänsä ja kirkkaan valon loisteessa Bellen edessä seisoi Pedon tilalla se komea prinssi johon hän oli unissaan rakastunut.
Ilkeä haltijatar oli muuttanut vihoissaan uljaan prinssin hirviöksi, sillä prinssi oli rakastunut toiseen ja töykeästi kieltäytynyt prinssiin rakastuneen haltijattaren kosinnan. Haltijatar ei kestänyt torjutuksi tulemista ja niin tämä langetti prinssin ja hänen hovinsa päälle kirouksen. Vain aidon rakkauden joka rakastaisi petoa sisäisen kauneuden vuoksi voisi vapauttaa kirouksen. Kun Belle näki prinssinsä, hän viimein suostui Pedon kosintaa ja he pitivät erittäin suuret häät. Juuri silloin kuningatar, joka oli vuosia kiertänyt maailmalla etsimässä apua pojalleen, sattui palaamaan matkoiltaan kotiin. Ikionnellisena hän riemastui kirouksen murtumisesta. Hän ensin poikaansa ja kertoi sitten suuren uutisen Bellelle. Onnellisten saarten kuningas oli kuollut ja hän sisarineen oli Nyt onnellisten saarten herttuatar. Bellen veljestä tuli saarten uusi kuningas. Loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi he pitivät "erittäin suuret häät"? Miksi suuret häät eivät riittäneet?
Epilogi
Bellen siskot saivat tärkeän opetuksen. Koskaan ei tule rakastaa ja mennä naimisiin miehen ulkonäön vuoksi vaan se sisäinen kauneus on aina kuorta arvokkaammin. Heidän huonommin kuin Bellen joka sai lopulta komeanprinssin puolisokseen. Ankarien miestensä varjossa Bellen siskot menettivät vapautensa ja muuttuivat hiljalleen patsaiksi. Siksi on tärkeää mietti tarkkaan kenen kanssa haluaa elää parisuhteessa ja miksi. Jo vanha sanonta kuitenkin osaa sanoa ettei koiraa ole karvoihin katsominen ja sama koskee myös ulkoista kauneutta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi he pitivät "erittäin suuret häät"? Miksi suuret häät eivät riittäneet?
Paremmin pitäisi kysyä miksi eivät olisi pitäneet. Mutta sillä ei kuitenkaan mitään merkitystä. Kuvailu on vain tyylikeino jolla tarinaa voidaan elävöittää ja saadaan kiinnostavammaksi. Tosin Mma Villeneuven ja Mma Beaumontin klassikkosadussa häihin kutsutaan koko valtakunta ja kaikki naapurivaltakunnista. Eikös se ole erittäin suuret häät?
Ap
Bellen kauneus oli sisäistä. Ulkoisesti hän oli ruma. Belle ja hirviö sopivat toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yököttävää. Ei lapsille kannattaa tälläistä opettaa. Saavat vielä sellaisen kuvan ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä je että niittä raukkoja häviäjiäkin jotka ei ole alffoja pitää kanssa rakastaa. Ei jatkoon.
Alue: Aihe vapaa
Osa 3 Kaunis Belle
Peto päästi kauppiaan menemään, mutta antoi tälle kolme kuukautta aikaa palata tai muuten hän tulisi kauppiaan perään ja surmaisi jokaisen lapsen kauppiaan silmien edessä ja nuorimman aivan viimeisenä sillä tämä oli ollut kauppiaalle niin kovin rakas. Rakkaampi kuin muut lapset. Perheelleen hän sai kaksinkertaisen määrän rikkauksia, jotta he tulisivat toimeen ilman isäänsä. Kolme kuukautta tuli kuitenkin täyteen hyvin nopeaan. Viimein kauppias kertoi lapsilleen Pedosta ja mitä tämä oli hänelle sanonut. Heti sisarukset olivat valmiita uhraamaan Pedolle nuorimman sisarensa, kuin se ei olisi mitään, sillä tämä oli alun perin ruusua pyytänytkin ja vaarantanut isänsä hengen.
Kauppias torjui pyynnön ja vastusti perhettään. Belle ei kuitenkaan halunnut antaa periksi vaan sinnikkäästi ja pelkäämättä hän vaati rohkeasti päästä isänsä mukaan, sillä ei halunnut tämän kuolevan. Mutta kun he pääsivät linnan luo heitä vastassa oli iloinen vastaanotto. Linnan piha oli valaistui ja taivaalla räiskyi ilotulitus. Fanfaarit soivat ja kun he astuivat sisään, joku ampui heidän vuokseen juhlallisen kunnialaukauksen. Belleä tämä ihmetytti, hän ei ymmärtänyt miksi Peto näki kaiken tämän vaivan vain sen tähden että aikoi syödä hänet. Näkymättömät olennot jotka pysyttelivät piilossa katseilta. He valaisivat linnan, kantoivat ruuan pöytään, siivosivat ja petasivat sängyn keneenkään huomaamatta. Kaikki tuntui linnassa tapahtuvan taianomaisesti kuin itsekkään.
Osa4 Elämä linnassa
Syötyään aterian Belle jätti hyvästit isälleen ja Peto antoi kauppiaan matkaan nyt kolminkertaisen määrän rikkauksia. Sitten se pyysi Belleä naimisiin, mutta Belle pelkäsi. Hän kieltäytyi hyvin ystävällisesti ja niin hyvin kuin voi ja poistui huoneeseensa. Joka ilta Peto pyytää Belleä naimisiin, mutta joka kerta Belle kohteliaasti kieltäytyy. Kun he ovat syöneet Belle menee huoneeseensa nukkumaan ja joka yö hän kohtaa uljaan prinssin johon hän vähitellen tutustuu ja rakastuu. Ja joka aamu kun Belle herää hän löytää aina uuden kauniin mekon sänkynsä vierestä ja joka kerta huoneessa on aamiainen valmiina tarjottimelle laitettuna. Joka päivä Belle kiersi yksin linnassa tutustuen paikkoihin ja tutkien sen huoneita. Hän löysi kirjaston ja juhlasalin, elokuvateatterin ja suuren lintuhäkin, aivan rakennuksen kokoisen, mutta silti hän koki itsensä kovin yksinäiseksi.
Hiljaa Bellen valtasi haikea koti-ikävä ja kerran illallisella hän pyysi Pedolta saada nähdä isänsä. Niin peto antoi Bellelle kolme kuukautta aikaa tavata perhettään ja lahjaksi nelinkertaisesti rikkauksia. Yhtään pidempään Belle ei saanut viipyä tai Peto kuolisi yksinäisyyteen ja särkyneeseen sydämeen. Niin paljon peto häntä rakasti. Mutta kun Belle palasi kotiin, eivät kaikki asiat olleet hyvin. Isä makasi yksin sängyssään sairaana ja Bellen siskot olivat kumpikin solmineet huonon avioliiton. He olivat ottaneet miehen ulkonäön vuoksi, mutta toinen olikin hyvin itserakas ja toinen väkivaltainen. Liitossaan he olivat onnettomia ja kadehtivat nuorinta siskoaan joka asui ylellisesti Pedon hylätyssä linnassa. Isän sairaus kuitenkin vain paheni ja oli jo aivan kuolemaisillaan. Silloin, vain viivyttääkseen Belleä, siskot pyysivät tätä vielä jäämään kunnes isä toipuisi. Kauppias ei kuitenkaan parantunut ja niin he laskivat tämän lepoon.